Mainos

Jatkoajan kitaristit

  • 75 753
  • 350

ditrim

Jäsen
Terve Palstalaiset!

1. Minkälaista settiä suosittelette ensimmäiseksi sähkökitaraksi? Max 400 € (Asun kerrostalossa)
2. Hyviä sivustoja josta löytyisi tietoa harjoittelusta
3. Kannattaako harjoitella ihan perussoinnuista ja tekniikasta vai heti katsella tabulatuureja?

1. 400 € suosittelen tarkkailemaan muusikoiden.netin toria. Helkkaristi hyvää käytettyä kitaraa tuolla hinnalla. Jotain tälläistä esim. Tai sitten ostat uutena jonkun puolihalvan Squierin.

- Kerrostalovahvariksi hankit tietenkin Micro Cuben

2. Youtube on kova. Hakusanaosaaminen erityisen tärkeää.

3. Lähtisin perussoinnuista ja tekniikasta. Sitten siihen vähän tablatuureja mukaan pikkuhiljaa. Itse en tabloista soita koska mun aivot jää jumittaan siihen näytön lukemisen ja kitaran soiton väliin, eikä kummastakaan tule yhtään mitään.

Tabloista ei opi ihan hirveästi, tekniikka kun on hallussa niin voi ruveta soveltamaan.
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Bones: jos ja kun ostat kitaraa, eikä ole välttämätöntä saada uusi niin osta käytetty. On halvempi. Lisäksi kitarat eivät hirveästi "kulu", joten siltä osin ei kannata vältellä käytettyjä. Toki keikkamuusikon 50 v. vanha strato voi vaatia nauhatyötä jne. mutta tähän törmää harvemmin meidän harrastelijoiden keskuudessa. Usein käytetyt ovat jopa parempia kuin uudet, etenkin tuossa muutaman sadan euron hintaluokassa, koska entinen omistaja on mahdollisesti laittanut intonaation (hienovire), kielten korkeuden jne. kuntoon. Usein nuo halvemman luokan massatuotantokitarat vaativat pientä fiksausta jopa uutena em. seikkojen osalta.

Bobcat on oikeassa. Jos jonkun tyylinen kitara kiinnostaa niin ehdottomasti sellainen eikä väkisin joitain muuta. Vie vain loppupeleissä soittoinnostuksen. Tähän kategoriaan laittaisin myös tuon kitaran säätämisen ja yleisen kunnossapidon (esim. kielten vaihto). Kun vire ja soittotuntuma on kunnossa niin sellaisella skeballa mielellään soittelee.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Vaikka asun ok-talossa, niin kevyelläkin kädellä soitettu akustisen kitaran ääni tuntuu häiritsevän jo yöpuulle ehtineitä. Soittelisin mieluusti iltaisin päivän hommien päätteeksi kun vaimo ja lapset ovat menneet nukkumaan. Noin klo 23 jälkeen tapahtuva soitto ei saa meillä aikaan aplodeja, vaikka suoltaisin otelaudalta mitä sulosäveliä tahansa.

Olen törmännyt netissä erilaisiin silent-kitaroihin, joiden soundia kuunnellaan lähinnä kuulokkeilla tai jopa paljaaltaan. Tämä on ehkä paremminkin muusikoiden.net -tyyppinen kysymys, mutta kysyn koska täällä tuntuu olevan kiitettävästi harrastuneisuutta: Onko Jatkoajan kitaristeilla kokemuksia näistä silent-soittimista: miltä silent kuulostaa, miltä tuntuu soittaa, onko hintansa arvoinen, voiko sellaista suositella? Esimerkiksi Yamahalla on ollut mallistossaan teräs- ja nylonkielisiä silent-kitaroita ja myös viuluja jo vuosia, mutta en ole tähän mennessä päässyt ottamaan niihin tuntumaa.

