Mainos

Jatkoaikalaisten Pro Scouting reportit

  • 71 047
  • 160

Zous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ryan Reaves
Laitetaas nyt lyhyesti muutamasta pelaajasta, jota täällä ollaan kysytty.

Lars Eller

Eller on siis syntynyt Rodovressa Tanskassa. Eller lähti jo 16-vuotiaana pelaamaan Ruotsiin jossa nähtiin hänen lahjansa. Muutaman hyvän junnukauden jälkeen hän nousi pelaamaan jo jokusen Elitserien pelinkin.

2008-2009 hän teki läpimurtonsa ja iski Frölundassa reilu 20 pistettä. Sen jälkeen aika oli lähteä rapakon taakse. Hän pääsi nopeasti kiinni pohjoisamerikkalaiseen peliin ja mätti 57 pinnaa ekalla AHL kaudellaan. Eller pelasi tuolla kaudella myös seitsemän änäri matsia ja teki niissä kaksi maalia. Keväällä hän onnistui mallikkaasti myös MM-Kisoissa.

Eller treidattiin St. Louista tuon kauden jälkeen Montrealiin. Hänestä maksettiin vaihdossa Halak. Ian Schultz meni hänen mukanaan Montrealiin. Eller on kohta pelannut nyt kaksi täyttä kautta Montrealissa. Hän omaa ihan hyvän lakauksen ja ei ole myöskään ihan täysin kädetön pelaaja. Pelaa hyvin alivoimaa ja on tehnyt myös kaksi alivoimamaalia tälläkaudella. Vietti myös yhden tehoillan tälläkaudella piiskaamalla Jetsin verkkoon tehot 4+1. Potenttiaalia on olla myös tuollainen 40 pinnaa tekevä laituri, mutta hoitaa kyllä roolinsa todella hyvin. Pelaa alivoimaa ja siihen päälle tekee ihan hyvin pisteitä.

Hänen pikkuveljensä pelaa myös Frölundassa.
 

Iggy12

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Sharks, Flyers, KalPa, Jarome Iginla
Viitsisikö joku kirjoittaa ennätyskauttaan pelaavasta Radim Vrbatasta lisää infoa? Coyotesia en seuraa kovin paljoa ja tämä ns. "nimetön" maalintekijä on jäänyt aika tuntemattomaksi.
 

BigD

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars
New Jerseyn David Clarksonista olisi mielenkiintoista tietää enemmän. Huimaa kautta pelaa ainakin tilastojen valossa. 27 maalia jo tässä vaiheessa, kun aiempi maaliennätys oli 17 maalia. Tää kaveri on jäänyt mieleen niissä muutamissa matseissa, mitä olen Devilsseiltä nähnyt. Kovaa taklaa ja käsiäkin löytyy. Snadisti taitavampi versio Steve Ottista? Kelpais kyllä tää Clarkson mun Dallas Starsiin.
 

Ralph

Jäsen
Alexander Radulov ?

_Kuusyks voi kertoa enemmän:

Radulov ja 60 pistettä NHL:ssä täytyy olla kovan luokan vitsi! Radulovhan teki 60 pistettä NHL:ssä jo junnuna ja sen jälkeisellä kaudella teki Venäjällä 52 ottelussa 48 pistettä. Sen jälkeen on tasaisesti kehittynyt ja pisteet nousivat seuraavaan kauteen 63:een ja sitten maagisiin 80:een. On nykyään valtavasti parempi pelaaja kuin NHL:ssä tai ensimmäisellä kaudellaan KHL:ssä. Tällä kaudella alku oli hieman nihkeä, mutta nyt on päässyt taas huikeaan vireeseen ja tehnee uskomattomat pisteet jälleen kerran.

Alle 100 pistettä NHL:ssä olisi melkonen pommi hänelle. Todennäköisesti pisteet olisivat siinä 105-115 tietämillä.
 

Zous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ryan Reaves
En halua mitenkään aliarvioida Radulovia ja niin pois päin, mutta jos tälläkaudella Malkin ja Stamkos ei yllä edes välttämättä sataan tehopisteeseen niin jotain rajaa noissa arvioissa. On mahtava pelaaja, mutta ei ole kyllä pommi Radulovin jäädessä alle sataan pojoon jos nuo yllämainitutkaan ei välttämättä siihen yllä.
 

dali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lamoriellon Enkelit, the Spirit of CBA
New Jerseyn David Clarksonista olisi mielenkiintoista tietää enemmän. Huimaa kautta pelaa ainakin tilastojen valossa. 27 maalia jo tässä vaiheessa, kun aiempi maaliennätys oli 17 maalia. Tää kaveri on jäänyt mieleen niissä muutamissa matseissa, mitä olen Devilsseiltä nähnyt. Kovaa taklaa ja käsiäkin löytyy. Snadisti taitavampi versio Steve Ottista? Kelpais kyllä tää Clarkson mun Dallas Starsiin.

