Tulee tässä mieleen herra Tamminen, jolla on hiukan jopa pehmeämmät metodit kuin Ramilla. Ensimmäisellä Liiga-kaudella nousun jälkeen Fadun peli ei kulkenut, eikä kulkenut kotona oikein muijankaan kanssa, siinä suurin syy slaavin pelilliseenkin umpisolmuunkin oli. Tamin kanssa oli sitten käyty henk.koht. keskusteluja asian tiimoilta. Johtamisen perussääntöihin kuuluu, että nämä keskustelut pidetään kahdenkeskisinä. Toisin teki Juhani - johtamisopettaja - Tamminen. Fadun peli ei edelleenkään kulkenut, jolloin Tami ripitti sitten ko. pelaajaa koko joukkueen kuullen ja paljasti myös henkilökohtaiset ongelmat, jotka olivat kotona ja joista oli kahden kesken keskusteltu, ja tylytti niistä joukkuetovereiden kuullen. Minusta tuossa menee raja, jota ei tulisi ylittää, mutta kaikilla valmentajilla oman ison egon kanssa jyrättäessä tuntuvat kaikki käytöstavat unohtuvan. Katkeruus ei ole se voima, joka kohdistuisi peliin parantaen suoritusta, se voima kohdistuu johonkin aivan muualle.
Jos Rami on liikkunut vähänkään samoilla linjoilla tai sitten v*ttuillut Niinimaan pelistä koko turnauksen ajan vaikka jätkä on pelannut elämänsä parasta maajoukkuepeliä, niin en ihmettele mitan täyttymistä ja kipon kaatumista nurin. Kyllä karskeimmallakin kaverilla se raja menee jossain ja Niinimaalla se raja nyt ylitettiin.
En sympatiseeraa inttijohtamista, ja sielläkään simputus ei ole enää sallittu metodi.