Tämän päiväisen hesarin mukaan "Saksan bundesliigassa pelaava Turkin Hamit Altintop selvitti käyttäytymistään kulttuurieroilla: 'Meillä on erilainen mentaliteetti. Joudumme tunnemyrskyyn, kun häviämme. Me emme voi hävitä.'"
Olipas uskomaton argumentti. Eihän tuossa sitten enää mitään, hyvä että selvensi asiaa. Minkäs sille sitten voi kun on erilainen mentaliteetti. Tuon luettuani uskoisin, että samanlaista toimintaa on luvassa jatkossakin.
Kumma juttu, että aina, kun turkkilaiset ovat kyseessä, jotain tapahtuu. Ainoa peli, jonka olen UEFAn Champions Leaguesta nähnyt paikan päällä, oli Pariisissa keväällä 2001 (PSG-Galatasaray). Parc Des Princesille kun matkattiin niin hulina alkoi jo paria metropysäkkiä ennen stadionia. Sitten kun noustiin maan pinnalle, saikin jo väistellä lentäviä lasipulloja ja kadulla oli aivan järjetön mellakka päällä. Turva-aidatkin kaatuivat ja lähdettiin paikallisten poliisien perässä juoksemaan karkuun. Ottelun jälkeen tuntui siltä kuin paikalla olisi ollut puolet Ranskan armeijasta vesitykkien kanssa.
Tuo, mitä Istanbulissa tapahtui oli jälleen jotain aivan uskomatonta kaiken kaikkiaan, joskaan ei erityisen yllättävää. Fiksua kommenttia ei näköjään saatu edes Turkin urheiluministeri Mehmet Ali Sahinilta, joka vaati, ettei Sepp Blatter saa antaa asiassa lausuntoja, koska hän on Sveitsin joukkueen fani. OK, voihan näin periaatteessa ollakin, mutta toisaalta kyseessä on FIFA:n presidentti.
Varmasti pitää paikkansa, etteivät kaikki turkkilaiset ole tuollaisia, mutta sehän nyt on ihan selvää, jos maassa on 60 miljoonaa ihmistä. Kaikki eivät varmasti ole kiihkoilijoita, mutta suurin osa on, ja se riittää minulle. Vituttaa koko poppoo. Aivan käsittämätöntä, että maa on oikeasti liittymässä unioniin. Toivon koko sydämestäni, että jäsenyyttä ei koskaan Turkille myönnetä. Miltä osin maa edes kuuluu Eurooppaan? Yksi pieni kaistale on tavallaan Euroopan puolella, muutoin maa on täysin etnisessä mielessä, uskonnollisesti ja maantieteellisestikin Lähi-Itää.
Mitä jalkapalloon tulee, toivon, että sanktio ei ole se perus: "pelataan tyhjille katsomoille pari merkityksetöntä peliä ja hyssytellään". Nyt voisi kokeilla jotain erilaista. Jotain, mikä todella tuntuisi. Jospa se auttaisi. Maan sulkeminen 2010 karsinnoista voisi olla hyvä rangaistus. Lisäksi jatkossa pitäisi jollain lailla pystyä takaamaan, että ne joukkueet, jotka Turkkiin lähtevät maaotteluita pelaamaan, voisivat pelata siellä ilman, että joutuvat pelkäämään henkestä puolesta. Sama pätee myös otteluiden tuomaristoon.