Perustiedot:

Pituus: 183 cm
Paino: 92 kg
Kätisyys: right
Pelipaikka: RW/LW
Varausvuosi: -
Runkosarja: 377 ottelua, 82+63=145, 692 PIM
Playoffs: 20 ottelua, 2+0=2, 47 PIM

David Clarkson tuli liigaan varaamattomana pelaajana ja hän on tehnyt kovan työn saadakseen ylipäänsä näyttöpaikan NHL:ssä saati pelatakseen 30 maalin kauden. Hän kävi ennen Devilsiin tuloaan näytillä Hurricanesin organisaatiossa, mutta peliesitykset eivät vakuuttaneet. Devils teki hänelle sopimustarjouksen ja Clarkson tarttui tilaisuuteensa ja löi itsensä läpi farmiseura Lowellissa kaudella 2006-2007. Kevällä hän pelasi muutaman ottelun NHL:ssä ja teki välittömästi vaikutuksen yritteliäisyydellään ja tehoilla 3+1 seitsemässä pelissä.

Clarkson saa kiittää Devils-valmentaja Peter DeBoeria NHL-urastaan. DeBoer valmensi 2000-luvun alussa Kitchenerin OHL-joukkuetta ja hän näki Bellevillen hylkäämässä Clarksonissa potentiaalisen pelaajan. Heidän suhteensa ei ollut aina ruusuilla tanssimista, vaan DeBoer piti Clarksonille kovaa koulua.

I’ve never been in trouble with anything off the ice, Clarkson said. (DeBoer) was hard on me as a coach. He pushed me. Maybe there were times I needed to be pushed. There are things you go through with a coach at that age, whether it’s rough patches or personal things.

DeBoerilla oli erityisen suuri merkitys Clarksonin uran jatkolle myös silloin, kun nuorukaisen isovanhemmat menehtyivät lyhyen ajan sisään. Clarkson kertoo DeBoerista ja hänen isovanhempiensa merkityksestä Newark Star-Ledgerissä näin.

Both my parents worked when I was a kid. My grandparents were like second parents to me, he explained. I had a rough time when they passed away. They were my biggest fans. They were at every game. When I had a bad day my grandmother would say to me, ‘Tomorrow you’re going to get a goal,’ and I would go out there and score.

He [DeBoer] convinced me to come back and play because I wasn’t sure I wanted to play after that.

Devilsin onneksi Clarkson jatkoi peliuraansa.

Clarksonin tullessa liigaan kaudella 2007-2008 hän oli pelaaja, jolla ei näyttänyt olevan yhtään NHL-pelaajan ominaisuutta. Paitsi se älytön tsemppaaminen jokaisessa vaihdossa. Hän pelasi itsensä nopeasti valmentaja Brent Sutterin ja fanien suosioon taklaamalla kaikkea liikkuvaa, pudottamalla hanskat ja tekemällä myös maalin aina silloin tällöin. Clarksonin helmasyntinä olivat ja ovat tökeröt ja huonoon aikaan otetut jäähyt. Vuosien mittaan nämä hölmöilyt ovat onneksi vähentyneet, sillä keskittymisen herpaantuessa Clarksonista on joukkueelleen enemmän haittaa. Clarksonin esitykset ovat rutiinin myötä kohentuneet. Parin ensimmäisen NHL-kauden aikana Clarkson oli aivan eri pelaaja jopa yksittäisten otteluiden sisällä. Parhaimmillaan hän pelasi kuin Randy McKay ja huonoimmillaan kuin Patrik Lostedt tai joku muu viiden pennin kaukalohäirikkö. Tämän kauden kaltaisia onnistumisia on nähty myös aiemmin, mutta vain yksittäisinä väläyksinä.

Täksi kaudeksi Clarkson lyhensi mailaansa Adam Oatesin ohjeiden mukaisesti noin tuuman verran. Clarkson pystyy näin pitämään kiekon paremmin hallussaan laidoissa ja saa laukaukseensa enemmän tehoja. Tämä muutos on myös edesauttanut sitä, että kiekko pysyy Clarkien matkassa paremmin ja hänen tasapainonsa on vakaampi liikuttaessa pienessä tilassa. Toki Clarkson on tehnyt paljon muutakin esimerkiksi kohentaakseen luistelutaitoaan.