Sähkökitaran kuuntelu kuulokkeilla ei tässä yhteydessä kiinnosta, vaikka se on myös ihan mahdollinen optio. Nyt haen lähinnä autenttista teräskielisen akustisen soundia, jota voisin kuunnella iltä- ja yöaikaan muiden pahemmin häiriintymättä.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Tosin kuulemma siitäkin lähtee jo liiaksi ääntä muiden perhenjäsenten mukaan, jos yömyöhäisellä soittaa. OK-talossa toki ehkä enemmän rauhallisempia paikkoja kuin kerrostalossa.
No niin lähtee. Vahvistamatta soitettu sähkökitara saattaa kuulostaa muualla huoneistossa tosi tympeältä, kun kaupan päälle tulevat kaikki plektran napsaukset ja muut narahdukset. Omakotitalossamme voin tosin soittaa alakerran työhuoneessa vahvistamattomalla sähkökitaralla ovet kiinni, eikä yläkerrassa nukkuva muu perhe välttämättä huomaa mitään. Akustisella kitaralla yösoitto ei samassa huoneessa tai muuallakaan talossa enää onnistu muita häiritsemättä. Vaan koska juuri akustiset soundit ovat tällä hetkellä haussa, niin silent steel string -juttu kiinnostaa siksi erityisesti.

Ensi kesäksi saatan tehdä pientä akustointia autotalliin tai varastoon. Näin saan soittaa ainakin lämpimänä vuodenaikana siellä vaikka yöt läpeensä, ja ainakin unelmissa juoda samalla kaljaa auringonnousuun...
 

Tsorro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Wings
Sattuikin sopivasti tämä kitaraketju silmiini.
Olen harkinnut kitaran (akustisen) ostoa jo pitkän aikaan. Nyt pyysin emännältä joululahjaksi ko. värkin, mutta ei niitä tunnu löytyvän kauhean edullisesti. Yli sadan euron kitara ei tule missään nimessä kysymykseen koska siinä voi käydä niin että viikon jälkeen kitara jää lojumaan vaatehuoneeseen.
Joten, minkälaista kitaraa suosittelisitte aivan aloittelijalle? Hinta-laatusuhde? Teräs vai nailonkielet?
 

ditrim

Jäsen
Joten, minkälaista kitaraa suosittelisitte aivan aloittelijalle? Hinta-laatusuhde? Teräs vai nailonkielet?

Satasen budjetilla nailonkielinen. Sillä hinnalla saa vain metallikielistä sekundapaskaa. Kaverille ostettiin muutama vuosi takaperin 80 eurolla nailonkielinen plus kantopussi. Tuskin niiden hinnat ovat siitä nousseet.

Oma 11-vuotta vanha 500 markan nailonkielinen pelittää edelleen ja hyvin.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Satasen budjetilla nailonkielinen. Sillä hinnalla saa vain metallikielistä sekundapaskaa. Kaverille ostettiin muutama vuosi takaperin 80 eurolla nailonkielinen plus kantopussi. Tuskin niiden hinnat ovat siitä nousseet.

Oma 11-vuotta vanha 500 markan nailonkielinen pelittää edelleen ja hyvin.


Thomannin verkkokaupasta saa kyllä ihan soitettavaksi kelpaavia teräskielisiä alle huntilla. Esimerkiksi ainakin muusikoiden.netissä ihan kehuvat kohtalaisen hyväksi ostokseksi noita Harley Bentonin halpiskeppejä. Thomannin verkkokaupan sivut.
 

ditrim

Jäsen
Thomannin verkkokaupasta saa kyllä ihan soitettavaksi kelpaavia teräskielisiä alle huntilla. Esimerkiksi ainakin muusikoiden.netissä ihan kehuvat kohtalaisen hyväksi ostokseksi noita Harley Bentonin halpiskeppejä. Thomannin verkkokaupan sivut.

Itse olen kokenut nuo halvat metallikieliset joko liian raskaina soittaa tai liian epäkelpoina kunnon soitteluun (huono intonaatio, korkeat kielet, epätasainen kaulanotepinta jne jne). Tosin Harley Bentin metalliakkaria en ole koeajanut.

