Kyllähän naisten sarjojen katsojamäärien kasvu on löydyttävä naiskatsojien keskuudesta, sillä mieskatsojat kuitenkin arvostavat enemmän pelin laatua, lisäksi monellakaan eivät riitä rahat ja vapaa-aika useamman sarjan seuraamiseen.
Ongelma on siinä, että keskimäärin urheilu kiinnostaa naisia vähemmän kuin miehiä, eli
siksi en pidätä hengitystäni naisten palloilusarjojen katsojamäärien radikaalia kasvua odotellessa.
Naisten pelillä on onneksi vielä valtavasti potentiaalia ja varaa kehittyä laadunkin suhteen, sillä biologiset ominaisuudet eivät vaikuta ainakaan tekniikkaan ja taktiseen suorittamiseen. Ja fysiikan puolestakin on kai puhuttu vain 10% pienemmästä suorituskapasiteetista. Ehdottomasti naisten jalkapallon tasoa pitää kasvattaa, mikä tapahtuu ajan ohella näkyvyydellä sekä rahalla.
Miesten peleissä tempo on kovempi, syöttöjä tapahtuu enemmän ja paremmalla onnistumisprosentilla, sekä pallovarmuus on vähän parempi. Naisilla pallo vaihtaa enemmän omistajaa ja erityisesti riiston jälkeen tapahtuu usein heti vastariisto. Pelitapahtumia sinänsä (vedot, vaparit, kulmat jne.) tapahtuu aikalailla yhtä paljon molempien peleissä.
Tässä ollaan toki taas tässä keskustelussa, että jotenkin kaikissa muissa lajeissa tulokset - eli sisäinen kilpailu - määrittävät sen lajin kiinnostavuuden ja suosion. Futiksessa se menee heti sukupuoleen ja vertailuun, kun aletaan puhua heti tasosta.
Se vertailu ei ole millään tavalla reilua. Jos miesten Valioliigan keskimääräinen ansio on vaikka 50k puntaa viikossa ja naisten Valioliigassa keskipalkka on ymmärtääkseni n. 27k puntaa vuodessa, niin miten voi odottaa pelin tason olevan läheskään sama tuollaisella kuilulla? Eihän siinä ole mitään järkeä.
Tietysti naisten rahojen ja palkkojen välitön korotus samalle tasolle kuin miesten ei ole oikea tie, koska ei miehetkään tuotettaan tuolle tasolle kehittäneet yhdessä yössä. Ensin pitäisi nämä institutionaaliset esteet (sekä asenteet ja näkemykset) murtaa, jotka estävät/jarruttavat naisfutiksen kasvamisen ja kehittymisen. Kuten vaikka kansalliset ja kansainväliset päätöksentekoelimet, jossa miesten futis on aina ollut priorisoitu tärkeämmäksi ja sinne on sijoitettu kaikki rahat ja resurssit.
Jos edes naisammattilaisilla ei ole aina peli- ja harjoituskentät hyvässä kunnossa, tai tule lämmintä vettä suihkusta, niin millainen mahtaa olla naisfutarien tilanne jossain kehitysmaissa? Jos Englannissa ammattilaisnaisfutari tienaa alle naisten keskimääräisen vuosiansion briteissä, niin miten naiset voivat muualla haaveilla elättävänsä itsensä jalkapallolla? Siihen tasa-arvoon pitäisi keskittyä, eikä miesten ja naisten palkkojen kaistapäiseen tasapäistämiseen, mitä kuitenkin säätelee tuotteen markkinallinen arvo. Tuollaiset ulostulot tekevät enemmänkin hallaa.
Omasta puolesta voi ehkä myös sanoa, että naisten futis oli vielä niin vahvasti marginalisoitukin kun itse kasvoin. Kun Suomi pääsi ekan kerran EM-kisoihin silloin 2000-luvun alkupuoliskolla, niin se oli melkeinpä ensimmäinen kerta kun valkeni, että naisetkinko pelaa jalkapalloa tosissaan (= ammattimaisesti) - tai tuolloin parhaat pelasi hyvässä lykyssä puoliammattimaisesti. Sen puoleen tuo näkyvyys on elintärkeä, kun uudet sukupolvet kasvaa ja varttuu, niin näkemykset ja asenteetkin muuttuu.