Ruudun peliä on yleensä aivan mahtava seurata. Mies on aivan mestari henkisen sodankäynnin saralla. Ennen vihasin Ruutua, mutta nyt vuosien saatossa olen ymmärtänyt tuon loistavan aspektin, mitä mies peleihin panoksellaan tuo. Äijä kyttää koko matsin ajan vastustajan pelaajia ja jos siellä joku sattuu käymään kierroksilla, niin Rudy on heti lämmittämässä lisää. Filmaa, taklaa, vittuilee, ronkkii, tökkii, tekee ihan mitä vaan ja taistelee aina loppuun asti. Ja on sillä monta kertaa saanut vastustajan pasmat ihan sekaisin.
Ehdottomasti arvokas äijä ja ottaisin koska tahansa Detroitiin. Eniten Jarkossa lämmittää se, että hän haastatteluissa nimenomaan on rehellinen oma itsensä ja kertoo aina siitä, miten hänen on keksittävä jotain muuta säilyttääkseen työpaikkansa, koska taidot eivät muuten riittäisi. Ja tämän nykyisen roolinsa hän on luonut täydellisesti ja pitänyt linjansa. Vastannut hanskauksissakin kovia äijiä vastaan, mutta ei aina, koska tilanteen henkinen voittaminen omalle joukkueelle ei ole sitä niillä hetkillä vaatinut.
Ps.
Täällä muutamilla takit kääntyy suhisten, kun Ruutu hoitelee Missioneitaan Vancouverissa ensi talvena.