Pieni suuri mies
Pieni ajatus Rautakorven jääkiekosta ja suuruudesta näin maanantaiaamuun.
3.11.2003 jääkiekkoileva Suomi sai kuulla yllättävän uutisen, jota kukaan ei uskonut ensi kuulemalta todeksi. En edes minä. Oltiin varmoja, että Rautakorpi valitsisi jonkun pääkaupunkiseudun jääkiekkojoukkueen valmennettavakseen, mutta kaikkien hämmästykseksi tuli hän Rauman Lukon peräsimeen tavalla, joka hämmästytti eniten. Juuri hetki takaisin hän oli sanonut mediassa, että turha kenenkään kysyä häntä kuluvan kauden aikana.
Rautakorven pestin ottamisen aikoihin oli Lukko sarjassa 11. 17:llä pisteellä 20:stä pelistä ja joukkueen tulevaisuus näytti melko mustalta. Mikä sai Rautakorven muuttamaan mielensä ja palaamaan juurilleen? Tullessaan hän kommentoi jotenkin, että edessä on lupaava joukkue, jossa juniorityötä ei ole unohdettu ja joukkueessa on potentiaalia menestyä. Ei Rautakorpi ole sateentekijä tai edes jumala. Hän on vain pieni mies Jyväskylän kiekkokoulusta, joka pystyy persoonallaan tukemaan pelaajia. Siinä kuin muut valmentajat jo hermostuvat, niin hän pystyy vielä kontrolloimaan itseään ja mielentilojaan.
Rautakorvellakin on omat heikkoutensa, joista suurimman sanotaan olevan se, että hän keskittyessään projektiinsa unohtaa muut asiat ympäriltään ja keskittyy siihen koko sydämmestään. Parasta jälkeä kuulemma tulee, kun pistää välillä miehen lomalle. Tietää sitä sitten.
Käsittämätöntä Lukon peräsimeen tultuaan on se, että esimerkiksi Torkki esimerkiksi on kerännyt hänen komennossaan ainoastaan 2 minuuttia rangaistuksia 7:ssä ottelussa, kun hän sentään normaalisti on voittanut joukkueen jäähytilastot ja tälläkin kaudella Lehkosen alaisuudessa tienannut 61 minuuttia jäähyjä.
Voimme katsella kotikatsomoissa Lukon uhrautuvaa peliä. Edessänne on joukkue, jonka jäsenillä on polttava halu menestyä. Suurin osa tästä sanotaan olevan henkilöitä, joista osalla ei ole Play Off kokemusta, mutta vastapainoksi joukkueessa on maailmanmestari vuosimallia -95, menestyvä valmentaja, Porkka! ilman selityksiä sekä hyökkäyksessä mm. sinikeltainen Tähtinen, joka on liigan aliarvostetuimpia pelaajia.
Ehkä moni sanoo ettei Raumalla ole tähtiä, joilla menestystä tuodaan. Ei niin, koska raumalainen kiekkoilu ei ole tähän saakka kiinnostanut jääkiekkoilevaa Suomea. Äkkiä edessänne on kevään peleissä uusi uhkatekijä nimeltä Rauman Lukko. Joukkue, joka pienistä taustoistaan huolimatta tekee ilta toisensa jälkeen SM- liiga ennätyksiä. Otteluita seuraa paikanpäältä useinkin yli 10% kaupungin väestöstä riippumatta kotikaupungin jääkiekkojoukkueen menestyksestä. Tämä pieni kaupunki elää jääkiekosta, koska menneisyydessä meillä oli vain yksi joukkue kansallisella huipulla Raumalla ja siitä joukkueesta jokainen raumalainen on ylpeä ja jokainen perus raumalainen jääkiekkoilija on ollut ylpeä kantaessaan sinikeltaista väriä.
Olin aikanani pieni naskali jäädytetyllä kentällä talvisin muiden lasten kanssa ja pelasimme kiekkoa aina, kun pystyimme ja halusimme olla osa tuosta joukkueesta ja kesällä kiekkoiltiin sitten asfaltilla. Raumalainen lapsuus oli Rauman Lukon ympärillä, koska kaupungissa ei ollut mitään muuta.
Nykyisin olen jättänyt Rauman ja kirjoitan tätä Tukholmasta käsin. Täällä tukholmalainen urheiluelämä menestyy. Jalkapallo on pääkaupungin ylpeyden aihe. Toissa vuonna saimme kaikki mitalit pääsarjasta kotiin ja tänä vuonna meni heikommin saatiin vain kultaa ja hopeaa.
Mutta mitä olisi ollut lapsuus pienessä kaupungissa ilman jääkiekkojoukkuetta. Oli upeaa ja jännittävää koittaa mennä pummilla sisälle kotimatseihin. Kuinka olli viluinen kävellessä kotiin tuon 5 km matkan. Jäähalli oli Suomen heikoin ja kylmin. 3-4 tuntiin paleli, mutta oli lapsen sydämessä jotain ja se oli halu nähdä jonakin päivänä menestyvä Lukko. Oma idolini oli pieni suuri mies Ismo Villa.
Näitä pienen kaupungin ylpeydenaiheita ei kukaan pysty viemään yhdeltäkään raumalaiselta. Meille ei ole pääasia, että Lukko saa mitaleita. Meille on aina riittänyt se, että jääkiekkojoukkueemme pelaa SM- liigaa ja siitä voimme olla ylpeitä. Rauma elää jääkiekko joukkueestaan ja sen pelejä seurataan kaikkialla. Voisi sanoa, että Rauma on hiljaisin Lukon pelien alla, koska kaikki on jäähallissa...
Riittäköön tämä tältä kertaa selittämään raumalaisuuden. Moni ison kaupungin kasvatti ei voi kokea samaa, vaikka lapsuuteni aikaan Lukon menestys oli siellä häntäpäässä. Olimme aina 11. tai 12. ja kuitenkin olimme ylpeitä joukkueestamme, sillä meillä ei ollut muutakaan...