Mailan lyhentäminen tai mikään muukaan yksittäinen temppu ei ole tämän kauden menestyksen takana. Onnistuminen on kliseisesti ilmaistuna monen kohdalleen loksahtaneen palasen summa: Clarkson on kypsynyt pelaajana eikä hän menetä malttiaan niin usein kuin aiemmilla kausilla. Ehkä taustalla on sekin, ettei hänen tarvitse enää näyttää kuuluvansa NHL:ään. Myös isäksi tuleminen on osaltaan muovannut Clarksonin persoonaa.

Mailan lyhentämistä voi myös pitää vertauskuvana Clarksonin kehityksestä pelaajana: Tulokset ovat silminnähden parempia ja hänen vahvuutensa tulevat paremmin esille, kun hän ei yritä liikaa ja koeta hakea kovaa pommia joka vaihdossa tai hae maalia hirveällä lämärillä. Mielestäni sopivana verrokkina voi pitää Steve Downieta, joka oli liigaan tullessaan melkoinen häirikkö, mutta seestyessään hieman hänestä on sukeutunut myös pätevä kiekollinen pelaaja.

Hyvien tehojen taustalla on myös se, että Clarkson on saanut runsaasti vastuuta ykkösylivoimassa ja lisääntynyt peliaika hyvien pelaajien kanssa näkyy suoraan Clarkien tehoissa. Yksin tällä kaudella Clarkson on tehnyt kahdeksan ylivoimahäkkiä, kun tätä ennen niitä oli kasassa kymmenen.

Tällä kaudella Clarkson on myös saanut terävyyttä viimeistelyynsä. Kolmosketjun pelaajalta 30 maalia on kuitenkin aivan erinomainen suoritus. Hän hukkaa edelleen liikaa maalipaikkoja ollakseen liigan kirkkainta eliittiä viimeistelijänä. Clarkson on kuitenkin niitä harvoja pelaajia, jotka loihtivat maaleja tyhjästä työntämällä nokkansa maalinedusruuhkiin, ja kykenevät yllättämään maalivahteja ampumalla pienistä kulmista, pelaajien jaloista ja niin edelleen.

Aika näyttää, nouseeko Clarkson pysyvästi uudelle tasolle pelaajana, vai onko tämä kausi se career year. Clarkien ei tarvitse hävetä, vaikka kausi 2011-2012 jäisi tilastojen valossa uran parhaaksi vuodeksi. Peter DeBoerin alaisuudessa Clarksonilla on kuitenkin mahdollisuus jopa raamatullisiin seitsemään lihavaan vuoteen.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
David Clarkson tuli liigaan varaamattomana pelaajana
Devilsillä on ollut aina silmää varaamattomille lahjakkuuksille. Clarksonin lisäksi esimerkiksi 2000-luvun mestarijoukkueiden kulmakivet John Madden ja Brian Rafalski tulivat joukkueeseen ilman varausta.

Hyvien tehojen taustalla on myös se, että Clarkson on saanut runsaasti vastuuta ykkösylivoimassa ja lisääntynyt peliaika hyvien pelaajien kanssa näkyy suoraan Clarkien tehoissa. Yksin tällä kaudella Clarkson on tehnyt kahdeksan ylivoimahäkkiä, kun tätä ennen niitä oli kasassa kymmenen.
Harvinaisen toimiva tuo Devilsin ykkösylivoima onkin tällä hetkellä. Parise ja Elias pyörittävät peliä, viivalla taiteilee Marek Zidlicky ja lapa ilmassa syöttöjä kyttäilee Ilja Kovalchuk. Mikäs siinä on Clarksonin maskimiehenä ohjaillessa ja paluukiekkoja sisään rusikoidessa. Hieno pelaaja.

Meinasin vastata tähän jo jokin aika sitten, mutta jätin dalille tietäen että faktaa tulee enemmän kuin mihin minulla ruuti riittää. Hyvä näin.
 
Tuli tuolla Chicago ketjussa jo keskustelua miehestä hieman, mutta varmistetaampa oikein täältä joltain toiseltakin, että onko Rich Peverley sellainen mies millaisena itse olen hänet nähnyt. Bostonin pelejä tulee kuitenkin katottua alle 10 kappaletta kaudessa (playoffit poislukien) niin kuva ei välttämättä ole paras mahdollinen.