Mutta tosiaan vanhin ja toimivin kitarani on nailonkielinen akkari. Siihen olen aina voinut luottaa, kaksi sähkäriä ja kaksi metallikielistä kitaraani ovat olleet jokseenkin pettymyksiä.

Ja vielä Tzorrolle sen verran että sitä ensimmäistä kitaraa hankkiessa kannattaa samalla ostaa kitaranviritysmittari.

Tässä vielä muusikoiden.netin kitarakamat-ketju ja keskustelu Thomannin toimitusajoista.

Itselläni on juuri tilauksessa wah-pedaali, 5-kitaran kitarateline ja muuta härpäkettä. Tuon keskustelu Thomannin toimitusajoista luo pientä jännitystä juuri 250 euron kamppeet tilanneelle.
 

Outsider

Jäsen
Sattuikin sopivasti tämä kitaraketju silmiini.
Olen harkinnut kitaran (akustisen) ostoa jo pitkän aikaan. Nyt pyysin emännältä joululahjaksi ko. värkin, mutta ei niitä tunnu löytyvän kauhean edullisesti. Yli sadan euron kitara ei tule missään nimessä kysymykseen koska siinä voi käydä niin että viikon jälkeen kitara jää lojumaan vaatehuoneeseen.
Joten, minkälaista kitaraa suosittelisitte aivan aloittelijalle? Hinta-laatusuhde? Teräs vai nailonkielet?

Ihan hyviä kommentteja jo muilta tulikin, mutta jos et ole ennen kitaraa soittanut niin nylon-kielinen on ainakin aloittelijan sormenpäille hellempi. Paras hinta-laatusuhde on aina käytetyissä, mutta jos uuteen päädyt niin suosittelen ihan liikkeestä ostoa, että pääset testaamaan miten se keppi sopii omaan käteen. Itsekin olen jonkun verran tilaillut ulkomailta kitarakamoja, mutta toistaiseksi kaikki (kokonaiset) kitarat on ostettu suomesta. Ehdottomasti siis kauppaan testaamaan ennen ulkomailta tilausta ja jos silti päätyy tilaamaan vastaavan kannattaa muistaa, että kitaratkin ovat yksilöitä.

Ei muuta kun onnea kitaran metsästykseen, rahaa näihinkin romuihin saa sitten jatkossa palamaan.:)
 
Viimeksi muokattu:

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Mutsiltani varastin aikoinani suhteellisen leveäkaulaisen akustisen konserttikitaran nylonkielillä (by the way nimitys nylon tulee New Yorkista ja Lontoosta). Nykyään omistan kolme akustista kitaraa - kaikki nylonkielillä.

Nylonkielet ovat kevyempiä soittaa aloittelijalle vaikka niissä onkin ehkä laiskempi soundi. Metallikieliä kun saa painaa kaulaan ihan tosissaan. Etenkin jos eksyy 12-kieliseen...

Kun opettelee soinnut, on nastaa, kun saa säestää väkeä missä milloinkin.

Olipa sitten tapahtumapaikkana nuotio, pikkujoulu tai pääsiäinen. Ja tytötkin tykkää (ja pojat). Kun soinnut on opittu, alkaa melodioitten opettelu. Ensin opetellaan Stairway To Heaven ja Nothing Else Matters, mutta se on jo toinen juttu se.
 

VTVH

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Esimerkiksi ainakin muusikoiden.netissä ihan kehuvat kohtalaisen hyväksi ostokseksi noita Harley Bentonin halpiskeppejä.

Nyt täytyy pitkäaikaisena muusikoiden.net käyttäjänä hymyillä ivallisesti. Ei siellä oikeasti ole voitu "ihan kehua" Harley Bentoneita. HB:hän on siellä melkein yhtä paha kirosana kuin Behringer ja mielestäni ihan syystä. Hehuja voi toki tulla siitä syystä että kitara ei olekaan ollut niin huono kuin mitä on ennakkoluuloissaan kuvitellut. Joka tapauksessa en laittaisi 100€ kiinni HB:n teräskieliseen akustiseen. Tyypillisenä mnettiläisenä annan tämän neuvon tietysti ilman mitään omaa kokemusta ko kitaroista.

