Jälkipuinti Naisleijonien Pasi Mustosen aikakaudesta

  • 3 950
  • 27

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
lukemalla kirjan pystyy paremmin ymmärtämään, millaisista olosuhteista, taustoista hän tulee.
Sain itsekin luettua/kuunneltua läpi tuon kirjan. Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että hienoa kun kirja on kirjoitettu. En ole ihan varma, onko sen "markkinointikampanja" kaikin puolin kovin tyylikäs, mutta itse kirja on moneltakin kannalta hyvä.

Naisten jääkiekosta ei ole tuollaista kirjaa tehty Suomessa vielä koskaan ja yhden huipputaitavan pelaajan uran kautta saadaan esiteltyä paljon naisten jääkiekon maailmasta ja erilaisista poluista, joita lajin parissa on. Tämä on ehdottomasti kirjan parasta antia ja jo siksi ainakin jokaisen jääkiekkoa pelaavan tytön, tyttöjen ja naisten joukkueiden valmentajien sekä seurajohtajien pitäisi lukea tuo kirja. Toki toivon, että kirja luetaan laajemminkin jääkiekkoyhteisössä, koska se lisää tietoa naisten jääkiekosta ja parhaassa tapauksessa arvostustakin. Toki tätäkin kirjaa on mahdollista lukea kuin piru raamattua ja poimia sieltä yksittäisiä kohtia, joilla voi perustella naisten jääkiekon arvon vähättelemistään.

Kiinalaisjoukkueen seikkailuista oli myös mielenkiintoista lukea, koska aiemmin siitä on kerrottu mielestäni kovin niukasti ja hieman jopa kiiltokuvamaisesti. Räty on toki tienannut joukkueessa pelatessa kuusinumeroisen summan kausittain, mutta moni asia on ollut siellä myös pielessä. Kirjassa sanottiin vihdoinkin ääneen myös Annina Rajahuhdan tyly siirto syrjään Alex Carpenterin tieltä. Itseä ärsytti helmikuun 2018 olympialaisten aikaan, kuinka joka paikassa toitotettiin Rädyn ja Rajahuhdan olevan kiinalaisjoukkueen ammattilaispelaajia, kun todellisuudessa Annis ei ollut pelannut joulukuun alun jälkeen enää peliäkään sen jälkeen, kun USA:n maajoukkueesta pudotettu Carpenter liittyi kiinalaisjoukkueeseen. Toki Rajahuhdan palkka taisi juosta katsomossa istuessakin ja kiinalaispelaajia mentoroidessa. Asiasta oli aikanaa ihan faktaakin CWHL:n pelilokien muodossa siihen asti, kunnes sarjan kotisivut hävisivät bittiavaruuteen sarjan kaadututtua. Mediassa asiasta vaiettiin kuitenkin jostain syystä. Kirjassakin jää mainitsematta, että Alex Carpenterin isä Bob Carpenter toimi samalla kaudella KRS:n KHL-joukkueessa ensiksi apuvalmentajana ja joulukuusta lähtien päävalmentajana.

Moni varmaan etsii kirjasta vastausta viimeisen vuoden ajan julkisuudessa vahvasti pyörineeseen kohuun. Itselläkin se oli yleisen mielenkiinnon lisäksi yksi syistä kirjan lukemiseen. Aukotonta vastausta kirja ei sotkuihin kuitenkaan anna ja itsellä ainakin oli lukiessa silti koko ajan sellainen olo, että asiaa käsitellään pääosin Nooran näkökulmasta. Vaikka kirjassa ei mitään varsinaisia valheita esitettäisikään, niin jotain on mahdollisesti jäänyt pois tai joitain tositapahtumiakin on mahdollisesti esitetty Nooran kannalta myönteisessä valossa.

Kuten kirja-arvosteluissa yms. on käynyt jo ilmi, kirjassa on toki esitelty rehellisesti niitäkin puolia, joista Noora ei ole välttämättä kovin ylpeä. Ihan pelkkää siloittelua ja päähenkilön ylistämistä kirja ei siis kuitenkaan ole.

