Järjettömät mielihalut

[Rocco]

Re: Re: Re: Re: Re: Re: Tenhoavaa tuoksuttelua

Viestin lähetti BigRedBob
Eräs meikäläisen "perversioista" lapsena oli juuri yskänlääke, tarkemmin sanottuna "korppiyskänlääke", eli Expigen. NAM. ;-P...

Tulipa tästä mieleeni kun kerran oli sairaana kotona ja äiti toi apteekista yskänlääkettä ja Finrexiniä flunssani hoitoon. Äiti kysyi apteekkarilta jotakin hyvänmakuista yskänlääkettä ja apteekkari tottakai avuliaasti kysyi että "minkäikäinen tämä lapsi on?" johon äiti vastasi rehellisesti että "31"... Apteekkari oli katsonut äitini päälle hieman kummaksuen...

 

[Poison]

Pitkään mietin, että minullakin on takuulla olemassa joku omituinen tapa, mutta en saanut mitään sen kummempaa mieleeni. Nyt Derbyn viestistä mieleeni juolahtivat kuitenkin mehu- ja maitopurkit...

Mehu- ja maitopurkit on nmittäin aivan pakko litistää mahdollisimman pieneksi. Ensiksi keskeltä littanaksi, sitten molemmat päät taitetuiksi ja lopuksi koko väännelmä ainakin kerran kahtia. Ja tuo pätee, vaikka kyseessä olisi pieni trippimehupurkki, ja silloinhan pilli on työnnettävä ensin purkin sisään. Välillä teen samaa myös pahvimukeille. Joskus aikanaan vielä riitti normaali litistäminen, mutta sitten sain jotenkin kummallisesti päähäni sen, että sitä parempi, mitä pienempään tilaan saan mehupurkin litistettyä. Täten se vie vähemmän tilaa roskiksessa, jolloin roskikseen mahtuu enemmän muuta, ja siten saan minimoitua muovipussien kulutuksen. Ympäristö kiittää... Öh.

Ei tämäkään nyt ollut mitään niin kummallista, mutta ilmeisesti unohdan onnellisesti kaikki outouteni silloin, kun niitä pitäisi muistaa.

 

[Rontti]

Anna etikettien olla rauhassa!

Itseltäni en nyt tähän hätään löytänyt kovinkaan ihmeellisiä mielihaluja, mutta tavallaan pari sitten lopulta kuitenkin.

Nimittäin en voi sietää sitä, että niistä pullojen kyljyksistä revitään niitä etikettejä. Myös pullon korkkien systemaattinen tuhoaminen saa jostain selittämättömästä syystä sappeni kiehumaan yli äyräiden. Jos siis tahdot saada meikäläisen kiukustumaan, niin revi niitä ihan huolettomasti ja niin pirusti siinä nokkani edessä.

Sen sijaan täällä jo aikaisemmin mainittuja muovisia kahvilusikoita tuleekin kohdella kaltoin. Itsekin tapaan ne pistää ns. tuhannen pillun päreiksi ja kun oikein ajatellaan, niin se on niille perkeleille ihan oikein.

 

[MDK]

Minäkin tunnustaudun "maalajaksi". Webbisivua tai asiakirjaa yksinkertaisesti ei voi lukea maalailematta. Myös Windowsin työpöydällä tulee piirrettyä neliöitä, ja samalla maalattua kuvakkeita. Kuvioiden tulee olla ehdottomasti neliöitä ja katsonkin usein tarkasti, että sivut ovat täsmälleen yhtä pitkät. Levotonta.

Toinen pakkomielteeni, jostä olen kyllä jo päässyt ainakin osittain eroon, on kirjaimen a "piirtäminen" esimerkiksi ikkunoiden pokiin. Piirtäminen tapahtuu vain mielessä, eli kuvittelen, että pienen a:n piirtäminen lähtee liikkeelle ikkunan oikeasta ylälaidasta, josta se kiertää pokaa pitkin vastapäivään aina ikkunan alaosan puoleenväliin asti, tästä kohdasta kuvitteellinen kynä irtoaa pokasta ja halkaisee ikkunan muodostaen suoran ikkunan päälle. Suora päättyy oikean laidan puoliväliin, josta kynä siirtyy lähtöpisteeseen, ja palaa oikeaan alakulmaan. Näin on pienaakkosten a tehty. Tätä voi soveltaa esimerkiksi tietokoneen näyttöön, jääkaapin oveen, you name it.

 

[Tinke-80]

Minulla on pakonomainen tarve muodostaa lauseita joissa on yhteensä 21 kirjainta. Tämä on jo vaivannut jo pidemmän aikaa. Sairas nuori mies.

- Tinke-80

 

[finnjewel]

Viestin lähetti Tinke-80
Minulla on pakonomainen tarve muodostaa lauseita joissa on yhteensä 21 kirjainta.

Tämä on melko tavallista. Ilmiö liittyy hermoihin. Se ei lopu venttiä lyöden. Paranee fyffen loputtua. Tuskinpa on vaarallista.

 

[Bone]

Meillä töihin tulee joka päivä pakettien sisässä miljoonia pieniä ilmakuplia. Ts. kuplamuovia vaikka kuinka ja paljon.
Tervetuloa paukuttelemaan.

Nim. terapiaa aamuisin

 

[tuuski]

Re: Hiirisyndrooma

Viestin lähetti Twite
Minun on aivan pakko Word- tai muuta vastaava dokumenttia lueskellessani räplätä rottaa niin että maalailen pienempiä ja suurempia alueita tekstistä. Ei välttämättä siitä kohtaa mitä olen lukemassa, vaan jostakin vaan. Pätee myös nettiselailuuni.

Hui, meitähän riittää. Itselläni sama perverssio.

Kuinka monta kertaa onkaan tullut kaksoisnapsautettua kappaleen päällä sen siniseksi saamiseksi. Tämän kirjoituksen aikana maalasin Twiten tekstin vain kerran, enkä omaani kertaakaan.

 

[Twite]

Viestin lähetti Power Mike
Ja toinen juttu on että pitää joitain asioita aina tehdä 4 kertaa. Muuten jää kumma olo.

Ei pysty enää tässä iässä. *sigh* Kumma olo varmaankin johtuu sitten siitä.

 

[palle fontän]

Viestin lähetti Tinke-80
Minulla on pakonomainen tarve muodostaa lauseita joissa on yhteensä 21 kirjainta. Tämä on jo vaivannut jo pidemmän aikaa. Sairas nuori mies.

- Tinke-80

Tuota taidetaan pitää eräänlaisena pakkoneuroosina. Tosin aika lievänä sellaisena. Itselläni on pakkomielle siirrellä kirjaimia ja muite merkkejä riviltä toiselle, jotta saan kaikki rivit saman mittaisiksi.

 

[Iker]

Vessapaperirullan loppuessa sitä tyhjää pahvihylsyä on mahdotonta viedä roskikseen, jos sitä ei vähintään yhden kerran potkaise käsistä täysillä johonkin suuntaan. Olohuoneen oviaukko on aika hyvä maali.

Välillä, itse asiassa aika usein, tekee mieli tehdä ympärillä oleville ihmisille jonkinnäköistä pientä pahaa. Kyseessä ei siis ole mikään oikea pahoinpitelyvimma, kiltti poika kun olen, mutta yllättävän paljon mieleeni hiipii näitä pikkuilkeitä ajatuksia.

Esim. junassa mietin usein, miten vastapäinen güntheri reagoisi, jos yllättäen löisin häntä vaikka hänen omalla salkullaan päähän. Tai jos heittäisin hänen salkkunsa käytävää pitkin vaunun toiseen päähän, hakisiko hän sen itse, vai laittaisiko minut asialle? Tekisi siis kovasti mieli nähdä ihmisten reaktiot erilaisiin yllättäviin käänteisiin, joita heidän elämäänsä viljelisin.

Punttisalilla tekee jatkuvasti mieli heittää käsipainot siitä isosta peilistä läpi. Kräks.

 

[Shayne]

Minun tekisi mieli perustaa Jatkoaikaan kakkosnicki, antaa ymmärtää olevani naispuolinen jääkiekon ystävä ja laskea sekunteja ervatsalon vokotteluyritysten alkuun.

 

[Maple Leaf]

Minun pakkomielteeni on lukea sanoja takaperin, siis nirepakat. Mistä tämä johtuu, en tiedä. En kuitenkaan syntynyt persus edellä, vaikka kätilö naamani nähtyään aluksi niin kuulemma luuli.

 

[ervatsalo]

Keep your head up!

Viestin lähetti Shayne
Minun tekisi mieli perustaa Jatkoaikaan kakkosnicki, antaa ymmärtää olevani naispuolinen jääkiekon ystävä ja laskea sekunteja ervatsalon vokotteluyritysten alkuun.

Niin, ei konttaava hyökkääjä maalia tee.

Totuushan on kuitenkin se, että olen jo itse tehnyt saman.

Täältä tähän

 

[timmi]

Itselläni on myös pidemmän aikaa ollut vaivana tuo sanojen maalaus. Hyvä huomata, että meitä on muitakin.

Kynien purkaminen ja "virittely". Kaikki mahdolliset vieterilliset kuulakärkikynät on purettava atomeiksi. Purku operaation jälkeen vieteriä venytetään niin pitkäksi kuin mahdollista. Näin saadaan "jäykkyyttä" kynän naputukseen. Työpöydälläni olevasta kynästä lähtee lentoon se peukalolla painettava osa, jos sen "vapauttaa" eikä siitä pidä kiinni.
Monesti olen joutunut sitä nolona konttaamalla etsimään työpöytäni alta.

 

[Shayne]

Re: Keep your head up!

Viestin lähetti ervatsalo
Totuushan on kuitenkin se, että olen jo itse tehnyt saman.

No ilmankos oletkin saanut niinkin lupaavaa vastakaikua palstan "naispuoleisilta".

Tuo nenimätnääk niäpnisiot nejonas on myös minun pakkomielteeni, samoin kuin niiden sisältämien kirjainten laskeminen (6+4+6+11+10+10).

 

[jepujee]

Tulipa tuosta sanojen väärinpäin kääntämisestä mieleeni, että eräänlainen pakkomielle se kai on sanan muuttaminenkin, eli pakko kokeilla, josko sanaparin tai yhdyssanan kääntämällä saisi hauskoja letkauksia. Nykyään tosin korvat ja silmät ovat harjaantuneet poimimaan aika hyvällä prosentilla jos joitakin helmiä eteen sattuu, eli ei tavitse pakonomaisesti kokeilla.

esimerkkejä:
Peppi hinaa hippi-Penaa

tai nimiä:
Pentti Hirvonen
Antti-Pekka
Antti-Jussi

 

[ShakesBier]

Poikakaverini käyttää nuuskaa reilusti, ja joka ikinen kerta, kun sitä mönjää on siellä huulessa, minun tekisi mieleni painella siitä ylähuulen yläpuolelta niin, että nuuska leviäisi ihanasti sinne suuhun! Ja tämä on sairasta. Oikeasti en kauheasti jaksa ottaa kantaa koko nuuskankäyttö-asiaan, niin paljon se ei vaivaa. Mutta kun kerran saisi sen leviämään..=)

 

[Leiska]

Katsoin eilen elokuvan Tomb Raider - Cradle Of Life. Elokuvassa pääosaa esittävä Angelina Jolie on jo vuosia ollut suosikkinäyttelijäni ja eilen elokuvan nähtyäni totesin itselleni, että jos saisi edes kerran tavata ko. neidin. Mitä tapahtuisikaan tuolloin, ei sitä nuori mies voi edes kuvitella. Ja ne Angelinan huulet, voi herranjumala!

Uskomaton nainen.

Tässähän herää mielihalut valloilleen entisestään.

 

[M@thieu]

Viestin lähetti jepujee
Tulipa tuosta sanojen väärinpäin kääntämisestä mieleeni, että eräänlainen pakkomielle se kai on sanan muuttaminenkin, eli pakko kokeilla, josko sanaparin tai yhdyssanan kääntämällä saisi hauskoja letkauksia.

Sama. Kaverit ovat kuulleet näitä "hauskoja" sanamuunteluitani jo kyllästymiseen asti, mutta ei sitä pysty mitenkään pidättämään, jos hyvä muunnelma sattuu kohdalle.

esim. Olli Kuhta

Ainiin, myös minä maalailen tekstejä lukiessani. En kertakaikkiaan pysty lukemaan mitään ilman jatkuvaa rämpläystä.

 

[Miguel]

Viestin lähetti jepujee
Tulipa tuosta sanojen väärinpäin kääntämisestä mieleeni, että eräänlainen pakkomielle se kai on sanan muuttaminenkin, eli pakko kokeilla, josko sanaparin tai yhdyssanan kääntämällä saisi hauskoja letkauksia. Nykyään tosin korvat ja silmät ovat harjaantuneet poimimaan aika hyvällä prosentilla jos joitakin helmiä eteen sattuu, eli ei tavitse pakonomaisesti kokeilla.

Onneksi olen päässyt aika hyvin tuosta tavasta eroon. Jokaikisen sanaparin vääntämiskokeilu alkaa nimittäin pidemmän päälle rasittaa itseäkin tolkuttomasti.

On se kyllä kumma juttu, että vaikka noita munansaannoksia on kuullunut noin triljoonan, aina löytyy uusia hauskoja. Varokaa vaan työhaastatteluissa surkeita töihinottajia.

Tektsien maalailu on minulle täysin uusi ilmiö. Ehkä pelkkä hiiren liikuttelu purkaa stressini. Monissa muissa olosuhteissa, esimerkiksi televisiota katsoessa pitää aina räpeltää jotakin. Kaukosäätimen patterikotelon luukku on tavallisin uhri.

 

[Seymon]

Näitähän riittää.
Minun on pakko sulkea kaikki juoksevat vesihanat. En voi sietää, että joku juoksuttaa vettä aivan turhaan.
Minulla on pakonomainen tarve kuunnelle julkisissa mitä ihmiset puhuvat ja korjata mahdolliset kielioppi- ja asiavirheet. En kuitenkaan korjaa, onneksi.
Jos ostan alkoholia, kaikki on juotava kerralla. Olisi aivan järkyttävää jos jotain jäisi. Ja sama pätee myös kaikkeen muuhunkin. Kaikki karkit on syötävä kerralla. En ymmärrä miten joku pystyy syömään osan karkeista ja unohtaa ne pariksi päiväksi ja syö taas osan. Kadehdin moista.
Jos olen juuri tiskannut niin en halua tehdä uutta tiskiä mistään hinnasta.

 

[Maple Leaf]

Viestin lähetti Seymon
Jos olen juuri tiskannut niin en halua tehdä uutta tiskiä mistään hinnasta.

Mistä sitä tiskattavaa sitten ensi kerran jälkeen tulee...?

Aiemmin mainitsin pakkomielteenäni sanojen takaperin lukemisen. Sen lisäksi on kyllä vielä yksi pakkoliike, mikä muistui mieleen tuosta Seymonin tiskausjutusta: minun on nimittäin pakko tyhjentää tiskikone tietyssä järjestyksessä. Ensin lasit, sitten kahvikupit, jonka jälkeen matalat lautaset aina ennen syviä. Vasta lopuksi tartun aseisiin, joista ensin veitset, sitten haarukat, sitten isot lusikat, ja viimeiseksi pienet. Tätä järjestystä en päästä järkkymään, sillä sen perinteisyys ja pysyvyys antaa turvaa alati muuttuvassa maailmassa.

 

[Snakster]

Minulla on sellainen pakkomielle, että kaikkien numeerisesti säädettävien juttujen tulee aina olla parillisen numeron osoittamalla tasolla. Esim. musiikkia en pysty kuuntelemaan niin, että volat olisivat vaikkapa 9:llä.

Toinen juttu on se, että aina pyrin istumaan siten, että hallitsen koko tilan ja selkä oveen päin istuminen aiheuttaa suorastaan neuroottisia fiiliksiä.

Menen myös täysin tolaltani, jos kotona tavaroiden järjestys muuttuu. Pysyvyys luo turvallisuutta, kuten edelläkin on todettu.

 

[sampio]

Viestin lähetti Iker
Välillä, itse asiassa aika usein, tekee mieli tehdä ympärillä oleville ihmisille jonkinnäköistä pientä pahaa. Kyseessä ei siis ole mikään oikea pahoinpitelyvimma, kiltti poika kun olen, mutta yllättävän paljon mieleeni hiipii näitä pikkuilkeitä ajatuksia.

Esim. junassa mietin usein, miten vastapäinen güntheri reagoisi, jos yllättäen löisin häntä vaikka hänen omalla salkullaan päähän. Tai jos heittäisin hänen salkkunsa käytävää pitkin vaunun toiseen päähän, hakisiko hän sen itse, vai laittaisiko minut asialle? Tekisi siis kovasti mieli nähdä ihmisten reaktiot erilaisiin yllättäviin käänteisiin, joita heidän elämäänsä viljelisin.

Helpottaa suunnattomasti tietää, etten ole ajatuksineni yksin. Esimerkkinä voin mainita minua jo kymmenkunta vuotta kiehtoneen ajatuksen tönäistä joku puheenpitäjä alas puhujalavalta. Siis aivan pokkana mennä ja työntää uhri pönttöineen päivineen kumoon... En ole tätä vielä toteuttanut, mutta pitänee tehdä joskus niin selviää sekin arvoitus. Kai siinä ihmisten reaktiot kiinnostaisivat eniten, kuten kirjoitit.

Pakkomielteistä puhuttaessa selkein minulla on venyttely ennen ruokailua, välipalaa tai kahvia. Tosin en harrasta sitä julkisilla paikoilla, ja kotonakin hyvin nopeasti, mutta kuitenkin. Ruokailu on pyhä tilanne, eikä sitä saa pilata turhalla kireydellä.