Järjettömät mielihalut

[Vaughan]

En ole missään nähnyt, en siis yhtään missään, että useampi kerrosväli menisi yhdellä liukuportaalla. Sitä varten on hissit. Liukuportaat menevät kerroksesta seuraavaan ja joka kerroksessa vaihdetaan seuraavaan liukuportaaseen.

Jos joku sattuu liikkumaan Atlantan suunnalla, kannattaa käydä CNN:n päämajassa. Siellä on suhteellisen pitkät liukuportaat! En nyt ala esittämään mitään arvioita, mutta kyllä ne ainakin viisi kerrosta menevät suoraan kertaheitolla...

 

[Gianfranco]

Todennäköisesti et ole käynyt sitten ainakaan Lontoossa? Siellä asuessani opin tämän liukuportaissa kulkemista hienosti sujuvoittavan tavan varsin nopeasti. Olisi pelkästään positiivista, jos sama tapa leviäisi kaikkialle.

Juuh, Lontoossa ainakin joillain asemilla liukuportaiden yhteydessä on "Keep right"-kylttejä, joiden tarkoitus on opastaa ihmisiä seisomaan oikealla ja päästämään vasemmalta ihmisiä ohitseen. Ja kokemusta on nenän kaivuusta vasemmalla kaistalla; sattuu nenään!

G

 

[#28]

Juuh, Lontoossa ainakin joillain asemilla liukuportaiden yhteydessä on "Keep right"-kylttejä, joiden tarkoitus on opastaa ihmisiä seisomaan oikealla ja päästämään vasemmalta ihmisiä ohitseen. Ja kokemusta on nenän kaivuusta vasemmalla kaistalla; sattuu nenään!

G

Tämä on myös käytäntö niissä muutamissa Pohjois-Amerikan miljoonakaupungeissa missä olen käynyt. Useimmissa paikoissa oli isot kyltit oikeasta "ryhmittymisestä", ja varsin sujuvaa oli ihmismassojen kulku näissä sumpuissa.

Toisin on täällä, joskus näkee jopa sitä että ostokset lasketaan siististi siihen vasemmalle puolelle itsestä ja tottakai samalle rapulle jotta ohittamisesta tulee mahdoton prosessi. Tosin, kuten todettu ovat meikäläisten liukuportaat sen verran lyhyitä että niissä ei suurta ajanmenetystä muodostu vaikka koko matkan törnöttäisi samalla rapulla.

 

[Gianfranco]

Tosin, kuten todettu ovat meikäläisten liukuportaat sen verran lyhyitä että niissä ei suurta ajanmenetystä muodostu vaikka koko matkan törnöttäisi samalla rapulla.

Pohjimmiltaan kyse ei ole siitä, että olisi ennemmin perillä, vaan siitä että toiset ihmiset liikkuvat eri nopeudella kuin toiset, vrt. ohitukset liikenteessä. Jos on "kiire", hatuttaahan se seisoa jonkun Prisman kassin takana... Ihan vaan pysähtymisen vuoksi. You know. Ihmismieli on ihmeellinen...

 

[dohf]

Tosin, kuten todettu ovat meikäläisten liukuportaat sen verran lyhyitä että niissä ei suurta ajanmenetystä muodostu vaikka koko matkan törnöttäisi samalla rapulla.

Oulussa epäliukuporraskulkemisesta on tehty oikein taidetta. Ei riitä, että noustessa tukitaan väylä koko leveydeltään, vaan portaiden loputtua pitää jäädä seistä pojottamaan portaiden päähän. Kyseessä on vaikeaohitteinen fyysinen este, Oululainen pato:

Tämä muodostetaan helpoiten siten, että astutaan askel portaista siten, että lattian sisään menevät askelmat eivät ihan hakkaa kantapäille. Lasketaan ostoskassit lattialle ja ruvetaan kaivelemaan käsilaukusta nenäliinaa hien pyyhkimiseen otsalta. Seuraavaksi hämmästellään kaupan fyysistä kokoa, vaikka siellä käydäänkin joka päivä tai vähintäinkin viikottain. Etsitään silmillä opastekyltti osastolle, jonne ollaan menossa. Sitten lähdetään taivaltamaan valittuun suuntaan, paitsi jos vastaan tulee Hilkka tai Paavo, jonka kanssa vielä vaihdetaan muutama sana portaiden ulostuloaukon edessä.

