Jatkoajan leffakerho – kotimaiset elokuvat

[redpecka]

Vielä vähän ja paljon tästä V. Aaltosen Raukkaudella Maire -tuotoksesta. Oma keksimääni on tämä "Suomen Kubrik" mutta kun hänen kamera-ajonsa, lavasteet, värimaailma ja musiikki on niin viimeisen päälle suunniteltuja ja hiottuja ettei tätä yksinkertaisesti voi olla noteeraamatta. (Ei hän ole kuvaaja, säveltäjä eikä lavastaja, mutta ymmärtänette pointin.)

Laitan alkukohtauksen kuuden kuvan sarjana tähän näytille. Kuvitelkaa tuohon dramaattinen "maissilapset-tyylinen" pianopimputus kylkeen. Harmi, ettei nauhallani tuo värien intensiivisyys välity niin hyvin kuin se näyttäytyi teatterissa silloin joskus.

Äänitin itse tämän joskus Yleltä telkkarista veehooässälle kun sattui tulee ja sittemmin siirsin kovalevylleni. Voi olla, että tänään taas katson tämän ja pillitän.

 

[redpecka]

En löydä haulla sellaista ketjua kuin "Missä leffassa sanottua?" vaikka muistaaklseni sellainen on. Noh, nyt kun taas vetäisin A. Kaurismäki -maratonin niin... Missä AK:n leffassa pannaan näin hempeästi:

- Kaunista.
- Mikä?
- Aurinko, meri ja linnut.
- Anna tulta.

Olen täällä ihan kyyneleet poskilla tästä karusta kauneudesta.

 

[mjr]

En löydä haulla sellaista ketjua kuin "Missä leffassa sanottua?" vaikka muistaaklseni sellainen on. Noh, nyt kun taas vetäisin A. Kaurismäki -maratonin niin... Missä AK:n leffassa pannaan näin hempeästi:

- Kaunista.
- Mikä?
- Aurinko, meri ja linnut.
- Anna tulta.

Tuo on kyllä kaunis, omialtaanen dialogi, täytyy myöntää. Ittelle on jäänyt mieleen tuon naapurimaan lahjakkaan ohjaajatyypin elokuvasta lainaus, enemmän krumeluureja mutta jotain pohjoista kauneutta tässäkin:

Jag ska minnas den här stunden. Stillheten, skymningen, skålen med smultron, skålen med mjölk, era ansikten i kvällsljuset. Mikael som ligger och sover, Jof med sitt strängaspel. Jag ska försöka komma ihåg vad vi talat om och jag ska bära det här minnet mellan mina händer lika försiktigt som vore det en skål bräddfylld med nymjölkad mjölk.

Valitettavasti tuo kotimaisuusvaatimus ei vain täyty vaikka kieli toki onkin toinen kotimainen.

 

[Osmo Rapeli]

Kaurismäen elokuvista pitäville sekä tuollaisesta huovismaisesta mustasta huumorista pitäville suosittelen viime vuonna ilmestynyttä Elämää kuoleman jälkeen (Livet efter döden) -leffaa. Itkettää ja naurattaa samaan aikaan, ja jokainen tunnistanee omista sukulaisistaan tuttuja piirteitä. Etenkin, jos tämä läheisen kuolema on vieraillut pihassa vanhempien, sukulaisten ja niin edelleen suhteen ja sitten on nahisteltu ihan tyhmän pienistä asioista. Paras uusi pitkään aikaan.

 

[SilentMan]

Klaus Härö on kyllä hieno ohjaaja ja olen pitänyt ihan jokaisesta hänen elokuvastaan, eikä Elämää kuoleman jälkeen ole poikkeus. Ainoa asia mikä jäi tuossa ärsyttämään, oli päähenkilön siskon jatkuva leikkimielinen nimittely veljelleen - en tiedä miksi, mutta minua se vain ärsytti.

 

[redpecka]

Tuo on kyllä kaunis, omialtaanen dialogi, täytyy myöntää.

Kun noin itsevarmasti esität ja välittömästi kerrot naapurista jonkun esimerkin niin ei tässä jää muuta mahista kuin hyväksyä vastauksesi oikeana. Mahtava leffa!

 

[redpecka]

Katoin Areenasta pari Pellonpää-dokkaria. Avautui tämä Peltsi ihan uudella tavalla mulle ja voinkin sanoa tästä hetkestä eteenpäin diggaavani todella suuresti kyseisestä hemmosta. Kun olen sen nähnyt "vain" Kaurismäkien leffoissa niin sikäli on välittynyt sellainen aika yksiulotteinen kuva. Nyt ymmärrän paremmin kun hänestä sanottu että oli ikäpolvensa lahjakkaimpia näyttelijöitä. Ja se snadi boheemius ei haittaa yhtään.