Tosiaan yhdessä luvussa mainitaan esimerkkinä nuoren Nooran kypsymättömyys, kun U20-naisten maajoukkueen ottelussa varamaalivahdiksi komennettuna hän löi alkulämmittelyt mielenosoituksellisesti läskiksi ja ei edes yrittänyt torjua kunnolla. Tuon perusteella ei voi kuitenkaan vielä yksinkertaistaa, että Räty ei olisi noin 15 vuotta myöhemmin pystynyt olympialaisissa hoitamaan kunniallisesti varamaalivahdin tukiroolin olympialaisissa. Viime vuodet kiinalaisjoukkueessa antavat hieman toisenlaisenkin todistuksen, jossa Räty on ymmärtänyt roolinsa antaa kiinalaismaalivahdeille tilaa kehittyä paremmaksi olympiaprojektin vuoksi. Toki kirjassa noita tilanteita käsitellessä käy kuitenkin ilmi, että Noora ei kainostele sanoa ääneen, että terveenä penkillä istuessaankin hän on ollut kiinalaisjoukkueen ylivoimaisesti paras maalivahti. Sinänsä tuokin on ihan tosiasia.

Yliopistovuosien yhteydessä Noora Räty toteaa jossain vaiheessa joukkuetoverilleen, että ilman peliaikaa jäävän kakkos- tai kolmosmaalivahdin rooli olisi hänelle vaikea ja että hän ei ymmärrä, miten toinen pystyy hoitamaan tukemisen niin hienosti ja hänelle se olisi ainakin todella vaikeaa. Ajatus tuossa on siis joukkuekaverin kiittäminen, eikä niinkään alleviivata, että Rädylle olisi mahdotonta toimia kakkosmaalivahtina. Toki merkittävän osan urastaan hän ollut ollut ykkösvahti, joka on saanut pelata niin paljon kuin haluaa ja pystyy.

Maajoukkueen muita maalivahteja käsitellään kirjassa mielenkiintoisesti. Maajoukkueuran alkutaipaleelta nousee esiin useaan kertaan ilmeisen hyvä ystävä Maija Hassinen(-Sullanmaa). 2010- ja 2020-luvuilta suitsutetaan muutamaan otteeseen lupaavaa nuorta Anni Keisalaa sekä kiitetään mm. Eveliina Suonpäätä (Mäkinen) ja Jenna Silvosta, kuinka he ovat hoitaneet tyylikkäästi vaikean varamaalivahdin roolin ja tukeneet joukkueen pelaavaa ykkösmaalivahtia.

Sen sijaan Meeri Räisänen mainitaan kirjassa hieman yllättävästi vain muutaman kerran sivulauseessa. Toki silloinkin neutraalisti tai myönteisessä valossa. Vaikka Räty on toistuvasti jäänyt tuossa maajoukkuemaalivahtien taistossa niskan päälle, Räisänen on kuitenkin ison ajasta ollut melko lähellä Rädyn tasoa ja varmasti omalta osaltaan myös kirittänyt Nooraa parhaimpaansa. Tuntuu erikoiselta, että tätä kilpailuasetelmaa ei käsitellä kirjassa mitenkään. Todennäköisesti Meeri ei ole aina myöskään ihan automaattisesti luovuttanut ykkösmaalivahdin paikkaa Nooralle, vaan on kisannut siitä niin pitkälle kuin se on maajoukkueessa sallittu. Jo ihan julkisuuteenkin on muodostunut kuva jonkinlaisesta kitkasta ja Naisleijonien 2010- ja 2020-lukujen arvokisahistoriasta löytyy jännä kaava, jossa tuo kaksikko on yllättävän harvoin ollut mukana samassa joukkueessa. Osalle löytyy luonnollinen selitys loukkaantumisista, mutta aina ei ole ollut selvästi kyse siitäkään.