Aika pitkälti olen samaa mieltä kuin ditrim mitä tulee halpoihin metallikielisiin.
 

Tumpe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lipö ty.
Olipa sitten tapahtumapaikkana nuotio, pikkujoulu tai pääsiäinen. Ja tytötkin tykkää (ja pojat). Kun soinnut on opittu, alkaa melodioitten opettelu. Ensin opetellaan Stairway To Heaven ja Nothing Else Matters, mutta se on jo toinen juttu se.

Mä opettelin kyllä toisinpäin. Eka yllämainitut biisit ja sitten soinnut jälkeenpäin.

100e budjetti jos on akustiseen kitaraan, niin hyvää nylonkielistäkin on vaikea löytää tohon hintaan. Kannattaa harkita käytettyä. Mullakin lojuu nurkissa 3 akustista kitaraa enkä niitä kaikkia samanaikaisesti pysty soittaa, ohan niitä kiva kerätä. Ja yksi niistä juurikin on makkarin vaatekaapissa, joten...ei kannata stressata.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Nyt täytyy pitkäaikaisena muusikoiden.net käyttäjänä hymyillä ivallisesti. Ei siellä oikeasti ole voitu "ihan kehua" Harley Bentoneita. HB:hän on siellä melkein yhtä paha kirosana kuin Behringer ja mielestäni ihan syystä. Hehuja voi toki tulla siitä syystä että kitara ei olekaan ollut niin huono kuin mitä on ennakkoluuloissaan kuvitellut. Joka tapauksessa en laittaisi 100€ kiinni HB:n teräskieliseen akustiseen. Tyypillisenä mnettiläisenä annan tämän neuvon tietysti ilman mitään omaa kokemusta ko kitaroista.

Aika pitkälti olen samaa mieltä kuin ditrim mitä tulee halpoihin metallikielisiin.

Kyllä vaan tuossa yhdessä akustiset kitarat -osiossa olleessa ketjussa kehuttiin juuri tuota 49 eypo maksavaa Harley Bentonia kelvolliseksi soittelukitaraksi. Viimeistely noissa on tietenkin vähän niin kuin Ladoissa, mutta ei se nauhojen hiominen mikään iso homma ole.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Kyllä vaan tuossa yhdessä akustiset kitarat -osiossa olleessa ketjussa kehuttiin juuri tuota 49 eypo maksavaa Harley Bentonia kelvolliseksi soittelukitaraksi. Viimeistely noissa on tietenkin vähän niin kuin Ladoissa, mutta ei se nauhojen hiominen mikään iso homma ole.
Hyvä vaan että on erilaisia soittimia erilaisiin tarpeisiin ja vaatimuksiin. On kai selvää ettei 49 egen balalaikka kilpaile ykkössoittimen asemasta pidemmälle ehtineen harrastajan käsittelyssä, mutta monenlaiseen soittamiseen siitä voi hyvinkin olla. Tuollaisella kitaralla voi varmaan harrastaa jotain sointujen tapailua ja ajantappoa, varsinkin siellä mihin ei kannata raahata mukanaan kalliimpaa soitinta.

Minulla ei tuollaista bentonia ole, mutta eiköhän sellaisellekin käyttöä keksisi. Mökille, vintille, autotalliin, auton peräkonttiin, isovanhempien nurkkiin jne. Tuollainen soitin on jo niin halpa että niitä voi surutta ostaa 2-3 kappaletta ja sijoittaa soittimet sinne missä niitä toisinaan luulee tarvitsevansa. Jossain auton takaloorassa tuollaista 50 euron soitinta voi kuskata vaikka koko kesän, eikä vahinko ole niin paha jos soitin kärsii kolhuista, kosteudesta tai lämpötilavaihteluista. Eihän tuolla rahalla saa edes montaa kunnollista kielisettiä. Tosin tuo 49 euron HB on ihan täysikokoinen kitara. Matkasoittimeksi suunniteltuja tosi pieniä kitaroita on myös saatavilla, mutta ne ovat selvästi kalliimpia. Kevyt ja pienehkö Martin Backbacker tosin ei sekään maksa kuin runsaat 200 euroa, eikä ole lainkaan hullumpi soitin reissun päälle.
 

