Yllättävä tapaus kaiken kaikkiaan. Niinimaa on jollain lailla saanut alleirjoittaneen sympatiat, perhokalasteleva, tatuoitu hevimies Jäälistä. Hieman jopa luonnonlapsen vikaa.
Maajoukkuepaidassa otteita on kyllä tultu kirottua useampaan otteeseen. Joskus tuntuu että mm-kisoissa ei ole osannut pelata tarpeeksi yksinkertaisesti tai on ollut omassa päässä jotenkin pehmeä ja ylimielinen. Ei se Janne joka on änärin luottopuolustajia.
Tässä turnauksessa mies on hoitanut hommansa ihan mukiinmenevästi, ei täydellisesti mutta virheitä on sattunut muillekin. Kun ei taustoista ole selvää faktaa, vaikea arvioida tapahtunutta. Jos nuo Summasen väitetyt psykopaatin oireet pitävät paikkansa, ihan ymmärrettävä ratkaisu. Kova mutta ymmärrettävä.
Kyllä mullekin kelpaa maajoukkueen ykkösvalkuks vähän kovempi karju Curren ja Aran jälkeen. Isoja voittoja ei saavuteta päiden silityksellä. Tietysti Ramin fiksuna miehenä on tiedettävä se raja mikä kannattaa jättää ylittämttä kritiikkiä antaessaan. Voi olla että pohjois-Amerikassa löytyy tulisieluisia ja hulluja valkkuja, joiden käyttäytyminen ei aiheuta kapinaa. Jonkinlainen kunnioitus on kuitenkin valmentajaa kohtaan aina oltava, voi olla että suomalaisessa kiekkokulttuurissa ei totalitäärinen johtaminen mene läpi, meneeköhän maajoukkuetasolla enää missään kiekkovaltiossa?
Se on totta että nyt on Ramilla ja Suomella näytön paikka. Menestymällä jatkossa tapauksen merkitys vähenee, joskin jälkipyykkiä varmaan käydään.
Ja mitä tulee turnauksen alkulohkoon, niin Tshekki-pelissä Suomi oli energinen ja ansaitsi voittonsa. Silti kaikki tuntui tulleen liian helposti, Tshekki oli, jos ei surkea niin ainakin, keskinkertainen. Mutta eihän siinä ole mitään valittamista, Suomi oli iskussa, peli tasapainossa ja omiin ei mennyt yhtään. Saksa-peli oli pakkopulla, kaksi pistettä haettiin. 0-3 on ihan jees tulos mutta kuitenkaan ei ollut kyse mistään täydellisestä hallinnasta, erityisesti puolustuspään osalta.
Ruotsi-pelissä saatiin unelma-alku mutta jälleen kerran kahden maalin johtokaan –kahteen otteeseen- ei riittänyt. Ruotsin tiedettiin tulevan kovaa mutta Suomella on kyllä todellisia vaikeuksia tuossa johdon pitämisessä, vaikka meillä pitäs olla maailman laajin jarruketjuosasto!
Tasuri oli kuitenkin puolivoittoa.
Nyt sitten edessä puolivälierä ja liki varma matkalippu välieriin. Ei ole tietysti Ramin tai Leijonien vika ( tai siis oikeastaan on ) että hoitivat lohkonsa toisten kontatessa ja saivat helpoimman mahd. vastuksen puolivälieriin. Nyt ajatukset vaan jo rientää edelle siihen todennäköiseen seuraavaan otteluun, sen voittaminen se vasta poikaa olisikin. Välierätappiolla sijat 3-4 olisivat nekin odotuksiin nähden ihan kivoja mutta parhaite turnauksista jää mieleen se kun voitetaan ISO ottelu.
Ruotsi puolivälierissä ja Kanada pronssiottelusa Naganon olympialaisissa
Ruotsi vuoden 1999 kisoissa (ok, toka ottelu kaksiosaisissa välierissä meni jännäksi kun Sulo päästi hurrit tasoihin) kun Tuomainen huudatti yleisöä jatkoaikamaalillaan.
Ruotsi puolivälierissä 2000.
Ja siinä ne taitaa viime vuosilta ollakin. Jenkkejä lukuunottamatta mm-kisoissakin suuret maat pelaa kovilla kokoonpanoilla, näissä turnauksissa timantinkovilla. Voitto välierässä Venäjästä tai USAsta ja voidaan puhua jo yhdestä kiekkohistorian isoimmasta tempusta. Onko sitten oikein mitata onnistumista ja epäonnistumista yhden ottelun tuloksella? Salt Lakessa Suomi pelasi yhtä kaikkien aikojen kiekkoyhdistelmää vastaan ja otti tulevalta olympiavoittajalta takkiin 2-1, viime keväänä samainen, tuleva maailmanmestarimaa voitti puolivälierän jatkoajalla. Suurin osa kiekkofaneista näkee ja aistii joukkueen onnistumisen tai alisuorittamisen, oli sitten kyseessä voitto tai tappio.
Ja rehellisesti sanon, että nostan vain hentoisesti peukaloa mikäli Saksan jälkeen juututaan välieriin. Sekin sillä varauksella että jatkossa ei tule ilmi isoa kasaa paskaa joukkueen sisältä. Ja menen aika isoon ekstaasiin jos mennään finaaliin. Eli jälleen yhdestä pelistä kiinni. Vaikka osaa sitä tiukan tappion tullen taistelleita Leijonia kiitelläkin, marginaalit kun on tunnetusti pienet.
Menin kenties jo otsikon tuolle puolen, tiiä häntä. Jos joukkueessa on jotain mätää niin Saksa-pelistä muodostuu hankala ja lento loppuu viimeistään seuraavassa pelissä. Onhan se jännä nähdä miten Rami nyt hoitelee tämän tulehtuneen tilanteen. Vaan mistäpä tiedän millanen tunnelma siellä oikeasti on ja kuinka asioita on käyty läpi, puhalletaan kenties yhteen hiileen vielä ainakin pari peliä.
Maajoukkuepaidassa otteita on kyllä tultu kirottua useampaan otteeseen. Joskus tuntuu että mm-kisoissa ei ole osannut pelata tarpeeksi yksinkertaisesti tai on ollut omassa päässä jotenkin pehmeä ja ylimielinen. Ei se Janne joka on änärin luottopuolustajia.
Tässä turnauksessa mies on hoitanut hommansa ihan mukiinmenevästi, ei täydellisesti mutta virheitä on sattunut muillekin. Kun ei taustoista ole selvää faktaa, vaikea arvioida tapahtunutta. Jos nuo Summasen väitetyt psykopaatin oireet pitävät paikkansa, ihan ymmärrettävä ratkaisu. Kova mutta ymmärrettävä.
Kyllä mullekin kelpaa maajoukkueen ykkösvalkuks vähän kovempi karju Curren ja Aran jälkeen. Isoja voittoja ei saavuteta päiden silityksellä. Tietysti Ramin fiksuna miehenä on tiedettävä se raja mikä kannattaa jättää ylittämttä kritiikkiä antaessaan. Voi olla että pohjois-Amerikassa löytyy tulisieluisia ja hulluja valkkuja, joiden käyttäytyminen ei aiheuta kapinaa. Jonkinlainen kunnioitus on kuitenkin valmentajaa kohtaan aina oltava, voi olla että suomalaisessa kiekkokulttuurissa ei totalitäärinen johtaminen mene läpi, meneeköhän maajoukkuetasolla enää missään kiekkovaltiossa?
Se on totta että nyt on Ramilla ja Suomella näytön paikka. Menestymällä jatkossa tapauksen merkitys vähenee, joskin jälkipyykkiä varmaan käydään.
Ja mitä tulee turnauksen alkulohkoon, niin Tshekki-pelissä Suomi oli energinen ja ansaitsi voittonsa. Silti kaikki tuntui tulleen liian helposti, Tshekki oli, jos ei surkea niin ainakin, keskinkertainen. Mutta eihän siinä ole mitään valittamista, Suomi oli iskussa, peli tasapainossa ja omiin ei mennyt yhtään. Saksa-peli oli pakkopulla, kaksi pistettä haettiin. 0-3 on ihan jees tulos mutta kuitenkaan ei ollut kyse mistään täydellisestä hallinnasta, erityisesti puolustuspään osalta.
Ruotsi-pelissä saatiin unelma-alku mutta jälleen kerran kahden maalin johtokaan –kahteen otteeseen- ei riittänyt. Ruotsin tiedettiin tulevan kovaa mutta Suomella on kyllä todellisia vaikeuksia tuossa johdon pitämisessä, vaikka meillä pitäs olla maailman laajin jarruketjuosasto!
Tasuri oli kuitenkin puolivoittoa.
Nyt sitten edessä puolivälierä ja liki varma matkalippu välieriin. Ei ole tietysti Ramin tai Leijonien vika ( tai siis oikeastaan on ) että hoitivat lohkonsa toisten kontatessa ja saivat helpoimman mahd. vastuksen puolivälieriin. Nyt ajatukset vaan jo rientää edelle siihen todennäköiseen seuraavaan otteluun, sen voittaminen se vasta poikaa olisikin. Välierätappiolla sijat 3-4 olisivat nekin odotuksiin nähden ihan kivoja mutta parhaite turnauksista jää mieleen se kun voitetaan ISO ottelu.
Ruotsi puolivälierissä ja Kanada pronssiottelusa Naganon olympialaisissa
Ruotsi vuoden 1999 kisoissa (ok, toka ottelu kaksiosaisissa välierissä meni jännäksi kun Sulo päästi hurrit tasoihin) kun Tuomainen huudatti yleisöä jatkoaikamaalillaan.
Ruotsi puolivälierissä 2000.
Ja siinä ne taitaa viime vuosilta ollakin. Jenkkejä lukuunottamatta mm-kisoissakin suuret maat pelaa kovilla kokoonpanoilla, näissä turnauksissa timantinkovilla. Voitto välierässä Venäjästä tai USAsta ja voidaan puhua jo yhdestä kiekkohistorian isoimmasta tempusta. Onko sitten oikein mitata onnistumista ja epäonnistumista yhden ottelun tuloksella? Salt Lakessa Suomi pelasi yhtä kaikkien aikojen kiekkoyhdistelmää vastaan ja otti tulevalta olympiavoittajalta takkiin 2-1, viime keväänä samainen, tuleva maailmanmestarimaa voitti puolivälierän jatkoajalla. Suurin osa kiekkofaneista näkee ja aistii joukkueen onnistumisen tai alisuorittamisen, oli sitten kyseessä voitto tai tappio.
Ja rehellisesti sanon, että nostan vain hentoisesti peukaloa mikäli Saksan jälkeen juututaan välieriin. Sekin sillä varauksella että jatkossa ei tule ilmi isoa kasaa paskaa joukkueen sisältä. Ja menen aika isoon ekstaasiin jos mennään finaaliin. Eli jälleen yhdestä pelistä kiinni. Vaikka osaa sitä tiukan tappion tullen taistelleita Leijonia kiitelläkin, marginaalit kun on tunnetusti pienet.
Menin kenties jo otsikon tuolle puolen, tiiä häntä. Jos joukkueessa on jotain mätää niin Saksa-pelistä muodostuu hankala ja lento loppuu viimeistään seuraavassa pelissä. Onhan se jännä nähdä miten Rami nyt hoitelee tämän tulehtuneen tilanteen. Vaan mistäpä tiedän millanen tunnelma siellä oikeasti on ja kuinka asioita on käyty läpi, puhalletaan kenties yhteen hiileen vielä ainakin pari peliä.