Jalkapallon MM-Kisat Saksassa 2006

[H-katsomo]

Oh well. Mistäs mahdoin tulla sellaiseen käsitykseen, että vielä olisi yksi arvonta jäljellä? No eipä mahda mitään. Tunnelma on silti parasta paikanpäällä, oli lippua tai ei.

 

[scholl]

Jatkan tässä keskustelua ikimuistoisimmista kisoista, koska ei se oikein selostajien lausahdus -ketjuun sovi.
Olen hieman liian nuori muistamaan '74 kisoja. Ei ole koskaan tullut vanhemmilta kysyttyä, että katsoinko niitä vai en, mutta muuten olisi varmaan ykköskisat.

Keskitytään tässä nyt arvioimaan kuitenkin kisoja 1982-2002.

1982:
- nuo olivat ikimuistoiset kisat. Kisat olivat Espanjassa ja ennakkotouhu oli jo sitä luokkaa, että kisojen alkua odotettiin innolla. Itsekin sain hankittua pankin kautta viralliset kisarahat ja muuta sälää. Ja minkälaiset kisat. Seuraavat asiat jäivät mieleen:
1. Tonin sekoaminen. Siis mitä sviddua.
2. Saksa-Ranska ottelu kokonaisuudessaan
3. Paolo Rossi
4. Huikea määrä aivan legendaarisia pelaajia kuten edellä mainittu Schumacher, Zoff, Conti, Tardelli, Rossi, Altobelli, Scirea, Cabrini, Rummenigge, Briegel, Littbarski, Platini, Giresse, Tigana, Pfaff, Boniek, Passarella, Valdano, Kempes, Socrates, Zico ...
5. Tardellin maali ja tuuletukset. Varmaan ykköstuuletukset mm-kisojen historiassa

Luulen, että 1982 kisat olivat sijalla 1., kun mietitään ikimuistoisimpia.

1986:
huikeat odotukset noihinkin kisoihin. Ne olivat kaukana, joten niitä tuli ehkä seurattua hieman vähemmällä intensiteetillä. Saksalla oli legendaaristen pelaajien viimeiset kisat, mutta ihan sinne ei päästy.

Ihme säätöä noissa kisoissa oli se, että tuli murskavoittoja, mutta seuraavassa pelissä turpaan. Tanska ja Espanja mm. toimivat niin.

Suht hyvä maku noista kisoista kuitenkin jäi, eikä ollut liikaa surkeita jengejä mukana.

Ikimuistoisuudessa kisat numero 4.

1990:
ei hyökkäysvoittoiset kisat. Maaleja liian vähän todellakin, mutta Saksan vahvan menon takia nuo kisat jäivät todella mieleen. Ennen kisoja oli vähän epävarmat tunnelmat vähän samalla tavalla kuin nytkin ja itse asiassa kisoihin selviäminenkään ei ollut itsestään selvyys. Sen sijaan Beckenbauer sai joukkueen pelaamaan kuin viimeisen päälle hyvin toimiva laite. Se oli hienoa katsottavaa. He suorastaan dominoivat kentällä ja joukkue oli todella hyvä. Lähes kaikki pelaajat muistetaan yhä tänäkin päivänä. Ja kuka voisi unohtaa sen Beckenbauerin tepastelun pikkutakki päällä yksikseen taivaalle katsoen kun voitto oli selvä.
Muita mieleenpainuvia asioita:
- vahva futisfiilis, koska kisat Italiassa
- Ylellä legendaarinen selostajatiimi
- Messinan Toto Schillacin hetki kuuluisuutena
- Gianna Nanninin kisabiisi
- avajaiset
Sanoisin, että nämä kisat sijalla 2.

1994:
kisat Amerikassa, joten kaksijakoiset tunnelmat. Hienoa hyökkäävä futis, skeidaa paikallisten ymmärtäminen lajista. Ei legendaarisuutta, vaan lähinnäkin jonkinlaista karnevaalitunnelmaa. Mieleenpainuvaa:
- Roberto Baggio. Uskomatonta, että mies ei suostunut häviämään, vaan vei joukkueen finaaliin asti maaleillaan, mutta mokasi sitten rankkarissa
- Ruotsin huikea joukkue, joka otti pronssia
- Romario, jota säesti Bebeto
Nämä kisat pääsevät sijalle 5.

1998:
ranskalaiset futiksen kultaisen sukupolven esiinnousu.
Televisiolähetyksiä mielettömästi ja kaiken kaikkiaan hienot kisat.
Yksittäisiä huomioita:
- poliisin loukkaantuminen
- Saksan tv:llä studio talonkatolla, josta näkyi riemukaari väijyvän ihan vieressä
- peli oli keskimäärin nautittavaa
Ikimuistoisuus taulukossa nämä kisat sijalla 3.

2002:
ei sovi futis Aasiaan. Ei oikein minkäänlaista fiilistä noissa kisoissa. Joukkueet eivät olleet parhaimmillaan ja kun siihen lisätään tuomarivirheet niin kisat olivat yhtä pettymystä. Tietysti välillä valonpilkahduksia, mutta silti...
Tässä vertailussa 2002 kisat sijalle 6.

Siis nyt ei arvioitu pelin tasoa tai hienouksia sinällään, vaan miten ikimuistoiset kisat ovat olleet.

EM-kisoissa puolestaan 1984 kisat ovat ikimuistoisimmat ja Platinin joukkueen huikea peli ei unohdu koskaan.