AnaMasa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahko
Täällä on renkutettu 80-luvun loppupuolelta enemmän tai vähemmän aktiivisesti, eli useimmiten vähemmän. Aluksi vedettiin Metallicaa, sitten vähän Metallicaa, välillä Hells Bells ja sitten taas Metallicaa. Riparilta tuli akustinen mukaan kuvioihin ja sillä lämmiteltiin tytöt. Elleivät lämmenneet, niin vedettiin Metallicaa. Tuon seurauksena osaan edelleen vetää Seek And Destroyt ja Nothing Elssit säkki päässä, mutta en juuri muuta.

Jossain vaiheessa MM-95 kieppeillä sähkövemputin vaihdettiin kaljaksi. Akustinen on aina ollut talossa, mutta sen soitto on pitkään rajoittunut vain säestämiseen. Vuosi sitten kilautin halvan Gibson SG:n (faded), Cube 20x:n ja vielä Boss BR-600 äänittelyyn. Metallicat tulee edelleen selkärangasta, mutta rajan ylittäminen on käsittämättömän vaikeaa. Todella harvoin iskee semmoinen kärsivällisyyspuuska, että jaksaa tunninkin vemputtaa samaa uutta asiaa.

Alle parikkymppisenä tuli kaverin luona harjoiteltua Suuren Kitarakirjan avulla. Joku aika sitten etsin jotain opusta itselleni ja tuo kirja on näköjään edelleen suosittu. Se oli vielä keväällä joka paikasta loppu, mutta hetki sitten on tullut uusi painos ja kävin sen kilauttamassa. Yllättäen Akateemisessa halvin hinta (muualla 40-80e)) Lainataan tähän pari sanaa ja kirjan sisällys tuolta toisaalta.
Nimimerkki Tuplakarhu muusikoiden.netissä kirjoitti:
Denyerin Suuri Kitarakirja on tosiaan ykkönen. Eikä ole kalliskaan. Jotain neljäkymppiä tais olla F-musassa ku viimeeksi kävin.

Väsäsin tässä aikani kuluksi tiivistetyn sisällysluettelon opuksesta:

-Parikymmentä kitaramaailmaa mullistaneiden hemmojen esittelyjä
-Akustisen kitaran rakenne, miten teet oman, erilaisten akustisten esittely, akustisten historiaa
-Sähkökitaran rakenne, sähkiksen elektroniikasta tietoa, historiaa, laajasti esiteltävänä erilaisia sähkökitaroita

Kitaran soittaminen: Vasta-alkajalle neuvoja:
-Minkälainen kitara kannattaa ostaa
-Nuottimerkinnän/Tabulatuurien perusteet.
-Virittäminen eri tavoilla
-Vasemman ja oikean käden tekniikka. Plektroista ym. infoa
-15 aloittelijalle kätevää sointua
-Kolmen soinnun teoria, blues-sointukulut. Monimutkaistuu pikkuhiljaa
-bassokulkukomppi, bassokulkuja- ja fillejä sointusarjalle + harjoituksia
-Sorminäppäilytyylit + harjoituksia
-Barreesoinnut
-Transponointi. laulujen analysoimisesta

Komppikitaristi-osio:
-Tempo, rytmi, ajoitus
-Tahtilajit, soitto-ohjeet, sointunuotit, aika-arvot, komppistemmat.
-Esittelyssä folk, country, blues, rock, soul, funk, reggae, espanjalaiset, latinalaiset rytmit + harjoituksia kaikista
-Tarkemmin jazzista

Soolikitaristi-osio:
-sävelkorkeudesta
-duuriskaala sekä kolme molliskaalaa
-Etumerkinnät
-Moodit
-Yhdistelmäskaalat, kuten ylinouseva skaala, dimiskaala, pentatoniset skaalat yms.

