Olen kyllä tyytyväinen Niemisen uraan, vaikka se lähtisi lopullisesti alamäkeen tästä Jutshni-tappiosta lähtien. Saavutus on kaikkien aikojen paras suomalaiselta pelaajalta, ihan ylivoimaisesti.
Tietysti ymmärrän, että jos saadaan seurata ihan kärkikymmenikön ovea kolkuttavan pelaajan otteita, kasvaa nälkä syödessä ja unelmoidaan jopa Grand Slam-voitosta. Tottakai, ja varmasti Jarkko itsekin sellaista tavoittelee.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä että miestä haukutaan aina tappion tullen luuseriksi ja paineensietokyvyltään huonoksi pelaajaksi, koska sellainen hän ei missään tapauksessa ole. Se, että rentous katoaa ja peli passivoituu tiukoissa tilanteissa (esim. tie-breakit) aivan maailman huippuja vastaan, on se ongelma. Siihen ei kuitenkaan ole löytynyt ratkaisua, ei Henrik Johansenin eikä sen paremmin Fredrik Rosengrenin valmennusaikanakaan.
Ehkä Jarkon kannattaisi tekniikkavalmentajan sijaan kääntyä jonkun henkisen tason mentorin puoleen. Ensimmäinen nimi joka tulee mieleen on urheilupsykologi Juri Hanin, joka on ollut apuna monille suomalaisille huippu-urheilijoille ja valmentajille. Professorille ovat menestyksen hetkellä kiitostaan osoittaneet mm. Aki Parviainen, O-P Karjalainen, Raimo Summanen jne. Näytöt ja vaikutukset urheilijoiden suorituksiin ovat vuosien varrelta aivan kiistattomat, eikä tällainen apu ainakaan saisi Jarkon peliä sekaisin (mikä tapahtui Rosengrenin kanssa). Enkä tiedä vaikka Jarkko olisi jo tehnytkin yhteistyötä Haninin kanssa, mutta tulipahan vaan mieleen.