Vaikka pohjimmiltaan olen perus kendojanari, niin kyllä nämä potkupallon arvokisat aina vaan sytyttää. Itse en jaksa juurikaan kiinnostua noista Valioliigoista ja La Ligoista, UCL:ää nyt tulee säännöllisesti vilkuiltua, mutta nämä maajoukkuepelit ovat aina hienoja. Niissä on se jokin oma viehätys, mitä seurajoukkueiden peleissä ei ole.
Erityisen hienot näistä kisoista tekee se, että pelit tulee tutusti Yleltä, eikä mistään Maikkarin maksukanavahelvetistä (vaikka sinällään tekevätkin UCL:n kanssa hienoa työtä). Ja etenkin kun pelit pelataan illalla/yöllä, niin sen ei pitäisi olla este myös tehdä hieman pidempiä studio-osuukisia. Toki en asiaa jaksanut tarkistaa, mutta toivon että Yle näkisi asian näin.
Vedonlyönnillisesti näistä tulee mielenkiintoiset kisat (kuten kaikista vastaavista arvokisoista aina). Pelattavaa löytyy paljon ja etenkin live-veto lienee kovassa käytössä. Kovin syvällisesti en ole (vielä) joukkueisiin paneutunut, mutta kyllä siellä tänäkin vuonna löytyy ne tutut joukkueet kärjestä. Brasilia, Saksa, Espanja, Argentiina... tuskinpa voitto lipsahtaa tämän nelikon ulkopuolelle. Isoimmat mustat hevoset mestaruustaistossa lienevät sitten Ranska, Hollanti ja Italia. Oma suosikki Hollanti toki oli 2010 hopealla, mutta nyt näissä kisoissa finaalipaikan saavuttaminen olisi jo ihme itsessään.
Sen vinkin voin suoraan sanoa, että kannattaa suosiolla jättää ne hassutteluvedot Englannin, Norsunluurannikon, Belgian, Portugalin ja samankaltaisten pilipalimaiden mestaruuksista pelaamatta. Vaikka kertoimet olisivat huippuluokkaa ja panos ei olisi iso, niin suosittelen saman rahamäärän sijoittamista vaikka sitten hassuttelu tulosvetohin tai vastaaviin peleihin, joissa on kuitenkin olemassa se osumisen mahdollisuus. Syy on näiden välttämiseen on se, että vaikka joku näistä tuulipukukansan suosikkijoukkueista pelaisikin hyvän turnauksen, on erittäin epätodennäköistä että joku em. ennakkosuosikkinelikosta ei korjaa pottia. Kyllä joku suurmaista onnistuu, vaikka siellä joku yksittäinen Argentiina sattuisikin floppaamaan. Kaikki eivät tule floppaamaan yhtä aikaa, joku onnistuu melkein pakostakin. Eli tuollaiset 30-50 tyyppiset mestaruutkertoimet eivät korreloidu tulokseksi, maksimissaan kerran elämässä jos sitäkään.
Ylipäätään mestaruuden voittamiseen vaaditaan äärimmäisen paljon. Vaikka joltakin Norsunluurannikolta löytyy kovia keskikenttämiehiä ja hyökkääjiä (Toure, Drogba, Kalou jne), niin se vanha totuus paikkansa, että mestaruudet voitetaan puolustamalla. Esimerkiksi nopealla katsauksella vuoden 2010 maailmanmestari Espanja päästi kisoissa 2 maalia (molemmat alkulohkovaiheessa), samoin 2006 maailmanmestari Italia päästi 2 maalia ja 2002 maailmanmestari Brasiliakin 4 maalia (joista 3 alkulohkossa). Käytännössä tämä vaatii huippumaalivahdin, huipputopparin tai -topparit ja vahvan puolustavan keskikenttäpelaajan. Jos tämä osasto ei ole kunnossa, ei menestystä voi odottaa, sillä Cristiano Ronaldonkaan kaltaiset supertähdet eivät pysty paikkaamaan alakerran huonoutta.
Yhteenvetona, että niin tylsää kuin se onkin todeta, että hyvän alakerran ja huonon hyökkäyksen omaava joukkue menee todennäköisimmin jatkoon kuin huonon alakerran ja hyvän hyökkäyksen omaava joukkue. Toisaalta mestaruuksia ei voi voittaa, jos joukkueesta ei löydy oikeasti hyviä hyökkääjiä, jotka laittavat paikan tullen pallon maaliin. Mestaruuden voittavan joukkueen paras maalintekijä tuskin löytyy kisojen maalipörssin TOP3:n ulkopuolelta. Mestaruuden kannalta myös taktiikalla on suuri merkitys, sillä jos pelaajat koohottavat kentällä miten sattuu (tyypillistä huonosti organisoiduilla joukkueilla, esim monet Afrikan maat), on menestysminen vaikeaa.
Jotta mestaruuden voittamisesta tehdään vielä entistä vaikeampaa, on joukkueen ikärungon oltava oikeanlainen. On sanomattakin selvää, että jos avauskokoonpanon keski-ikä on selvästi alle 25 tai selvästi yli 30, ei lähtökohtaisesti kyseessä ole voittajajoukkue. Ja tottakai ei olisi pahitteeksi, jos pelaajilla olisi ennestään kokemuksia voittamisesta, kuten monella Espanjan tai Saksan pelaajalla on.
Vedonlyöntimielessä ja miksei muussakin mielessä on syytä muista, että lohkovaiheessa ottelut ovat hyvin erilaisia keskenään. Avausottelu on aina se, jota kukaan ei halua hävitä. Pahimmassa tapauksessa avausottelun häviäminen tarkoittaa sitä, että jatkoon meneminen vaatii kahta (pakko)voittoa. Sen vuoksi avausotteluissa tuskin nähdään mitään 4-0 tyyppisiä murskajaisia, vaikka joukkueiden tasoerot olisivat kuinka suuret. Sen vuoksi lopputulemana voi olla tylsähköjä 0-0, 1-0, 1-1 tuloksia, joka korostuu "kuolemanlohkoissa" tai muuten tasaisissa ennakoiduissa lohkoissa. Eli ylipäätään neljän joukkueen lohkoissa tappiot ovat hyvin vaarallaisia.
Vastaavasti toiset pelit ovat niitä, joissa joukkueet lähtökohtaisesti voivat pelata avoimesti ja omalla tasollaan. Kolmannella ottelukierroksella on taas syytä muistaa motivaatiotekijät ja mahdolliset lepuutukset etenkin lohkovoiton/jatkopaikan varmistaneiden kesken. Panokseton ottelu ei silti välttämättä heikkoa tulosta, jos myös joukkueen vaihtomiehet ovat hyvän tason pelaajia (kuten eittämättä kaikilla huippujoukkueilla on).
Loppuun vielä vähemmän valistunut arvio lohkojen jatkoonmenijöistä, ilman sen kummempia perusteluita. (boldatut jatkoon)
A-lohko: Brasilia, Kroatia, Meksiko, Kamerun
B-lohko: Espanja, Hollanti, Chile, Australia <--- Chile pelannut vahvasti harkkapeleissä, mutta arvioin kuitenkin oman suosikin Hollannin jatkoon
C-lohko: Kolumbia, Kreikka, Norsunluurannikko, Japani <--- en jaksa uskoa tulipukukansan suosikkiin Norsunluurannikkoon
D-lohko: Uruguay, Costa Rica, Englanti, Italia
E-lohko: Sveitsi, Ecuador, Ranska, Honduras
F-lohko: Argentiina, Bosnia & Hertsegovina, Iran, Nigeria
G-lohko: Saksa, Portugali, Ghana, USA
H-lohko: Belgia, Algeria, Venäjä, Etelä-Korea
Sen enempää en jaksa miettiä, ketkä tulevat vastaan ja milloinkin. Voittajaksi kuitenkin povaan Saksaa tai Espanjaa, jotenkin en usko Brasilian vievän kotikisoja. Potentiaalisimpia yllättäjiä voisi olla joku "näkymättömän kotiedun" omaava Etelä-Amerikan maa, tyyliin Kolumbia tai Chile. Aiemmin mainituista syistä johtuen yllätysmestariin on kuitenkin erittäin vaikea uskoa.
Alisuorittajiksi povaan Belgiaa, Englantia, Ranskaa ja valitettavasti omaa suosikkia Hollantia. Etenkin tuohon Belgiaan on pakko tarttua sen verran, että siinä voisi olla vedonlyöjille mukavaa ohipeliä kisojen mittaan. Itse en millään usko Belgiaan, vaikka siellä löytyy niitä Valioliigatähtiä Hazardista ja Fellainista lähtien. Lohkovaiheen vielä selvittänevät, mutta veikkaan että siihen ne tähtipoikien kisat myös jäävät. Hollannilla löytyy hyökkäävästä RVP:n ja Robbenin tapaisia tähtiä, mutta alakerta on pelottavan heikko. Englanti nyt on Englanti ja Ranskaa povaan maksimissaan puolivälieriin (Nasri jäi pois ilmeisesti siitä syystä, että ilmapiiri olisi parempi).
Alkais jo...