Sointukitaristi-osio:
-Soinnutuksen perusteet
-Yläsävelsarjat, erilaiset huiluäänet
-Intervallit, käänteis-intervallit
-Kaikki neljä kolmisointua sekä niiden käännökset.
-Kolmisointujen rakentaminen skaalan sävelille, sointupurkausteoria, jaetut sävelet ym ym ym
-Kaikki kymmenen septimisointua
-Noonit, kvartit, sekstit
-Laajennetut soinnut (11, 13 jne)
-Päällekkäissoinnut, käännesoinnut
-Modulaatio

Improvisointi-osio:
-Hammer-on, pull-off, trill, liuku (slide), venytys (bend), vibrato
-Blues- ja rockkitarakikkoja. Mausteita improvisointiin + harjoituksia
-Juoksutuksia + harjoituksia
-Arpeggiot, Sweep picking + harjoituksia
-Korvikesoinnut
-Voimasoinnut (power chords)
-Tapping + harjoituksia
-Erikoisviritykset
-Slidekitaran soitto

Kitaran hoito- huolto ja korjaus-osio:
-Kielistä + niiden laitto
-Soitettavuus, kaulan säätö, otenauhojen hoito
-Hienoviritys
-Muut korjaukset
-Kitaran lakkaus, viimeistely
-Perushoito, käsittely ja säilytys + koteloista
-Custom-kitaroista
-Satulan, tallaluun, virityskoneiston- ja tallan vaihto
-Kitaraelektroniikka (alkaa kysymyksellä "mitä on sähkö?", joten pienimmätkin asiat käydään läpi. Helpoimpia voi sitten skipata oman tieto/taitotasonsa mukaan)
-Työkaluista
-Sähkökitaran kytkennät (koko paska)
-Komponenttien kytkentöjen testaus
-Kitaramikrofoneista.
-Vahvistinelektroniikka (mm. etuvahvistimen rakentaminen)

Esitystekniikka-osio:
-Kitaravahvistimista
-Kaijuttimista, räkeistä
-Äänenmuokkaus + Pedaalit
-Miksauspöydät
-Äänitys- ja livemikrofoneista
-Lavatyöskentelystä
-Mikrofonitekniikka
-Äänittäminen
-Kitarasyntetisaattorit

Lopussa yli 800 otteen kitaraotetaulukko. Erilaiset sormitukset, erilaiset nimet ja muodostus nopeasti kerrattu jokaisen otteen kohdalla

Kaikki asiat on selostettu järkevästi niin, että aloittelijakin ymmärtää ne. Kirjassa on myös paljon kuvia auttamaan asian hahmotusta.
Kaikkien skaalojen kohdalla opetetaan muodostus, vastataan kysymykseen "miksi just näin?", erilaiset sormitukset, minkälaiseen musiikkiin sopii ym.
Mitään ei kerrota parilla lauseella, joten luettavaa (256 sivua pientä tekstiä) riittää vaikka vuodeksi, jos aloittaa ihan alusta.
Kirjassa on miksattu teoria, harjoitukset ja muu sälä sopivasti yhteen. Jos et ole kiinnostunut teoriasta, saat silti kirjasta irti kaikkea uutta vaikkapa soolon soittoosi
Jos taas olet mielummin kitara/vahvistinmekaanikko tai miksaaja, äänittäjä, lava-apuri tai vastaava, niin tämä kirja kertoo kaiken näistäkin aiheista.
Jos haluat tehdä oman akustisen tai sähkiksen, saat ohjeet myös täältä.

Pirusti asiaa siis ja hinta-laatusuhde yhtä taivaallinen ku Roland Microcubella



+ harjoituksia
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Muistakaa sitten musiikkiliikkeiden kirjoittamaton sääntö, joka on näköjään jossain päin maailmaa jouduttu kirjoittamaan näkyville.
Hgin Aleksanterinkadun Pro Centerissä oli 90-luvulla vastaavan tapainen paperi esillä. Niiden kieltolista taisi olla paljon pidempi, olisiko ollut peräti toistakymmentä kappaletta. Nuo samat tietysti olivat mukana, ja lisäksi ainakin Jump sekä Sunshine Of Your Love.

