Kuuluuko politiikka urheiluun? Vai voisiko urheilun nähdä osana politiikkaa? Olisin valmis jälkimmäiseltä kannalta asiaa ajattelemaan.
Ei se sattumaa liene, että urheilua käytetään keppihevosena poliitikkojen kilven kiillottamisessa. Voidaan lähteä ihan sieltä yksittäisistä poliitikoista. Ei ole ihan yksi tai kaksi poliitikkoa, jotka hyödyntävät urheilutapahtumien kiinnostavuuden oman näkyvyyteensä lisäämiseksi. Urheilulla on edelleen jonkinlainen kansaa yhdistävä vaikutus. Ne Iivojen tai maajoukkudein mitalit koetaan Suomen mitaleina. Niistä on jonkinlainen kollektiivinen ylpeyden tunne olemassa, ainakin osalle kansasta. Aika usein siellä juhlahumussa mukana näkyy joku poliitikko valokeilan laidoilla patsastelemassa. Helppoa, yleensä positiivista julkisuutta urheilijoiden siivellä, kun kansalla on hyvä fiilis.
Diktatuurit ovat arvokisoja ostelleet lahjusrahalla, eikä sen poliittista vaikutusta oikein kiistää voi. Puhutaan sitten olympialaisista tai isommista MM- / EM-kisoista, niin paikalle saapuu kisaturisteja. Samalla päästään miljoonayleisöille esittämään omaa maata positiivisessa valossa, urheilun riemujuhlaa tarjoten. Jonkinlaista mielipidevaikuttamista se lienee. Toki samaa voi nähdä seurajoukkueurheilussakin, jos esimerkiksi tuohon idän puolelle kiekon puolella katsoo. Ei Putinin vaikutusta KHL:ään kiistäne enää kukaan. En minä oikein näe, miten esimerkiksi NHL:ään varsin kiinteästi kuuluvat "military apprecion nightit" eivät samaa sarjaa osaltaan edustaisi. Tai mestarien vierailu Valkoisessa talossa.
Erilaiset urheiluseurat itsessään ovat merkittävä osa monien elämää harrastusten vuoksi. Seuran edustamat arvot voivat joillekuille seuran valintaan vaikuttaa. Olennaisempana pidän sitä, että jokainen urheilija on esikuva jollekulle. Jokaista urheilijan tekoa tai tekemättä jättämistä, jokaista sanottua tai sanomatta jätettyä sanaa voidaan tulkita kannanottona. Sosiaalisen median kasvu on vain lisännyt tätä. Ei ole enää kyse vain urheilusuorituksesta ja nopeasta haastattelusta sen jälkeen. Nyt monia urheilijoita pääsee seuraamaan laajasti arjessaan, esikuvia nähdään enemmän ihmisinä kuin vain ammattinsa edustajana. Nykyisin voidaan lähteä pohtimaan kaikenlaista kannanottoa jostain somen profiilikuvan vaihdosta lähtien. Esikuvat tuppaavat vaikuttamaan ihmisten ajatusmaailmaan tavalla tai toisella.
Sitä kautta itselleni se selkeä yhteys urheilun ja politiikan välillä tulee. Kyse on mielipidevaikuttamisesta. Urheilijat, urheiluseurat ja urheilutapahtumat vaikuttavat osaltaan ihmisten mielikuviin. Osin kyse on hienovaraisemmista viesteistä, osin kyse on suorista kannanotoista. Eivät urheilun toimijat poliittisia päätöksiä tee, mutta heillä on mahdollisuus vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin poliittisissakin kysymyksissä. Sitä mahdollisuutta käytetään hyväksi jatkuvasti. Urheilu ja politiikka kuuluvat samaan pakettiin, piti siitä tai ei.
Ei se sattumaa liene, että urheilua käytetään keppihevosena poliitikkojen kilven kiillottamisessa. Voidaan lähteä ihan sieltä yksittäisistä poliitikoista. Ei ole ihan yksi tai kaksi poliitikkoa, jotka hyödyntävät urheilutapahtumien kiinnostavuuden oman näkyvyyteensä lisäämiseksi. Urheilulla on edelleen jonkinlainen kansaa yhdistävä vaikutus. Ne Iivojen tai maajoukkudein mitalit koetaan Suomen mitaleina. Niistä on jonkinlainen kollektiivinen ylpeyden tunne olemassa, ainakin osalle kansasta. Aika usein siellä juhlahumussa mukana näkyy joku poliitikko valokeilan laidoilla patsastelemassa. Helppoa, yleensä positiivista julkisuutta urheilijoiden siivellä, kun kansalla on hyvä fiilis.
Diktatuurit ovat arvokisoja ostelleet lahjusrahalla, eikä sen poliittista vaikutusta oikein kiistää voi. Puhutaan sitten olympialaisista tai isommista MM- / EM-kisoista, niin paikalle saapuu kisaturisteja. Samalla päästään miljoonayleisöille esittämään omaa maata positiivisessa valossa, urheilun riemujuhlaa tarjoten. Jonkinlaista mielipidevaikuttamista se lienee. Toki samaa voi nähdä seurajoukkueurheilussakin, jos esimerkiksi tuohon idän puolelle kiekon puolella katsoo. Ei Putinin vaikutusta KHL:ään kiistäne enää kukaan. En minä oikein näe, miten esimerkiksi NHL:ään varsin kiinteästi kuuluvat "military apprecion nightit" eivät samaa sarjaa osaltaan edustaisi. Tai mestarien vierailu Valkoisessa talossa.
Erilaiset urheiluseurat itsessään ovat merkittävä osa monien elämää harrastusten vuoksi. Seuran edustamat arvot voivat joillekuille seuran valintaan vaikuttaa. Olennaisempana pidän sitä, että jokainen urheilija on esikuva jollekulle. Jokaista urheilijan tekoa tai tekemättä jättämistä, jokaista sanottua tai sanomatta jätettyä sanaa voidaan tulkita kannanottona. Sosiaalisen median kasvu on vain lisännyt tätä. Ei ole enää kyse vain urheilusuorituksesta ja nopeasta haastattelusta sen jälkeen. Nyt monia urheilijoita pääsee seuraamaan laajasti arjessaan, esikuvia nähdään enemmän ihmisinä kuin vain ammattinsa edustajana. Nykyisin voidaan lähteä pohtimaan kaikenlaista kannanottoa jostain somen profiilikuvan vaihdosta lähtien. Esikuvat tuppaavat vaikuttamaan ihmisten ajatusmaailmaan tavalla tai toisella.
Sitä kautta itselleni se selkeä yhteys urheilun ja politiikan välillä tulee. Kyse on mielipidevaikuttamisesta. Urheilijat, urheiluseurat ja urheilutapahtumat vaikuttavat osaltaan ihmisten mielikuviin. Osin kyse on hienovaraisemmista viesteistä, osin kyse on suorista kannanotoista. Eivät urheilun toimijat poliittisia päätöksiä tee, mutta heillä on mahdollisuus vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin poliittisissakin kysymyksissä. Sitä mahdollisuutta käytetään hyväksi jatkuvasti. Urheilu ja politiikka kuuluvat samaan pakettiin, piti siitä tai ei.