Pikkarainen ei missään nimessä ole paska valmentaja. Hän on tuonut HIFK:hon mukanaan paljon sellaisia asioita, jotka eivät ole HIFK:ssa olleet itsestään selvyyksiä: HIFK on aika kurinalainen ja työteliäs joukkue, joka illasta toiseen jaksaa jauhaa sitä omaa juttuaan. Ainoastaan silloin, kun pelitavallisesti HIFK ei pysty suoriutumaan, niin peli menee kauheaksi säätämiseksi. Jossain vaiheessa mietin, että eikö Pikkaraisen auktoriteetti kanna stadissa junttien kieltä suoltavana maalaisena, mutta HIFK:n peliesityksissä mikään ei tue tätä teoriaa.
Pikkaraisen (valmennustiimin) ongelmat ovat minusta ennemminkin pelitavalllinen osaamattomuus. Pikkaraisessa on jotain samaa, kuin Petu Matikaisessa ja Kalto eikä Tanska pysty olemaan hänelle Marjamäkenä. Pikkarainen olisi tarvinnut valmennustiimiinsä pelitavallista tukea. Tämä tuntuu ehkä vähän hassulta, kun katselee tilastoja ja luotuja maalipaikkoja yms. Helppo analyysi olisi, että paikoista sisään ja HIFK johtaisi sarjaa. Osittainhan se pitääkin paikaansa. HIFK on hyvä joukkue silloin, kun kulkee ja pelin hallinta saadaan muutettua myös tulokseksi. Ongelmat tulevat sitten, kun tulee vaikeaa ja jossain vaiheessa kautta tulee aina kaikille jengeille, mutta HIFK:ssa se kriisiytyy, kuten viime kauden loppu ja nyt oltiin vähän uimassa samaan kuoppaan ja ollaan kenties vieläkin. Fakta on edelleen se, että HIFK voittaa lähes ainoastaan bottom 6 jengejä ja nykyinen runkosarjasijoitus on vain seuraus siitä, että näitä pelejä on ollut nyt paljon vuoden alussa.
Se mikä Pikkaraisen jengin pelissä mättää, on itselleni ollut aika haastava juttu enkä rehellisesti sanottuna osaa sanoa, että olenko oikeassa, mutta pakko oma mielipide tuoda esille. HIFK pelaa mielestäni loppujen lopuksi kuitenkin sellaista altavastaajakiekkoa, vaikka hallitseekin kiekkoa suurimman osan pelistä. Pelaaminen on enimmäkseen puskemista ja siitä puuttuu tietyt hyvien jengien pelin rytmitykset. Tämä johtaa siihen, että HIFK:n peli sekoaa usein pitkiksi jaksoiksi vastoinkäymisten hetkillä. Vaikka HIFK hallitseekin pelejä, niin pelaajille ei tule sellaista luottavaista tunnetta, että ollaan pelin päällä ja se näkyy myös puristamisena maalipaikoissa. HIFK kiekollinen peli lähtee hyvin nopeasti aina suoraan pystyyn, mutta hyvin harvoin päästään ylivoimahyökkäyksiin, koska HIFK:n pelaaminen on niin yllätyksetöntä, että vastustajat keskialuetta tukkimalla pääsevät lähes aina ottamaan hyökkäykset vastaan vähintään tasalukuisena. Parhaiten valmennetut jengit viime vuosina tavallaan houkouttelevat vastustajan antamaan painetta kiekottelemalla alhaalla ja sitten kun vastustaja sen tekee, niin prässi murtamalla tulee laadukas hyökkäys, joka avaa koko kentän. Mikäli HIFK tekee samaa, niin yleensä lopputuloksena on kiekonmenetys, vaikea rännitys tai pitkä kiekkoa. Mikäli ulos alueelta päästäänkin, niin seurauksena on pääsääntöisesti harmiton 1 vs 2 tai 2 vs 2 hyökkäys. HIFK:lla ei puolustajien kiekollinen taito ja prässin purkumallit toimi näissä tilanteissa. Toki HIFK voisi myös pelata sellaista Törmäsen puhdasta airhockeytä, jossa ei edes pyritä kiekkokontrolliin, mutta ei HIFK-puolustajien pelinavaustaito riitä siihen. Tämä selittää myös sitä miksi joillakin puolustajilla, jotka ovat muualla suoriutuneet, on HIFK:ssa niin vaikeaa. Esim. Teräväinen.
Jukka Jalosen juttuja paljon lukenut ja hänellä on todella mielenkiintoisia ajatuksia esimerkiksi siitä, että minkälaisista tilanteista parhaat maalipaikat syntyvät. Sitten peliä pyritään muuttamaan sellaiseksi, että sellaisia tilanteita muodostuu: kiekonriistot tietyillä alueilla kenttää sekä ylivoimahyökkäykset. Jotenkin tuntuu, että PIkkarainen painaa illasta toiseen samaa suoraa rataa mitään muuttamatta. Puristetaan vain kovemmin ja sieltä se tulee, jos tulee. HIFK aika usein ajautuu valitsemaan valmentajakseen Pikkaraisen koulukunnan coachin: Matikainen, Shedden jne...jne... Mestaruudet tulevat kuitenkin sitten näillä pedanteilla pelikirjamestareilla: KJ, Westerlund. Ihanne ja realitetti eivät kohtaa. Ihanne maailmassa Shedden tulisi tänne ja sitten nosteltaisiin nakkikattilaa ja kaikki olisivat iloisia paitsi Hjallis ja Kummola. Viimeisessä finaalissa Ilari Melart repisi Anttalaiselta pään irti.
Yksi HIFK:n iso ongelma on myös ylivoima, joka on todella mielikuvitusköyhää. Puuttuu lähes täysin maalintekouhka. Kun ei saada 5vs4 tilanteessa luotua vaarallisia maalipaikkoja, niin aika haastavaa se arvatenkin on myös 5vs5 pitkien hyökkäysten aikana. Molemmissa tilanteissa HIFK liian paljon Mertarannan sanoin "toimittelee" kiekkoa maalille aika harmittomista sektoreista. HIFK:lta on puuttunut sellainen pakiston maalintekouhka. Kousakin toimittelee kiekkoa lähinnä ranteella maalille ja välillä ihan hyvälläkin menestyksellä. Lyytinen on ollut tällä kaudella se valopilkku ja tuo uhkaa ja silloin YV:kin toimii paremmin. Eilen Dyk onnistui onetimerillä siivestä, jota olen huutanut koko kauden. 5vs5 pelissäkin pitäisi luomaan pitkien hyökkäysten päätteeksi tuon kaltaisia tilanteita. Laukaisumääriä voi pienentää laatua parantamalla. Ja huom. eilisessä HIFK:n avausmaalissa kaksi pelaajaa ajoi maalille samaan aikaan. Pakki pelasi toisen pois ja Borgström jäi vapaaksi. Tämä on toinen ongelmakohta. Onneksi eräs VP ymmärsi maalille menon merkityksen.
