Jatkoaikalaisten Pro Scouting reportit

  • 71 029
  • 160

Beneway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Buffalo Sabres, Mario Lemieux, Jyp
Dave Bolland

Koitetaanpa raapustaa jotain näin sivustaseuraajana.

Kun katsoo sanakirjasta selitystä termille "ideaali kolmossentteri", löytyy kirjan sivulta iso kuva Dave Bollandista. Erittäin korkean työmoraalin, sekä vahvan kahden suunnan pelin taitamisen takia hän sopii paremmin juuri puolustavampaan kolmoskentälliseen, kuin kakkoskentälliseen, jolta odottettaisiin jatkuvaa tehojen tuottamista.

Bollandin suurin yksittäinen vahvuus on ehdottamasti hänen korkea työmoraalinsa. Hän hoitaa puoloustavan roolinsa sellaisella tahtotasolla, jonka näkeminen on harvassa. Bolland sijoittuminen on omassa päässä erittäin hyvää, hän lukee peliä hyvin ja taklaa vahvasti, sekä pystyy myös pieneen agitointiin, ja näin ollen hän onkin omiaan varjostamaan vastustajan tähtipelaajia tehottomiksi. Kyseisten vahvuuksien takia hän on myös erittäin käytännöllinen alivoimalla. Ehdottomaksi vahvuudeksi voi myös laskea sen, että Bolland on aina parhaimmillaan silloin, kun otteluissa panokset kovenevat. Hän on juuri sellainen pelaaja, jota mestaruudesta havitteleva joukkue tarvitsee.

Bolland on kokonaisvaltainen pelaaja, eikä heikkouksia juurikaan löydy - ainakaan pelillisistä asioista. Hän on hyökkäyspään taidoiltaan keskiverto kolmossentteriä osaavampi, mutta kuitenkin suurin osa hänen maaleistaan syntyy ennemmin kovan työn kautta, kuin puhtaalla taidolla. Hän ajaa vahvasti maalille, ja viihtyy muutenkin ahtaissa paikoissa. Hänen nopeustensa on myös vähintäänkin kohtalaisella tasolla, vaikka lukuisat loukkaantumiset ovat väkisinkin vaikuttaneet asiaan.

Dave Bollandin yksi harvoista heikkouksista onkin juuri hänen loukkaantumisherkkyytensä, joka ei sovi yhteen hänen raastavan pelityylinsä kanssa. Lukuisat vammat ovat olleet hänen esteenään matkalla hyökkäävämpään, ja tuottavampaan rooliin. Hänestä odotettiin pisteitätekevää kakkossentteriä, mutta vuonna 2009 saatu selkävamma, ja siitä toipuminen laski Bollandin sentterihierarkiassa kolmannelle paikalle. Tuolla paikalla esitykset ovat kuitenkin olleet niin vahvoja, että kaikki fanit ovat varmasti niihin tyytyväisiä - hieman korkeasta palkasta huolimatta.

Mikäli Bolland pysyy täysin terveenä, pystyy hän helposti säilyttämään nykyisen roolinsa liigan eliittiin kuuluvana kolmossentterinä. Mahdollisuuksia olisi kuitenkin myös korkeammalle. Jos Bolland löytää hyökkäysotteisiinsa uuden, korkeamman vaihteen, voisi hän hyvinkin toimia täyspäiväisesti keskivertoisena kakkossentterinä.

---

Menikö se lähellekään?
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Aaron Volpatti
Vancouverin nelosketjuun tiensä raivannut Anthony Aaron Volpatti on kulkenut nykyiselle paikalle pitkän tien. Vancouverin lähistöllä syntynyt ja koko lapsuutensa kasvanut Volpatti ei ollut mikään lahjakkuus nuorena ja BCHL-kaudetkin Vernon Vipersissa menivät heikoilla tilastolukemilla joukkueensa jämäminuutteja pelaamalla. Näin ollen ei ollut aikanaan mikään ihme, että Volpatti jäi kokonaan varaamatta.

Kesällä 2005 Volpattin pelatessa Vipersin paidassa sattui lisäksi ikävä onnettomuus, joka oli lähellä lopettaa miehen uran. Vipersin joukkue oli lopettelemassa kauttaan finaalitappion jälkeen ja jostain syystä Volpatti alkoi leikkimään tulella heittämällä bensaa tuleen. Seurauksena hän poltti kehostaan 35%, sai vakavia palovammoja ja makasi sairaalassa viisi viikkoa. Lääkärit olivat varoittaneet jo kiekkouran lopettamisella.

Volpatti kuitenkin kuntoutti itseään ja teki lopulta paluun kentille. Hän siirtyi Brown University -yliopistojoukkueeseen ja opiskeli siellä biologiaa. Kolme ensimmäistä kautta Brown Universityssa meni lukemien perusteella melko vaatimattomasti, mutta jonkinlaisesta arvostuksesta joukkueen sisällä kertoi se, että hänet valittiin seuransa kapteeniksi.

Viimeisen neljännen Brown University -kauden aikana tapahtui Volpattin kehittymisessä isoja asioita ja hänestä tuli ensimmäistä kertaa sitten lapsuuskausien sarjassaan lähes "piste per peli -mies" - 37 peliä, 17 maalia ja 32 pistettä. Hän rikkoi viimeisellä kaudellaan myös yliopisto-organisaationsa kaikkien aikojen jäähyennätyksen ('pääsemällä' yhteensä 236 minuuttiin) - etenkin viimeisen kauden 115 minuuttia on paljon sarjaan, jossa ei tapella.

Onnistuneen viimeisen yliopistokauden jälkeen Volpattiin oli kiinnostusta NHL-joukkueiden toimesta. Ehkä BC-taustan vuoksi hän valitsi seurakseen sopimustarjouksen tehneen Vancouverin ja teki Canucksin kanssa vapaana agenttina sopimuksen keväällä 2010. Hän lopetti kautensa AHL:ssa Manitoba Moosen paidassa ja keräsi nimeä siellä lähinnä fyysisellä puolella.

Ensimmäiset NHL-pelinsä Volpatti pelasi joulukuussa 2010 ja teki uransa toisessa NHL-pelissään maalin. Yhteensä hän pelasi viime kaudella (ensimmäinen kokonainen ammattilaiskausi) 15 ottelua NHL:ssä ja 53 peliä AHL:ssa. Ensimmäisen ammattilaiskauden aikana Volpatti pudotti hanskansa yhteensä 12 kertaa ja menestyi hanskattomalla lähtövirralla mielestäni ihan kelvollisesti, etenkin kun ajatteli hänen taustaansa yliopistosta.

Vaikka Volpattin ammattilaisura alkoi mielestäni kokonaisuutena melko hyvin, harva odotti hänestä pelaajaa tälle kaudelle kauden avaukseen. Canucks oli hankkinut kesällä nelosketjuun useita vaihtoehtoja, mutta lopulta Volpatti pystyi kuitenkin ottamaan paikan pelaavasta kokoonpanosta etenkin harjoituspelien hyvän loppupätkän (muun muassa tyrmäämällä Brad Winchesterin) ansiosta.

Pelaajatyyppinä Volpatti on nelosketjun taklaava laituri. Tappeluissa hän puolustaa joukkuekavereitaan tarpeen tullen, eikä pelkää pudottaa hanskojaan isompiaan vastaan (ammattilaisuran ensimmäinen tappelu Wade Brookbankia vastaan oli yksi näyte tuosta), mutta tappelijana hän kärsii vähän lyhyestä mitastaan ("vain" 6-1, 215). Canucks on kuitenkin hakenut nelosen laidoille selvästi monipuolisempia pelaajia kuin esimerkiksi pari kautta meillä pelannut Hordichuk oli, joten Volpatti täyttää tuon tarpeen.

Myöhäiskehittynyt Volpatti on mielestäni aika tasapuolisesti vahva nelosen laita. Hän on kulkenut pitkän tien vakavien palovammojen ja varaamattomuuden jälkeen nykyiseen asemaansa, joten hän tekee hyvällä asenteella töitä, karvaa melko hyvin, taklaa painavasti, osaa jonkin verran tapella ja kädet ovat kohtalaiset rooliin nähden. Hän on melko vahva pelaaja, joka menestyy kulmissa.

Volpatti oli ylipistojoukkueensa kapteeni, joten hän tulee luultavasti muiden kanssa toimeen ja (mikä tärkeintä!) hän lisää yliopistotaustaisena pelaajana joukkueen älykkyysosamäärää. Ehkä heikkouksina voisin pitää pelisilmää ja erityisominaisuuksien puutetta. Vancouverin valmentaja Alain Vigneault sanoi julkisesti, että Volpattista ei tule koskaan kahden ensimmäisen ketjun pelaajaa ja uskon tuohon, mutta kokonaisuutena hän on hieman projektityylinen pelaaja edelleen, vaikka ikää on jo 26-vuotta.

Volpatti käy pelipaikasta nelosketjun kisaa tällä kaudella ehkä lähinnä Victor Oreskovichia, Mark Mancaria, Mike Ducoa, Dale Weisea (pelaa tällä hetkellä nelosen toisella puolella), Byron Bitzia ja Steve Pinizzzoa vastaan. Toistaiseksi Volpattilta on nähty neljään peliin yksi tappelu, kahdeksan taklausta, kaksi blokkia ja kolme laukausta. Hänen aikanaan on tehty tasakentin omiin ja vastustajan päähän yksi maali, joten tehopörssiluku on +/-0. Peliaikaa on tullut keskimäärin noin kahdeksan minuuttia ottelua kohden.

Omissa toiveissani olisi tulevaisuudessa se, että Volpatti saisi vastuuta alivoimilla ja onnistuisi siellä. Pidän Volpattin monipuolisuudesta ja asenteesta, joten toivon hänen pitävän paikkansa. Vancouverissa on kuitenkin aika moni haastaja takaa tulemassa, joten tiukkaa tekee jotta hän pystyisi pitämään paikan pidempään.
 
On se nuck vaan kova jätkä. Erinomaisen loistava SR juuri tälläistä varten tämän ketjun perustin.

Mukavaa luettavaa kaikinpuolin.

EDIT: Ainiin, Beneway; kiitoksia kirjoituksesta.
 

FiFi93

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils, Česká republika
Omalla toivelistalla olisi kaksi Markia eli Fraser ja Fayne
 
Suosikkijoukkue
Canucks
Kukas mies on tämä Ducksin nelosketjun sentterinä pelaava Macenauer?
Itse olen bongannut Maxime Macenauerin myös. En ole nähnyt häneltä kuin kaksi kokonaista peliä, mutta tämä tulokas on jäänyt välittömästi mieleen. Joku muu varmaan osaa kertoa hänestä tarkemmin, mutta laitetaanpa nyt jotain…

Macenauerissa hämmästyttää tulokkaalle poikkeukselliset vahvuudet; kypsyys, peliäly ja aloitukset. Puolustava sentteri, joka tuntuu olevan jäällä koko ajan oikeassa paikassa, vaikkei välttämättä ole edes erityisen hyvä luistelija. Peliälynsä vuoksi Macenauer on erittäin hyvä katkomaan syöttöjä, blokkaamaan laukauksia ja aiheuttamaan kiekonriistoja. Taklauspelissä 180 senttinen ja 80 kiloinen Macenauer ei ole erityisen vahva, ainakaan jos vertaa vierellä polkeviin Parrokseen tai Smith-Pellyyn.

Macenauerin aloitustaidot ovat tulokkaalle harvinaiset. Hän on tällä hetkellä prosenteissa Ducksin paras aloittaja, NHL:n paras tulokasaloittaja ja koko NHL:n aloittajatilaston top 10:ssä. Määrällisesti hän ottaa Duckseissa kolmanneksi eniten aloituksia. Yleensä tulokkailla on vaikeuksia aloituksissa, myös sellaisilla pelaajilla, joista myöhemmin kehittyy hyviä aloittajia. Esim. Sean Couturierin, Mark Scheifelen ja Nugent-Hopkinsin prosentit huitelevat välillä 20-35%, hieman esimakua viime kaudella saaneet Luke Adam ja Cody Hodgson ovat saaneet nyt hilattua prosenttinsa päälle 40:n, kun hekin viime kaudella olivat kolmenkympin sakissa. Macenauer lähentelee 60%:ia.

Macenauer vaikuttaa selvästi alempien ketjujen sentteriltä. Hän ei ole juniorinakaan koskaan ollut yli piste/peli pelaaja. Hänen avausmaalinsa NHL:ssä oli hieman Sean Bergenheim tyylinen, luisteli vain oikeaan aikaan maalin eteen ja kiekko Parroksen sokkosyötöstä häkkiin. Tällaisia, hyvää ajoitusta edellyttäviä, maaleja häneltä voidaan varmaan nähdä jatkossakin. Macenauer on kesän 2007 kolmannen kierroksen varauksesta kulkenut pitkän kaavan kautta NHL:ään. Täydet juniorikaudet, kausi ECHL:ssä, josta kaudeksi AHL:ään, ja nyt Ducksin avauskokoonpanoon. Macenauer pelaa tasakentällisin pienehköä roolia, on usein jäällä Parroksen kanssa, mutta on saanut pikkuhiljaa vastuuta myös muissa koostumuksissa. Valmentajan luotosta kertoo se, että Macenauer on Ducksin käytetyin alivoimapelaaja, lähes 4min / peli alivoimaa, tämäkin on tulokkaalta aika kova suoritus. Macenauerin ollessa jäällä Ducksin verkkoon ei ole tehty yhtään maalia tasakentällisin pelattaessa.

Hyvä esimerkki vastuusta tuli taas viime yönä: pelin viimeisellä minuutilla Ducks johti Sharksia maalilla ja aloitus oli Ducks päädyssä, Sharks oli ottanut maalivahdin pois, kuka luistelee aloittamaan Joe Thorntonia vastaan, ei Ryan Getzlaf, ei Saku Koivu, vaan viidennettä NHL-otteluaan pelaava Maxime Macenauer.
 

Touho

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Suomi, Minnesota
Wildin Brett Bulmerista olisi kiva saada tietää lisää. Mitä joskus luin niin kaveri olisi ollut ns. "reach" pelaaja, mutta niin vain kaveri on pelaa nyt ylhäällä Wildissä ennen näitä vielä lupaavampia kavereita Zuckeria, Coylea tai Phillipsiä (Granlundia en viitsinyt mainita, koska eiköhän kaikki tiedä miksi hän ei ole Wildin kokoonpanossa mukana).
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
On se nuck vaan kova jätkä. Erinomaisen loistava SR juuri tälläistä varten tämän ketjun perustin.
Kiitos TweetyLeaf. En tiedä kovasta, mutta jonkin verran sentään omista. Mielenkiintoinen ketju kaiken kaikkiaan ja varmasti tätä tulee luettua jatkossakin.
 

Jonzze

Jäsen
Suosikkijoukkue
PEPO, SaiPa
Itse haluaisin kuulla jonkun Sharksin otteita tiiviisti seuraavan fanin näkemyksen Jason Demersista. Kuitenkin 7.kiekan varauksena 2008 NHL Draftista (taisi olla silloin jo 20-vuotias) Sharksin vakiopakiksi.
 

JoukaHainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers ja Jaromir Jagr
Matt Gilroy

Draftaamaton hyökkäävä puolustaja. Toi nimeään esille Bostonin yliopistosarjassa, varsinkin viimeisellä kaudellaan (08-09) tehden puolustajalle ihan mukavat pinnat 8+29=37 ja nämä syntyivät 45 ottelussa. Oli tuon kauden jälkeen monen NHL-joukkueen kiikareissa ja kovin taistelu syntyi lopulta Satherin ja Burken välillä. Sather iski kahden vuoden pahvin taisi olla vähän alle pari miltsii kaudessa ja näin Gilroy oli Rangersin mies.

Sinällään erittäin harvinainen tapaus, että solmi sopimuksen yliopistosta suoraan NHL:ään 25 vuotiaana. Gilroyltä kyseltiinkin paljon miten hän nyt vasta on puhjennut kukkaan ja vastaus oli tyyliä "olen aina kehittynyt muita hitaammin, ensimmäiset munakarvanikin tulivat vasta viime jouluna ja parrasta en voi edes haaveilla seuraavaan viiteen vuoteen."

Gilroy pelasi Rangersissä kaksi vuotta. Ensimmäisellä kaudella luotettiin siihen, että tarvitsee vain aikaa. Aikaa ja mahdollisuuksia annettiin, pelasi paljon ylivoimaa ja pelejäkin kertyi ensimmäisellä kaudella 69. 15 pistettä ei kuitenkaan lämmittäny ainakaan minua niin paljoa, että olisin voinut kutsua kautta onnistuneeksi Gilroyn kohdalla. Toisella kaudella jotkut odottivat vielä uudella tasolle nousua, mutta sitä ei tullut. pelimääräkin tippui 58 ja pisteitä kertyi 11. Taisteli paikasta kokoonpanossa koko Rangers-uransa, fanit odottivat enemmän (kuin myös johto varmasti, olihan palkkapussi muhkeahko) täten Sather ja kumppanit nähneet enään tilaa Rangersissä ja mies siirtyikin kauden jälkeen Tampa Bay Lightningiin.

Gilroy siis on hyökkäävä puolustaja. Puolustuspäässä ei paljoa käyttöä. Yrittää kuitenkin hakea pitkiä avaussyöttöjä eikä siirrä vain pakille viereen ja lähden vaihtoon. Uskalsi myös viedä itse kiekon alueelle, tehden ainakin joskus hienon maalin omalta alueelta puikkelehtien.

Rooli tulee varmaan Tampassakin olemaan taistelu paikasta kokoonpanon ja katsomon välissä. Ylivoimalla käyttökelpoinen pelaaja.

Gilroy näytti kentällä pienemmältä mitä tiedoissaan lukee (185cm 91kg) ehkä riippui hieman varovaisesta pelityystään.

Isoista loukkaantumisesta ei ole kärsinyt. Rangers aikana taisi välillä olla jotain pientä naarmua tai flunsan poikasta.
 

Shard

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Tappara
Hieno ketju! Katsotaan jos joku tärppäisi: Alec Martinez, Ryan McDonagh, Mike Santorelli, Vladimir Sobotka.
 

Beneway

Jäsen
Suosikkijoukkue
Buffalo Sabres, Mario Lemieux, Jyp
Tuli vain mieleen idea, että jospa avausviestiin lisättäisiin lista pelaajista, jotka on jo scoutattu? Ja ehkäpä vielä niin, että listan nimeä painaessa, pääsisi linkin kautta juuri tuon pelaajan scouting reportiin.

Hifistelyä, tiedän, ja onhan tuosta tietenkin lisähommaa "ylläpitäjälle", mutta kyllähän siinä silmä lepäisi, kun tuo lista aikanaan kattaisi puolet NHL-pelaajista. Näppärästi näkisi samalla myös ketä pelaajia on jo scouttailtu...
 
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves, Veljekset Rask
Tuli vain mieleen idea, että jospa avausviestiin lisättäisiin lista pelaajista, jotka on jo scoutattu? Ja ehkäpä vielä niin, että listan nimeä painaessa, pääsisi linkin kautta juuri tuon pelaajan scouting reportiin.

Hifistelyä, tiedän, ja onhan tuosta tietenkin lisähommaa "ylläpitäjälle", mutta kyllähän siinä silmä lepäisi, kun tuo lista aikanaan kattaisi puolet NHL-pelaajista. Näppärästi näkisi samalla myös ketä pelaajia on jo scouttailtu...

Ja aakkosjärjestykseen, eikös? Sitten kun tekstiä löytyy enemmän niin voi pelaajat jaotella joukkueittainkin...
 

settingsun

Jäsen
Suosikkijoukkue
Carolina Hurricanes
Näistä kolmesta mielenkiintoisesta, mutta hieman tuntemattomaksi jääneestä, pelaajasta jos joku tärppäisi: Ryan Johnson, Andy McDonald, Adam Pardy
 

Fowler

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ducks
Kukas mies on tämä Ducksin nelosketjun sentterinä pelaava Macenauer?
Olen miehen pelejä nähnyt tähän mennessä kokonaiset 6 kappaletta, mutta raapustetaan nyt jotain. Tyypillinen puolustava hyökkääjä, nelossentterin prototyyppi. Vahvuudet ovat pelikäsityksessä, aloituksissa, karvauspelissä, nopeudessa ja kiekonriistoissa. Erittäin hyvä alivoimapelaaja.

Heikkouksia on ehkä pienehkö koko (5"11), muista en oikeastaan osaa vielä sanoa, koska kaveri on ollut niin positiivinen yllätys tällä kaudella ja mitään isompia virheitä ei ole vielä tullut. Ei ole erityisen fyysinen, eikä varmasti tule vetämään yhtään avojään taklauksia, mutta pärjää silti hyvin kulmaväännöissä. Mikään mailataituri hän ei ole, mutta puolustavan hyökkääjän roolissa häneltä ei isoja pistemääriä odotetakaan. Parhaimmillaan Macenauer on varmasti nelosketjun sentterinä, joka pelaa sen 9-12 minuuttia per peli. Tulevaisuudessa voisi ehkä kehittyä kolmosketjun puolustavaksi sentteriksi sellaisessa joukkueessa, jossa vielä peluutetaan perinteistä checking linea. Jos johonkin nykyiseen pelaajaan pitää verrata, niin (näin Ducks -kannattajana) mieleen tulevat Samuel Påhlsson ja Todd Marchant. Puutteet fyysisyydessä ehkä erottavat Macenauerin Påhlssonista, mutta kaikki eväät ovat olemassa Todd Marchantin kaltaiseen uraan. Jo nyt hän on kaikkea sitä, minkä Ducks menetti Marchantin lopettaessa viime kesänä.
Pelaajatyypiltään Jamie McGinn on yksipuolinen nelosketjun energiapelaaja. McGinn pystyy pelaamaan molempia laitoja, mutta on omimmillaan vasemmalla puolella. McGinniltä löytyy tarvittaessa myös kovuutta, mutta tätä puolta nähdään harvoin. Vahvudet ovat kaksinkamppailuvoima, nopeus ja taklauspeli. Fysiikaltaan McGinn on ainakin tähän mennessä ollut kestävä pakkaus ja merkittävää loukkaantumishistoriaa hänellä ei ole takana.

McGinnin heikkoudet ovat pelikäsityksessä, mistä johtuen hän ei ole pystynyt tähän mennessä mukautumaan alempien sarjatasojen maalitykin roolista NHL tason alempien ketjujen raatajaksi. McGinnin ongelmana on se ettei hänen pelikäsitys riitä alivoimaa pelaavaksi puolustavaksihyökkääjäksi ja taitotaso sekä pelikäsitys puolestaan eivät riitä ylempiin ketjuihin. Heikkoudeksi voidaan lukea myös jäähyherkkyyden. Jäähyherkkyydellä en tarkoita yksittäisiä pelijareissa tapahtuneita ulosajoon johtaneita taklauksia, vaan tyhmiä hyökkäyspään estämis -ja koukkaamisjäähyjä.

McGinnin pitäisi jatkaa viimekaudella valitsemaansa linjaa ja pyrittävä pelaamaan agressiivisemmin ja vittumaisemmin jatkuvasti eikä vain silloin tällöin. Ensisijaisesti hänen pitäisi kehittää omaa puolustuspään pelaamistaan, jotta saisi laajennettua omaa käytettävyyttään nykyisestä yksipuolisuudestaan. Uraennusteeltaan uskon hänen pystyvän kehittymään Jason Chimeran kaltaiseksi laadukkaaksi alempien ketjujen hyökkääjäksi vuosien saatossa pelikäsityksen kehittyessä.
Tätä kun lukee, voisi McGinnin nimen vaihtaa ihan hyvin Matt Beleskeyksi, ja siinä olisi hänestä hyvä scouting reportti. Varsinkin kohdat energiapelaaja, taklauspeli, pelikäsityksen puute ja jäähyherkkyys kuvaavat Beleskeytä varsin osuvasti.
 

dali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lamoriellon Enkelit, the Spirit of CBA
Omalla toivelistalla olisi kaksi Markia eli Fraser ja Fayne

Molemmat Markit ovat varattu jo kotvan aikaa sitten, kesän 2005 varaustilaisuudessa. Devils varasi Fraserin kolmannella kierroksella ja Faynen viidennellä kierroksella. Tässä lyhyet pelaaja-arviot heistä.