 

[H-katsomo]

Kuulut kyllä vähemmistöön tuolla mielipiteellä. Yleisesti Italian kisoja pidetään tylsimpinä maaliköyhimpinä kisoina miesmuistiin. Kun ottaa huomioon millaisia herkkumatseja kolmissa seuraavissa kisoissa nähtiin, niin aika kyseenalainen maku (tai Saksan kannattaja) tarvitsee olla jos Italia '90 pitää ikimuistoisina.

Jatkanpa minäkin tässä ehkä vähän paremmin aiheeseen liittyvässä ketjussa fiilistelyäni.

Se miksi Italia '90 kuuluu mielestäni kategoriaan kaikkien aikojen kisat, johtuu varmastikkin siitä, että ikäni oli tuohon maailman aikaan suhteellisen otollinen kisojen kokonaisvaltaiseen seuraamiseen. Rakkauteni Diego Armandoa kohtaan oli leimahtanut täyteen liekkiin neljä vuotta sitten ja nyt kun uudestaan varhaisteini-iässä pääsin hänen otteitaan seuraamaan MM-tasolla, niin olihan se iso asia. Tuon ikäiselle klopille on loppujen lopuksi aivan sama tehdäänkö kisoissa 6,8 maalia/ottelu vai 1,5 osumaa/peli. Myönnettäköön, että esimerkiksi pallon palauttaminen maalivahdille nousi taiteen lajiksi ko. kisoissa, eikä varmasti vähiten juuri jumaloimani Argentiinan toimesta.

Italian kisoja tuli itseasiassa seurattua niin tarkkaan, että minua on aika hankala vielä tänä päivänäkään yllättää aiheeseen liittyvällä tietokilpailukysymyksellä. Eli ihan pystymetsästä en lähde ko. kisoja hehkuttamaan kaikkien aikojen MM-kisoiksi.

Yleisesti ottaenhan 1970 kisoja pidetään the kisoina, mutta ollessani tuohon aikaan hädin tuskin vain pilke isäni silmäkulmassa, on noita kekkereitä hankala lähteä hehkuttamaan.

Surullista oli muuten vierailla viime kesänä Napolin San Paolo stadionilla, joka siis toimi yhtenä dramaattisimpana näyttämönä 1990-kisojen aikaan. Kaikki loisto oli poissa ja stadion olikin vahvasti sijaintikaupunkinsa näköinen. Suurimmat "sävärit" sai Diegolle omistetuista seinäkirjoituksista, jotka siis edelleen betoniseinistä Napolin sinisinä hohkasivat.

Mitäs muuten kuvernööri siihen sanot jos laitan tuosta soimaan Gianna Nanninin Un'Estate Italianan? Mielikuvat Diegon kyynelistä, Pedro Monzonin viikatteesta ja Jorge Burruchagan takatukasta eivät tuon kappaleen myötä jätä kylmäksi.

 

[scholl]

Mitäs muuten kuvernööri siihen sanot jos laitan tuosta soimaan Gianna Nanninin Un'Estate Italianan? Mielikuvat Diegon kyynelistä, Pedro Monzonin viikatteesta ja Jorge Burruchagan takatukasta eivät tuon kappaleen myötä jätä kylmäksi.

Mulle tulisi vähän erilaiset mielikuvat. Lothar Matthäus tai Toto Schillaci.

Itseäni jäi vähän harmittamaan, etten autoa tankatessani Italiassa ostanut uutta Grazie cd:tä. Sei nell'animahan taisi nousta jo muutama vko sitten listaykköseksikin.

 

[H-katsomo]

Mulle tulisi vähän erilaiset mielikuvat. Lothar Matthäus tai Toto Schillaci.

Mielikuvista puheenollen. Eikä muuten liity tämä seuraavakaan millään tavalla tuleviin kisoihin, mutta jos tästä nyt tehtiin fiilistelyketju niin annetaan mennä.

Muistatkos sen, tai mikset muistaisi, kun Rijkaard-Völler episodin päätteeksi saksalaiskatsomossa pamahti? Se oli veret seisauttava hetki se. Mulla oli muuten pitkään tallessa sellainen saksalainen aviisi, jonka kantta koristi lähikuva siitä, miten desilitra hollantilaista räkää lähestyi Völlerin takaraivoa. Johonkin sekin antiikkiesine vai on kadonnut. On muuten klassikoiden klassikko tuo ottelu.

 

[ranger]

Mulla oli muuten pitkään tallessa sellainen saksalainen aviisi, jonka kantta koristi lähikuva siitä, miten desilitra hollantilaista räkää lähestyi Völlerin takaraivoa.

On tullut katsottua kyseinen klassikko-ottelu sekä Völlerin ja Rijkaardin ulosajoihin johtanut tilanne - siis kentällä tapahtunut tilanne - useaan kertaan videolta, ja saman tein viimeksi mainitun osalta muistin virkistämiseksi muutama minuutti sitten uudestaan. Yleensä en viitsi lähteä tästä edes väittelemään, koska värilasien piikkiin se mennee joka tapauksessa, mutta kylmä tosiasia on, että ainakaan videolle tallentuneissa tilanteissa Völler ei tee Rijkaardille tai muille hollantilaispelaajille mitään, siis kirjaimellisesti ei yhtään mitään. Ja kuitenkin koko soppa muistetaan molemminpuolisena, kenties jopa juuri Völlerin aikaansaamana, välikohtauksena. Onhan hän saksalainen ja Rijkaard tummaihoinen hollantilainen.