Tuollaiset kieltolistat ovat ymmärrettäviä henkilökunnan ja ehkä asiakkaidenkin viihtyvyyden kannalta, mutta edistääkö tällainen kaupan bisnestä, en tiedä. Ihan sama mitä asiakas tiluttelee, jos kauppaa syntyy. Vaan teineissä on kyllä paljon sitä sakkia joka pyörii vähän väliä musiikkiliikkeissä ja soittaa ehdalla rookietyylillä samat suosikkiriffit kerta toisensa jälkeen. Yleensä mitään ei osteta ikinä. Nämä smokeonthewater -kaverit kuvittelevat usein musiikkiliikkeen myös jonkinlaiseksi olohuoneensa jatkeeksi. Kokeillaan 25:ta eri kitaraa ja lääpitään ne rasvaisilla sormilla. Joka skeballa vedetään tietysti samat eikun-eikun -riffit ja tukitaan kulkuväylät muilta asiakkailta. Pahimmat tykkäävät omia myyjän juttukaverikseen määräämättömäksi ajaksi. Jos myyjä on liian kiltti tai vähemmän myyntisuuntautunut, hän menee juttuun mukaan ja koko kaupan asiakaspalvelu kärsii. Joskus täytyy ihan asiakkaan ominaisuudessa koettaa puuttua asiaan...
 

Tsorro

Jäsen
Suosikkijoukkue
Wings
Mä opettelin kyllä toisinpäin. Eka yllämainitut biisit ja sitten soinnut jälkeenpäin.

100e budjetti jos on akustiseen kitaraan, niin hyvää nylonkielistäkin on vaikea löytää tohon hintaan. Kannattaa harkita käytettyä. Mullakin lojuu nurkissa 3 akustista kitaraa enkä niitä kaikkia samanaikaisesti pysty soittaa, ohan niitä kiva kerätä. Ja yksi niistä juurikin on makkarin vaatekaapissa, joten...ei kannata stressata.

No myyhän sitten minulle ylimääräinen kitara?
 

Consta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sport, Tampereen Ilves, Liverpool FC
En tiedä onko oikea lähestymistapa lähteä ostamaan alle satasen keppiä "jos vaikka se innostus sitten lopahtaakin". Itse olen noin kymmenen vuoden aikana melko montaa kitaraa renkuttanut siellä täällä. Osa on ollut aivan taivaallisia soitettavia ja toiset sitten sellaisia että niillä soittaminen on ollut pikemminkin rangaistus kuin nautinto. Olen jälkeen päin miettinyt, että onneksi ensimmäinen kitarani ei ollut tuollainen, vaan takuuvarma Landola. Olisi soittoharrastus jäänyt moneen kertaan.

Suurin ongelma on teräskielissä akkareissa. Halvoissa malleissa soitto-ominaisuudet on niin kuraset, että voin taata ettei se innostus ainakaan kasva. Kielet ovat järkyttävän ylhäällä, jolloin soitto on raskasta. Jos niitä lähtee laskemaan rupee joku kohta rämisemään satavarmasti.

Itse olen akustisten kitaroiden suuri ystävä pikemminkin olosuhteiden pakosta. Koskaan ei ole ollut varaa investoida sähkökitaraan ja tarvittaviin härpäkkeisiin. Tämä sen takia, että se mikä sähkökitaroissa kiehtoo valtavasti on ne soundit jota hyvillä kamoilla saa aikaan.Soundimaailmassa lähinnä massiivisuus ja täyteläisyys. Nuo ovat sellaisia asioita, joita ei millään MicroCubella saavuteta.