Eli Rich Peverley, kiitos.

PS: Bonus kysymyksenä kysyisin miehen paremmin tuntevalta että onko herran pelitaidot sillä tasolla, että jos tuonne Sharpin ja Hossan väliin kaverin löisi niin voisi olettaa tulosta syntyvän? Toisinsanoen pystyisikö Peverley handlaamaan kakkossentterin tontin Chicagon kaltaisessa tiimissä.
 

Caney

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Philadelphia Flyers, Liverpool FC
Mikael Backlund, Calgary Flames

Eikös Backlundia kaavailtu Flamesin ykkössentteriksi muutaman vuoden päähän? Tämä siis silloin, kun Backlund varattiin. Mikä on mennyt vikaan kehityksessä, ja miten on muuten pelannut?

Kiitokset etukäteen, jos joku vaivautuisi kertomaan Backlundista.
 

Ralph

Jäsen
Pittsburghin Dustin Jeffrey, Minnesotan Matt Kassian ja Phoenixin David Schlemko kiinnostaisi.
 

Iggy12

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Sharks, Flyers, KalPa, Jarome Iginla
Eikös Backlundia kaavailtu Flamesin ykkössentteriksi muutaman vuoden päähän? Tämä siis silloin, kun Backlund varattiin. Mikä on mennyt vikaan kehityksessä, ja miten on muuten pelannut?

Kyllähän se on kaavailuissa aina mukana ollut, mutta taso ei ole toistaiseksi riittänyt. Loukkaantumiset pilasivat Backlundin viime kauden. Heti kauden alussa tuli ensimmäinen takaisku ennen ensimmäistä peliä. Silloin Backlundilla olisi ollut mahdollisesti paikka ykkösketjussa. Sen jälkeen rytmi ei oikein löytynyt, vaikka yritystä oli. Päätti myös kautensa sairatuvalla.

En täysin osaa vastata mikä mennyt kehityksessä pieleen, mutta Backlund ei osaa vielä täysin hyödyntää lahjojaan pienessä kaukalossa. Backlund on alkanut vaikuttamaan perinteiseltä ison kaukalon pelaajalta, joka ei kykene pelaamaan menestyksekkäästi pienessä kaukalossa. Kuitenkin miehessä on potentiaalia olla Ruotsin oma Valtteri Filppula. Ihan ok kädet, pelisilmää löytyy ja liike on myös hyvää ja tunnollinen puolustamaan. Potentiaalia on tehdä 50 pistettä kaudessa, mutta etenkin viimeistelyn pitää olla parempaa. Tuhlaili aivan liikaa paikkoja viime kaudella. Tuleva kausi voi olla ratkaiseva Backlundin Flames-uran kanssa, sillä mies on "jo" 23-v. ja lopullista läpilyöntiä ei ole vielä tehnyt. Jos kärsivällisyys loppuu seurajohdolta niin Backlund voi löytää itsensä pian muista organisaatioista tai maitojunalla Euroopasta. QO kuitenkin kaverille annettiin ja todennäköistä on, että Backlund yrittää ensi kaudella uudestaan Flamesissa.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Bryan Allen

Jos joku voisi heittää tarinaa Bryan Allenista, olisin hyvin kiitollinen. Minulle kaveri on jäänyt jokseenkin täysin tuntemattomaksi. Ainoa mielikuva on joku Floridan peruspakki, mutta näköjään mies on Floridan aikojen jälkeen viettänyt kaksi viime kautta Carolinassa. Kiitos!
 

Jne

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Arsenal FC, Florida Panthers
Bryan Allen. Floridassa oli ensimmäsillä kaudella huippuhyvä. Oli muutenkin niitä pelaajia, jotka olivat +- tilastossa hyvän puolella usein. Ylivoimalla miestä ei nähdä, mutta alivoimalla tärkeä. Pelaa viittätoista minuuttia ottelua kohden. Kaikenkaikkiaan hyvä peruspakki, jonka voi heittää kentälle miltei koska tahansa. Mitään spesiaalia kuitenkaan turha odotaa. Kakkosparin puolustava pakki.

Sent from my GT-I8350 using Board Express
 
Suosikkijoukkue
Canucks
Bryan Allen

Ducks varmasti odottaa Allenin olevan pakistonsa kärkeä blokeissa ja taklauksissa sekä hyvä lisä alivoimaan. Siinä tiivistettynä järkälemäisen Allenin vahvuudet, peliajallisesti hänelle olisi ehkä optimipaikka kolmospari + alivoimat, mutta kyllähän häntä kakkosparissakin toisinaan on käytetty. Pakkiparien rakentelussa kannattaa huomioida, että Allen pelaa useimmiten oikeaa puolta.

Vancouver Canucks varasi Allenin vuoden 1998 varaustilaisuuden neljäntenä pelaajana, ison ja kovaotteisen pakin upside vertailukohtana taisi monen scoutin paperissa olla tuolloin ”Derian Hatcher”. Jo ennen varaustaan Allen oli kärsinyt muutamista loukkaantumisista ja niitä mahtui nuoren pelaajan kehityksen esteeksi tuon jälkeen vielä lisääkin. Vuoden 1998 Canucksin leirillä Allen esiintyi erinomaisesti ja sai monia lupaavia arvioita. Seurannut kausi junioreissa oli menestyksekäs (OHL:n all-stars valinta, paikka Kanadan WJC joukkueeseen), mutta sekin loukkaantumisten takia rikkonainen (Allen pääsi pelaamaan vain noin puolet OHL joukkueensa peleistä). Vuoden 1999 Canucks-leiri meni Allenilta heikommin, vammat vaivasivat, lopulta Allen joutui leikkauspöydälle ja missasi käytännössä koko kauden.

Paha loukkaantumiskierre uran alkuvuosina oli varmasti osasyynä siihen, ettei Allen upsideään koskaan saavuttanut. 2000-luvun alun Allen totutteli ammattilaispeleihin farmisarjoissa, kunnes läpimurto Canuckseihin tapahtui kaudella 2002-2003, jonka aikana Allenille kertyi 48 NHL-peliä. Tuon ja seuraavan kauden aikana Allen otti paikan Canucksin kolmosparista esittäen vahvaa fyysistä peliä sekä paikoitellen loistavaa alivoimaosaamista.

Työsulkukauden jälkeisellä kaudella 2005-2006 Allen nousi Canucksissa isompaan rooliin, hieman olosuhteiden pakosta tosin, Canuckspiireissä kausi muistetaan erityisenä pakiston katastrofikautena, jonka aikana Nolan Baumgartner nousi ykköspariin. Canucksista oli lähtenyt Brent Sopel (tuolloin +40 pisteen pakki) ja vakiokalustoon kuulunut Marek Malik. Lisäksi Sami Salo ja Ed Jovanovski kärsivät pitkistä loukkaantumisista. Kausi tuotti Allenille uran tuohon asti korkeimmat 17 pistettä ja jossain päin liigaa ehkä uskottiin, että miehen kehitys voisi vielä harpata eteenpäin lähemmäs nuoruusvuosien potentiaalia.

Seuraavana kesänä Allen matkasi Luongo-kaupassa Floridaan, josta hän sai top 4 paikan. Allenin ensimmäisen Florida kauden 25 pistettä jäänevät hänen uransa parhaiksi. Idässä pelattuja vuosia en niin tarkasti ole seurannut, mutta tilastojen valossa merkittävää kehitystä ei Allenin uralla ole tuon 06-07 kauden jälkeen tapahtunut. Allen on kuitenkin vakiinnuttanut paikkansa luotettavana peruspakkina, joka ulottuvuutensa vuoksi peittää hyvin laukauksia ja tykkää horjuttaa vastustajaa taklauksillaan.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Kiitos Jne:lle ja Moustache Davelle Bryan Allenin kuvailemisesta. Nyt on paljon parempi käsitys hänen kyvyistään. Hän kuulostaa aika yksi yhteen sopivalta korvaajalta Sheldon Brookbankin tilalle.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Kiitos Jne:lle ja Moustache Davelle Bryan Allenin kuvailemisesta. Nyt on paljon parempi käsitys hänen kyvyistään. Hän kuulostaa aika yksi yhteen sopivalta korvaajalta Sheldon Brookbankin tilalle.

Omasta mielestä Allen on pykälän tai parikin Brookbankia parempi pakki. Siinä kun Brookbank on puhtaasti kolmospakkiparin pakki niin Allen menee kakkosessakin. Lisäksi Allen on lähestulkoon aina pelannut ykkösalivoimassa, kun Brookbank taisi maksimissaan olla kakkosav:n kavereita. Alivoimaan Allen tuo ainakin vaihtoehtoja Beaucheminin, Lydmanin ja Sbisan ohelle. Olisikohan tarkoitus laskea Beaucheminin minuutteja viime kauden hurjasta lähes 26 minuutista ja antaa Allenille vastuuta alivoimalla ja Souraylle ylivoimalla. Allen - Lydman ykkösalivoimaan ja Souray - Fowler sitten ykkösylivoimaan. Beauchemin kummassakin kakkoseen Sbisan kanssa.

Joka tapauksessa uskon Allenin parantavan Anaheimin alivoimaa ja maalineduspeliä sekä sitten uhrautuvuutta joukkueen eteen.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Omasta mielestä Allen on pykälän tai parikin Brookbankia parempi pakki.
Aina vaan parempi. Katsellaan kaveria sitten sillä silmällä. Tosiaan Souray ylivoimaan ja Allen alivoimaan. Ja näyttäisi siltä, että Allen silloin tällöin tappeleekin, joten jos sellaista vielä "tarvitaan", niin siinäkin mielessä hän korvaa Brookbankia. Tuo loukkaantumisherkkyys vähän huolestuttaa, toivotaan, että nyt olisi vielä terveitä vuosia edessä. Mutta jos kaveri uhrautuvaisesti pelaa, loukkaantumiset ovat melkein mahdottomia välttää.
 

VilleSeina

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, SaiPa
Aina vaan parempi. Katsellaan kaveria sitten sillä silmällä. Tosiaan Souray ylivoimaan ja Allen alivoimaan. Ja näyttäisi siltä, että Allen silloin tällöin tappeleekin, joten jos sellaista vielä "tarvitaan", niin siinäkin mielessä hän korvaa Brookbankia. Tuo loukkaantumisherkkyys vähän huolestuttaa, toivotaan, että nyt olisi vielä terveitä vuosia edessä. Mutta jos kaveri uhrautuvaisesti pelaa, loukkaantumiset ovat melkein mahdottomia välttää.

Ensiksi OT:na tähän, että toivottavasti Souray löytää itsenä kakkos ylivoimasta. Antaisivat vaan nyt Sbisalle rohkeasti niitä lisäminuutteja. Tämä siis alustavasti, katsotaan miten kausi lähtee liikkeelle herroilta.

Kiitos myös meikäläisen puolesta ylläoleville Allenia koskevista raporteista, tulee varmasti hienosti korvaamaan Brookbankin ja tarjolla on juuri se rooli missä mies on ilmeisesti parhaimmillaan. YV aikaa ei siunaantunut Carolinassa lainkaan ja lähtökohtaisesti tuohon tosissaan muutosta tuskin tuleekaan.

Joku Stars/Oilers fani voisi vielä analysoida vähän mitä Sheldon Souraylle on tapahtunut tuon tehokauden jälkeen? Itse taisin 6 peliä viimekaudella nähdä enkä pitänyt näkemästäni.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Ensiksi OT:na tähän, että toivottavasti Souray löytää itsenä kakkos ylivoimasta. Antaisivat vaan nyt Sbisalle rohkeasti niitä lisäminuutteja. Tämä siis alustavasti, katsotaan miten kausi lähtee liikkeelle herroilta.

Joku Stars/Oilers fani voisi vielä analysoida vähän mitä Sheldon Souraylle on tapahtunut tuon tehokauden jälkeen? Itse taisin 6 peliä viimekaudella nähdä enkä pitänyt näkemästäni.

Souray pelasi kakkosyv:tä Dallasissa Goligoskin, Robidas:n ja Daleyn jälkeen ja teki tehot 2+7. Beauchemin teki isommalla ajalla 3+2 tehot ja kaksin-kolminkertaisilla ajoilla Fowler ja Visnovsky vain pinnan ja kaksi enemmän kuin Souray. Sbisa jäi kolmeen pisteeseen, toki pelaten vain puolet Soyrayn minuuteista.

Ihan näin ulkopuolisin silmin näkisin edelleen, että suurin hyöty olisi saavutettavissa kun Souray - Fowler pelaisivat ykkösyv:ssä ja Sbisa - Beauchemin kakkosessa - samoin kuin kakkosav:ssa. Tasakentällisin Sbisa oli kuitenkin viime kauden tehokkain pakki Anaheimissa, joten hyvä jos hän pystyy siellä pelaamaan suuria minuutteja.

Noista Sourayn 20+ maalien kausista sen verran, että silloinhan hän oli joukkueensa ykkösyv-pakki ja kellotti kovia minuutteja ylivoimalla. Laukaushan Souraylla on järkyttävän kova, mutta pelkästään tuo tykki on kohtuu helppo pelata pois. Jos viereen laitetaan Fowler ja edessä on Selänne-Getzlaf-Perry niin homma meneekin jo vaikeammaksi. Mikäli Souray laitetaan ykkösylivoimaan ja rooli on oikea niin eiköhän tuollainen 10+ ylivoimamaalia ole taas ihan mahdollinen - siinä olisikin melkoinen muutos viime kauteen, kun Anaheimin pakit tekivät yhteensä 6 maalia ylivoimalla.
 