En jaksa googlettaa, mutta ehdin nähdä telkkarista joskus aikoinaan sen Pellonpään esikoisohjauksen. En nimeä muista enkä mitään, mutta oli mahtava ja tod. paljon haluaisin nähdä sen uudestaan joskus jossain. Liekö Ylellä se jossain vai onko äänitetty jo päälle siinä kuin Nasan kuukävelyiden?

Leffa sijoittui kuinkas muuten kuin ravintolaan. Näyttelijöitä en muista, ehkä Matti Tuominen saattoi olla se "en ole rasisti, mutta..." -tyyppi. Ja se joku solttukukkopoika joka juoksutti tarjoilijaa, mutta tämä ownasi tyypin sanomalla, että Marski se oli herrasmies tms...

 

[Individual]

@redpecka

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=4Hap92KlSac

 

[redpecka]

@redpecka

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=4Hap92KlSac

Kattelin tuon eilen. Ihan jännä TV-lyhytelokova. Tuota en muistanut, että se rasismikohtaus oli noin kipee. Tosin ajat on tässä muuttunut 90-luvun alkupuolelta - silloin oli uutisissa koko ajan noita kärpästen kiusaamia mustia lapsia. Uutiskuvasto muuttunut, olla intternetti ja mitä kaikkea nykyisin. Lisäksi itse tässä vanhentunut/muuttunut myös 30 sen vuotta, sekin merkitsee väkisin miten kokee maailmaa.

 

[Baikonur]

Pidä huivista kiinni, Tatjana tuli katottua pitkästä aikaa, enkä edelleenkään ihmettele, että kolahti aikanaan. Tässä on kyllä mieskuva viety syvyyksiin.

 

[Baikonur]

Tämän olisi voinut laittaa myös toiseen ketjuun. Tällä hetkellä ylen Areenasta löytyy mukavasti kotimaisia elokuvia. Kaurismäkien lisäksi omiin suosikkiohjaajiin lukeutuvan Matti Ijäksen Sokkotanssi (1999) ja Haaveiden kehä (2002) mm. löytyy Areenasta. Toki löytyy sieltä myös vanhempaa Ijäksen tuotantoa.

 

[redpecka]

Mites tämä ihme Juho Kuosmanen joka kahmii palkintoja Cannesissa? A. Kaurismäki sanoi voivansa jäädä eläkkeelle kun kerronta ja leikkaus ja se semmonen on priimaa Juholla.

Mitä nyt jotain hassuja Areenasta kattelin häneltä niin onhan siinä sitä Matti Ijästä ja Akia.

 

[Everton]

Ainakin Kuosmasen edellinen elokuva Hymyilevä mies on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista elokuvista. Myös se voitti palkinnon Cannesissa.

 

[AlapaanKarvaaja]

Hymyilevä mies tuo etäisesti mieleen tyyliltään (muutenkin kuin mustavalkoisuudellaan) Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia, vaikka aihepiiri onkin hyvin erilainen. Elokuvana kumpikin ovat loistavia ja Hymyilevä mies ehdottomasti viime vuosikymmenen paras kotimainen elokuva.

 

[redpecka]

On tämä osittain kotimainen kun suomalainen ohjaaja, vaikka värikäs ryhmä tätä tekikin Pariisin eteläpuolella Malakoffissa (Boheemielämää). Kattelin dokkarin Areenasta, tehty siinä heti leffan ilmestymisen aikoihin ja dokkari valottaa sekavasti niitä hoilauksia siellä boheemissa tuppukorttelissa. Pakko oli kattoa itse leffakin kymmenennen kerran heti perään.

Tuo oli jännä, kun Aki kertoo kuinka tehtiin se juna-asema jäähyväiskohtaus kun eivät saaneet lupia ajoissa oikealle autenttiselle asemalle niin lavastivat sen kohtauksen aaltopeltiseinää vasten. Aivan loistava nyt kun näki kulisseissa sen ja kuinka Aki viskoo kuumaa vettä kyykyssä kameran vieressä että niinku muka junan liikkeellelähtöhöyryä vilposessa ilmassa.

 

[redpecka]

Tykkään tästä dialogista myös, yksi ytimekkäimmistä.

 

[redpecka]

Ja kai te Dylan-fanit bongasitte myös tämän hienon otoksen tuosta ylläolevasta rainasta? On Bobilla hyvä maku ja osaa maalata kun näkemystä löytyy.

