Viisituntinen TV-versio Kahdeksan surmanluotia.
Yleisesti on vähän niin, että leffan myötä massamurhaajaa paijattiin. Koivistokin armahti pontikankeittäjän 13 vuoden elinkautisen jälkeen.
On myös totta, että poliisit vetivät operaation puihin. Nykyisin koulutus on parempaa ja säästää ihmishenkiä; korkeintaan piiritetty kuolee kun se piiritetään vaikka tankein, mikä on ihan siis hyvä, jotta nämä Pihtiputaan tragediat voidaan välttää.
Nyt kerron miksi itse tykkäsin leffasta tai siitä neliosaisesta TV-elokuvasta, 5h+.
Mulla on kosketuspintaa lapsuudesta tollasiin sfääreihin. Lapsuuteni kesät on tehty heinätöitä. JA AJETTU TRAKTORILLA! Minä niin serkkujeni kanssa diggasin siinä kun vanhempamme kirosivat sitä kun on vuodessa kuukausi kesälomaa ja sen joutuu tulee böndelle rehkinään.
Mennääs takaisin elokuvaan. Ymmärrän, että leffassa pitää olla iskevä juoni ja nyt oli valitettavasti tämä tragedia. Minä niin tykkäsin vain katsoa niitten puurtamista siellä korvessa. "Korpeen synnytty, mihin täältä ikinä" sanoi päänäyttelijä jossain vaiheessa.
Noh, olen jo nyt ihan kyynelissä joten lopetan tältä erää. Paitsi, ajatelkaa että Mikko Niskanen kuoli 1990 ja hänen näyttelemä Pasi vapauduttuaan vankilasta kuristi ex-vaimonsa vuonna 1996. Niskanen ei ikinä tätä käännettä saanut tietää, päinvastoin kun se "Pasin" vaimoa näytellyt Tarsala. Kiva varmaan. Itse Tauno Pasanen elelee edelleen. Harva seppä on neljää poliisia tappanut.