VilleSeina

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, SaiPa
Souray pelasi kakkosyv:tä Dallasissa Goligoskin, Robidas:n ja Daleyn jälkeen ja teki tehot 2+7. Beauchemin teki isommalla ajalla 3+2 tehot ja kaksin-kolminkertaisilla ajoilla Fowler ja Visnovsky vain pinnan ja kaksi enemmän kuin Souray. Sbisa jäi kolmeen pisteeseen, toki pelaten vain puolet Soyrayn minuuteista.

Ihan näin ulkopuolisin silmin näkisin edelleen, että suurin hyöty olisi saavutettavissa kun Souray - Fowler pelaisivat ykkösyv:ssä

Jos viereen laitetaan Fowler ja edessä on Selänne-Getzlaf-Perry niin homma meneekin jo vaikeammaksi. Mikäli Souray laitetaan ykkösylivoimaan ja rooli on oikea niin eiköhän tuollainen 10+ ylivoimamaalia ole taas ihan mahdollinen

Leikkailin osan tuosta pois vaikka asiatekstiähän siinä oli. Sbisasta tosissaan jäi kuva, että potentiaalia olisi YV:lläkin tehdä tehoja jos vain sitä pääsisi pelaamaan. Käytännössähän Sbisa ei pelannut sitä ollenkaan kun ykkösyv pelasi n. 1.40 jonka jälkeen kakkosyvlle ei vaihdon jälkeen juurikaan sekunteja jää.

Viime kaudella tosissaan jääräpäisesti luotettiin Fowleriin & Visnovskyyn vaikka Lydmankin olisi todennäköisesti tehnyt YV:llä enemmän tehoja jos oisi vastaavat minuutit saanut.

Noniin sori OT. Smithin teksti oli asiaa, jatketaan toki Ducks topikissa sitten seuraamista kun kausi käynnistyy.
 

Ralph

Jäsen
Kertokaapas Coloradosta enemmän tietävät David Jonesista. Jones taisi saada kesällä melko rahakkaan sopimuksen.

David Jones
Laitahyökkääjä (LW/RW)
s. 10.8.1984 Guelph, Ontario, Kanada

Ennen varaustaan, alle 20-vuotiaana, liigoissa nimeltä PIJHL ja BCHL eikä hänestä oikein odotettu korkeaa varausta. Lopulta Jones menikin kesän 2003 draftissa aina viimeisellä, yhdeksännellä, kierroksella viidenneksi viimeisenä, numerolla 288. Tuskin hänestä ihan silloin odotettiin ikinä NHL-pelaajaa, mitä nyt varattiin joku. Vielä yhden BCHL-kauden jälkeen Jones matkasi yliopistosarjaan, NCAA:aan, joka onkin sitten jo arvostetumpi sarja. Siellä hän pelasi kolmen vuoden ajan kunnes valmistui. Ensimmäinen kausi oli vielä hankala ja tehopisteitä ei syntynyt kuin n. joka toisessa pelissä. Seuraavalla kaudella tulikin jo kehitystä eli piste per peli ja lopulta kolmannella kymmenellä yli piste per peli. Tällöin Coloradokin innostui ja keväällä 2007 Jones allekirjoitti kahden vuoden entry-level -sopimuksen hänen varanneen seuransa kanssa.

Seuraavalla kaudella, 23-vuotiaana, David Jones aloitti Coloradon farmiseurassa, Lake Erie Monstersissa. Hän esiintyi AHL:ssä hyvin ja pääsikin NHL-debyyttissä loppukaudesta ja vakiinnutti paikkansa siellä sillä reissulla. Ensimmäisellä kaudella 26 ottelua, joissa kuusi tehopistettä, jonka päätteeksi joukkueen mukana pudotuspeleihin. Siellä Colorado tippui toisella kierroksella, mutta Jones pelasi kaikki 10 pudotuspeliottelua saaden ensimmäisen syöttöpisteensä niissä karkeloissa. Seuraavalla kaudelle Jones oli jälleen kokeneempi ja valmiimpi, miksi pääsikin suoraan NHL:n mukaan. Tällöin vain ongelmaksi alkoi tulla loukkaantumiset, jotka haittasivat kehitystä kovasti. Ensimmäinen pelkästään NHL:ssä pelattu kausi tuotti vain 40 ottelua, joissa kuitenkin jo 13 tehopistettä. Pudotuspelien aikaan Jones oli loukkaantuneena, yllätys yllätys. Sinä kesänä Jones solmi ensin kahden vuoden jatkosopimuksen ja teki kovasti töitä ja kehittyi jo lähes huippupelaajaksi, mutta loukkaantumiset silti yhä vaivasivat kovasti. Täydellinen tynkäkausi, vain 23 ottelua, mutta peräti 16 tehopistettä, kertonee jotain.