Loistava soundisia akustisia saa taasen kohtuu edullisesti. Ostin seitsemän vuotta sitten Tacoma Olympian muistaakseni vajaaseen 250€. Vaikka sen jälkeen rinnalle on tullut reilusti kalliimpi Simon&Patrick, yllättää tuon Olympian soitettavuus ja sointi kerta toisensa jälkeen. Väittäisin että ominaisuuksiltaan ja nautittavuudeltaan nuo kaksi kitaraa ovat hyvinkin tasavertaisia, toisessa vaan on mikit.

Oli kitara sitten mikä tahansa, peräänkuuluttaisin viritysmittarin tarpeellisuutta. Väitän että monen into on lopahtanut siihen, että soitto ei missään vaiheessa ole kuulostanut edes oman korvaan nautittavalta epävireisen kitaran vuoksi. Jos kitara on vireessä on nautinnon saavuttaminen niin paljon helpompaa.
 

Tumpe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lipö ty.
Loistava soundisia akustisia saa taasen kohtuu edullisesti. Ostin seitsemän vuotta sitten Tacoma Olympian muistaakseni vajaaseen 250€. Vaikka sen jälkeen rinnalle on tullut reilusti kalliimpi Simon&Patrick, yllättää tuon Olympian soitettavuus ja sointi kerta toisensa jälkeen. Väittäisin että ominaisuuksiltaan ja nautittavuudeltaan nuo kaksi kitaraa ovat hyvinkin tasavertaisia, toisessa vaan on mikit.

Oli kitara sitten mikä tahansa, peräänkuuluttaisin viritysmittarin tarpeellisuutta. Väitän että monen into on lopahtanut siihen, että soitto ei missään vaiheessa ole kuulostanut edes oman korvaan nautittavalta epävireisen kitaran vuoksi. Jos kitara on vireessä on nautinnon saavuttaminen niin paljon helpompaa.

Kitaroiden kanssa on vähän sama kuin kaiuttimienkin kanssa. Hyvälaatuisen akustisen saa parilla-kolmellasataa, kun taas hyvästä sähkökitarasta saa maksaa vähintään 2-3x. Kaiuttimissa alle tonnin lattiakaiuttimet eivät vedä laadultaan vertoja muutaman sadan hyllykaiuttimille. Itellä sähkökitaran kanssa into nousi heti uudelle tasolla kun ostin vanhan parinsadan rimpulan tilalle uuden kepin, joka oli hinnaltaan aivan eri tasolla.

Viritysmittari on kelpo väline, mutta kannattaa opetella virittämään myös ilman. Siis kielet keskenään vireeseen korvakuulolta.

12-kielinen akustinen on muuten mutkikas väline. Raskahko soitella (ainakin itellä kun vasemman sormen nimettömästä katosi palanen tasohöylään 90-luvulla), mutta mieletön saundi. Itse olen harkinnut oman 12-kielisen myyntiä jo vuoden mutta aina kun siihen tarttuu uudelleen niin eihän sitä tohdi myydä. Työläs vaihtaa kieliä kylläkin...
 

Tumpe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lipö ty.
No myyhän sitten minulle ylimääräinen kitara?

Kyseessä olis teräskielinen Landola, ikää semmoset kymmenisen vuotta. Alle satkulla sen kyllä myyn, jos raaskin. Voisin joulun pyhinä vaihtaa uudet kielet siihen ja katsoa missä kunnossa se muuten on, en oo soitellu vuoteen.

Nylonkielisellä olisi tietty kevyempää lähteä opettelemaan, mutta eipä noitakaan kauhean halvalla saa. Fazerilta näköjään irtoisi Yamahan 129e, joka mielestäni on ihan halpa hinta kuitenkin laadukkaasta soittopelistä.

http://www.f-musiikki.fi/kitarat_ja...set/3976_c-40a_yamaha_/_klassinen_kitara.html
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Eieiei teräskielistä aloittelijalle. Nailonillakin sain sormenpääni ruvelle aikoinaan, enkä uskalla edes ajatella, miten nakit rispaantuu jostain halppismetallista.

"Tarjoilija, keitossani on siivu sormea!"
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös