Omalla toivelistalla olisi kaksi Markia eli Fraser ja Fayne
Molemmat Markit ovat varattu jo kotvan aikaa sitten, kesän 2005 varaustilaisuudessa. Devils varasi Fraserin kolmannella kierroksella ja Faynen viidennellä kierroksella. Tässä lyhyet pelaaja-arviot heistä.
Mark Fayne
Devils on varannut vuosi toisensa jälkeen pelaajia yliopistosarjoista. Samoin Devils on myös viime vuosina käyttänyt runsaasti varausvuoroja isokokoisiin, mutta hyvin liikkuviin puolustajiin. Fayne osaltaan edustaa siis kahta merkittävää trendiä Devilsissä meneillään olevassa sukupolvenvaihdoksessa.
edit. Vaikka Fayne on kohtuullisen raamikas (188/97), hän ei ole mitenkään erityisen fyysinen pelaaja. Hänen pelaamisessaan peruselementtejä ovat hyvä sijoittuminen ja oikea-aikaiset liikkeet. Isokokoiseksi pelaajaksi Fayne liikkuu myös varsin sulavasti, vaikkei olekaan mikään raketti.
Faynen kehitys ei ole tapahtunut silmänräpäyksessä, vaan hän on kulkenut pitkän tien juniori- ja yliopistosarjoista Devilsin vakiokokoonpanoon. Fayne pelasi peräti neljä kautta Providencessä ennen kuin hän murtautui viime kaudella Devilsin miehistöön.
Fayne sai tilaisuutensa kuin varkain, kun Devilsin vakiokokoonpanosta oli roppakaupalla ukkoja sivussa. Ensivaikutelma NHL:ssä ei ollut mitenkään kaksinen. Fayne oli toistuvasti myöhässä tilanteista, merkkauspelissä huolimaton, epävarma kiekollisena ja kaikin puolin hänen otteensa jättivät paljon toivomisen varaa.
Tai no, toisaalta Fayne kehittyi kuin silmänräpäyksessä NHL-tason puolustajaksi, kun vertailua tehdään viime alkukauden ja loppukauden Faynen välillä. Henrik Tallinderin rinnalla palaset Faynen pelaamisessa loksahtelivat kohdalleen ja kaksikko muodosti loppukaudesta Devilsin parhaimman pakkiparin. Siksi viime kaudella nähdyt esitykset olivat paikoitellen ällistyttäviä - Fayne harppoi pelaajana eteenpäin keskellä kauden pahinta otteluruuhkaa.
Parhaimmillaan Fayne on puolustuspäässä ja hän tekee puolustajan perustyön todella varmasti. Hän sijoittuu hyvin ja on tehokas syöttöjen katkoja. Hyvä pelinluku johtaa usein myös siihen, että Fayne käynnistää oman joukkueen hyökkäyksen onnistuneen kiekonriiston tai syötönkatkon jälkeen - ja lähtee myös ajoittain hanakasti hyökkäyksiin mukaan.
Faynella on melko hyvä laukaus, jonka hän useimmiten saa myös lähtemään maalia kohti. Mitään maalipyssyä hänestä ei kannata odottaa, mutta hänelle voi myös antaa ylivoimavastuuta.
On vaikeaa nimetä mitään suurta heikkoutta tai kehitysaluetta Faynen pelaamisessa, koska hänen pelaamisessaan on perusasiat mallillaan ja tasonheilahtelut ovat mielestäni varsin pieniä. Faynen erottaa tähtipelaajista se, ettei hänellä ole kykyä dominoida otteluita tai kääntää pelejä joukkueen eduksi omalla panoksellaan.
On vielä aikaista sanoa, miten pitkälle 24-vuotiaan Faynen kehitys vielä jatkuu. Ei ole todennäköistä, että hänestä kehittyisi tähtipelaajaa, mutta olen vakuuttunut, että Fayne pelaa pitkän uran NHL:ssä valmentajien arvostamana monipuolisena puolustajana. Olen aiemminkin esittänyt vertailuja Tommy Albeliniin, sillä Fayne lukee peliä ja käyttää mailaansa taitavasti syötönkatkoihin, kuten Albelin aikoinaan. Ruotsalainen pysyi liigavauhdissa erityisesti pelikäsityksensä ansiosta vielä silloin, kun ikävuosiensa puolesta hän olisi päässyt ikämiehiin.
Mark Fraser
Lyhyt kuvaus Fraserista on: Fyysinen peruspakki, jolta on turha odottaa hienouksia.
Ensimmäisen kerran Fraser nähtiin Devilsissä jo kaudella 2006-2007, jolloin hän sai maistaa myös NHL-vauhtia, osin palkinnoksi hyvistä otteista Lowellissa, osin Devilsiä vainonneen loukkaantumissuman ja cap-helvetin vuoksi. Fraser pelasi seitsemän ottelua ja sai tililleen ensimmäisen NHL-tappelunsa itse Chris Simonia vastaan.
Sittemmin Fraser on jumittunut urallaan väliinputoajaksi. Kaudella 2009-2010 hän sai Jacques Lemairelta luottoa ja pelasi ihan hyvän tulokaskauden pienessä roolissa kolmosparissa. Viime kausi meni myttyyn käsimurtuman takia. Fraserin rooliksi NHL:ssä on muotoutumassa rotaatiopuolustajan tontti. Hän saa varmasti peliaikaa tälläkin kaudella, mutta vakiomiehistöön hän nousee ainoastaan loukkaantumisten paikkaajana.
Arvostan Fraserissa sitä, että hän on aina valmis puolustamaan joukkuetovereitaan ja tarvittaessa pudottaa myös hanskat. Hän tietää, että ainoa tapa, jolla hän voi saada peliaikaa NHL:ssä on olla valmis myös ottamaan vastaan iskuja silloin, kun hän saa peliaikaa.
Suurimmat puutteet Fraserilla on liikkeessä ja pelikäsityksessä. Hän on usein pulassa nopeiden hyökkääjien kanssa varsinkin nopeissa käännöksissä - niin monen muun isokokoisen puolustajan lailla. "Vanhassa NHL:ssä", jossa mailahäirintää ja muuta repimistä katsottiin enemmän läpi sormien, Fraser olisi voinut tehdä menestyksekkäänkin uran alakerran järjestyksenpitäjänä, kun pikkuvirheet ja myöhästymiset olisi voinut paikata isällisellä mailaniskulla tai yläkäteen osuvalla pikkukoukulla.
Fraserin vakituisen NHL-pelipaikan esteenä ovat toistuvat väärät ratkaisut, joita hän ei ole onnistunut karsimaan pelaamisestaan. Hyvin harvoin hän tekee mitään aivan puupäistä. Silti valitettavan usein Fraser on sijoittunut väärälle puolelle omaa miestään, unohtaa sitoa vastustajan mailan tai ajaa tilanteesta ohi hakiessaan taklausta. Fraser on myös niitä pelaajia, joita vastustajien korkealle nouseva karvaus ensimmäisenä järkyttää, sillä hänen kykynsä kiekollisena ovat kauniisti ilmaistuna rajalliset.
