Sen sijaan jos nyt mennään välieriin ja kaadutaan Kärppiä vastaan kunniallisen taistelun jälkeen, niin paljon saa anteeksi sekä Salmelainen että Pikkarainen tämän kauden perseilyjen suhteen.
Ai, miksi?
Minusta tuo kuulostaa vähän samalta kuin seuraava (hypoteettinen) skenaario: Olen luistanut koko talven työtehtävistäni, vedoten kaikkeen flunssasta masennukseen. Jos palaan ensi viikolla taas työpaikalle suorittamaan sitä mitä minun kuuluukin, saanko kaiken perseilyni anteeksi? Minusta välierähäviö Kärpille näennäisen taistelun päätteeksi, tai palaaminen työpaikalle, on ihan vain nousemista takaisin sille oletustasolle.
Hyvää duunia Pikeltä! Mutta kyllä vääjäämättä tässä rupeaa näkymään Pikkaraisen playoffkokemus vs. Nemon vastaava kokemus, vaikkakin "vain Mestiksestä".
Vaikka sinänsä ei ole mitään tunnesidettä Hifkiin niin kyllä Pikkaraisen toivon vievän joukkueen pitkälle!
Olen hieman taipuvainen yhtymään tähän näkemykseen, joskin vastapainoksi Niemisellä on melkoista kokemusta NHL-pudotuspeleistä. Yksi sormus Coloradosta ja karvas Stanley Cup finaalitappio (jonka he "oikeasti" voittivat*) Calgarystä, jonka lisäksi myös karvas olympiafinaalin häviö. Paljon on siis kokenut isoja pelejä, joskin pelaajana.
Pikkaraisesta olen ylpeä, hän on ollut koko kevätkauden ja etenkin tässä sarjassa juuri sitä mitä IFK on kaivannut. Sydämeni pohjasta toivon hänelle menestystä ja pelikirjavaa (heh) jatkuvuutta tulevillekin kausille.
* Ei kahta ilman kolmatta, Gelinas oli jo ratkaissut kaksi sarjaa ja olisi kenties ratkaissut myös finaalin paremmilla maalikameroilla. Potku se ei ainakaan ollut, ja tarjolla olleista kamerakulmista kiekko näytti menneen kokonaan maaliviivan yli. Syy miksi voittoa ei tullut oli tietenkin Iginlan jinxaus - koskettuaan, nostettuaan ja vietyään mukanaan Clarence S. Campbell Bowl konferenssifinaalin ratkettua.