Mark Fayne

Devils on varannut vuosi toisensa jälkeen pelaajia yliopistosarjoista. Samoin Devils on myös viime vuosina käyttänyt runsaasti varausvuoroja isokokoisiin, mutta hyvin liikkuviin puolustajiin. Fayne osaltaan edustaa siis kahta merkittävää trendiä Devilsissä meneillään olevassa sukupolvenvaihdoksessa.

edit. Vaikka Fayne on kohtuullisen raamikas (188/97), hän ei ole mitenkään erityisen fyysinen pelaaja. Hänen pelaamisessaan peruselementtejä ovat hyvä sijoittuminen ja oikea-aikaiset liikkeet. Isokokoiseksi pelaajaksi Fayne liikkuu myös varsin sulavasti, vaikkei olekaan mikään raketti.

Faynen kehitys ei ole tapahtunut silmänräpäyksessä, vaan hän on kulkenut pitkän tien juniori- ja yliopistosarjoista Devilsin vakiokokoonpanoon. Fayne pelasi peräti neljä kautta Providencessä ennen kuin hän murtautui viime kaudella Devilsin miehistöön.

Fayne sai tilaisuutensa kuin varkain, kun Devilsin vakiokokoonpanosta oli roppakaupalla ukkoja sivussa. Ensivaikutelma NHL:ssä ei ollut mitenkään kaksinen. Fayne oli toistuvasti myöhässä tilanteista, merkkauspelissä huolimaton, epävarma kiekollisena ja kaikin puolin hänen otteensa jättivät paljon toivomisen varaa.

Tai no, toisaalta Fayne kehittyi kuin silmänräpäyksessä NHL-tason puolustajaksi, kun vertailua tehdään viime alkukauden ja loppukauden Faynen välillä. Henrik Tallinderin rinnalla palaset Faynen pelaamisessa loksahtelivat kohdalleen ja kaksikko muodosti loppukaudesta Devilsin parhaimman pakkiparin. Siksi viime kaudella nähdyt esitykset olivat paikoitellen ällistyttäviä - Fayne harppoi pelaajana eteenpäin keskellä kauden pahinta otteluruuhkaa.

Parhaimmillaan Fayne on puolustuspäässä ja hän tekee puolustajan perustyön todella varmasti. Hän sijoittuu hyvin ja on tehokas syöttöjen katkoja. Hyvä pelinluku johtaa usein myös siihen, että Fayne käynnistää oman joukkueen hyökkäyksen onnistuneen kiekonriiston tai syötönkatkon jälkeen - ja lähtee myös ajoittain hanakasti hyökkäyksiin mukaan.

Faynella on melko hyvä laukaus, jonka hän useimmiten saa myös lähtemään maalia kohti. Mitään maalipyssyä hänestä ei kannata odottaa, mutta hänelle voi myös antaa ylivoimavastuuta.

On vaikeaa nimetä mitään suurta heikkoutta tai kehitysaluetta Faynen pelaamisessa, koska hänen pelaamisessaan on perusasiat mallillaan ja tasonheilahtelut ovat mielestäni varsin pieniä. Faynen erottaa tähtipelaajista se, ettei hänellä ole kykyä dominoida otteluita tai kääntää pelejä joukkueen eduksi omalla panoksellaan.

On vielä aikaista sanoa, miten pitkälle 24-vuotiaan Faynen kehitys vielä jatkuu. Ei ole todennäköistä, että hänestä kehittyisi tähtipelaajaa, mutta olen vakuuttunut, että Fayne pelaa pitkän uran NHL:ssä valmentajien arvostamana monipuolisena puolustajana. Olen aiemminkin esittänyt vertailuja Tommy Albeliniin, sillä Fayne lukee peliä ja käyttää mailaansa taitavasti syötönkatkoihin, kuten Albelin aikoinaan. Ruotsalainen pysyi liigavauhdissa erityisesti pelikäsityksensä ansiosta vielä silloin, kun ikävuosiensa puolesta hän olisi päässyt ikämiehiin.

Mark Fraser

Lyhyt kuvaus Fraserista on: Fyysinen peruspakki, jolta on turha odottaa hienouksia.

Ensimmäisen kerran Fraser nähtiin Devilsissä jo kaudella 2006-2007, jolloin hän sai maistaa myös NHL-vauhtia, osin palkinnoksi hyvistä otteista Lowellissa, osin Devilsiä vainonneen loukkaantumissuman ja cap-helvetin vuoksi. Fraser pelasi seitsemän ottelua ja sai tililleen ensimmäisen NHL-tappelunsa itse Chris Simonia vastaan.

Sittemmin Fraser on jumittunut urallaan väliinputoajaksi. Kaudella 2009-2010 hän sai Jacques Lemairelta luottoa ja pelasi ihan hyvän tulokaskauden pienessä roolissa kolmosparissa. Viime kausi meni myttyyn käsimurtuman takia. Fraserin rooliksi NHL:ssä on muotoutumassa rotaatiopuolustajan tontti. Hän saa varmasti peliaikaa tälläkin kaudella, mutta vakiomiehistöön hän nousee ainoastaan loukkaantumisten paikkaajana.

Arvostan Fraserissa sitä, että hän on aina valmis puolustamaan joukkuetovereitaan ja tarvittaessa pudottaa myös hanskat. Hän tietää, että ainoa tapa, jolla hän voi saada peliaikaa NHL:ssä on olla valmis myös ottamaan vastaan iskuja silloin, kun hän saa peliaikaa.

Suurimmat puutteet Fraserilla on liikkeessä ja pelikäsityksessä. Hän on usein pulassa nopeiden hyökkääjien kanssa varsinkin nopeissa käännöksissä - niin monen muun isokokoisen puolustajan lailla. "Vanhassa NHL:ssä", jossa mailahäirintää ja muuta repimistä katsottiin enemmän läpi sormien, Fraser olisi voinut tehdä menestyksekkäänkin uran alakerran järjestyksenpitäjänä, kun pikkuvirheet ja myöhästymiset olisi voinut paikata isällisellä mailaniskulla tai yläkäteen osuvalla pikkukoukulla.

Fraserin vakituisen NHL-pelipaikan esteenä ovat toistuvat väärät ratkaisut, joita hän ei ole onnistunut karsimaan pelaamisestaan. Hyvin harvoin hän tekee mitään aivan puupäistä. Silti valitettavan usein Fraser on sijoittunut väärälle puolelle omaa miestään, unohtaa sitoa vastustajan mailan tai ajaa tilanteesta ohi hakiessaan taklausta. Fraser on myös niitä pelaajia, joita vastustajien korkealle nouseva karvaus ensimmäisenä järkyttää, sillä hänen kykynsä kiekollisena ovat kauniisti ilmaistuna rajalliset.
 
Viimeksi muokattu:

Ferguson

Jäsen
Suosikkijoukkue
Arizona Coyotes
Mikkel Boedker

Boedker on Phoenixin vuoden 2008 ykkösvaraus numerolla 8. Boedker murtautui välittömästi tulokaskaudellaan Coyotesin NHL-ryhmään, ja pelasikin vahvan tulokaskauden tekemällä 28 pistettä. Kauden jälkeen valmentaja vaihtui Wayne Gretzkysta Dave Tippettiin, joka ei nähnyt Boedkerille käyttöä NHL-miehistössä. Kaudet 2009-2010 ja 2010-2011 Boedkerilla kului suurimmiksi osin Phoenixin farmijoukkueessa, San Antonio Rampagessa. Näiden kahden kauden aikana Boedker pelasi NHL:ssa yhteensä 48 ottelua tehden niissä vain 17 pistettä. Tällä kaudella Boedker on kuitenkin noussut Phoenixin vakiokokoonpanoon, ja on esiintynytkin erittäin pirteästi.

Boedkerin suurin vahvuus on ehdottomasti nopeus. Boedker on takuuvarmasti yksi NHL:n nopeimmista luistelijoista. Muita vahvuuksia on hyvä kiekonkäsittelytaito, nöyryys ja pelikäsitys.

Heikkouksina on epätasaisuus ja maalipaikkojen hyödyntäminen. Boedkerille tulee vielä pelejä, jolloin hän surffailee täysin pelin ulkopuolella, eikä hän pääse ollenkaan peliin sisälle. Maalipaikkojen hyödyntämisellä taas tarkoitan sitä, että Mikkel tuntuu hakevan syöttöä vielä hyvistäkin paikoista, vaikka hänen omakin laukaus olisi varsin hyvä.

Itse näen tällä hetkellä Boedkerille parhaana paikkana juurikin kakkosketjun laiturin roolin, missä hän tällä hetkellä Phoenixissa pelaa. Boedker tarvitsee rinnalleen maalintekijän, ketä hän voi ruokkia ja sentterin, joka kykenee hyvään kahden suunnan peliin.

En muista, että Boedkerilla olisi ollut neljän vuoden ammatilaisuransa aikana yhtään loukkaantumista. Boedkeria voi siis pitää terveyden puolesta erittäin hyvänä pelaajana.

Tulevaisuudessa uskon, että Boedkerista kehittyy NHL:ään hyvä kahden kärkikentän pelaaja. Jos jotain pistearviota pitäisi heittää niin sanoisin, että tulevilla kausilla on lupa odottaa suunnilleen sellaisia 65 pisteen (25+40) kausia.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Andy McDonald

Andysta voisin jotain heittää. Perusfaktat nyt on varmaan ihan kaikkien tiedoissa, joten mennään jonkunlaiseen pelaajanalyysiin.

Eli siis Andy on aikalailla perinteinen tuon kokoinen(vähän alle 180cm) hyökkääjä, jolla on hyvä liike ja ihan hyvät hyökkäysominaisuudet. Tekee paljon myös töitä. Ei omaa erityisen hyvää, jos ei heikkoakaan laukausta. Mielestäni kuitenkin keskivertoa parempi pelintekijä, eli näkee pelin keskiverto NHL-pelaajaa paremmin ja syöttääkkin osaa.

Heikkouksia sitten ihan fysiologiset asiat. Eli koko, ei kokoonsa nähden merkittävästi voimaakaan. Sitten vielä se että kokonsa, ainakin osittain, takia loukkaantumisiakin siunaantunut uralle enemmän tai vähemmän.

McDonaldista itselleni tullut aina mieleen vähän sellainen "alle keskitason jengin kelpo kakkossentteri, muttei isompaa". Eli harvemmin pistää silmään, muuta kuin liikkeensä ja ehkä osittain kokonsa, kentällä ollessaan, mutta toisaalta ihan hyvin hoitaa tonttinsa. Toisaalta sitten taas kun tosipelit alkavat keväällä, niin Andy yleensä on a)saikulla b)aloittaa kesäloman.
 

TaoTao

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Andysta voisin jotain heittää. Perusfaktat nyt on varmaan ihan kaikkien tiedoissa, joten mennään jonkunlaiseen pelaajanalyysiin.

Eagle veti mielestäni skouttaustaan sen verran alakanttiin, että on pakko tähän viestiin tarttua kokonaisuudessaan.

Andy McDonald on tosiaan pienikokoinen, mutta vikkelä sentteri/laituri. On ollut jopa NHL:n nopeimpia, mutta vammat ovat vieneet potkusta sen viimeisen terän. Viime vuodet on Bluesissa pelannut nimenomaan laidassa, koska nopeana pelaajana tukee hyvin St. Louisin aktiivista pelityyliä. Omimmillaan kuitenkin sentterinä, AndyMac on hyvä aloittaja ja loistava pelintekijä. Älykäs pelaaja, joka muistaa käydä myös puolustuspäässä. Andyn rannelaukaus on melko aliarvostettu. Kuti lähtee hyvin ärhäkästi pienestä tilasta.