Itselle jäi edelleen mysteeriksi, miten myrskyisien alkuvuosien ja sen jälkeen seesteisemmiksi ajoiksi tasaantuneiden vuosien jälkeen Mustonen ja Räty onnistuivat sotkemaan välinsä uudestaan niin nopeasti. Ennen elokuun 2021 Calgaryn MM-kisoja välit olivat kirjan mukaan arvostavat, mutta muutaman väärinkäsityksen jälkeen alkoi nopea syöksykierre. Se mikä mediassakin on näyttäytynyt kahden ison egon riitana, laajeni jostain syystä isomman porukan syytöksiksi Mustosta vastaan. Konkreettisella tavalla nuo syytökset muuttuivat teoiksi (anonyymien pelaajien kirjelmä) vasta sen jälkeen, kun Rädyn olympiaunelma oli murskaantunut lopullisesti. Kirjassa asiaa selitetään vain lyhyesti ja jonkinlaista sankarillista kuvaa maalaillen, että oman julkisuuskuvansa pilaamisen riskilläkin tuo prosessi on muidenkin pelaajien vuoksi tms. tehtävä. Voi olla, että tulevaisuudessa käy todellakin ilmi jotain raskaan luokan epäasiallista käytöstä ja sillä tavalla tämä kaikki tuntuu välttämättömältä. Kirja ei kuitenkaan tuohon vielä vastaa.

Epäasiallisesta käyttäytymisestä ei varsinaisesti kuitenkaan kerrota mitään konkreettisia esimerkkejä, jos ei oteta lukuun matkan varrelta Mustosen ajoittaisia pikkumaisia kommentteja jne. Rädylle. Eihän ne kuulosta aikuisten fiksuilta kommenteilta, mutta lienee tulkinnanvaraista missä epäasiallisen käytöksen raja menee. Onneksi asiaa selvitetään nyt ihan SUEK:issa asti, niin ehkä tuokin raja selkiintyy. Joukkueurheilussa sanotaan välillä tiukastikin ja monesti sitä ei koe kumpikaan epäasiallisena käytöksenä. Kirjasta käy silti ilmi, että siinä missä Räty arvostaa Mustosta joukkueen valmentamisesta varsinaisen jääkiekon osalta, hän ei pidä Pasia hyvänä ihmisjohtajana.

Keittiöpsykologisesta näkökulmasta mietityttää, kuinka paljon tuoreeseen Mustos-konfliktiin on vaikuttanut ja heijastunut myös Nooran raskaat kokemukset kiinalaisjoukkueen toiselta kaudelta 2018–19. Silloin Nooralla meni sukset ristiin todella pahasti autoritäärisen päävalmentaja Bob Deraneyn kanssa. Kirjan mukaan joukkue ei voinut hyvin valmentajan johdolla, eikä pelikään sujunut vaikealla toisella kaudella, kun CWHL:n taso nousi olympialaisten jälkeen. Kirjan perusteella Räty oli merkittävässä roolissa, että Deraney sai potkut kesken kauden. Tosin kirjassa kuvatun perusteella se oli kyllä ihan oikea ratkaisu joukkueen johdolta. Väistämättä herää sellainenkin ajatus, että Mustosen kohdalla historia toistaa itseään kun jo kerran on pystytty hoitamaan valmentajalle potkut. Tosin Mustosen valmennuspesti on jo päättynyt ja olisi päättynyt muutenkin Pekingin olympialaisten jälkeen.

