No, koska Espanja on aina "alisuorittaja", vaikka joka kisoissa on mukamas niin helkkarin kova miehistö, jonka pitäisi menestyä, tämä tuntuu säilyvän sukupolvesta toiseen. Kaikki Espanjaan ja sen arvokisahistoriaan liittyvä analyysi ja uusien kisojen arviointi pitää aina sisällään puheet aikaisempien kisojen alisuorittajista. Käsittääkseni parit ylläolevat kirjoitukset eivät varsinaisesti viitanneet tämänvuotiseen joukkueeseen. Omassa edellisessä kirjoituksessani mainitsen mikä on tulosten valossa Espanjan paikka maajoukkuekartalla, en löydä siitä kommenttia tämän vuotisen joukkueen esityksestä. Kyse oli lähinnä siitä, että miten maata voi kutsua alisuorittajaksi jos se ei käytännössä 80 vuoden aikana esim. MM-kisoissa ole päässyt mitaleille? Kyse oli siitä ettei se ole sen ihmeellisempi futismaajoukkue. Jos tämänvuotinen Espanja vetää pytyn kotiin, niin kova temppu ja oikeastaan voidaan puhua yllätyksestä.
Futiksen EM-kisat ja osaltaan myös MM-kisat ovat maailman urheilukartalla sen luokan kekkerit, että tänne ei käytännössä muita kuin kovia jengejä pääse sisään(unohdetaan tämänvuotinen toinen kisaisäntä). Erot ovat pieniä ja lähinnä päänsisäisiä ja henkisiä. Ei ole sattumaa, miksi maailman suurimmassa ja suosituimmassa urheilulajissa ovat mestarit ja todelliset menestyjät varsin pienestä piiristä. Futishistoria ja voittamisen kulttuuri ovat kiehtovia ilmiöitä. On mielenkiintoista miten usein samat ilmiöt toistuvat arvokisoissa eri maiden kohdalla, vaikkei menneet vaikuta nykyisiin. Käytännössä omaa luokkaansa ovat olleet Italia, Saksa ja Brasilia. Hollanti, Ranska ja Argentiina ovat myös viimeiset 30 vuotta kuuluneet ehdottomaan kärkeen, mutta kompuroineet kuitenkin useammin kuin kärkikolmikko. EM-kisat ovat tarjonneet Tsekkoslovakian, Tanskan ja Kreikan yllätysmestaruudet.
Monilla mailla on hyviä sukupolvia maajoukkueissaan, mutta kolmikko Italia, Saksa ja Brasilia repivät ns. lama-aikoinaankin keskinkertaisista porukoistaan tulosta suhteellisen tasaisin väliajoin.
Futiksen arvokisat ovat valtavia merkkitapahtumia, missä käytännössä ainakin jokainen pudotuspeliottelu saa oman suuren paikkansa maiden urheiluhistoriassa. Niitä käsitellään ja muistellaan innoissaan vielä vuosikymmeniäkin myöhemmin. Ja kaiken takana on se, että näitä helmiä tulee niin harvoin. Loppujen lopuksi esim. monet suurmaat ovat kohdanneet MM-historiassa kuitenkin varsin harvoin. Ne ottelut ja tulokset todella jäävät elämään pitkiksi ajoiksi.
edit. Cube ehti ensin, ja oikeastaan tiivisti asian paremmin.
MACK