Sitten tuli vihdoinkin se terve kausi, jolloin miehen potentiaali näkyi paremmin. Kaudella 2010-11 David Jones pelasi 77 ottelua tehden 27 maalia ja 45 pistettä. Maalipörssissä tuli jaettu 39. sija, joka on ihan hyvin yhdeksännen kierroksen varaukselle. Sinä kesänä oli RFA-Jonesille tehtävä jatkosopimus, nyt vain vuoden tiedostaen että hänestä tulisi UFA. Viime kausi oli taas vähän hankalampi, pientä vammaakin oli taas ja rooli vaihteli kovasti. 72 ottelua ja 37 pistettä ei ollut ihan huikeat lukemat, mutta ennen kuin hänestä tulisi kesällä UFA, Colorado solmi hänen kanssaan neljän vuoden ja yhteensä 16 miljoonan sopimuksen.

Pelipaikaltaan David Jones on siis laituri, rightin puolen laituri, joka on enemmän tunnetuksi oikeana laitana kuten righteillä on tapana. Mies kuitenkin pystyy hyvin pelaamaan vasemmassakin laidassa, joka kertoo monipuolisuudesta. Häntä voidaan pitää pelkkänä maalintekijänä, tekeehän Jones enemmän maaleja kuin mitä syöttää. Jones sopii sniperiksi kärkiketjun laitaan, mutta myös alempaan ketjuun puolustavampaan rooliin, sillä hän on kovasti töitä tekevä laituri. Kyseessä on kookas, lähes 190cm pitkä ja 100 kiloa painava isokokoinen laituri, mutta hän ei juuri kokoaan hyödynnä kontaktitilanteissa. Toki tappeli parikin kertaa viime kauden aikana. Jones kyllä suojaa hyvin ja häneltä on vaikea ottaa kiekkoa pois, mutta hän voisi hyödyntää kokoaan vaikkapa pienempien puolustajien kiusana. Välillä Jones myös hieman surffailee, eikä ole oikein hereillä. Hyvä kuitenkin, että melko nopea Jones tulee aina nopeasti alas puolustamaan, vaikka siellä olisikin kuin puolukka pillussa. Välillä pitää itse hieman liikaa kiekkoa, vaikkei ole pelintekijä. Laukas on todella terävä, ranteella tai lämärillä, mielummin ranteella. Hyvin samantapainen pelaaja kuin Alexander Semin, mitä nyt on heikompi maalintekijä.

Kyseessä ei ole ihan suosikkipelaajiani Coloradossa, muttei sellainenkaan jonka haluaisin väkisin kaupata. Luulisin, että paikka tulevalla kaudella on Paul Stastnyn rinnalla, vasemassa laidassa kun Milan Hejduk on oikeassa. Kun Hejduk lopettaa, voisi Coloradon valmennus tehdä simppelin muutoksen ja laittaa Jamie McGinnin vain tuohon vasempaan ja David Jonesin hieman parempaan paikkaansa, oikeaan. Tuo McGinn-Stastny-Jones -kokoelma pelasi erinomaisesti viime kauden lopussa, kun McGinn saapui Kaliforniasta. Pelinumerona Jonesilla on 54, nuorempana pelannut numerolla 23 joka on Coloradossa Hejdukin käytössä.
 

Iggy12

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Sharks, Flyers, KalPa, Jarome Iginla
Voisiko joku Capitalsia seuraava kertoa infoa Marcus Johanssonista? Tämä Johansson on kaikessa hiljaisuudessaan pelannut jo kaksi kautta Capitalsissa ja viime kaudella teki lopullisen läpimurtonsa NHL-tasolle. Kiinnostaisi tietää millainen pelaaja on kyseessä ja miten hyvä tulevaisuus tällä 21-vuotiaalla ruotsalaisella on?
 

Ranksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Kyselisin St Bluesin Mark Cundarin ja Brett Ponichin perään. Kiitos.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös