No jos tuosta Indian Wellsin pelistä jotain hyvää tahtoi löytää niin se oli sitten se, että Jarkko pelasi paremmin kuin perjantaina nelinpelissä, joka ei näyttänyt kiinnostavan häntä ollenkaan ja jossa peli ei kulkenut pätkääkään. Koko homma oli Kohlschreiberin varassa, ja kuonoonhan sieltä sitten tuli loppujen lopuksi. En millään jaksa uskoa että suomalaiset pystyisivät tämän etelä-afrikkalaisen parin voittamaan Davis Cupissa, ei ainakaan jos Nieminen pelaa tuolla tasolla.
Lauantaina sitten nähtiin kaksi huonosti pelaavaa pelaajaa joista Jakke "found a way to lose" tuota englanninkielistä sanontaa lainatakseni. Yhtä syötönmurtoa koko ottelu. Molemmat tekivät jatkuvasti helppoja virheitä ja Jarkko tuttuun tyyliin soimasi itseään välillä voimasanojen avustamana. Sitten kun Jarkko oli häviöllä hän selvästi sisuuntui ja rupesi yrittämään enemmän ja pelaamaan paremmin. Lopussa ei sitten sekään auttanut vaikka Jarkko yritti pelata "supermiestennistä". Miksei voi tuollaisella tyylillä mennä alusta asti? Kaikki peliin vaan. No, lopuksi Jakke antoi sitten pallolle kyytiä Kalifornian toiselle puolelle....ja asteli hetkessä vihaisen näköisenä pois kentältä aidan takana odottavaan pelaajienkuljetusajoneuvoon. Milloin saataisiin suomalainen huipputenniksenpelaaja joka pelaisi aggressiivisesti alusta loppuun mutta kuitenkin hymy suunpielessä eikä ottaisi asioita niin vakavasti? Tuollainen yhdistelmä ei taida valitettavasti sopia suomalaiseen mentaliteettiin, huokaus.
Kyllähän tuo temmonvaihtelupeli jota Jarkko kai tietoisesti harrastaa on OK, mutta ehkä Jarkko voisi ottaa tuossa asiassa oppia esim. Andy Murraylta, joka vaihtelee syöttöjensä ja lyöntiensä tempoa rajusti mutta pelaa kuitenkin voittavaa tennistä pääsääntöisesti. Miten hän sen tekee mutta Jarkko ei, sitä en osaa vielä sanoa, ehkä joku viisaampi voi selittää sen.