Empiirisen tutkimuksen mukaan Stockmannilla tämä maastoeste muodostuu helpoiten. Muodostajina yleensä yli kuusikymppiset naiset, mutta kaikissa ikäluokissa ja molemmilla sukupuolilla esiintyy samaa käytöstä.

Järjetön mielihaluni onkin ns. kerrospudotus, jossa näille tukoille näytettäisiin painovoiman mahti. Olen vielä pystynyt pidättäytymään tästä.

 

[Playerofthegame]

Huikea määrä näyttää olevan muillakin samoja mielihaluja mitä itsellä, mutta vielä ei tainnut olla tätä.
- Umpitäydessä ruokakaupassa, kun joskus jää mottiin makkarahyllyjen väliin. Muorit tuumailee ottaisko 4 vaiko 6 makkaran pakkauksen eikä tee elettäkään siirtyäkseen, niin silloin tulee aivan JÄRJETÖN himo taklata ne muorit sinne makkarakuormaan pää edellä. Ruutata vielä pari litraa sinappia päälle. Säilyketölkkipyramideihin tekee myös mieli juosta niiden kärryjen kans ja karjua samalla jotain banzaita!

 

[Alamummo]

En nyt hahmottanut oliko kyse pelkästä Suomesta (kun keskustelitte sekä että), mutta itse asuin aiemmin Pietarissa; empiirinen tutkimus Tshernyshevskaja-metron portaista osoitti, että alaspäin meni kolmisen minuuttia, juoksemalla portaat noin minuutin. Melkoinen prosentuaalinen säästö ainakin. Toki Pietarin metro on maailman syvimpiä, ellei syvin.

Ja eivät ole muuten mitkään ihan hitaatkaan nämä Pietarin metron liukuportaat.

 

[JWill]

Umpitäydessä ruokakaupassa, kun joskus jää mottiin makkarahyllyjen väliin. Muorit tuumailee ottaisko 4 vaiko 6 makkaran pakkauksen eikä tee elettäkään siirtyäkseen, niin silloin tulee aivan JÄRJETÖN himo taklata ne muorit sinne makkarakuormaan pää edellä. Ruutata vielä pari litraa sinappia päälle. Säilyketölkkipyramideihin tekee myös mieli juosta niiden kärryjen kans ja karjua samalla jotain banzaita!

Joo mulla oli sama mielihalu 12-vuotiaaksi asti. En kuitenkaan koskaan toteuttanut sitä. Mutta kaahasin kyllä kärryillä pitkin käytäviä ja pyörittelin niitä ympäri ämpäri ja leikkasin tiukasti mutkiin.

 

[zamuel]

Joo mulla oli sama mielihalu 12-vuotiaaksi asti. En kuitenkaan koskaan toteuttanut sitä. Mutta kaahasin kyllä kärryillä pitkin käytäviä ja pyörittelin niitä ympäri ämpäri ja leikkasin tiukasti mutkiin.

Kärryillä kaahaaminen ja ajeleminen on edelleen eri kivaa, etenkin niillä versioilla, joista löytyy poikkirauta jaloille. Älä turhaan kainostele, vaan tutkiskele sisimpääsi ja päästä patoamasi kärrylläajelumielihalu valloilleen. Ajelunautinnon kannalta on olennaista, että kärryn kyytiin pääsee nousemaan. Ensin potkitaan kunnolla vauhtia ja sitten kyytiin liukumaan. Mikä huikea vauhdin ja vapauden tunne... Muija jaksaa avautua asiasta ja väittää, että kolmekymppisen äijän pitäisi käyttäytyä hieman toisin, mutta turhaan.

Tampereella esim. Kodin-Anttila tarjoaa tähän tarkoitukseen oivallisesti soveltuvia menopelejä. Shittymarketissa asiointikin muuttuu melkein miellyttäväksi, kun sinne karauttaa Anttilan kärryillä.

 

[Cosmo]

Tampereella esim. Kodin-Anttila tarjoaa tähän tarkoitukseen oivallisesti soveltuvia menopelejä. Shittymarketissa asiointikin muuttuu melkein miellyttäväksi, kun sinne karauttaa Anttilan kärryillä.

Espoossa Sellon parkkihalli on huikea, kun siellä on alamäkiäkin tarjolla. Kärry täynnä pöperöä, mäyriä ja mitä vielä, siitä yläpäässä jalat telineisiin, pikku potku ja painovoima hoitaa loput. Huikeaa. Tosin vaarana on risteävä auto- ja ihmisvirta mäen alapäässä, mutta siitäkin selviää kun on mäyrää tarpeeksi lastina. Lisäksi "rata" on merkitty suojatien kaltaisella viivoituksella, joten tulkinnanvaraiseksi jää, kenen vika on jos kajautan jonkun päälle/kylkeen torpedoineni. Allah Akbar!

 

[kymppi]

Espoossa Sellon parkkihalli on huikea, kun siellä on alamäkiäkin tarjolla.
...
Lisäksi "rata" on merkitty suojatien kaltaisella viivoituksella, joten tulkinnanvaraiseksi jää, kenen vika on jos kajautan jonkun päälle/kylkeen torpedoineni. Allah Akbar!

Heh. Täytyy myöntää, että tämä kärrymielihalu jossain määrin löytyy itseltäkin.

Sellosta (ja liukuportaista) puheen ollen tuossa paikassa kyllä tämän kaupungin maalaisuus kaikista eniten tulee esille. Liukuportaat uudella puolella matelevat hitaasti ja loivana kerroksia ylös ja aina löytyy jokin seurue jumittamaan liikkeen. Mukavampi niin loivaa ramppia on kävellä, vaikkei varsinaisesti kiire olisikaan, mutta tuomittuna sitten ollaan upean kauppakeskuksen kattoa ihailemaan.

 

[bozik]

Tämä on myös käytäntö niissä muutamissa Pohjois-Amerikan miljoonakaupungeissa missä olen käynyt. Useimmissa paikoissa oli isot kyltit oikeasta "ryhmittymisestä", ja varsin sujuvaa oli ihmismassojen kulku näissä sumpuissa.

Toisin on täällä, joskus näkee jopa sitä että ostokset lasketaan siististi siihen vasemmalle puolelle itsestä ja tottakai samalle rapulle jotta ohittamisesta tulee mahdoton prosessi.

Täytyy tähän aiheeseen todeta, että kaikissa niissä (suur)kaupungeissa joissa itse olen käynyt tai asunut noudatetaan myös sitä sääntöä, että oikealla seisoskellaan ja vasemmalta sitten ohi. Jos mukana sattuu olemaan ostoksia tms. nämä lasketaan yksi porras ylemmäs kuin missä seistään. Näin ei ole mitään ongelmia, tavarat eivät ole tiellä ja ihmiset pääsevät kulkemaan haluamaansa nopeutta. Toki jos joku haluaa esim. Pariisissa kokeilla oikealla tai keskellä seisoskelemista niin siitä vaan. Menee noin 2-3 sekuntia kun asiasta huomautetaan ja ihan joka kerta. Kyse ei todellakaan ole mistään "stadin erikoisuudesta".

 

[avatar]

Yleensä tuntuu siltä, että kun käy visiitillä Helsingissä niin maalaisen tunnistaa siitä, että seisoo tosiaan liukuportaissa keskellä tai vasemmalla. En sitten tiedä, että onko Helsingissä yleisesti niin, että seisotaan oikealla vai tekeekö tätä "tukkimisefektiä" ihan paikallisetkin, mutta siis tosiaan ainakin isoissa kaupungeissa Euroopassa kyllä ihmiset osaavat "olla tukkimatta" liukuportaita.