Vaikka loukkaantumisten vuoksi Andy on tullut urallaan takapakkia, väitän hänen edelleen olevan keskitasoa heikomman jengin ykköskentän mies, kuten hän juuri Bluesissa on. Viime kaudella tervehdyttyään oli Bluesin johtava pelaaja, ja niittasi lähes piste per peli -tahtia jälleen kerran urallaan. McDonaldin vahva peli siivitti myös ketjun sentterin David Backesin uran parhaaseen kauteen. Andy säesti hyvin 58 ottelun +18 saldollaan Backesin huikeaa +32 -tehotilastoa. Ei ihan perinteisiä huonoimpaan kympiin sijoittuvan joukkueen ykköskentän saldoja.

Andyllä on kuitenkin myös urallaan näytteitä siitä, että voisi olla myös hyvän joukkueen ykköskentän mies, kuten Anaheimissa hän oli Selänteen ketjukaverina Ducksien Stanley Cup -kaudella. Pytyn jälkeen Andyn kausi alkoi vaisusti ja Getzlaf paineli ohi. Kun vielä McDonaldin palkalla saatiin Scott Niedermayer takaisin ruotuun, oli treidi selviö. Jos Andyä ei olisi Doug Weightiin vaihdettu, niin Andystä puhuttaisiin varmasti Suomessa ihan erikokoisin kirjaimin edelleen. Nyt hän on vain unohtunut loukkaantumisten ja Bluesin värittömyyden vuoksi monen muun aliarvostetun NHL-pelaajan harmaaseen massaan.
 

TaoTao

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Alex Pietrangelo

Pietrangelo on Bluesin puolustuksen kultahippu, joka viime kaudella oli niin hyvä että Erik "Franchise" Johnsonista voitiin hankkiutua eroon. Pelaajatyypiltään Pietrangelo on modernin tyylin hyökkäävä puolustaja. Isokokoinen ja ulottuva puolustaja, joka liikkuu erittäin sulavasti ja käsittelee kiekkoa taitavasti. Hallitsee sekä pitkät kovat avaukset että kiekon kuskaamisen vauhdilla kohti hyökkäysaluetta. Alex olisi ykkösparin materiaalia lähes joukkueessa kuin joukkueessa. Ylivoimalla erittäin hyvä viivapakki, omaa erittäin lujan ja kohtalaisen tarkan laukauksen. Bluesissa pelaa yli- ja alivoimaa, ja kellottaa yli 24 minuutin keskiarvolla ottelua kohden. Taloudellisen loistava luistelutyyli mahdollistaa luultavasti kovemmatkin peliminuutit.

Parhaimmillaan Alex on silloin, kun häntä ei yritetä asettaa mihinkään muottiin. Alkukaudella nuorukainen tuntui ottavan liian vakavasti kaukalossa, pelasi varmistellen ja toisaalta myös pakotti peliään esimerkiksi viljelemällä pitkiä avauksia silloin kuin ei ollut tarvetta. Yhtäkkiä Alexin peli muuttui viime kauden kaltaiseksi, hän hyppäsi mukaan hyökkäyksiin ja paineli välillä vastaiskun kärjessä. Hän on siis siinäkin mielessä moderni hyökkäävä puolustaja, että pelirohkeutta löytyy. Luultavasti pelityyli johtuu myös juniorivuosista, Pietrangelon mukavuusalue löytyy silloin kun saa olla koko ajan pelin keskiössä. Luultavasti vuosien karttuessa mukavuusalue laajenee.

Suurimmat ongelmat Pietrangelon pelissä ovat puolustuspäässä. 193-senttisestä ja 96-kiloisesta varresta huolimatta Alex ei pelaa koko työkalupakillaan. Ei ole luonnostaan ilkeä puolustaja, ja tuota seikkaa on lähes mahdotonta opetella myöhemmälläkään iällä. Hyvällä ulottuvuudellaan, peliälyllään ja liikkeellään hoitelee kuitenkin oman pään peliä riittävän vakuuttavasti. Toinen selkeä ongelma liittyy osittain juuri vahvuuteen. Pelirohkeus on välillä negatiivinen asia, etenkin hyökkäyssinisellä Alexilta on tällä kaudella nähty pari turhan luonnonjäämäistä ratkaisua. Kun alimpana miehenä epäonnistuu syötön haltuunottamisessa luistimella, voi arvata mistä vaihtoaitiossa saa kuunnella.

On mielenkiintoista nähdä ottaako Pietrangelo tulevina kausina sen odotetun harppauksen ihan kärkipakkeihin. Kun organisaatiossa on Al MacInnisin kaltainen tietotaito-pankki, niin ei ainakaan vertaisutuki lopu kesken.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Eagle veti mielestäni skouttaustaan sen verran alakanttiin, että on pakko tähän viestiin tarttua kokonaisuudessaan.

Vaikka loukkaantumisten vuoksi Andy on tullut urallaan takapakkia, väitän hänen edelleen olevan keskitasoa heikomman jengin ykköskentän mies, kuten hän juuri Bluesissa on. Viime kaudella tervehdyttyään oli Bluesin johtava pelaaja, ja niittasi lähes piste per peli -tahtia jälleen kerran urallaan. Ei ihan perinteisiä huonoimpaan kympiin sijoittuvan joukkueen ykköskentän saldoja.

Andyllä on kuitenkin myös urallaan näytteitä siitä, että voisi olla myös hyvän joukkueen ykköskentän mies, kuten Anaheimissa hän oli Selänteen ketjukaverina Ducksien Stanley Cup -kaudella.

Koko uralla kuitenkin vain kerran sen yli ppg. Koko NHL:lla uralla siis todellisuudessa n. 0.66ppg.