Toinen ihmetyttävä asia on, että jenkkiyliopistossa journalistiikkaa opiskellut Räty toteaa kirjassa oppineensa jossain vaiheessa kantapään kautta, että median haastattelut pitää pyytää aina tarkastettavaksi ennen julkaisua. Jostain syystä syksyllä 2021 kohun alkaessa tuli kuitenkin julki haastatteluja, joissa media teki hänen mielestään vääriä tulkintoja hänen sanomisistaan. Kirjassa todetaan myös, että Räty ei ollut se, joka kertoi Ilta-Sanomien toimittajalle (oletettavasti Sasha Huttuselle) etukäteen tiedon siitä, että häntä ei valita marraskuun Kanada-otteluihin. Tai oikeastaan hän oli kyllä myöntänyt asian muuta aihetta koskevan haastattelun yhteydessä, mutta kieltänyt asian julkaisemisen ennen maajoukkueen tiedotustilaisuutta. Kirjan mukaan toimittaja sai tiedon kuitenkin myös toisesta lähteestä (mitä ei kirjassa nimetä) ja sen perusteella julkaisi asian etukäteen. Kirjassa todetaan, että myös Pasi Mustoselle selvisi myöhemmin, kuka vuotaja on, vaikka toki ensimmäiseksi epäili Rätyä asiasta.

Yhtenä pienenä yksityiskohtana jäi mietityttämään, onko se Rädyn vai kirjailijan ratkaisu, että kirjassa puhutaan todella moneen kertaan "naisten SM-liigasta". Sellaistahan ei ole ollut olemassa koskaan. Sarja oli 1982–2017 naisten SM-sarja ja sen jälkeen nimi on ollut Naisten Liiga. Ymmärrän, että toimittajia myöten asiassa on sekoiltu vuosien aikana paljon, koska lajin perusasioidenkin tunteminen on monesti kovin hataralla pohjalla. Mutta kun tehdään elämäkerta yhdestä lajin suurimmasta tähdestä, niin tällaisten yksityiskohtien olettaisi olevan kunnossa.

Äänikirjaankin olin lipsahtanut muutamia virheitä. Ehkä huvittavin niistä oli kun 100 000 dollaria kaudessa olikin muuttunut muotoon 100 000 dollaria kuukaudessa. Piti vielä tarkistaa tekstistä, että kuulinko minä oikein.

Tällaisia ajatuksia kirjasta ja varsinkin tuoreen kohun näkökulmasta. Varmasti muitakin nostoja kirjasta pystyy tekemään ja voi olla teen myöhemmin itsekin. Suosittelen edelleen lukemaan tuon kirjan.
 
Viimeksi muokattu:

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Mustosta puolustavasta kirjelmästä en ole vielä kommentoinutkaan mitään. Olen samaa mieltä, että on ikävää, kun nokittelu jatkuu edelleen median kautta. Siinä ei voita kukaan. Tavallaan kuitenkin ymmärrän reaktion, kun syytökset ovat olleet julkisuudessa aika yksipuolisia jo vuoden ajan. Varsinkin nyt kun asia on laajentunut Rädyn lisäksi koskemaan 15 muutakin pelaajaa, tuo reaktio on aika odotettava niiltä pelaajilta, jotka eivät tunnista syytöksiä maajoukkueen toiminnaksi. Mustosen avunpyyntöviesteistä tulee kyllä hieman "Mirjam Penttinen" -fiilikset, mutta todennäköisesti jonkinlaisia ulostuloja olisi nähty ilman Mustosenkin aloitteellisuutta uusimman kirjelmän laatimiseen ja siihen osallistumiseen.

Julkisesti nimellään viestin allekirjoittaneet ovat jo lopettaneet maajoukkueuransa, kuten näissä tilanteissa yleensäkin tapahtuu. Symbolista on, että tammikuussa anonyymin kirjelmän tehneitä pelaajia oli 16 ja tähänkin ulostuloon on saatu 16 maajoukkuepelaajaa, jotka haluavat pysyä nimettöminä ainakin tässä vaiheessa.

Nimellään allekirjoittaneista pelaajista on mielenkiintoista huomata, että he ovat kaikki keskushyökkääjiä ja pelaajaprofiililtaan vielä myös tunnollisesti puolustusveloitteensa hoitavia senttereitä. Niin sanotusti joukkuepelaajia. Sallinen otti elokuussa äänekkäästi kantaa Tapanin hääreissuun ja iltapäivälehden asiantuntijakommentaattorina toiminut Leppänen totesi Rädyn valintakohusta niin, että olisi itse valinnut Rädyn mukaan, mutta hän ymmärtää valmentajankin näkökulman, miksi maalivahtivalinnat menivät näin.

Sari Kärnä on mielestäni mielenkiintoinen ja hieman yllättäväkin nimi allekirjoittaneiden joukossa. Vasta 27-vuotiaana ensimmäiset arvokisat pelannut hyökkääjä nousi maajoukkueen runkopelaajaksi vasta varsin myöhäisellä iällä ja juurikin Mustosen aikakaudella. Toki yksittäisiä maajoukkuepelejä oli vyöllä jo aiemmiltakin kausilta. Ura maajoukkueessa päättyi kuitenkin talvella 2018, kun seurajoukkueessa pisteitä rohmuava hyökkääjä ei samalla tavalla onnistunut maalinteossa maajoukkueessa, vaan roolista muodostui enemmän alaketjujen puolustava ja alivoimaa pelannut hyökkääjä. Kärnä jäi niukasti olympiajoukkueen ulkopuolelle. Myös seurajoukkueessa ura päättyi samana keväänä SM-hopeaan. Sen jälkeen poliisiuraansa keskittyneen hyökkääjän olemus näytti olympiavalintojen jälkeen ainakin katsomoon, että valtavan pettymyksen mukana lajista oli kadonnut suurin hohto. Tällaisen pettymyksen jälkeen voisi kuvitella, että pelaajan nimi saattaisi löytyä myös valmentajaa kampittavasta kirjelmästä. Ainakin jos motiivina olisi pelkkä kosto.

Tanja Niskanen on nimetyistä pelaajista pelannut viimeksi Naisleijonissa. Sentterin maajoukkueura päättyi vasta hiljattain kevään olympialaisiin. Myös seurajoukkueura päättyi keväällä. Tässäkin tapauksessa syynä oli haasteet työelämän ja huippu-urheilun yhdistämisessä.

Viime talvena Rädyn valintakohua julkisesti arvostelleista ja jopa Mustosen potkuja vaatineista entisistä maajoukkuepelaajista moni kuluu Rädyn kirjankin perusteella maalivahdin läheiseen ystäväpiiriin sekä opiskelu-, kämppä- tai seurajoukkuekavereihin. En olisi yllättynyt, jos tammikuun kirjelmän allekirjoittaneista anonyymeistä pelaajista löytyy samoja nimiä.

Täällä keskustelupalstalla on useaan otteeseen esitetty kysymys, että pystyisikö Räty masinoimaan 16 pelaajaa Mustosta vastaan. Mielestäni näyttää ihan mahdolliselta, että hän pystyisi, mutta yhtä todennäkoistä on, että Mustosen heikkoudet ihmisjohtajana ovat jo itsessään ruokkineet tuollaisen opposition syntymistä. Maaperä on saattanut olla siis hedelmällinen mahdolliselle kapinalle.

Surullistahan tuollaisten jakolinjojen syntymisessä on, että ne saattavat pilata vuosia kestäneitä ystävyyssuhteita pysyvästi. Yksilöt joutuvat ristiriitaiseen asemaan, kun eivät voi olla yhtä aikaa lojaaleja riitaantuneille osapuolille, vaan joutuvat valitsemaan jonkin puolen. Tässä vaiheessa ei voine sulkea pois sitäkään mahdollisuutta, että Tanskan MM-kisojen fiasko liittyisi jollain tavalla tuollaisiin jakolinjoihin joukkueen sisällä, vaikka päävalmentaja Toivolan suulla vakuuteltiinkin joukkueen sisällä olevaa hyvää ilmapiiriä. Siinäkin mielessä on mielenkiintoista nähdä marraskuun maaotteluiden pelaajavalinnat ja peliesitykset.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös