Onko oikeasti niin, että vieläkään ei siis olla IFK:ssa tarpeeksi kokeiltu tuota valmentajaturbulenssia ja jälleen pitäisi kokeilla tuota tapaa uudestaan? Semminkin, kun tämä tapa on mennyt päin vittua sanotaan nyt vaikka viimeisen 20v otannalla. Onko Kärppien ja Tapparan menestysresepti ollut turbulenssi vai jatkuvuus? Mites tämän kauden Lukko ja viime kauden Kerho, voisiko olla että jatkuvuudella ja työrauhan antamisella olisi ollut osuutta menestyksen saamisessa?
Sitten skenaario: IFK antaa potkut Pikkaraiselle ja tilalle saapuu palstalla jumalanasemassa oleva KJ, joka muuten voitti kolmannella (3) kaudella IFK:ssa mestaruuden (tyhmempi voisi tätä miettiessa ajatella, että jatkuvuus ja kärsivällisyys Jalosen kohdalla oli viisas veto). Jalonen kuitenkin luotsaa IFK:n kaudella 20-21 runkosarjassa sijalle 10, mitä pidetään karmaisevana floppina kun tuijotetaan Eliteprospectista joukkueen pelaajalistaa. Kaudella on vähemmän yllättäen paljon loukkaantumisia ja lenssua jne. Kokoonpanoa ei tunnuta saavan oikein missään vaiheessa stabiliiksi. Pudotuspeleissä IFK tippuu Tapparalle puolivälierissä.
Olisihan tässä tilanteessa nyt Pikkaraisen potkuja vaativien mielestä Jalosellekin annettava monoa? Hänhän olisi koutsannut kovan luokan materiaalin sijalle 10! ja pudonnut neljännesvälierissä. Poissaolojen, peliesitysten, maalipaikkojen ja minkään muunkaan tekijöiden vaikutusta lopputulokseen ei pitäisi ottaa huomioon, koska sarjataulukko kertoo totuuden ja on ainoa merkityksellinen tilasto. IFK:han ei ole mikään helvetin harjoittelupaikka! Eli olisihan Jalonen tuossa skenaariossa paska valmentaja?
Onko oikeasti niin, että vieläkään ei siis olla IFK:ssa tarpeeksi kokeiltu tuota valmentajaturbulenssia ja jälleen pitäisi kokeilla tuota tapaa uudestaan? Semminkin, kun tämä tapa on mennyt päin vittua sanotaan nyt vaikka viimeisen 20v otannalla. Onko Kärppien ja Tapparan menestysresepti ollut turbulenssi vai jatkuvuus? Mites tämän kauden Lukko ja viime kauden Kerho, voisiko olla että jatkuvuudella ja työrauhan antamisella olisi ollut osuutta menestyksen saamisessa?
Sitten skenaario: IFK antaa potkut Pikkaraiselle ja tilalle saapuu palstalla jumalanasemassa oleva KJ, joka muuten voitti kolmannella (3) kaudella IFK:ssa mestaruuden (tyhmempi voisi tätä miettiessa ajatella, että jatkuvuus ja kärsivällisyys Jalosen kohdalla oli viisas veto). Jalonen kuitenkin luotsaa IFK:n kaudella 20-21 runkosarjassa sijalle 10, mitä pidetään karmaisevana floppina kun tuijotetaan Eliteprospectista joukkueen pelaajalistaa. Kaudella on vähemmän yllättäen paljon loukkaantumisia ja lenssua jne. Kokoonpanoa ei tunnuta saavan oikein missään vaiheessa stabiliiksi. Pudotuspeleissä IFK tippuu Tapparalle puolivälierissä.
Olisihan tässä tilanteessa nyt Pikkaraisen potkuja vaativien mielestä Jalosellekin annettava monoa? Hänhän olisi koutsannut kovan luokan materiaalin sijalle 10! ja pudonnut neljännesvälierissä. Poissaolojen, peliesitysten, maalipaikkojen ja minkään muunkaan tekijöiden vaikutusta lopputulokseen ei pitäisi ottaa huomioon, koska sarjataulukko kertoo totuuden ja on ainoa merkityksellinen tilasto. IFK:han ei ole mikään helvetin harjoittelupaikka! Eli olisihan Jalonen tuossa skenaariossa paska valmentaja?
Sijoitushan ei ketään tyydytä kuten ei kuulukaan tyydyttää. Itse en vain usko sijoituksen johtuvan ainakaan pelkästään Pikkaraisen ammattitaidosta, tai siis sen puutteesta. Minä annan esimerkiksi aivan helvetin ison merkityksen kautta ennen tai sen aikana tapahtuville loukkaantumisille. Näillä loukkaantumismäärillä niiden taktiikoiden ja ketjukemioiden rakentaminen täytyy olla hyvin haastavaa, jonka myötä se pelintaso vääjäämättä kärsii. Itse näkisinkin, että IFK:n menestymisen kannalta huomattavasti hedelmällisempää olisi organisaation tasolla tutkia helvetin perusteellisesti, mistä nämä jatkuvat poissaolot syntyvät, kuin potkia jatkuvasti vuosi toisensa jälkeen uusi koutsikokelas pellolle. Ja toimenpiteet sen mukaan jotta tähän poissaolopaskaan saadaan joku tolkku. Jokaisen pelaajan hyöty joukkueelle on tasan nolla, jos hän ei pysty pelaamaan. Samoin materiaali on tasan niin laadukas, kuin mitä koutsi pystyy kulloinkin pelaavaan kokoonpanoon nimeämään. Tämän haluaisin vain tässä nostaa, kun usein näkee puhuttavan tämänkin kauden "helvetin kovasta materiaalista". Joo pelaamaan pystyvä materiaali oli ihan jees, mutta eri tasoa kuin pelaajalista antaa ymmärtää.Toki rakentamasi skenaario on täysin epärehellinen, että kukaan täällä ei ole potkimassa Pikkaraista pois pelkästään sijoituksen takia, vaan pelillisiä perusteita on esitetty myös varsin mittava määrä. Sijoitus vaan on näiden pelillisten puutteiden summa.
Ja kerro nyt sitten vaikka sinä, kun monet muut ovat näiden kysymysten kohdalla vaienneet, miksi Jarno Pikkaraisen tulisi saada jatkaa tehtävässään? Mitä sellaista IFK:n pelissä oli havaittavissa 59 ottelun otannalla, että valittua tietä kannattaa jatkaa eteenpäin? Ja ennen kaikkea, mitä iloa on jatkuvuudesta, jos jatkuvuutta haetaan keskinkertaisuuteen?
...Ensi kauteen suurin kehityskohde Pikkaraiselle on nähdäkseni se, kuinka valmistaa joukkue pelaamaan alempaa kastia vastaan. Näitä joukkueita vastaan tippui aivan liikaa pisteitä ja siihen mielestäni kausi hävittiinkin. Tämän ongelman ratkaiseminen on uskoakseni huomattavasti helpompaa kuin, jos olisimme ottaneet jatkuvasti kärjeltä turpaan. Puhutaan enemmän henkimaailman asioista kuin puhtaasti tason riittävyydestä. Ja edelleenkään bottom-jengeille häviäminen ei ole mitenkään hyväksyttävämpää kuin kärjellekään häviäminen, mutta luotan asian olevan korjattavissa nykyisellä valmennuksella.
Aika moni on työntänyt mielestään sen, että nuo loukkaantumiset alkoivat vasta joulukuussa. Siihen asti lähes parhaalla miehistöllä me painittiin sijoilla 8-12.Itse en vain usko sijoituksen johtuvan ainakaan pelkästään Pikkaraisen ammattitaidosta, tai siis sen puutteesta. Minä annan esimerkiksi aivan helvetin ison merkityksen kautta ennen tai sen aikana tapahtuville loukkaantumisille. Näillä loukkaantumismäärillä niiden taktiikoiden ja ketjukemioiden rakentaminen täytyy olla hyvin haastavaa, jonka myötä se pelintaso vääjäämättä kärsii.
Voisiko joku pistää tästä kipinäkyselyn?Oliko Pikkaraisen ensimmäinen päävalmentajakausi pääsarjatasolla jonkun mielestä menestys? Pelasiko IFK rosteriin peilattuna tehokasta ja voittavaa kiekkoa?
Mikäli Pikkaraiseen halutaan nyt hirttäytyä jatkuvuuden nimissä, niin kuinka kauan tätä rämpimistä ollaan valmiit katsomaan? Toki tämän kauden sijoitus menee ihan keskiarvoon viimeisten parin vuosikymmenen osalta, joten mitään muutosta ei tapahtunut. Mutta jos ajatellaan fraasia ”eurooppalainen huippujoukkue”, niin tämä kausi ei ainakaan tuonut lähemmäs tavoitetta. Eli kuinka pitkään halutaan antaa aikaa? Olisihan se ikävää, jos jollekin mahdolliselle tulevalle valmentajalle välittyisi kuva, että IFK ei ole se paikka, jossa harjoitellaan ja että täällä pitäisi saada aikaan myös tulosta. Eihän kukaan niin vaativaa työtä halua, vaikka siitä parisataa kiloeuroa kaudessa maksettaisiinkin.
Aika moni on työntänyt mielestään sen, että nuo loukkaantumiset alkoivat vasta joulukuussa. Siihen asti lähes parhaalla miehistöllä me painittiin sijoilla 8-12.
Pikkaraisen opeilla, ensi kauden tavoitteeksi voitaisiin laittaa Kookoon ohittaminen sarjataulukossa. Ehkä meillä on vain ollut liian kovat odotukset kauden alkaessa.
Hei, en edes jaksanut lukea koko tarinaasi, kun kirjoitat niin pitkiä.Jos ulkomaalaiset valmentajat olisivat suomalaisten liigaseurojen näkökulmasta edes vähän mielenkiintoisia, niitä olisi kokeiltu huomattavasti nykyistä enemmän. Rohkenen arvata, että Suomessa päävalmentajan toimenkuva on huomattavasti laajempi kuin esim. P-A:ssa ja seurat odottavat nykyisin huomattavasti laajempaa osaamista ja sitoutumista seuroihin kuin pelkkää edarin koutsaamista pariksi vuodeksi. Tässä kohtaa mukaan tulevatkin sitten muut asiat: palkkaus, kulttuuri- ja kieliasiat, tietotaso suomalaisesta jääkiekkokentästä yleisesti, taktinen osaaminen ja lopuksi se, että moni pohjoisamerikkalainen huippuvalmentaja operoi sellaisella organisaatiolla, että itse ei tarvitse juuri haalareita niskaan laitella. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että moni haluaa Eurooppaan ”hakemaan uusia kokemuksia elämästä yleisesti”, jolloin uralla eteenpäin meneminen ei välttämättä ole tällöin se suurin motivaattori. Pohjoisamerikkalaisissa lätkäpiireissä maine ja ”nimi” tehdään siellä, ei Euroopassa. Eurooppalaisten, lähinnä kai ruotsalaisten, valmentajien kohdalla suurin kysymys on se, että miksi hyvät valmentajat antaisivat oman ammattitaitonsa Suomi-kiekon hyväksi pienemmällä liksalla, kun ottajia riittää omassakin maassa ja työ on varmasti helpompaa, kun kieli ja kulttuuri ovat samoja? Miksi tänne pitäisi palkata vähemmän nimekkäitä ulkomaalaisia valmentajia, jos eivät kotimaansa huippuseuroihin kelpaa? Eikö suomalainen valmennus ole kuitenkin oikeasti hyvää ja pelaajat kehittyvät täällä varsin hyvin?
En siis väitä, etteikö todella hyviä valmentajia olisi muuallakin kuin Suomessa. Mutta organisaation näkökulmasta ulkomaalainen päävalmentaja on oikeasti iso riski, jos valmennustiimin on tarkoitus tehdä muutakin kuin koutsata edareita. Kuten Suomessa on tapana. Ennemmin näkisin niin, että niitä ulkomaalaisia pitäisi roudata junnuorganisaatioihin ja nimenomaan niitä hyviä junnukoutseja. Näin toimimalla saataisiin tervetullutta näkemystä sinne haalariosastolle ja se hyödyttäisi eniten suomalaista kiekkoa, kun jo junnuissa tehtäisiin asioita samalla tavalla kuin muissa huippukiekkomaissa.
Suomalaiset huippuvalmentajat lähtevät ulkomaisiin liigoihin ennen kaikkea yhdestä syystä: palkkaus on parempaa ja elinolosuhteet yleisesti esim. Keski-Euroopassa paremmat kuin täällä. Tämä ei kuitenkaan päde huippuvalmentajien osalta kovinkaan usein päinvastoin, koska rahaa liikkuu vähemmän, työ on kokonaisvaltaisesti haastavampaa ja sitä on paljon ja täällä on nykyisin paska ilmasto.
Olen myös varma, että Jarno Pikkarainen on yksi suurimmista pettyjistä mitä tulee tähän kauteen. Hänkään ei varmastikaan ole tyytyväinen kokonaisuuteen eikä pidäkään olla. Kaikkeen hänkään ei ole voinut vaikuttaa eikä voi jatkossakaan, mutta sen kanssa pitää oppia elämään. Tästä pettymyksestä pitää päästä eteenpäin. Ihan jokaisen. Mutta ehkä on ihan tervetulluttakin, että nyt kaikille tuli tällainen pakollinen stoppi. Kaikki osapuolet saavat muuta ajateltavaa ja on pakko keskittyä muuhunkin kuin lätkään ja pettymyksiin. Veikkaan tosin, että moni koutsi katsoo nyt entistä enemmän videoita ja pyörittelee ideoita, kun kaikki on lukittuina himoissaan. Mutta ehkä sitten, kun ovet avataan ja tilanne normalisoituu, joukkueet ovat täynnä ennennäkemätöntä virtaa, kiitollisuutta työpaikasta ja sitoutumista omaan jengiin? Kun jotain on otettu pois ja märkä rätti heitetään ilman omaa syytä ja epäreilusti päin kasvoja, moni kokee jonkinlaisen valaistumisen. Ehkä kotiyleisö ei olekaan enää ensi kaudella ylimääräinen paineenaiheuttaja, vaan tuokin aidosti ylimääräistä energiaa? Mahdollisesti. Toivottavasti. Mutta ainakin kaikille on viimeistään käynyt nyt selväksi ihan konkreettisesti, että yksilö ja hänen omat halunsa ovat hyttysen paska meressä. Vain kaikkien sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin pitkällä tähtäimellä mahdollistaa sen, että tavoitteisiin voidaan päästä. Koskee niin yhteiskuntaa kuin lätkäjengiäkin. Toiset tarvitsevat sen ymmärtämiseksi totaalistopin ja tässä on nyt sellainen.
Ei muuten tule tapahtumaan ja useasta syystä.Onko oikeasti niin, että vieläkään ei siis olla IFK:ssa tarpeeksi kokeiltu tuota valmentajaturbulenssia ja jälleen pitäisi kokeilla tuota tapaa uudestaan? Semminkin, kun tämä tapa on mennyt päin vittua sanotaan nyt vaikka viimeisen 20v otannalla. Onko Kärppien ja Tapparan menestysresepti ollut turbulenssi vai jatkuvuus? Mites tämän kauden Lukko ja viime kauden Kerho, voisiko olla että jatkuvuudella ja työrauhan antamisella olisi ollut osuutta menestyksen saamisessa?
Sitten skenaario: IFK antaa potkut Pikkaraiselle ja tilalle saapuu palstalla jumalanasemassa oleva KJ, joka muuten voitti kolmannella (3) kaudella IFK:ssa mestaruuden (tyhmempi voisi tätä miettiessa ajatella, että jatkuvuus ja kärsivällisyys Jalosen kohdalla oli viisas veto). Jalonen kuitenkin luotsaa IFK:n kaudella 20-21 runkosarjassa sijalle 10, mitä pidetään karmaisevana floppina kun tuijotetaan Eliteprospectista joukkueen pelaajalistaa. Kaudella on vähemmän yllättäen paljon loukkaantumisia ja lenssua jne. Kokoonpanoa ei tunnuta saavan oikein missään vaiheessa stabiliiksi. Pudotuspeleissä IFK tippuu Tapparalle puolivälierissä.
Olisihan tässä tilanteessa nyt Pikkaraisen potkuja vaativien mielestä Jalosellekin annettava monoa? Hänhän olisi koutsannut kovan luokan materiaalin sijalle 10! ja pudonnut neljännesvälierissä. Poissaolojen, peliesitysten, maalipaikkojen ja minkään muunkaan tekijöiden vaikutusta lopputulokseen ei pitäisi ottaa huomioon, koska sarjataulukko kertoo totuuden ja on ainoa merkityksellinen tilasto. IFK:han ei ole mikään helvetin harjoittelupaikka! Eli olisihan Jalonen tuossa skenaariossa paska valmentaja?
Jos nyt ymmärsin oikein, kuulut siihen ryhmään, joille riittää viime syksyinen "hurlumhei pörrääminen" vaikka ei sijoitukset aiemmasta paranisi, etkä halua nähdä mitään toisenlaista lätkää vaikka tulisi mestaruuksia roppakaupalla.Juuri näin. Seuran on jossain vaiheessa ruvettava uskomaan se, että tässä bisneksessä ei pikavoittoja ole. Aivan samoin kuin turkulaisten on nöyrryttävä uskomaan menneen loiston olevan todellakin mennyttä.
IFK:n valmentajahistorialla on oikeutettua kysyä, onko tarjonta rajallista, vai haut paskoja? Miksi tänne on saatu pitkä rivi eriasteisia projekteja, muttei meritoitunutta huippuvalmentajaa?
Miksi Pikkaraisen pitäisi olla uuden ajan alku? Mestiksen mestaruus ei tule mistään yllätysmunasta. Törmäsen se vei suoraan Sveitsin huippujoukkueeseen. Ja tänne kengittäväksi. Täältä on kengitty Pennanenkin.
Mulle on loppupeleissä aivan sama, kuka valmentaa. Paljon tärkeämpää on se, millaista lätkää IFK pelaa. Viime syksyinen Pikkaraisen lätkä kelpaa mulle oikein hyvin, mutta Dudvan lätkä ei ikinä. Aivan sama, voitettaisiin sillä kuinka monta mestaruutta tahansa. Itse haluan nähdä IFK:n pelaavan modernia lätkää, ja kehittävän sitä omalta osaltaa sellaisten valmentajien toimesta, joilla on vielä saavutettavaa. Nyt kirkkaimmin loistavat tähdet ovat huomisen kylmiä mustia aukkoja.
Halutaanko IFK:ssa pelata tulevaisuutta, vai kaluta muiden tyhjiin järsimiä luita? Turbulenssilla ei ainakaan ole menestytty. Montako vitun vuotta pitää vielä vuosittain valmentajaa vaihtaa, että sen jokainen uskoo? Eikö 20 vuotta riitä?
Sepä tässä on että aika turha edes keskustella kun kannattajilla on ihan tavoitteet. Toisille riittää kova pörräys vaikka sitten hävitäänkin pelit ja toisille menestys on tärkeempää. Mielestäni urheilussa menestyminen on tärkein asia. Loppupeleissä otan mestaruuden mielummin häviöt vaikka pelityyli olisi kuinka huikeeta.Jos nyt ymmärsin oikein, kuulut siihen ryhmään, joille riittää viime syksyinen "hurlumhei pörrääminen" vaikka ei sijoitukset aiemmasta paranisi, etkä halua nähdä mitään toisenlaista lätkää vaikka tulisi mestaruuksia roppakaupalla.
Jos näin on, uskon monen lopettavan väittelyt kanssasi ja sinua peukuttavien kanssa.
Ei millään pahalla, mutta olen erittäin, erittäin paljon eri mieltä.
Minä haluan menestyvän HIFK:n ja vieläpä kaikissa lajeissa. Menestys toki edellyttää myös taloudellista menestymistä nykypäivänä, mutta se ei saa poissulkea urheilullista.
HIFK tackar!
Mitä mahdat tällä tarkoittaa, olisi mukava kuulla? Jos tarkoitat että siellä ei Kari Jalonen tule seisomaan penkin takana ensi kauden alkaessa niin fine, olemme täysin samaa mieltä.Ei muuten tule tapahtumaan ja useasta syystä.
Sijoitushan ei ketään tyydytä kuten ei kuulukaan tyydyttää. Itse en vain usko sijoituksen johtuvan ainakaan pelkästään Pikkaraisen ammattitaidosta, tai siis sen puutteesta. Minä annan esimerkiksi aivan helvetin ison merkityksen kautta ennen tai sen aikana tapahtuville loukkaantumisille. Näillä loukkaantumismäärillä niiden taktiikoiden ja ketjukemioiden rakentaminen täytyy olla hyvin haastavaa, jonka myötä se pelintaso vääjäämättä kärsii. Itse näkisinkin, että IFK:n menestymisen kannalta huomattavasti hedelmällisempää olisi organisaation tasolla tutkia helvetin perusteellisesti, mistä nämä jatkuvat poissaolot syntyvät, kuin potkia jatkuvasti vuosi toisensa jälkeen uusi koutsikokelas pellolle. Ja toimenpiteet sen mukaan jotta tähän poissaolopaskaan saadaan joku tolkku. Jokaisen pelaajan hyöty joukkueelle on tasan nolla, jos hän ei pysty pelaamaan. Samoin materiaali on tasan niin laadukas, kuin mitä koutsi pystyy kulloinkin pelaavaan kokoonpanoon nimeämään. Tämän haluaisin vain tässä nostaa, kun usein näkee puhuttavan tämänkin kauden "helvetin kovasta materiaalista". Joo pelaamaan pystyvä materiaali oli ihan jees, mutta eri tasoa kuin pelaajalista antaa ymmärtää.
Miksi Jarno Pikkaraisen tulisi saada jatkaa tehtävässään? Mielestäni sen takia, että uskon jatkuvuuteen menestyksen tavoittelussa enemmän, kuin pikavoittoihin. En usko meidän menestyvän yhdenkään valmentajan alaisuudessa edes finaalipaikan arvoisesti, jos jätkiä ei saada pysymään huomattavasti paremmin terveenä. Näen siis nämä vuodesta toiseen jatkuvat poissaolot paljon isompana ongelmana, kuin nykyisen valmennuksen ammattitaidon. Ja jos nyt ne tilastot, jotka kertovat pelinkulusta näyttävät, että IFK:n olisi "pitänyt" olla korkeammalla sarjataulukossa kuin mitä se oli, niin eikai valmennus ole ihan vituiksi voinut vetää. Kyllä kai maalipaikkojen määrä jotain kertoo siitä, millaiset työkalut koutsi on pelaajilleen antanut. Lisäksi ihan näin omana mielipiteenä, minusta yksi kausi ei ole vielä riittävä aika antaa valmentajasta lopullista tuomiota. En myöskään ymmärrä, miksi jatkuvasti pitäisi hakata päätä uudestaan seinään potkimalla koutseja jokaisen epäonnistumisen jälkeen pihalle? Jokainen voi katsoa mestaruuksien ja finaalipaikkojen määrää ja miettiä, kuinka hyvin se tapa on toiminut.
Itse pidän Pikkaraista hyvänä valmentajana, joten viimeiseen kysymykseesi vastaaminen on hieman ongelmallista. Ensi kauteen suurin kehityskohde Pikkaraiselle on nähdäkseni se, kuinka valmistaa joukkue pelaamaan alempaa kastia vastaan. Näitä joukkueita vastaan tippui aivan liikaa pisteitä ja siihen mielestäni kausi hävittiinkin. Tämän ongelman ratkaiseminen on uskoakseni huomattavasti helpompaa kuin, jos olisimme ottaneet jatkuvasti kärjeltä turpaan. Puhutaan enemmän henkimaailman asioista kuin puhtaasti tason riittävyydestä. Ja edelleenkään bottom-jengeille häviäminen ei ole mitenkään hyväksyttävämpää kuin kärjellekään häviäminen, mutta luotan asian olevan korjattavissa nykyisellä valmennuksella.
Juuri sitä, että ei tule tapahtumaan.Mitä mahdat tällä tarkoittaa, olisi mukava kuulla? Jos tarkoitat että siellä ei Kari Jalonen tule seisomaan penkin takana ensi kauden alkaessa niin fine, olemme täysin samaa mieltä.
Asia kunnossa. Pointtina tuossa skenaario-osiossa ei vaan ollut edes vähää alusta se, valmentaako Jalonen IFK:ta tosiasiassa ensi kaudella vai ei. Olisi vain ollut mielenkiintoista kuulla, että miten nyt Pikkaraista erottamassa oleva porukka suhtautuisi tilanteeseen, jossa heille mielekäs valmentaja suorittaisi paskasti. Oltaisiinko silloinkin jatkamassa tätä jossainmäärin ikiliikkujalta tuntuvaa koutsien potkimista vai katsottaisiinko asioita laajemmalla perspektiivillä, kun olisi itselle mieluinen nimi puikoissa.Juuri sitä, että ei tule tapahtumaan.
Jos nyt ymmärsin oikein, kuulut siihen ryhmään, joille riittää viime syksyinen "hurlumhei pörrääminen" vaikka ei sijoitukset aiemmasta paranisi, etkä halua nähdä mitään toisenlaista lätkää vaikka tulisi mestaruuksia roppakaupalla.
Jos näin on, uskon monen lopettavan väittelyt kanssasi ja sinua peukuttavien kanssa.
Ei millään pahalla, mutta olen erittäin, erittäin paljon eri mieltä.
Minä haluan menestyvän HIFK:n ja vieläpä kaikissa lajeissa. Menestys toki edellyttää myös taloudellista menestymistä nykypäivänä, mutta se ei saa poissulkea urheilullista.
HIFK tackar!
Jos en väärin muista, niin 7 mestaruutta, joista 2 saman valmentajan alaisuudessa, mutta eri aikaan. Ja vaihtuihan niitä myös tiheään aiemmin ja silti tuli muita mitaleja.Uskon noiden minua tukeneitten olevan vain sinua edellä lukemansa ymmärtämisessä. Useammankin väittelijän kanssa itse lopettaisin erittäinkin mielelläni.
Paljonko menestystä valmentajavaihdoilla on saatu aikaiseksi?
Jos en väärin muista, niin 7 mestaruutta, joista 2 saman valmentajan alaisuudessa, mutta eri aikaan. Ja vaihtuihan niitä myös tiheään aiemmin ja silti tuli muita mitaleja.
Ifk on maailman hienoin seura mutta fiksu se ei ole koskaan ollut. Suomen suurin kiekko brändi joka ei juuri menesty.Jatkakaa valitsemallanne tiellä.
Itse uskon seuran olevan fiksumpi.
Ifk on maailman hienoin seura mutta fiksu se ei ole koskaan ollut. Suomen suurin kiekko brändi joka ei juuri menesty.
Jatkuvuus edellyttää oikeita henkilöitä oikeisiin virkoihin. Kauankos se Suikkanen siellä Kärpissä viihtyikään? Olisiko käynyt niin, että tilalle vaihdettiin aika nopeasti osaavampi jamppari ja rämpiminen loppui siihen?Onko oikeasti niin, että vieläkään ei siis olla IFK:ssa tarpeeksi kokeiltu tuota valmentajaturbulenssia ja jälleen pitäisi kokeilla tuota tapaa uudestaan? Semminkin, kun tämä tapa on mennyt päin vittua sanotaan nyt vaikka viimeisen 20v otannalla. Onko Kärppien ja Tapparan menestysresepti ollut turbulenssi vai jatkuvuus?