Minä näitä purkauksia ja vuodatuksia lukiessani olen itsekseni miettinyt, että mikä siinä Lukon pelissä oikein on muuttunut - lopputulosten lisäksi.
Se on jo käynyt selväksi, että vastustajien kannattajat eivät muutoksesta pidä. Sekin taitaa paljolti johtua lopputuloksista. Jos Lukko useimmiten häviäisi kuten lokakuussa tapahtui, tuskin kukaan vaivautuisi valittamaan pelityylistä.
Ensiksi huomautus: en ole nähnyt Rautakorven aikana yhtään vieraspeliä.
Hyökkäyspeli on muuttunut selvästi organisoidummaksi. Aikaisemmin viidestä yksilöstä yksi kuljetteli kiekkoa ja muut odottivat, että mitähän se seuraavaksi tekee. Tästä seurasi joskus hieno kuvio, yleensä ei. Nyt katsomosta päin näyttäisi siltä, että homma menee enemmän joukkueena, kiekottomat pelaajat tietävät paremmin, mitä se kiekollinen aikoo seuraavaksi yrittää.
Toisaalta karvauspeli ei ole varsinaisesti passivoitunut, nyt ei vaan tapahdu sitä, että kaksi hyökkääjää karvaa itsensä yhtä aikaa tilanteesta ulos. Karvauskin on organisoidumpaa.
Puolustuspäässä seurattiin katseella kolmen metrin päästä ja peitettiin syöttölinjoja. Jos taklattiin - tai siis ehdittiin naapuriin kiinni - päästettiin heti irti ja liian usein annettiin juuri äsken taklatun pelaajan ottaa kiekko. Nyt ajetaan tiiviimmin vastustajaan heti kiinni, eikä jätetä häntä yksin huseeraamaan. Jopa Lukolle aina niin vaikea rännikiekkojen vastaanotto näyttää parantuneen.
Pitkiä kiekkoja, purkukiekkoja, tuli aikaisemminkin ihan riittävästi. Niitä ei paljon voi lisätä.
Ja se kärkikarvaajan estäminen. Sitä tapahtuu, enemmän kuin ennen vai ei, on parin pelin perusteella paha sanoa. Se asia on niin paljon kiinni vastustajasta, heidän liikkumisestaan ja karvaustyylistään.
Lopuksi: kun estämisestä ja kiinnipitämisestä puhutaan niin seuratkaa Stepanekin taklaustyyliä. Kaksin käsin syliin ja sitten mies kannetaan laitaan. Ja kun voimaa riittää mies myös menee laitaan. Tämä ei ole tällä kaudella opittua, hän osasi sen jo edellisellä Suomen keikallaan.
Se on jo käynyt selväksi, että vastustajien kannattajat eivät muutoksesta pidä. Sekin taitaa paljolti johtua lopputuloksista. Jos Lukko useimmiten häviäisi kuten lokakuussa tapahtui, tuskin kukaan vaivautuisi valittamaan pelityylistä.
Ensiksi huomautus: en ole nähnyt Rautakorven aikana yhtään vieraspeliä.
Hyökkäyspeli on muuttunut selvästi organisoidummaksi. Aikaisemmin viidestä yksilöstä yksi kuljetteli kiekkoa ja muut odottivat, että mitähän se seuraavaksi tekee. Tästä seurasi joskus hieno kuvio, yleensä ei. Nyt katsomosta päin näyttäisi siltä, että homma menee enemmän joukkueena, kiekottomat pelaajat tietävät paremmin, mitä se kiekollinen aikoo seuraavaksi yrittää.
Toisaalta karvauspeli ei ole varsinaisesti passivoitunut, nyt ei vaan tapahdu sitä, että kaksi hyökkääjää karvaa itsensä yhtä aikaa tilanteesta ulos. Karvauskin on organisoidumpaa.
Puolustuspäässä seurattiin katseella kolmen metrin päästä ja peitettiin syöttölinjoja. Jos taklattiin - tai siis ehdittiin naapuriin kiinni - päästettiin heti irti ja liian usein annettiin juuri äsken taklatun pelaajan ottaa kiekko. Nyt ajetaan tiiviimmin vastustajaan heti kiinni, eikä jätetä häntä yksin huseeraamaan. Jopa Lukolle aina niin vaikea rännikiekkojen vastaanotto näyttää parantuneen.
Pitkiä kiekkoja, purkukiekkoja, tuli aikaisemminkin ihan riittävästi. Niitä ei paljon voi lisätä.
Ja se kärkikarvaajan estäminen. Sitä tapahtuu, enemmän kuin ennen vai ei, on parin pelin perusteella paha sanoa. Se asia on niin paljon kiinni vastustajasta, heidän liikkumisestaan ja karvaustyylistään.
Lopuksi: kun estämisestä ja kiinnipitämisestä puhutaan niin seuratkaa Stepanekin taklaustyyliä. Kaksin käsin syliin ja sitten mies kannetaan laitaan. Ja kun voimaa riittää mies myös menee laitaan. Tämä ei ole tällä kaudella opittua, hän osasi sen jo edellisellä Suomen keikallaan.