 

[redpecka]

Aivan loistava nyt kun näki kulisseissa sen ja kuinka Aki viskoo kuumaa vettä kyykyssä kameran vieressä että niinku muka junan liikkeellelähtöhöyryä vilposessa ilmassa.

Tästä tuli mieleeni joskus 80-luvulla telkkarista näkemäni dokkari, jossa kauhuleffan ohjaaja kertoo kuinka halusi itse roiskia ne veriroiskeet siinä kameran alla kun vain hänellä on se oikea visio ja tatsi. Tällastahan tehtiin vissiin myös pornoleffojen saralla. Auteur-ohjaajat on sellasii.

EDIT: Pitäisköhän jonkun laittaa pystyyn ihan oma karkkila-Portugali allnightlong -ketju niin ei tarttisi pilata tätä suomileffaketjua röökinsavuisilla jutuilla.

 

[redpecka]

Areenassa tämä neliosainen sarja massamurhaajasta. Kahdeksan surmanluotia nimeltään. Ai että rakastuin Niskaseen vaikka kai nämä olisi pit¨nyt jo ajat sitten ottaa yleissivistyksen piiriin. Mutta!, voihan se olla, että kun olen pienenä yrittänyt niskasleffoja kattoa niin ei ole iskenyt enkä ole osannut arvostaa, Rambokin pistää tulemaan vieruskanavalla. Parempi näin, että sitten kun katsoo aikuisena niin katsoo kunnolla ja itkee popparit kurkussa sitä elämän kuvausta tuolla kaukana Suomessa jossain joskus mustavalkoisella ajalla.

Nyt pitää ottaa katsottavaksi Pojat uudestaan nyt kun jotain tajuaakin.

 

[redpecka]

Viisituntinen TV-versio Kahdeksan surmanluotia.

Yleisesti on vähän niin, että leffan myötä massamurhaajaa paijattiin. Koivistokin armahti pontikankeittäjän 13 vuoden elinkautisen jälkeen.

On myös totta, että poliisit vetivät operaation puihin. Nykyisin koulutus on parempaa ja säästää ihmishenkiä; korkeintaan piiritetty kuolee kun se piiritetään vaikka tankein, mikä on ihan siis hyvä, jotta nämä Pihtiputaan tragediat voidaan välttää.

Nyt kerron miksi itse tykkäsin leffasta tai siitä neliosaisesta TV-elokuvasta, 5h+.

Mulla on kosketuspintaa lapsuudesta tollasiin sfääreihin. Lapsuuteni kesät on tehty heinätöitä. JA AJETTU TRAKTORILLA! Minä niin serkkujeni kanssa diggasin siinä kun vanhempamme kirosivat sitä kun on vuodessa kuukausi kesälomaa ja sen joutuu tulee böndelle rehkinään.

Mennääs takaisin elokuvaan. Ymmärrän, että leffassa pitää olla iskevä juoni ja nyt oli valitettavasti tämä tragedia. Minä niin tykkäsin vain katsoa niitten puurtamista siellä korvessa. "Korpeen synnytty, mihin täältä ikinä" sanoi päänäyttelijä jossain vaiheessa.

Noh, olen jo nyt ihan kyynelissä joten lopetan tältä erää. Paitsi, ajatelkaa että Mikko Niskanen kuoli 1990 ja hänen näyttelemä Pasi vapauduttuaan vankilasta kuristi ex-vaimonsa vuonna 1996. Niskanen ei ikinä tätä käännettä saanut tietää, päinvastoin kun se "Pasin" vaimoa näytellyt Tarsala. Kiva varmaan. Itse Tauno Pasanen elelee edelleen. Harva seppä on neljää poliisia tappanut.

 

[redpecka]

Tuo Saarelan Olli on itselleni vähän vaikeasti lähestyttävä ohjaaja. Joo, hyvin tuntuu homma toimivan näyttelijäpariskunta Franzen & Björklund kanssa.

Tältä palstalta jostain luin, että Peter Franzenia pidetään yhden ilmeen komistuksena. Tavallaan ymmärrän mistä jauhetaan. Teki alkujaan sellasia hönttirooleja aina sivuosissa (jopa jossain lukiolaisten hömppäprojekteissa) vaikka ulkonäkö pulppusi potentiaalia isompiinkin rooleihin. Mulle tuli mieleen, että haluaa nimenomaan näyttelemisellä ottaa paikkansa eikä vain sillä että on perkeleen komee. Pahat pojat -leffassakin esittää sitä sellaista töksähtelevää hahmoa, joka on dalttoneissa se Averell.