Mielestäni juuri Andyn ongelma on se, että hän ei ole se johtava pelaaja. Hän on hyvä säestäjä, muttei kapellimestari, pl. tuo yksi kausi playoffseissakin. Kuten todettua, niin ura jossa 10+ NHL kaudella pelataan alle puolessa playoffseissa antaa kuvan pelaajasta, joka ei ole se joka voittoja tuo. Toki en koe että joukkue Andyyn kaatuukaan. Kuitenkin kuten PPG:kin kertoo, niin pelaaja jonka pääasiallinen anti on hyökkäyspäässä ja pelaa kuitenkin yv:llä paljon niin 0.66ppg ei ole sitä tasoa että siinä voisi pitää huippupelaajana hyökkäyspäässäkään. Hyvänä toki.

Voisi siis ehkä olla ykköskentänkin mies, mutta silloin olisi se tuen antaja, ei roolin ottaja. Kakkoskentässä sen sijaan jo voisi sitä ollakkin.

Koko, fyysisyyden puute, loukkaantumiset vaikuttaneet niin paljon että harvemmin Andy peliä ratkaisee, suuntaan taikka toiseen.

Mutta ehkä tosiaan vedin vähän alakanttiin ja totuus löytyy minun ja sinun analyysin välistä. Andy oli muuten suosikkini TJ:n kanssa kun syksyllä tuli käytyä katsomassa St.Louisin pelit Globenilla. Erottui joka vaihdossa kyllä liikkeensä avulla.
 

TaoTao

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Koko uralla kuitenkin vain kerran sen yli ppg. Koko NHL:lla uralla siis todellisuudessa n. 0.66ppg.

Mielestäni juuri Andyn ongelma on se, että hän ei ole se johtava pelaaja. Hän on hyvä säestäjä, muttei kapellimestari, pl. tuo yksi kausi playoffseissakin. Kuten todettua, niin ura jossa 10+ NHL kaudella pelataan alle puolessa playoffseissa antaa kuvan pelaajasta, joka ei ole se joka voittoja tuo. Toki en koe että joukkue Andyyn kaatuukaan. Kuitenkin kuten PPG:kin kertoo, niin pelaaja jonka pääasiallinen anti on hyökkäyspäässä ja pelaa kuitenkin yv:llä paljon niin 0.66ppg ei ole sitä tasoa että siinä voisi pitää huippupelaajana hyökkäyspäässäkään. Hyvänä toki.

Muuten olen samaa mieltä kanssasi, mutta tuo pistekeskiarvon laskeminen koko uran ajalta mielestäni vääristää etenkin McDonaldin kohdalla, kun samalla puhutaan hänen kyvystään tehdä tehoja hyökkäävässä roolissa. Andyllä meni oikeastaan 3-4 kautta siihen, että hän pääsi riittävään hyökkäävään rooliin ja sen jälkeen onkin tullut paria kautta lukuunottamatta tuota mainitsemaani lähes ppg-tasoa.
 
Bryan Bickell

Height: 6-4
Weight: 223
Shoots: Left
Born: Mar 9, 1986 - Bowmanville, Ontario (age 25)
Draft: 2004 - 2nd round (41st overall) by the Chicago Blackhawks

Chicagon systeemin kasvatti, ja pelityyliltään sen mukainen.
Hyvinä puolina voidaan pitää hyvää taklauspeliä (ja erityisesti oikea aikaista taklaamista, ei taklaa itseään "ulos" puolustuksesta/pelistä).
Erittäin hyvä, kova ja tarkka rannelaukaus ja lämäri (linkki NHL.com) jota ei käytä tarpeeksi usein. Se miten nopeasti laukaus lähtee ei kuitenkaan ole aivan eliitti tasoa joten mistään Phil Kesselmäisestä laukauksesta ei voida tässä tapauksessa puhua.

Ajoittain hyökäyspäässä kuumia ja kylmiä jaksoja. Kylminä jaksoina taklauspelikään ei maita samalla tavalla.
Toisaalta voidaan sanoa että tunnollisesti hoitaa puolustuspeliä.
En ole miestä alivoimalla juurikaan nähnyt ja voisin olettaa että ei ole siihen ehkä paras mahdollinen pelaaja, AHL tasolla pelaisi lähes varmasti kuitenkin ainakin kakkos alivoimaa hyvän yleisen peliälynsä ansiosta.

Chicago käyttää miestä aika ajoin ylivoimalla maskimiehen paikalla ja siihen Bickell soveltuu kohtalaisesti. Maalinsa äijä tekee yleensä joko laukauksella
tai ohjaamalla jonkun laukauksen maalinedusta kahinassa.
Kulmakahinoissa mies on vahvoilla mutta parannettavaa ja potentiaalia mielestäni vielä löytyy, vaikka voimaa on niin se pitäisi muistaa kohdentaa oikein jotta se kiekko kaivautuu omille sieltä.

Bickell on vahva jääkiekkoilija, niin fyysisesti kun pelillisiltä ominaisuuksiltaan. Ei turhia kikkaile eikä jahkaile vaan pelaa suoraviivaista "no nonsense" lätkää.

Jos negatiivisia puolia haetaan niin nuo ajoittaiset kylmät kaudet tekevät miehestä joskus välinpitämättömän oloisen jäällä. Tämän lisäksi hyökkäyspään pelinlukutaito on vielä puuttellinen ja saattaa jäädä semmoiseksi, kuten sanottu miehen vahvuus, eli suoraviivaisuus on joskus myös miehen heikkous. Ajoittain syöttää kun pitäisi laukoa, harvemmin kuitenkin laukoo kun pitäisi syöttää.

En muista että isompia loukkaantumisia olisi ollut.

Miehen potentiaali on kakkosketjun "power forward". Todennäköisempänä kuitenkin pidän että puolustustaitojensa ansiosta ja fyysisen pelinsä johdosta pelannee NHL uransa kolmos kentässä (aika ajoin käyden ykkös kakkos kentässä) sekä kakkos-ykkös ylivoimassa.
Vaikka miestä ei ihan "eliitti" kolmosen pelaajaksi voi rankata niin hyvin lähellä tuota statusta ollaan.

-------------------------------

Toivon Bosco että nyt ei antanut "väärä mies" tätä Scouting raporttia. ;)
Sano ihmeessä jos tahdot äijästä toisen mielipiteen.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös