Kiekkoilun ystävä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Porin Ässät, KOO-VEE, PiTa, Detroit Red Wings
Ihmisen ajatuksia
Ehdin matkustaa aikoinani niin paljon esiripun "toisella" puolella (Neuvostoliitossa, DDR:ssä, Tsekkoslovakiassa ja Unkarissa), että en käyttäisi sanaa hirmuhallinto ainakaan 1980-luvun alun Neuvostoliitosta tai Itä-Euroopan maista yleensä. Tavalliset ihmiset, joita kansasta kuitenkin on suurin osa, elivät tuohon aikaan noissa maissa aika turvallista ja suojattua elämää. Eihän raha ja materia kuitenkaan tee ihmistä onnelliseksi vaan esim. rakkauden kokeminen on paljon paljon tärkeämpää. Rakkautta ja ystävyyttä oli noissa maissa vähintään yhtä paljon kuin täällä meillä.
Noin 20 vuotta sitten oli lehdissä aika paljon juttuja loikkauksista Neuvostoliitosta länteen. Mm. kiekkoilijoita ja muusikoita vaihtoi tuolloin kotimaata ilman virallista muuttolupaa.
En rupea tässä sen kummemmin avaamaan omaa elämääni, mutta noihin samoihin aikoihin koin elämässäni sellaisen henkilökohtaisen tragedian, jonka aikaan ajattelin, että muuttaisin mielihyvin Neuvostoliittoon, jos saisin sillä tavalla tuon tragedian pois elämästäni. Ajattelen edelleen samalla tavalla, koska tietty suru tulee seuraamaan minua kuolemaani asti. On olemassa sellaisia asioita, joitka ovat paljon suurempia tragedioita kuin esim. eläminen sosialistisessa tai jopa kommunistisessa maassa. Tällainen tapahtuma on esim. oman lapsen kuolema.
Mutta suurinosa tuntemistani ihmisistä ei kaipaa sosialismia, koska se vei heidän sukulaisensa, elämänsä ja tulevaisuutensa. Hirmuhallinnon romantisointi on helppoa Suomessa, maassa jossa on liian hyvä olla.
Ehdin matkustaa aikoinani niin paljon esiripun "toisella" puolella (Neuvostoliitossa, DDR:ssä, Tsekkoslovakiassa ja Unkarissa), että en käyttäisi sanaa hirmuhallinto ainakaan 1980-luvun alun Neuvostoliitosta tai Itä-Euroopan maista yleensä. Tavalliset ihmiset, joita kansasta kuitenkin on suurin osa, elivät tuohon aikaan noissa maissa aika turvallista ja suojattua elämää. Eihän raha ja materia kuitenkaan tee ihmistä onnelliseksi vaan esim. rakkauden kokeminen on paljon paljon tärkeämpää. Rakkautta ja ystävyyttä oli noissa maissa vähintään yhtä paljon kuin täällä meillä.
Noin 20 vuotta sitten oli lehdissä aika paljon juttuja loikkauksista Neuvostoliitosta länteen. Mm. kiekkoilijoita ja muusikoita vaihtoi tuolloin kotimaata ilman virallista muuttolupaa.
En rupea tässä sen kummemmin avaamaan omaa elämääni, mutta noihin samoihin aikoihin koin elämässäni sellaisen henkilökohtaisen tragedian, jonka aikaan ajattelin, että muuttaisin mielihyvin Neuvostoliittoon, jos saisin sillä tavalla tuon tragedian pois elämästäni. Ajattelen edelleen samalla tavalla, koska tietty suru tulee seuraamaan minua kuolemaani asti. On olemassa sellaisia asioita, joitka ovat paljon suurempia tragedioita kuin esim. eläminen sosialistisessa tai jopa kommunistisessa maassa. Tällainen tapahtuma on esim. oman lapsen kuolema.