 

[Mr.Fox]

- - -
...siis tosiaan ainakin isoissa kaupungeissa Euroopassa kyllä ihmiset osaavat "olla tukkimatta" liukuportaita.

Eikä tarvitse todellakaan lähteä Tukholmaa pidemmälle. Liukuporraskäyttäytyminen on todella esimerkillistä. Tallinnan tilannetta en ole koskaan seurannut "sillä silmällä" eikä nyt ole lähiaikoina tiedossa työkeikkojakaan sinne päin, että voisin asiaa tarkkailla. Uskoisin kuitenkin Tallinnassakin tämän asian olevan kunnossa.

Aiemmin tässä oli puhetta vanhuksista, jotka tukkivat ostoskeskusten/kauppojen/markettien yms. käytävät. Itse koen vieläkin pahemmaksi nämä nuorehkot naiset, jotka tunkevat niiden *PRKL* lastenvaunujensa kanssa joka paikkaan ja omistavat koko maailman. Onko se hemmetin kakara niissä vaunuissa jotain niin ihmeellistä, että järjen käytön voi kokonaan lopettaa. Pysähdytään keskelle käytäviä, tukitaan kaikki ahtaat välit yms. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Tänään oli muutama tunti sitten loistava esimerkki Itäharjun Prisman yhteydessä olevassa McDonald'sissa. Ei se muutaman hampurilaisen ostaminen voi olla niin vaikeata, että tarvitsee vallata kaikki kassat poikittain sijoitetulla lastenvaunulla, taklata pöytien siivoajaa ja tukkia lisäksi muiden asiakkaiden reitti vessaan. Lisäksi yhdelle kakaralle (ei sille, joka istui vaunuissa) pitää huutaa korvani juuressa toiselle puolelle ravintolaa, että otetaanko ranskalaisten tilalle hedelmiä vai porkkanoita (?).

Toinen vastaava esimerkki näistä Euroopan omistajista on turistit, jotka vetelevät perässään niitä ylisuuria matkalaukkujaan ja/tai kaljakärryjään. Näihin pätevät suunnilleen samat sanat kuin edelläkin. Yhtään ei katsota, joskos sieltä takaa/sivulta/edestä olisi tulossa joku, joka haluaisi ohitse, mutta viistoasennossa oleva matkalaukku/kaljakärry tukkii reitin. Lisäksi esim. tullin jälkeen ahtaalla käytävällä on ilmeisesti aina hauskaa pysähtyä katsomaan, että onko se kaveri sieltä takaa tulossa. Kyllä se kaveri sieltä tulee ja sitä voi mennä odottamaan esim. seinän tai tolpan viereen. Joka tapauksessa sieltä takaa on tulossa paljon muita ihmisiä, jotka mahdollisesti haluaisivat liikkua eteenpäin ilman että joku pölvästi tukkii tien.

Mmm... jaa mikäs se järjetön mielihaluni sitten olikaan. Ilmeisesti se, että nykyisellään en jaksa enää yhtään väistellä näitä yllättäen pysähtyviä lastenvaunu-/matkalaukku-/olutkärryterroristeja, vaan jyrään täsmälleen samaa vauhtia samaan suuntaan, johon olin menossakin ennen tällaisen idiootin täydellistä auringonpimennystä ja pysähtymistä paikassa, jossa sitä vähiten odottaisi. 45 numeron kenkä ja noin 90 kilon massa auttavat huomattavasti. Joskus on joku perään jäänyt jotain ulisemaan, mutta mitäpä sinne taakse vilkuilemaan. Saisivat nämä saakelin pysähtelijät/elävät tukokset välillä mennä myös itseensä ja ajatella, että tulikohan sitä mahdollisesti itse tehtyä jotain hölmöä, kun ylitseni jyrättiin...

 

[sampio]

45 numeron kenkä ja noin 90 kilon massa auttavat huomattavasti. J

Entäpä, jos reitin tukkii isukki, jolla kenkä on kokoa 46 ja massaa 96 kg?

 

[Anton]

Sampio:
"Entäpä, jos reitin tukkii isukki, jolla kenkä on kokoa 46 ja massaa 96 kg?"

Silloin, jollen tunnista, ajan päälle ja säilytän pokerini. Tönin ostoskärryillä, ammun muutaman kerran auton (laser)kaukosäätimellä silmille, päästän makean märän pierun, myhäilen, pierasen uudellen, odottelen eukkoa kalatiskiltä.

Siinä sivussa olen kiskonut rintaliivit päähäni, keskustellut kuolleiden astronauttien kanssa, mulkoillut ihmisiä, saanut typyiltä "vedä minua heti perseeseen hyllyjen välissä " -katseita ja antanut orgastisia äänelmyksiä sovituskopissa.

Olen kokoa 44 ja 88, olenko väliinputoaja?

 

[Europoli]

Joskus tekee tungoksessa suunnattomasti mieli alkaa karjua täysillä "Apua! Mä haluun pois! Päästäkää mut!" Ei, mulla ei ole paniikkihäiriötä.

Asia jonka olen muutaman kerran tehnytkin: kassajonossa, kun takanaoleva työntää ostoskärrynsä kiinni ahteriini, pukkaan ne perseellä takaisin. Tähän mennessä vihje on ilmeisesti mennyt perille, sillä kanssa-asioija on sen jälkeen yleensä pitänyt sellaisen puoli metriä väliä...

 

[pettter]

Ei tästä tule mitään, kun kokoajan tulee mieleen uusia "järjettömiä mielihaluja".

Aina kun mä syön pringlesiä, niin suuhun on pakko laittaa kaksi sipsiä kerralla. Siis ei yhtä, eikä kolmea. Jos mä taas syön jotain muuta sipsiä tai juustonaksuja, niin tekee mieli tunkea ensin suu täyteen, ennen kuin alan puremaan niitä. Joskus on vähän hassua jos joku puhuu mulle samalla, niin mullahan menee vaikka kuinka kauan että saan syötyä ensin suun tyhjäksi ja sitten vastattua, siis mun huonoilla hampaillani.

 

[Twite]

Nähdessäni ketjun "Pitäisikö itkeä vai nauraa" minun tekee mieli vastata sinne "pitäisi". Vastaaminen tuolla tavalla ei olisi mitenkään erityisen nokkelaa tai hauskaa, jostakin syystä vain noin tekisi hirveästi mieli tehdä.

 

[Palstalegenda]

Nähdessäni ketjun "Pitäisikö itkeä vai nauraa" minun tekee mieli vastata sinne "pitäisi". Vastaaminen tuolla tavalla ei olisi mitenkään erityisen nokkelaa tai hauskaa, jostakin syystä vain noin tekisi hirveästi mieli tehdä.

Minulla on aivan vastaava ilmiö tuon ketjun "Monikulttuurisuus - rikkaus vai vitsaus" -ketjun kohdalla. Tekisi usein vain mieli mennä ketjuun ja kirjoittaa yksi sana: "vitsaus". Toistaiseksi olen sentään kyennyt vastustamaan tuota mielihaluani ja uskon asiantilan olevan samoin jatkossakin.

 

[Seymon]

Mmm... jaa mikäs se järjetön mielihaluni sitten olikaan. Ilmeisesti se, että nykyisellään en jaksa enää yhtään väistellä näitä yllättäen pysähtyviä lastenvaunu-/matkalaukku-/olutkärryterroristeja, vaan jyrään täsmälleen samaa vauhtia samaan suuntaan, johon olin menossakin ennen tällaisen idiootin täydellistä auringonpimennystä ja pysähtymistä paikassa, jossa sitä vähiten odottaisi. 45 numeron kenkä ja noin 90 kilon massa auttavat huomattavasti. Joskus on joku perään jäänyt jotain ulisemaan, mutta mitäpä sinne taakse vilkuilemaan. Saisivat nämä saakelin pysähtelijät/elävät tukokset välillä mennä myös itseensä ja ajatella, että tulikohan sitä mahdollisesti itse tehtyä jotain hölmöä, kun ylitseni jyrättiin...

Itse en viitsi väistellä niitä ihmisiä, jotka eivät malta odottaa metroon astuessaan, että sieltä poistujat pääsevät pois. Aika paljon tulee huutelua, kun jyrään päälle, mutta omapahan on vikansa.

Mitä tulee väittämään, ettei rullaportaitten kävely säästä aikaa, olen aivan eri mieltä. Olisin lukemattomia kertoja myöhästynyt metrosta, jos en olisi kipaissut rullaportaita. Varsinkin, jos matkustaa Itiksestä itään, asialla on merkitystä, koska silloin vuoroväli on tuplasti pidempi kuin matkustettaessa välillä Itis-Ruoholahti.

 

[Cemetery Gates]

Nähdessäni ketjun "Pitäisikö itkeä vai nauraa" minun tekee mieli vastata sinne "pitäisi".

Minulla on aivan vastaava ilmiö tuon ketjun "Monikulttuurisuus - rikkaus vai vitsaus" -ketjun kohdalla.

Onhan noita vastaavia ketjuja vaikka kuinka. Mulla vähän samat mielihalut, paitsi että olen pentele vieköön mennyt jo (ainakin) yhden toteuttamaan. Eli ketjussa "Siistit rekkarit" olen tainnut joskus näsäillä ja kertoa nähneeni todella puhtaan ja siistin rekisterikilven. Sitten taas tekis mieli käydä kertomassa "Matki haluamaasi JA-kirjoittajaa" -ketjussa, etten halua ketään JA-kirjoittajaa. Jos noita palstasiskoja joskus tapaisi, voisi tilanne muuttua, mutta nyt näin.

Näsäviisastelu, nokkelointi ja lapsellinen puujalkailu on joskus tosi jees, usein ei.

 

[d2uce]

Onhan noita vastaavia ketjuja vaikka kuinka.

Minulle pahin on ehkä tuo "Kuinka päästä läskeistä eroon?" -ketju. Vaikka olen melko varma, että tasaisin väliajoin joku sinne käy jotain näsäviisastelemassa.

 

[pongo]

Kotoa lähteminen on usein hyvin vaikeaa. Omakotitalo syrjäseudulla tekee minut ehkä vähän neuroottiseksi, ehkä tulipalon vaara aina pelottaa. Kierrän koko talon, sammuttelen valot, tarkistan hellan, menen ovelle, palaan takaisin keittiöön ja laitan sinne valot että näen olenko sammuttanut levyt. Siinä vaiheessa muistan aina napsauttaa hellan OFF-asentoon jolloin levyt eivät kuumu vaikka säätimet jostain syystä näyttäisivätkin väärää (ei liene mahdollista mikäli tämä erittäin yksinkertainen säätönupikka ei pyöri 'tyhjää'.)

Kahvinkeittimien yms. virtajohdot pitää aina repiä irti pistokkeesta vaikka tarkistaisi kuinka moneen kertaan että a)virtakatkaisin ja merkkivalo todellakin kertovat totuuden ja b)virtakatkaisin ja merkkivalo kertovat laitteen olevan pois päältä.

Kun hella on OFF-asennossa ja ylimääräiset virtajohdot irrotettu pistokkeista sammutan keittiön valot, kierrän talon ja tarkistan että valot on sammutettu. Sitten laitan kotioven lukkoon, kävelen autolle, istahdan ratin taakse ja palaan takaisin kotiovelle kokeilemaan laitoinko sen varmasti lukkoon. Kun totean oven olevan lukossa, lähden kotoa ja mietin seuraavan puolen tunnin ajan jäiköhän se levy sittenkin päälle tai ovi auki.

 

[Cemetery Gates]

Tuota pongon viestiä tekisi mieli kommentoida jonkin verran, mutta paras jättää väliin. Totean vain, että lähes jatkuvasti tekee mieli vittuilla, vähän kenelle sattuu, milloin sattuu ja missä tilanteessa sattuu. Onkin pienoinen ihme, etten ole vielä saanut turpaan keltään heikkohermoiselta tosikolta tms. luuserilta. Lisättäköön vielä selvennykseksi, etten ole keltään muultakaan saanut päihin. Vielä.