Noin minuutti ennen ulosajoja Rijkaard taklaa keskialueella Völleriä ja saa varoituksen. Länsi-Saksa valmistautuu antamaan vapaapotkua. Juostessaan kohti omaa maalia Rijkaard sylkäisee ohimennen Völleriä. Seuraavaksi kuva siirtyy rankkarialueelle, jossa Völler avautuu Rijkaardille tämän tempusta. Paikalle ilmestyy tuomari ja osoittaa keltaista suunsoitosta myös Völlerille, joka yrittää turhaan näyttää kiharaa pornotukkaansa, siis sylkäisemisestä protestoiden. Seuraavaksi Länsi-Saksa lähettää vapaapotkun rankkarialueelle. Völler voittaa pääpallon (käsivirhe?), joka leijailee kohti Van Breukelenia. Völler säntää irtopallon perään, mutta huomatessaan jäävänsä varmuudella toiseksi hän nimenomaan väistää Hollannin maalivahtia ja onnistuukin välttämään pahan kontaktin, mutta sillä seurauksella, että putoaa viime hetkellä tehdyn väistöliikkeensä takia perseelleen. Samassa hetkessä maassa makaavan Völlerin ylle jyräävät sekä Van Breukelen että Rijkaard huutaen suoraa huutoa, ilmeisesti tulkitsemastaan käsivirheestä kuumentuneena. Klinsmann syöksyy väliin, ja Völler ajautuu sivummalle. Tuomari alkaa huitoa punaista korttia, ja kun Völler huomaa sen koskevan myös itseään, hän kääntyy kohti kameraa epäuskoinen virnistys kasvoillaan. Viereen kävellyt Rijkaard sylkäisee Völleriä toistamiseen takaapäin. Völler ei kuitenkaan kosta. Matkalla kohti pukukoppia Völler juoksee selänpuolelta vielä Rijkaardin ohi, mutta antaa asian olla.

Voidaan tietty spekuloida sillä, sanoiko Völler jotain rasistista räkimisen ansaitakseen, mutta on sitä nimenomaan Völleristä vaikea uskoa; puhumme kuitenkin yhdestä Länsi-Saksan loppuaikojen pidetyimmästä ja sympaattisimmasta jalkapalloilijasta, ja sitä hän oli myös valmentajana. Tai aina voidaan väittää, että hän jakoi kontaktia/sylkeä kamerakuvan ulkopuolella, vaikeapa on mokomaa vääräksikään todistaa. Esimerikiksi Matthäukselta rasistiset heitot olisi voinut vielä jotenkin ymmärtää, mutta Völlerin kohdalla ne olisivat olleet täysin ulkopuolella hänen luonteestaan. Kaiken huipuksi muistaakseni kuukausia myöhemmin Rijkaard pyysi tilannetta lehtihaastattelussa anteeksi ja kertoi yksityiselämässään MM-kisojen aikaan olleista vaikeuksista.


Oma veikkaukseni on, että jalkapallo(1974)- ja maailmanhistorian seurauksena Hollannin on lähes mahdotonta pelata Saksaa vastaan keskittyen ainoastaan pelaamiseen, ja todnäk siksi paineet kävivät 1990-pudotuspelissä liian suuriksi. Hollanti oli kyseisessä ottelussa melko lailla vastaantulija käyden aika-ajoin erittäin kuumana, saaden myös länsisaksalaiset vastaamaan kovaan peliin. Varoituksia annettiin ulosajojen jälkeen vielä kolme, kaksi Hollannille ja yksi Länsi-Saksalle.

Monilla mailla tuntuu vieläkin olevan jonkinlainen pakkomielle Saksa kohdatessaan, epäilemättä historian vuoksi. Toki, jos joku on pakko valita, Saksan "arkkivihollinen" lienee Hollanti, mutta kuusi suurta mestaruutta ja 12 finaalipaikkaa ovat tehneet tehtävänsä. Saksan ei ole (ehkä Brasiliaan lukuun ottamatta) "pakko" voittaa ketään jotain todistaakseen, eivätkä he näin ollen pelkää häviämistäkään; heillä ei onnekseen ole vastaavaa taakkaa. Maailma on kuitenkin mielettömän taipuvainen näkemään Saksan, hmmm, niin sanoaksemme negatiivisessa valossa, lähestulkoon riippumatta siitä, mitä kamera oikeasti kertoo. Ei luonnollisestikaan aina syyttä, kuten esim. Schumacher vs. Battiston osoittaa.



Ranger

 

[sininen]

1982:
- nuo olivat ikimuistoiset kisat.

Minulle 1982 on kaikkien aikojen MM-turnaus. Olin tuolloin vasta kahdeksan vuoden ikäinen, mutta kisat seurasin tiiviisti ja hurahdin jalkapalloon täydellisesti. Myöhemmin on tullut kelailtua huippuhetkiä nauhalta eräänkin kerran ja ihasteltua Eurosportin World Cup Classics-lähetyksiä näistä kisoista. Vielä kun löytäisi jonkun DVD-koosteen tästä turnauksesta. Ehkäpä pitäisi investoida tuohon Anttiloissa pyörineeseen FIFA Feveriin.