Mutta että yhden ilmeen kuollut takakonttiheebo? Ei ole. Aleksi Vintiön Rööperissä ja tuossa minulle kiistanalaisen Olli Saarelan leffassa (Pahan pappi) mm. tekee mielettömiä muuveja. Onko Brad Pitt tehnyt vastaavia? Ehkä siinä kun ampuu sen hullun erämaassa Seiskassa. Ja tietty kun pääsee korjaa antennia Cielo Drivelle. Onhan se cool, mutta saman ois voinut vetää Peter.

E: Pakko täsmentää: Brad Pitt on hyvä ja luonut hienon uran ja ansainnut roolit isoissa leffoissa. Peter Franzen olisi varmaan pystynyt sen antennin fiksaa siellä Cielo Drivellä, mutta eihän se olisi stuntman-cliff-booth-roolia voinut vetää ihan siitä syystä ettei hänellä ole nimeä ja tunnettavuutta siellä.

 

[olkikuukkeli]

Jaa, täällä oli tällainenkin ketju! Olen itse ilokseni todennut kotimaisen elokuvan tason nousseen ja nimenomaan tavalla, jota harvoin on tavoitettu. Kaurismäki on tietysti parhaimmillaan loistava ohjaaja omintakeisine tyyleineen ja käsikirjoituksineen, mutta realistina häntä ei voi pitää. Viime vuosien Seurapeli, Hytti nro. 6 ja tuore Tytöt tytöt tytöt eivät ole pelkästään hyviä elokuvia, mutta tarjoavat aidolta kuulostavaa dialogia. Pidin tätä lähes mahdottomana saavuttaa Suomessa, mutta kenties kyse on ollut vain taidon puutteesta (ja vahvasta teatteriperinteestä tietysti).

Kun ulos on tullut myös Koirat eivät käytä housuja-kaltaisia visuaalisesti erittäin onnistuneita elokuvia, on suhteeni suomalaiseen elokuvaan ehkä pysyvästi muuttunut ja nyt voi olla sitä mieltä, että niitä kannattaa katsoa ehkä muuallakin kuin täällä.

 

[redpecka]

Mitä ootte mieltä tästä Taneli Mustosen ohjaamasta The Twin -kauhuleffasta? (2022) Minä pidin siitä kovasti. Kun siinä on kunnioitettu perinteitä. Tuli flashbackia klassikoihin kuten Uinu lemmikkini, Hohto, Maissilapset ja se yksi pakanaelokuva missä Christoffer Lee on saarella pääpakanana ja se utelias poliisi poltetaan olkiukossa. Sivuosassa neiti Goodnight bondista, alasti.

 

[Osmo Rapeli]

Mitä ootte mieltä tästä Taneli Mustosen ohjaamasta The Twin -kauhuleffasta? (2022) Minä pidin siitä kovasti. Kun siinä on kunnioitettu perinteitä. Tuli flashbackia klassikoihin kuten Uinu lemmikkini, Hohto, Maissilapset ja se yksi pakanaelokuva missä Christoffer Lee on saarella pääpakanana ja se utelias poliisi poltetaan olkiukossa. Sivuosassa neiti Goodnight bondista, alasti.

En ole tätä katsonut, mutta nyt kun Suomea on älytty hyödyntää Ivalo-tyyppisissä sarjoissa, olisi korkea aika tehdä (lisää) laatua myös kauhulla. On niin erilaisia maisemia ja miljöötä. Ja hiljaisuutta, kaupungeissakin.

Osa voisi olla tositapahtumiin perustuvia. Esim. Liftarimurhista saisi hyvän leffan sotkemalla Häkä-Enskan päänsisäistä maailmaa, oikeasti tapahtuvaa ja kuvitteellista Enskan taustaa (fiktiivinen lapsuus, jossa jo oireilua). Enskahan kehitteli vaihtuvia tarinoita tapahtuneesta, oli joku nuori kundi mukana ja niin edelleen.

 

[redpecka]

En ole tätä katsonut, mutta nyt kun Suomea on älytty hyödyntää Ivalo-tyyppisissä sarjoissa, olisi korkea aika tehdä (lisää) laatua myös kauhulla. On niin erilaisia maisemia ja miljöötä. Ja hiljaisuutta, kaupungeissakin.

Tämän bongasin cmoresta.

Maisemia, suomalaista talvista miljöötä ja hiljaisuutta kyllä tarjoilee klassikko Kuutamosonaatti 80-90-lukujen taitteesta. Jatko-osa olikin sitten överiksi vedetty tekele, hyi hyi.