Vuoden 1982 kisoissa oli pari uskomatonta klassikko-ottelua. Välierä Länsi-Saksa - Ranska oli aika kuolematonta tavaraa, mutta melkein samalle tasolle ylsi Italia - Brasilia, joka pelattiin toisen lohkovaiheen aikana. Kyseinen lohko oli muuten kaikkien kuolemanlohkojen äiti: Italia, Brasilia ja Argentiina. Kun tuohon vertaa, niin "kuolemanlohko"-nimitys on sittemmin kokenut melkoisen inflaation.

 

[Liverpooligan]

Omista kokemuksista pitänee sen verran avautua tänne, että tulevat kisat Saksassa ovat käytännössä viidennet aktiivisen seuraamisen kisat.

1990 Italia:
Kisojenhan piti olla Maradonan näytöstä. Itselle Mara ei noista kisoista juurikaan mieleen ole jostain syystä jäänyt. Näistä kisoista jäi mieleen erityisesti Salvatore "Toto" Schillachi, Walter Zenga, Andreas Brehme ja Lotthar Mattheus; ja erityisesti tämä tunnuslaulu, jota en kyllä muista kisojen jälkeen kuulleeni. Olisipa kiva kuulla se taas. Jotenkin Brehmen kliininen finaalipilkku pysyy muistoissani varmasti lopun ikäni. Italiaa kannatin noissa kisoissa hyvin pitkälle juuri Zengan takia ja olin todella pettynyt, kun Zenga ei ollutkaan enää mukana USA:ssa '94. Silti nämä kisat ovat itselleni fiilispuolella järjestyksessään 2.

1994 USA:
Minulle tähän astiset ykköskisat. 14-vuotiaana olin vielä liian pieni tajutakseni futiksen markkina-/talouspuolta (eli syytä siihen, miksi pelattiin USA:ssa) mutta itse peliä ihailin. Pelit tulivat sopivasti myöhäiseen aikaan ja näin nuoruuden energialla tuli tiirattua jokaikinen matsi. Jokaisen joukkueen kokoonpano oli tietysti kirjoitettu puhtaaksi omalle A4:lle kotikoneella ja UpDeck:n pelaajakorttisarja kansiota myöten kerätty. Aah, ne Golden Boots -kortit oli hienoja!!!

Kisojen huippuhetki oli mielestäni USA:n Marcelo Balboan uskomaton saksari kuudentoista alueen rajoilta suoraan kulmapotkusta Kolumbiaa vastaan, joka meni vain hiuksen hienosti ohi yläkulman. Toisakseen mielessä on myös maaginen Ruotsi ja jostain ihmeellisestä syystä erityisesti keskikenttäjyrä Klas Ingesson. Adres Escobar on jäänyt kokonaan toisesta syystä mieleen. Oleg Salenko teki viisi Kamerunia vastaan. Yksittäisenä matsina mieleeni on jäänyt loistava puolivälierä Hollanti-Brasilia ja Brancon tulinen vapari, jossa Romario viime hetkessä sai perseensä tieltä pois. Finaalissa olin (taas) Italian puolella, ei lähtenyt tukka ei...

Ykköskisat.

1998 Ranska:
Nämä kisat menivät suurelta osin ohi suun kahden viikon matkan takia ja toki seurustelulla oli oma vaikutuksensa. Michael Owen teki vaikutuksen ja viimeistään näissä kisoissa opin Espanjan alisuorittavan aina arvokisoissa. Dennis Bergkamp teki maagisen voittomaalin Argentiinaa vastaan viimeminuuteila. Finaalista päälimmäisin muistikuva on Brasilian käsittämättömän aneminen esitys ja Zizoun puskumaalit. Minulle nämä kisat jäivätkin toistaiseksi etäisimmiksi ja ovat siksi sijalla 4.

2002 Etelä-Korea/Japani:
Näiden kisojen myötä arvostukseni Rivaldoa ja Italiaa kohtaan laski pohjiin. Argentiinalta odotin paljon mutta petyin. Erityisesti Gabriel Batistutalle olisin mestaruuden (tai ainakin maalikuninkuuden) suonut, mutta se saamarin Ariel Arnaldo Ortega!!! Turkkeja vihasin jo tuolloin ja kannatin täysin rinnoin Guus Hiddink'n Etelä-Koreaa, tiputtihan se Espanjan (olkoonkin, että karkeiden tuomarivirheiden avulla) ja Italian (hyi helvetti sitä italialaisten mussutusta siitä Tottin täysin ansaitusta punaisesta). Ronaldinhon vapari Englantia vastaan jäi mieleeni kaikessa nerokkuudessaan. Finaalista muistelen Saksan olleen vaisu, ehkäpä yllättävä menestys oli jo tyydyttänyt pelaajat. Mitä teki Miroslav Klose 5 maalin alkulohkon jälkeen... Loppuarvostelussa sijalle 3.

Ensi kesän kisoilta odotan kyllä paljon ja aikomus on viettää kiivas kuukausi teeveen ääressä.

 

[Kuvernööri]

Mitäs muuten kuvernööri siihen sanot jos laitan tuosta soimaan Gianna Nanninin Un'Estate Italianan? Mielikuvat Diegon kyynelistä, Pedro Monzonin viikatteesta ja Jorge Burruchagan takatukasta eivät tuon kappaleen myötä jätä kylmäksi.

Ah, nyt ollaan muuten siinä aiheessa, mikä on minulle jalkapallossa kaikkein rakkain. Jalkapallon MM-kisat ja Argentiina.

Italia 1990, mitä muuta voi sanoa, elämäni jalkapalloelämys. Ikää ei paljoa ollut mutta joka ainoan pelin katsoin, aivan fiiliksissä. 1986 olin valitettavasti vielä hieman liian nuori ymmärtämään asioista yhtään mitään, mutta jo pari vuotta siitä olin kyllä katsonut videolta niiden karkeloiden parhaita paloja ja rakastunut Argentiinaan ja Diegoon aivan kympillä. Mutta 1990 Argentinan jengiä en voi liikaa ylistää, aivan mahtava jengi. Pelasi sitten miten tylsää fudista tahansa, mutta mulle toi on kaikkien aikojen suosikkijoukkue. Sergio Goygoechea, josta kukaan ei varmaan kisojen jälkeen kuullut yhtään mitään, mikä veskari! Muita huikeita persoonia ja muistoja tuosta joukkueesta ovat tietysti alakerran päällikkö Ruggeri, viikate-Monzon joka nauroi ulosajonsa jälkeen, oliko hän kentällä edes minuuttia?! Ja Claudio CANIGGIA. Vaalea tappaja, Diegon tutkapari kentällä ja vähän muissakin asioissa. Parempi kuin Beckham, keksitysexpertti Olarticoechea.

Suosikkipelithän näistä kisoista ovat jäätävä 2. kierroksen trilleri Argentiina-Brasilia. Brassien piti palata mestariksi, kärjessä huikea nelikko, 1986-sankarit Careca/Muller, ja nuoret nousevat lupaukset Bebeto/Romario. Keskikentällä Alemao-Dunga. Argentiina pelasi sitkeää puolustustaistelua ja lopulta hieman ennen ottelun loppua se yksi tilanne tuli - Diego vapaana keskikentällä, nopea pystysyöttö, Caniggia läpi ja peli ratkennut. Huikea voitto ja sitä tunnelatausta Brasilian ja Argentiinan välillä on niin mahtava katsoa.

Sitten tietysti välierä Italia-Argentiina joka löytyy minulta VHS-muodossa varmasta tallesta, kuten myös MM-kisojen 86 ja 90 koostenauhat. Tämä oli mahtavaa fudista ja myös täynnä draamaa. Taas kun Argentiinan piti olla lyöty, yksi puolittainen tilanne ja mikä maali...Olarticoechean keskitys ja Caniggian no look-pusku. Ensimmäinen maali Zengan taakse koko kisoissa. Rankkareissahan Italiaa ei tarvitse pelätä...Tästä pelistä jäi parhaiten mieleen Napoli ja Diego, Diego laittoi pilkun sisään valtavien paineiden alla mokattuaan Jugoslaviaa vastaan - puolet stadionista vihelsi, puolet hurrasi. Diegon tuuletus on jäänyt pysyvästi mieleen. Ja Goygochea hoiti sitten loput, mahtavat tuuletukset Argentiinalaisilta.

Finaali on yksi rakkaimpia ja synkimpiä muistoja. Vieläkin harmittaa tuon idioottituomarin järkyttävä ratkaisu laittaa pallo pilkulle, miten voi tuomari ratkaista MM-finaalin tuolla tavalla?! MM-historian mahtavin taistelu mahtavilta persoonilta ei saanut palkintoa. Ja niitä Diegon kyyneliä ei voi ikinä unohtaa, paita riisuttuna ja sankari oli lyöty.

Minun kaikkien aikojen joukkue muistaakseni tällaisessa muodossa:

Caniggia

Diego

Olarticoechea-Giusti-Basualdo-Burruchaga

Fabbri-Ruggeri-Sensini-Serrizuela

Goygochea

---

Muita hauskoja muistoja kisoista ovat tietysti "shokkitappio" Kamerunille, Higuitan zombailut jatkoajalla Kamerunia vastaan, Kolumbian huikea yliajan tasoitus voittamatonta Länsi-Saksaa vastaan, Argentiinan pakkovoitto Romaniasta, Roger Milla, Englanti-Kamerun, Italian mahtava joukkue joka olisi myös ansainnut mestaruuden...No hitto olisihan niitä vaikka kuinka.

1994 ovat hyvät kakkoskisat, 98 kolmantena, vielä suht. värikkäät. 2002 oli kaikkien aikojen floppi, haluan unohtaa ne kisat. Surkeat jengit pärjäsivät väsyneitä staroja vastaan. Etelä-Koreaa suosineet tuomariskandaalit eivät unohdu. 2006 kisoja ajatellen odotukset ovat Argentiinan osalta korkealla mutta yleisesti ottaen matalalla, en varmasti koskaan enää koe samanlaista jalkapallohuumaa kuin 1990.

 

[JayV]

Olen seurannut jalkapallon MM-kisoja vuodesta 1970 alkaen, ja juuri nuo ensimmäiset Meksikon kisat ovat jääneet mieleen upeimpina. Ne olivat kisat, jolloin hyökkäävä pelityyli palasi kunniaan, Brasilialla oli ehkä kaikkien aikojen yhdistelmä Pelen johdolla, Gerd Muller tykitti 9 maalia, Beckenbauer pelasi ikimuistoisen välieräottelun Italiaa vastaan käsivarsi paketoituna, Gordon Banks pelasti Pelen puskun uskomattomasti maaliviivalta...ja Jules Rimet pokaali jäi pysyvästi Brasiliaan kolmannen maailmanmestaruuden ansiosta.

 

[Kuvernööri]

Brasilia-Argentiina

Muistui tuossa mieleen jälleen yksi aivan kuolematon ottelu näiden jalkapallon oikeiden kotimaiden väliltä. "Ystävyysottelu" keväällä 1998 ennen MM-kisoja. Otteluhan pelattiin Brasilian mantereella, ettei areenana olisi ollut jopa Maracana. Eurosport televisioi Livenä, Argentiina voitti 0-1.

Peli oli aivan mahtavaa hyökkäysvoittoista taistelua, jokaisesta pallosta tapeltiin aivan verissäpäin ja mitään eroa tuskin olisi huomannut, jos kyseessä olisi ollut MM-finaali. Noin 85 min pelattu ja Argentiina hyökkää vasemmalta, matala keskitys etutolpalle josta paitsioiden erikoismies Claudio Lopez tökkää kuin varkain pallon etuyläkulmaan. Koko Argentiinan vaihtopenkki koutsi Passarellan johdolla ryntää kentälle, hirveä kasa ja tuuletukset, maalista ystävyysottelussa. Ja loppuvihellyksen jälkeen sama, Passarella ryntää kentälle ja mestaruusjuh...eh, ystävyysottelun voittojuhlat voivat alkaa. Stadikka oli muuten aika kuolleen oloinen.

 

[scholl]

1998 Ranska:
Nämä kisat menivät suurelta osin ohi suun kahden viikon matkan takia ja toki seurustelulla oli oma vaikutuksensa.

Futiksen mm-kisat ovat vain kerran 4 vuodessa. En voi käsittää miten jollain matka tai seurustelu voi vaikuttaa millään tavalla. Itsekin olin mm. 1986 ja 1990 kisojen aikaan hyvin paljon matkoilla, mutta sitä voi ajoittaa matkat niin, että on ottelujen alkaessa hyvin tv:n ääressä. Mm. 1990 kun mentiin Saksaan Finnjetillä, otettiin Commodore-hytit, jotta pystyin katsomaan matsit.

Itse en missään tapauksessa lähtisi edes harkitsemaan seurustelua henkilön kanssa, joka ei arvosta maailman hienointa urheilutapahtumaa. ¡Qué asco!

 

[Eddie]

Itsekin olen innokas MM-kisojen seuraaja, vaikka esim CL ei kiinnosta tippaakaan. Oikeastaan minua kiinnostaa jalkapallossa vain Tottenhan, MM ja EM-kisat. Varauksella myös AC Oulu.

Ensimmäiset kisat, jotka näin olivat 86', mutta mitään niistä en oikein muista, olinhan vasta n.7v, mutta innokkaasti pelejä kuitenkin muistan katsoneeni

90 kisat muistan vähämaalisuudesta ja Schillachista, sekä suosikkini Argentiinan häviön rankkariin. Lisäksi muistuu mieleen Maradonan jahti sen ratkaisupilkun jälkeen välierissä(?). Oliko se juuri tämä peli, missä oli kummallisen pitkä lisäaika? Tuomari kuulemma unohti katsoa kelloaan.. Voin muistaa ihan väärin. Ne olivat kuitenkin elämys pikkupojalle tarrojen keräilyineen jne. Vieläkin jossakin laatikon pohjalla lähes täysi Italia90 tarravihko.

94 kisat muistan Maradonan paluusta ja kärystä. Ihastutti muistaakseni aika näyttävällä pelillä ennen käryään ja se käry oli sitten kova kolaus. Ruotsin ja Romanian otteet jäivät mieleen. Ne nousivat suosikeiksi.

98 ja 2002 eivät ole läheskään yhtä hyvässä muistissa. Olisiko niin, että sitä vähän vanhempana ei ollut enään niin tunteella mukana. Ranskan mestaruuden muistan kuten myös Brasilian, mutta muuten kisoista ei oikein jäänyt mitään mieleen. Ehkä Etelä-Korean venyminen kyseenalaisella maalilla jäi mieleen.

Silti näitä 2006 kisoja odotan innolla. TV-viihdettähän nämä kisat ovat parhaimmillaan.

 

[floikkari]

Muistui tuossa mieleen jälleen yksi aivan kuolematon ottelu näiden jalkapallon oikeiden kotimaiden väliltä. "Ystävyysottelu" keväällä 1998 ennen MM-kisoja. Otteluhan pelattiin Brasilian mantereella, ettei areenana olisi ollut jopa Maracana. Eurosport televisioi Livenä, Argentiina voitti 0-1.

Näiden jalkapallon jättiläisten kohtaamiset ovat kyllä melkoisia tapahtumia verrattuna johonkin väsyneisiin Barca - R.Madrid koitoksiin. Harmi että taannoinen esiturnauksessa pelattu matsi meni enemmän tai vähemmän pilalle sateen vuoksi.

Itselleni nimenomaan Brasilia-Argentiina olisi se unelmafinaali. Argentiinan ongelmanahan on ollut nimenomaan se, että peli ei jostain syystä kulje sitten millään muualla kuin etelä-amerikassa. Kotikentällään argentiina on ollut suorastaan käsittämättömän maaginen. Joukkue on pelannut 12 vuotta ilman kotitappiota.

Ronaldinho, Ronaldo, Adriani, Riquelme, Aimar,Tevez, Crespo

 

[Liverpooligan]

Futiksen mm-kisat ovat vain kerran 4 vuodessa. En voi käsittää miten jollain matka tai seurustelu voi vaikuttaa millään tavalla. Itsekin olin mm. 1986 ja 1990 kisojen aikaan hyvin paljon matkoilla, mutta sitä voi ajoittaa matkat niin, että on ottelujen alkaessa hyvin tv:n ääressä. Mm. 1990 kun mentiin Saksaan Finnjetillä, otettiin Commodore-hytit, jotta pystyin katsomaan matsit.

Itse en missään tapauksessa lähtisi edes harkitsemaan seurustelua henkilön kanssa, joka ei arvosta maailman hienointa urheilutapahtumaa. ¡Qué asco!

No, tämä matka oli lukion järjestämä ystävyyskouluvierailu Saksaan ja aikataulu lyöty lukkoon jo puolitoista vuotta ennen matkaa... Isäntäperheeni ei vain ollut tippaakaan kiinnostunut futiksesta eikä omistanut televisiota... Kyllä sitä siellä vitutti kuin pientä oravaa. Reissun aikataulu oli myös niin tarkasti järjestetty, ettei ollut juurikaan mahdollisuuksia päästä katsomaan pelejä mihinkään.

Tuolloinen seurustelukumppani on nykyisin ex-tyttöystäväni (tosin kyllä nykyinen vaimoni)... Ja ei nuo kisat loppupeleissä siitä kiinni olleet, kisojen alku jäi nimenomaan matkan takia todella huonolle seuraamiselle ja Suomeen palattuani oli jotenki turhauttavaa yrittää päästä kisoihin "kiinni".

 

[H-katsomo]

Suvi Linden? Tanja Karpela? Ei. Kaikkien kukkahattutätien äiti onkin Ruotsin tasa-arvovaltuutettu Claes Borgström.

http://www.yle.fi/cgi-bin/tekstitv/ttv.cgi/?PAGE=139

En löytänyt pitkäkestoisempaa linkkiä.

Mahtaa saada kaveri kannatusta ajatuksilleen.

 

[Niilo]

Joo kaveri vaikuttaa tosi pätevältä tyypiltä? Vai tarttisikohan niiden r*stitutiotujen olla m*'#¤=?

 

[Helmut Steiger]

Joo kaveri vaikuttaa tosi pätevältä tyypiltä? Vai tarttisikohan niiden r*stitutiotujen olla m*'#¤=?

Varmasti Saksassa on kysyntää ja tätä kautta myös tarjontaa miespuolisille prostituoiduille, kuten on ilman MM-kisojakin, älä siitä huolehdi. Jari Porttila voisi kyllä vanhana Hungaroringin pahvikoppien veteraanina pureutua tähän skandaaliin.

 

[Liverpooligan]

Diego Armando Maradona

Nyt on sitten herra Maradonaa tarjolla 2 tunnin edestä!
......

3) Maradona maajoukkueessa
Osa 1 :
http://www.megaupload.com/?d=UYAS0NX2
Osa 2 :
http://www.megaupload.com/?d=ZC3271EI

Mykistävää - suorastaan silmät kastelevaa materiaalia. Kaikki te Maradona-/Argentiina-/futisfanit, jotka ette näitä vielä ole ladanneet, niin ladatkaa edes nämä kaksi pätkää Maradonan maajoukkueurasta. Minä ainakin olen myyty tämän pelaajan suuruuden edessä.

Iso käsi videon tehneelle J. Al Duireelle (?) ja Vauhtipukille näiden väsymättömästä esiinkaivamisesta. Näissä pätkissä on loistava otos Maradonan uran hienoimmista hetkistä aina 1982 Espanjan MM-kisoista maajoukkueuransa päättäneeseen näytösotteluun. Eli ajallisesti tässä mennään n.15 vuotta eteenpäin ja samalla oli mielenkiintoista seurata itse pelin kehittymistä muutenkin. Vielä 1986 Meksikossa Maradona oli ylivoimainen, koska miestä ei vielä taklattu niin kovaa kuin jo esimerkiksi neljää vuotta myöhemmin Italiassa. Maradonan onneksi hänellä oli aivan maaginen tasapaino ja hän oli myös käsittämättömän taitava ottamaan vastaan koviakin taklauksia ja väistelemään niitä. Ja kun ei muu lopulta auttanut, piti taklata kovempaa.

Tämän jälkimmäisen pätkän päättää tosiaan Maradonan jäähyväisottelu, ja kentällä nähdäänkin lukuisia entisiä suuruuksia reilusti ylipainoisen Maradonan lisäksi. Videosta myös käy ilmi, kuinka suuret odotukset Juan Roman Riquelmeen oli aikanaan asetettu, sillä ainakin videon perusteella minä tulkitsin Maradonan itse valinneen Riquelmen manttelinperijäkseen - lukeehan hänen Boca Juniors'n paidassa pienellä nimi "ROMAN". Noh, ei tullut Romanista samanlaista taikuria, kova pelimies kuitenkin.

Mutta kuten sanottu, tällaiset videot ovat omiaan nostamaan kisakuumetta. Tuli tässä mieleen, että olisi hienoa, jos näitä klassikkomatseja, mitä varmasti itse kullakin kaapeista VHS -muodossa löytyy, saataisiin jakoon esimerkiksi täällä Jatkoajassa... Kisoihin on kuitenkin enää vain 66 päivää...

Mutta katsokaa hyvänen aika nuo pätkät itse!!!

 

[Kuvernööri]

Argentiina 1994

Huikea jengi. Mitä jos...jos Diego ei olisi käyttänyt niitä ainakin viittä eri doping ainetta...

Mahtava alku ja vanha dynastiapolvi oli saanut uusia nuoria seuraksi kuten 1993 Copa American ratkaisseen Gabriel Batistutan, Diego Simeonen, Fernando Redondon, Jose Chamotin ym...Noissa kisoissahan Argentiinaa koutsasi idiootti-Basile, joka välttämättä halusi peluuttaa tehottomuuden perikuvaa, Abel Balboa. Niinhän ne kisat sitten päättyivät katastrofiin Bulgarian yllätettyä Nigerian ja pelien mentyä sopivasti ristiin. Lohkon kolmossija jolla vielä pääsi jatkoon, mutta henkisesti lyöty joukkue ryssi Romanialle 3-2. Maalissa pelasi Luis Islas vaikka penkillä olisi ollut kansallissankari Goygochea. Järkyttäviä virheitä peluutuksessa!

Näiden kisojen maukkainta antia olivat luonnollisesti Diegon hurja tykki ja tuuletus Kreikkaa vastaan, mutta ERITYISESTI se tappavan tehokas akseli, joka toimi vielä viimeisen kerran...Nigeria-ottelussa täysin vaaraton vapari puolen kentän tuntumasta, Diego asettelee palloa, mutta yhtäkkiä lähteekin seisovilta jaloilta pystysyöttö Caniggialle, joka tuntee Diegon ajatukset täysin. Kosketus, kaunis kierteinen pallo sisäterällä takasivuverkkoon. AIJAI!

Argentiina-Kreikka 4-0
Argentiina-Nigeria 2-1
Argentiina-Bulgaria 0-2
Argentiina-Romania 2-3

Argentiina '94

Caniggia-Batistuta

Diego (pari peliä, sitten kehiin Balbo)

Redondo-Basualdo-Simeone

Vazquez-Ruggeri-Sensini-Chamot

Luis Islas

Edittinä vielä tuosta maalivahtitouhusta. Islas oli konkarimaalivahti, joka oli kolmosena jo 1986-kisoissa juhlimassa mestaruutta. 1990 jäi häneltä väliin. Goygochea torjui 90-kisat ja sen lisäksi Copa America-mestaruuden 1993, mutta penkille jäi. Käsittämätöntä. Islas enemmän tai vähemmän ryssi sekä Bulgaria- että Romania-pelit.

 

[H-katsomo]

Suvi Linden? Tanja Karpela? Ei. Kaikkien kukkahattutätien äiti onkin Ruotsin tasa-arvovaltuutettu Claes Borgström.

http://www.yle.fi/cgi-bin/tekstitv/ttv.cgi/?PAGE=139

En löytänyt pitkäkestoisempaa linkkiä.

Mahtaa saada kaveri kannatusta ajatuksilleen.

No niin. Olihan Nadjankin asiaa kommentoitava. Outoa, ettei vaatinut Suomea vetäytymään kisoista...

http://www.iltalehti.fi/2006/04/05/200604054348163_uu.shtml

 

[pernaveikko]

Outoa, ettei vaatinut Suomea vetäytymään kisoista...

Mielestäni meidän tulee vetäytyä alkavista karsinnoista. Tai ainakaan yhteenkään otteluun en mene.

 

[LaTe_Show]

Mielestäni meidän tulee vetäytyä alkavista karsinnoista. Tai ainakaan yhteenkään otteluun en mene.

En osta yhtään Suomi MM2006 kisatuotetta ja lupaan etten katso yhtään Suomen ottelua näissä kisoissa.

Tanjalle :peukkua :futis :tuoppi

 

[motor görlitz]

Bulgarian yllätettyä Nigerian

Hävisi 0-3, minkä jälkeen voitti Kreikan 4-0 ja konseptinsa hukanneen Argentiinan 2-0.

Romaniaa (mielestäni pelillisesti noiden kisojen paras joukkue) vastaanhan Argentiina taisteli yllättävänkin ryhdikkäästi, enkä nyt Islasin piikkiin olisi tuota häviötä laittamassa. Toki Dumitrescun vapari olisi ollut otettavissa, mutta vastapainoksi mies teki pari loistavaa torjuntaa siinä avausjakson hurlumheissä, missä mentiin päästä päähän vartin verran koko ajan maalipaikkoja rakentaen.

Enpä usko, että Coyoechea olisi sen paremmin selvinnyt, miehen myyttinen mainekin kun perustui lähinnä vuoden 1990 kisojen kahteen rankkarikisaan. Pelitilanteissahan mies oli tuolloinkin harvinaisen hukassa ja vain käsittämätön onni pelasti hänet esim. Brasiliaa vastaan (rävelsi mm. yhden ohi menossa olleen keskityksen itse tolppaan).

 

[Mängimies]

Argentiina '94

Caniggia-Batistuta

Diego (pari peliä, sitten kehiin Balbo)

Redondo-Basualdo-Simeone

Vazquez-Ruggeri-Sensini-Chamot

Luis Islas

Puolustulinja muuten kohdallaan, mutta Vazquezin(?) tilalla pelasi Fernando Caceres. Taisi myös Hernan Diaz olla avauksessa jossain alkusarjan pelissä.

Myöskään Basualdo ei ollut lähelläkään Argentiinan joukkuetta tuolloin. Keskikentän kolmikon Maradona-Redondo-Simeone lisäksi avauksessa olivat useimmiten hyökkääjät Gabriel Batistuta, Claudio Caniggia ja Abel Balbo. Vaihdosta sitten sisään rynni mm. Ortega ja Mancuso.