Jälkipuinti Naisleijonien Pasi Mustosen aikakaudesta

  • 37 878
  • 205

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Mediakohu Naisleijonien ympärillä ei ole laantunut, vaikka Pasi Mustosen päävalmentajakausi päättyi helmikuussa 2022 Pekingin olympialaisiin. Sen sijaan sittemmin on tullut julki myös 16 pelaajan ennen olympialaisia laatima kirjelmä, jonka syytösten selvittäminen SUEKissa viittaa siihen, että tämä aihe pysyy jatkossakin esillä. Siksi lienee siis aika viimeinkin eriyttää tämä keskustelu naisten maajoukkuetta käsittelevästä yleisketjusta. Vaikka koko vyyhti surettaa ja turhauttaa, niin en halua mitenkään tukahduttaa keskustelua. Sen sijaan tuo nyt jo enemmän tai vähemmän joukkueen lähimenneisyyteen liittyvä aihe tuntuu tukahduttavan muutenkin varsin vaatimattoman keskustelun naisten maajoukkueen ajankohtaisista tapahtumista. Siksi katsoin tarpeelliseksi avata oman ketjunsa kuohuttavalle aiheelle.

Naisten maajoukkuetta yleisesti ja välillä kaikkea vähänkään jääkiekkoa pelaaviin naisiin liittyvää maan ja taivaan väliltä käsittelevä ketju on aloitettu marraskuussa 2009. Tähän päivään mennessä ketjuun on kasvanut 31 sivun ja 772 viestin suuruiseksi. Vieläkin jatkuvan julkisuussirkuksen voinee katsoa alkaneen noin vuosi sitten 16.10.2021, kun Ilta-Sanomat uutisoi kaksi viikkoa etuajassa, että saamiensa tietojen mukaan Noora Rätyä ei valita Naisleijonien marraskuisiin Kanada-otteluihin. Tuolloin ketjussa mentiin sivulla 16 ja uutista koskeva viesti oli ketjun 379. Toki Rädyllä ja Mustosella oli tuolloin jo takana 5-6 vuotta tulista historiaa, joka on aina välillä päässyt leimahtamaan mediassa asti ja välillä yhteistyö on puolestaan sujunut mallikkaan asiallisesti ilman draamaa.

Viestien määrä on siis vuoden aikana yli tuplaantunut ja suurin osa viesteistä on käsitellyt ensiksi Rädyn ja Mustosen julkisuuden kautta käytyä riitaa ja sittemmin syytöksiä Mustosen epäasiallisesta käyttäytymisestä maajoukkueen päävalmentajana. Välillä on keskustelu on ajautunut myös aika kauas jääkiekosta melkoisiin stereotypioihin ja yksinkertaistuksiin ilmiselviä provoiluita unohtamatta.

Myös tämän vuoden aikajakson sisään osui olympialaiset, jonka naisten jääkiekkoa koskevaan keskusteluketjuun väittäisin kertyneen niin ikään satoja viestejä tähän aiheeseen liittyen, kun Noora Rätyä ei valittu olympialaisiinkaan. Sasha Huttusen paljastustwiitin ja Naisleijonien ensimmäisen ottelun välissä ketjuun kertyi noin kahdessa viikossa yli 300 viestiä, joista suurin osa koski Rätyä ja Mustosta. Toki tuo asia liittyi ajankohtaisesti myös olympialaisiin, mutta yhtä kaikki muu keskustelu 10 joukkueen turnauksesta oli tukahtua kahden henkilön julkisuudessa käytyjen riitojen alle. Yhteensä olympialaisten keskusteluketjuun kertyi 25 sivua ja 607 viestiä.

Toinen jokaisissa olympialaisissa nouseva ketjua täyttävä aihe oli, että kuuluuko naisten jääkiekko olympialaisiin. Avausviestissä esittämäni toive keskustella tuosta aiheesta siihen liittyvässä ketjussa kuului selvästi kuuroille korville, koska siinä ketjussa viimeisin viesti on edelleen 2018 olympialaisten jälkeen.

Tämän lisäksi olympiaturnauksen aikana liveseurantaketjuun kertyi keskustelua 92 sivun ja 2280 viestin verran.

Silläkin riskillä, että saan itsemoderoinnista oman palstahistoriani ensimmäisen pelikiellon, pistän nyt alulle tämän keskusteluketjun. Toivon, että keskustelu Mustosta koskevista syytöksistä voisi pysyä tässä ketjussa ja naisten maajoukkueen yleisketju voisi keskittyä nykyisen maajoukkueen toimintaan ja tapahtumiin. Sitä on kuitenkin koko ajan. Maajoukkuepelaajat jatkavat uraansa seurajoukkueissa ja kokoontuvat useita kertoja vuodessa turnauksiin ja muihin maajoukkuetapahtumiin. Tuo kaikki ansaitsee ketjun, jossa noiden tapahtumien seuraaminen ei tukahdu lähimenneisyyden kohujen perkaamisten alle.

Toivon, että @Moderaattorit jaksaisivat jatkossa kiinnostua myös naisten jääkiekkoon liittyvästä keskustelusta. Liian usein näihin ketjuihin eksyy asiallisen ja punnitun keskustelun sijaan nimimerkkejä ilmiselvän provosoimisen merkeissä heittämään puhkikuluneita onelinereita, joilla ei ole mitään muuta tavoitetta kuin vain suututtaa ja väsyttää naisten jääkiekoon intohimoisemmin suhtautuvia suossa painimiseen. Meitä ei ole yhtään liikaa ja itseäni ainakin surettaa aina, kun itselleni rakkaan lajiyhteisön ummehtuneempi pääty tulee painamaan alas jo valmiiksi elintilastaan kynsin ja hampain taistelevaa naiskiekkoa.
 

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Pakko antaa erityiskehut @lunde , juuri tämä on oikea veto tässä tilanteessa. Toivottavasti tänne siirtyy kokonaisuudessaan tuo Räty Mustonen miekkailu, jolla ei kauheasti naisten kiekkoa edistetä, oltiinpa puolella tai toisella.

Aiheeseen mun ainoa mielipide on, että jostain syystä lähti toisella osapuolella lapasesta koko asia. tässä tilanteessa olisi pitänyt debatti mediassa päin vastoin rauhoittaa ja vatvoa vasta sen jälkeen kun SUEK kantansa ja näkemyksensä antaa, mutta kiekko edellä menemään ei maltti riittänyt. Sääli.

Medialle itselleenhän tämä on tietty leipää pöydällä ja piiskata täytyy niin kauan voi kotiin kantaa.
 

Jan Koller

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät ♠, Carolina Hurricanes
Aiheeseen mun ainoa mielipide on, että jostain syystä lähti toisella osapuolella lapasesta koko asia.
Eikös tuon julkitulon ainoa tarkoitus ollut mainostaa kirjaa?

Onkos tilanne nyt se, että 3 pelaajaa on nimellään pyytänyt selvitystä ja 10+16 on sitä mieltä, että Mustosta hiillostetaan nyt turhaan?
 

Ötökkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Panthers, Lentävä maalivahti
Kannattaa muuten lukea se kirja ( jos et ole vielä lukenut) sillä kyllä siitä tietynlainen kuva vahvistuu. Paljon on asennetta ” minä teen mitä haluan, muut mitä osaavat tai käsketään”
Vaikka Räty olisi miten mulkku, niin aika mestari täytyy olla että saa 15 muuta pelaajaa tekemään kirjelmää Mustosesta. Harvasta paskasta johtajasta on kaikki sitä mieltä että se on paska.

Sitäpaitsi: Naislätkässä et siitä ammattia tee ilma tuota asennetta. Valitettavasti.
 

Ötökkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Panthers, Lentävä maalivahti
Henk. koht olen sitä mieltä, että jos missä tahansa yhteisössä on noin suuri epäluottamus johtoa kohtaan, niin silloin ongelmia on vaikka 30 yhteisön jäsentä ei sitä näkisikään. Olympialaisista on jo aikaa - miksi mitään ei ole tehty ennen kun tämä tuli ryminällä julkiseksi? Se minua kiinnostaa.
 

Quaser

Jäsen
Suosikkijoukkue
O'Neill, KiVa
Vaikka Räty olisi miten mulkku, niin aika mestari täytyy olla että saa 15 muuta pelaajaa tekemään kirjelmää Mustosesta. Harvasta paskasta johtajasta on kaikki sitä mieltä että se on paska.

Sitäpaitsi: Naislätkässä et siitä ammattia tee ilma tuota asennetta. Valitettavasti.
Ei tarvii olla mestari vaan tietty luonne. Lisäksi vaikka sukupuolta ei saisi mainita, sekin vaikuttaa.

Kaikki ei myöskään ole sitä mieltä että johtaja on paska, kuten lööpeistäkin voit huomata.

Viimeiseen lauseeseen: paskapuhetta.
 

Ötökkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Panthers, Lentävä maalivahti
Ei tarvii olla mestari vaan tietty luonne. Lisäksi vaikka sukupuolta ei saisi mainita, sekin vaikuttaa.

Kaikki ei myöskään ole sitä mieltä että johtaja on paska, kuten lööpeistäkin voit huomata.

Viimeiseen lauseeseen: paskapuhetta.
Niin, kaikki eivät ole sitä mieltä. Mutta sinun mielestäsi ongelmaa ei ole jos 30 on tyytyväisiä ja 16 ei?
 

Glove

Jäsen
Henk. koht olen sitä mieltä, että jos missä tahansa yhteisössä on noin suuri epäluottamus johtoa kohtaan, niin silloin ongelmia on vaikka 30 yhteisön jäsentä ei sitä näkisikään. Olympialaisista on jo aikaa - miksi mitään ei ole tehty ennen kun tämä tuli ryminällä julkiseksi? Se minua kiinnostaa.
Ymmärtääkseni liitto ei tehnyt asian suhteen mitään ennen kuin nämä valituksen tehneet tulivat liitolle omilla nimillään esiin. Mikä sinänsä on hyvä, sillä vaikeahan siinä on mitään tehdä jos ei ole tiedossa ongelman osapuolia. Nimettömän valituksenhan olisi voinut tehdä vaikka joku ihan ulkopuolinen.
 

Ötökkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Panthers, Lentävä maalivahti
Ymmärtääkseni liitto ei tehnyt asian suhteen mitään ennen kuin nämä valituksen tehneet tulivat liitolle omilla nimillään esiin. Mikä sinänsä on hyvä, sillä vaikeahan siinä on mitään tehdä jos ei ole tiedossa ongelman osapuolia. Nimettömän valituksenhan olisi voinut tehdä vaikka joku ihan ulkopuolinen.
Normaalisti esim työyhteisössä nimenomaan kysytään sitä nimetöntäkin palautetta, koska kaikki eivät kykene suoraa palautetta antamaan. Lisäksi ymmärsin että osa pelkäsi/pelkää oman asemansa puolesta mikäli valittaa.

Ehkä Mustonen vain on ollut liian kauan valmentajana.
 

Animal

Jäsen
Vaikka Räty olisi miten mulkku, niin aika mestari täytyy olla että saa 15 muuta pelaajaa tekemään kirjelmää Mustosesta. Harvasta paskasta johtajasta on kaikki sitä mieltä että se on paska.
Oletko varma ettei näiden 15 joukossa ole niitä ex pelaajia, jotka on potkittu aikanaan kiusaajina pihalle?
 

Animal

Jäsen
Oletko varma, että ne Mustoselle liputtaneet ei olisi olleet niitä kiusaajia joista valittajat on valittaneet?
No se lienee varmasti todennäköisin vaihtoehto, että ne asettuvat Mustosen tueksi, jotka Mustonen valmennusryhmineen on ollut tiputtamassa maajoukkuetoiminnasta kiusaajina.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Kummallinen tilanne, kun osapuolet syyttelevät toisiaan, ja ovat sitä tehneet jonkin verran jo mediassakin suoraan. Kuitenkaan oikein kukaan ei kerro, että mitä siellä nyt sitten oikeasti on tapahtunut, josta tämä kaikki kalabaliikki on saatu aikaan. Siis ihan konkretiaa. Mitä esimerkiksi se Mustosen väärä toiminta ihan konkreettisesti on ollut?

Paha se on näiden mediajuttujen perusteella varmuudella asettua oikein kummankaan puolelle, että kumpi tuossa nyt on sitten oikealla asialla, ja kumpi ei.
 

Quaser

Jäsen
Suosikkijoukkue
O'Neill, KiVa

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Minä olen vetänyt omat johtopäätökseni Mustosesta hänen julkisten esiintymistensä ja sanomistensa pohjalta. Sama koskee Rätyä. Minulla ei ole ollut kumpaakaan vastaan minkäänlaisia ennakkoasenteita, enkä näe tässä asiassa sukupuolilla olevan mitään roolia.

Kunnianhimoiset ihmiset koetaan usein hankaliksi. He vaativat itseltään paljon ja samalla se levy jää usein päälle myös muita kohtaan. Jokainen tosissaan alallaan huipulle tähtäävä joutuu ihan oikeasti tekemään todella suuria uhrauksia ja monen päähän mahtuu vain ja ainoastaan se oma laji/juttu. Se on usein ainoa keino saavuttaa jotain tai olla suuremmin kyseenalaistamatta, onko omassa touhussa mitään järkeä.

Yksi vähälle huomiolle jäävä asia on se, että moni huipulla oleva tai sinne tähtäävä, on yleensä melko nuori, tai ainakin nyt alle keski-ikäinen, ja elämänkokemus muilta osin on kovin suppeaa. Kaikki aika ja energia menevät unelman tavoitteluun ja elämä on usein muutenkin aika ehdotonta, jolloin rentous on usein kaukana yhtään mistään. Korkeintaan kentällä kaikki muu unohtuu. Elämä pyörii oman itsen ympärillä ja usein ympäristöllä on vaikea sellaista käsittää, jolloin tulee helposti vastakkainasettelua tai väärinymmärryksiä. Totta kai on myös ”rentoja menestyjiä”, mutta yllättävän moni oman lajinsa huippu on muiden mielestä hankala, tosikko, mulkku, liian kilpailuhenkinen, itsekäs, suvaitsematon ja vaikka mitä muuta negatiiviseksi miellettyä. Ja ikävä kyllä, jos vielä satut olemaan nainen, piirteet koetaan vieläkin negatiivisempina. Myös naiset itse ajattelevat niin. Se on edelleenkin ihan oikeasti vähän enemmän ok miehelle olla kunnianhimoinen ja vaikka vähän opportunistikin kuin naiselle, vaikka tokihan tämäkin on vuosien saatossa muuttunut tasa-arvoisempaan suuntaan.

Kun vuodet sitten vierii ja elämänkokemusta karttuu, moni intohimoinen alansa huippu tekisi monta asiaa toisin. Nämä asiat vain tajuaa yleensä aina jälkikäteen tai vasta silloin, jos kaikki menee päin helvettiä ja on pakotettu kohtaamaan tiettyjä kipupisteitä. Onhan Rätykin myöntänyt, että olisi voinut hoitaa monta asiaa toisin. Ei nämä asiat poikkea meidän muiden elämään liittyvistä jälkiviisasteluista yhtään. Minäkin tekisin jälkikäteen monta asiaa toisin ja reagoisin moneen asiaan eri tavalla kuin tapahtumahetkellä.

Noora Räty on epäilemättä kunnianhimoinen ja monille jo pelkästään se edustaa jotain negatiivista. Kunnianhimo ei tietenkään ole oikeutus huonolle käytökselle, mutta käsittääkseni tässä ei nyt ole missään vaiheessa ollut kysymys Noora Rädyn huonosta käytöksestä esim. joukkuekavereita kohtaan, vaan Rädyn ja Mustosen keskinäisestä biiffistä, joka on nyt sitten kilpistynyt tähän tilanteeseen. Jos ongelma olisi Rädyssä, hänet olisi jätetty maajoukkueen toiminnasta pois jo ajat sitten. Ja jos ei olisi, siitäkään syyttävä sormi ei osoittaisi Rätyä, vaan joukkueen päävalmentajaa. Noora Räty on omilla lahjoillaan ja työllään noussut tiettyyn asemaan joukkueessa, eikä se todellakaan ole yhdentekevää. Ei hänen tarvitse enää todistella, kestääkö pää tiukassa paikassa tai pystyykö pelaamaan täydet 60 minuuttia Kanadaa tai Jenkkejä vastaan. Toki hänen pitää läpäistä muuten "riittävän korkea pelivire", kuten muillakin, mutta tuskin hänen kohdallaan on tarvinnut koskaan miettiä, onko hän esim. fyysisesti vaaditussa kunnossa. Mulle ei myöskään ole missään vaiheessa tullut kuvaa, että Räty olisi esim. protestoinut Anni Keisalan asemaa ykkösveskarina, pikemminkin päinvastoin. Räty on protestoinut sitä, että Mustonen on ignoorannut hänen siviilityönsä vaatimukset ja sitoumukset ja sen seurauksena Mustonen jätti valitsematta hänet kisoihin ja vittuili päälle. Lisäksi Mustosen julkiset kommentit esim. Rädyn apurahoihin liittyen olivat niin törkeitä, että ei sellaista voi oikeasti vain olan kohautuksella sivuuttaa. Niin ei vain toimita. Vaikka Mustonen olisi ollut oikeassa, mitä hän ei edes ollut, noin ei vain käyttäydytä. Tässä mielessä valmentajuus ei poikkea yritysjohtamisesta mitenkään. Mustonen olisi ansainnut rikostutkinnan lausunnoistaan, joten arvostan Rätyä, että jätti tämän kortin kuitenkin käyttämättä. Itse en välttämättä olisi niin tehnyt.

Mustoselta odotetaan erilaisia asioita kuin Rädyltä. Rätyä koskee samat säännöt kuin muitakin pelaajia, mutta tokihan nykyaikana työyhteisöissä aina joudutaan ottamaan yksilötkin huomioon, emmehän elä missään Neuvostoliitossa. Tuskin Räty myöskään ainoa on ollut. Virheitä on varmasti tehty laajalla skaalalla, mutta tilanne ei saisi koskaan kilpistyä tällaiseksi julkiseksi riitelyksi, vaan asiat pitäisi saada sovittua jollakin tavalla kulisseissa.

Mun mielestäni tämä Juha Hiitelän kirjoitus on erinomainen tilannekuvaus koko asiasta:


Jääkiekkoliitolla on viime kädessä ylin vastuu ja sitä vastuuta on väistelty aivan tolkuttoman pitkään. Voiko kukaan kuvitella, että miesten puolella tapahtuisi samoin? Että miesten A-maajoukkueessa riideltäisiin julkisesti näinkin pitkään, eikä liitto puuttuisi mitenkään asiaan? Ei todellakaan. Koska Leijonissa pyörii raha, pelaajilla ja valmentajilla on korkea julkinen status, mainehaitta olisi mittava ja sponsorit ärähtäisivät. Nyt liitossa ilmeisesti ajateltiin, että ketään ei oikeasti jaksa kiinnostaa, mitä naisten maajoukkueessa tapahtuu, joten mitään ei myöskään tarvitse tehdä. No, väärässä olivat. Jos liitto olisi ollut kartalla, tai edes halunnut olla, todennäköisesti näin suurelta kohulta olisi vältytty. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko ilmoitukset liitolle olleet nimettömiä vai ei. Puolueeton tutkinta olisi pitänyt käynnistää heti. Sen tutkinnan tarkoitus on selvittää, onko mitään sopimatonta tapahtunut. Kyllä ne nimettömät astuvat yleensä aina esiin siinä vaiheessa, kun näyttää siltä, että hommat alkavat edetä ja heidät otetaan tosissaan. Ja jos eivät astu, on vaikea tutkia. Ja sekin voidaan todeta. Mutta vastuun väistelystä ei ikinä seuraa mitään hyvää, päinvastoin. Ja se nähtiin tässäkin taas.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Kunnianhimoiset ihmiset koetaan usein hankaliksi. He vaativat itseltään paljon ja samalla se levy jää usein päälle myös muita kohtaan. Jokainen tosissaan alallaan huipulle tähtäävä joutuu ihan oikeasti tekemään todella suuria uhrauksia ja monen päähän mahtuu vain ja ainoastaan se oma laji/juttu. Se on usein ainoa keino saavuttaa jotain tai olla suuremmin kyseenalaistamatta, onko omassa touhussa mitään järkeä.

En tiedä minkälaisessa ympäristössä sinä olet toiminut, mutta omat kokemukseni naishuippujen kanssa on osoittanut sen, että kunnianhimoinen pelaaja ei ole hankala, koska hän on kunnianhimoinen - vaan ennen kaikkea siksi koska hän on... noh... hankala ja raskas persoona. Mutta tietääkseni tämä sama koskee myös miesten puolta.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
En tiedä minkälaisessa ympäristössä sinä olet toiminut, mutta omat kokemukseni naishuippujen kanssa on osoittanut sen, että kunnianhimoinen pelaaja ei ole hankala, koska hän on kunnianhimoinen - vaan ennen kaikkea siksi koska hän on... noh... hankala ja raskas persoona. Mutta tietääkseni tämä sama koskee myös miesten puolta.

Minä olen toiminut ihan kaikenlaisissa ympäristöissä naisten kanssa: alastomana pukukopissa täyteen tällinkiin :). Pidän itseäni myös erittäin hyvänä ihmistuntijana ja aika usein kiinnitän nopeasti huomioita pieniin asioihin, mitä muut ympärillä olevat eivät välttämättä koskaan huomaa. Mulle ihmisten sanaton viestintä merkitsee usein enemmän kuin sanallinen ja yllättävän moni ihminen paljastaa erilaisia asioita tiedostamattaan.

Raskaat ihmiset ovat yleensä tosiaan raskaita muutenkin, sukupuoleen katsomatta, mutta toisille ympärillä olevien se kunnianhimo on punainen vaate, jos itseltä puuttuu oman kunnianhimon kohde. Tuntemukset ja kokemukset ovat aina hyvin henkilökohtaisia ja ikäluokissakin on usein suuria eroja, miten asiat otetaan ja koetaan. Räty nyt kuitenkin kuuluu sellaiseen ikäluokkaan, joka on kasvanut kovankin palautteen ilmapiirissä ja aikana, jolloin koutseille oli ”sallittua” ylittää aika paljon enemmän hyvän maun rajoja kuin nykyiset parikymppiset sietää. Hän ei myöskään tyyppinä vaikuta kovinkaan herkältä, vaikka varmasti hyvin oman arvontuntoinen onkin. Mutta ehkä sekin on enemmän seurausta omista näytöistä ja kokemuksista kuin primadonnailusta. Ja se on musta ihan oikein. En mäkään söisi enää samaa paskaa kuin nuorempana märkäkorvana tuli syötyä, ”koska oli pakko”, kun näytöt olivat ohuet.

Aion ehdottomasti jossain vaiheessa lukea Rädyn kirjan ja katsotaan sitten, muuttuvatko omat näkemykseni. Sekin on hyvin mahdollista. Mä kommentoin asioita vain niiden asioiden perusteella, mitä olen itse havannoinut julkisten esiintymisten ja olemuksen perusteella. Se on ihan selvää, ettei kaikkia voi, eikä edes tarvitse miellyttää.
 

Ujcik#11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Pittsburgh
Kyllähän Noora myöntää kirjassaan, että oli ylimielinen muita pelaajia kohtaan esimerkkinä nyt jos ei ollut pelivuorossa, ei alkulämmittelyssä viitsinyt mennä edes polvilleen kun ei kiinnostanut jos ei itse pelannut. Toisekseen syytti avoimesti omista takaiskuistaan joukkuekavereitaan. Puhuu muutenkin itsestään maailman parhaana maalivahtina.

Nooran voitontahto on aivan hirmuinen ja voiton eteen ollaan oltu valmiita tekemään ihan mitä tahansa. Noora niputtaa naisurheilijat hiljaisiksi hissukoiksi ja nostaa itsensä kriittiseksi ajattelijaksi sekä rajusti valmentajaa kyseenalaistavaksi asiantuntijaksi. Vaikeasta ja todella haastavasta persoonasta on kyse ja sen tosiaan Noorakin myöntää itse.

Noora tuo kirjassa esille, ettei häntä osattu käsitellä oikein, koska oli niin tunnepitoinen ihminen. Puhui ja teki ensin, mietti sitten.
Kahnauksia ja konflikteja oli jatkuvasti pelikavereiden, valmentajien kanssa ja koulussa opettajien kanssa, koska ei vain pystynyt kunnioittamaan naisauktoriteettia.

Erikoinen luonne näkyi siinä, että vaati että häntä valmennetaan kuin miehiä, vaati suoraa palautetta, muttei toisaalta kestänyt pienintäkään kritiikkiä.

Joku kysyi, pystyisikö Noora käännyttämään 16 pelaajaa valmentajaa vastaan ja järjestämään tällaisen koston ? Pystyisi.
Veikkaan ettei Nooralla ole kiinnostanut hetkeäkään Suomen menestys Olympiakisoissa sen jälkeen kun häntä ei haluttu enään maajoukkueeseen.

Mutta lukemalla kirjan pystyy paremmin ymmärtämään, millaisista olosuhteista, taustoista hän tulee.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Ihan anekdoottina, tiedän nuoren naispelaajan joka lopetti lupaavan uran, koska joutui joukkueessaan kiusatuksi kunnianhimostaan ja työnteostaan oman kuntonsa eteen. Että voi se noinkin päin kääntyä, että kunnianhimoinen jääkin yksin.
Ymmärrän kyllä tuonkin. Itse lähinnä kommentoin omasta näkökulmastani ja kokemuksistani naisten valmentajana.
 

Peluuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
JoKP
Kyllähän Noora myöntää kirjassaan, että oli ylimielinen muita pelaajia kohtaan esimerkkinä nyt jos ei ollut pelivuorossa, ei alkulämmittelyssä viitsinyt mennä edes polvilleen kun ei kiinnostanut jos ei itse pelannut. Toisekseen syytti avoimesti omista takaiskuistaan joukkuekavereitaan. Puhuu muutenkin itsestään maailman parhaana maalivahtina.

Nooran voitontahto on aivan hirmuinen ja voiton eteen ollaan oltu valmiita tekemään ihan mitä tahansa. Noora niputtaa naisurheilijat hiljaisiksi hissukoiksi ja nostaa itsensä kriittiseksi ajattelijaksi sekä rajusti valmentajaa kyseenalaistavaksi asiantuntijaksi. Vaikeasta ja todella haastavasta persoonasta on kyse ja sen tosiaan Noorakin myöntää itse.

Noora tuo kirjassa esille, ettei häntä osattu käsitellä oikein, koska oli niin tunnepitoinen ihminen. Puhui ja teki ensin, mietti sitten.
Kahnauksia ja konflikteja oli jatkuvasti pelikavereiden, valmentajien kanssa ja koulussa opettajien kanssa, koska ei vain pystynyt kunnioittamaan naisauktoriteettia.

Erikoinen luonne näkyi siinä, että vaati että häntä valmennetaan kuin miehiä, vaati suoraa palautetta, muttei toisaalta kestänyt pienintäkään kritiikkiä.

Joku kysyi, pystyisikö Noora käännyttämään 16 pelaajaa valmentajaa vastaan ja järjestämään tällaisen koston ? Pystyisi.
Veikkaan ettei Nooralla ole kiinnostanut hetkeäkään Suomen menestys Olympiakisoissa sen jälkeen kun häntä ei haluttu enään maajoukkueeseen.

Mutta lukemalla kirjan pystyy paremmin ymmärtämään, millaisista olosuhteista, taustoista hän tulee.
Juuri noin. Luin urheilulehdestä Marika Lehdon (Rädyn omaelämäkerran kirjoittaja) kirjoittaman artikkelin Rädyn ja Mustosen vuorovaikutuksesta 2015 - 2022. Kyllähän siitä sellainen kuva tulee, että Mustonen on toiminut niinkuin aavistuksen autoritääriset valmentajat toimivat. Räty taas on auktoriteettikammoinen ja kyvytön terveellä tavalla ymmärtämään, että valmentaja on kuitenkin viime kädessä hänen "esimiehensä". Yleensähän valmentajien ei sitä tarvitse erikseen tuoda esille, mutta Rädyn kohdalla siihenkin suuntaan oli Mustosen pakko mennä. Toki Mustonen on (onneksi) nykyisen valmentajan lähes täydellinen vastakohta, mutta sympatiani ehdottomasti hänen puolellaan tässä kokonaisuudessa. Tiedän, että hyvin laaja joukko erityisesti jääkiekkoa seuraavista (miehistä) yliarvostaa Rädyn kaltaisen urheilijan tiettyjä ominaisuuksia. Niistä onkin ainakin mekaanisesti ajateltuna hyötyä urheilu-uran kannalta, mutta ihmisyyteen liittyen ei, jos ne kumpuavat vääristä taustoista ja motiiveista. Pitää muistaa, että käytännössä kaikki huippu-urheilijat ovat kunnianhimoisia ja päämäärätietoisia. Lähes kaikki pystyvät kanavoimaan sen kuitenkin terveesti suhteessa ympäristöön.
 

Animal

Jäsen
Tiedän, että hyvin laaja joukko erityisesti jääkiekkoa seuraavista (miehistä) yliarvostaa Rädyn kaltaisen urheilijan tiettyjä ominaisuuksia.
Minä myös tiedän, että laaja joukko jääkiekkoa pelaavista (miehistä) ei arvosta parissa aiemmassa viestissä kuvattuja ominaisuuksia ja ne juurittaisiin joukkueen sisäisin toimenpitein pois joko hyvällä tai sitten pahalla. Maalivahdille on yleensä esim. keskimääräisesti mukavampaa, jos kaikkia vetoja alkukierrossa ei tarkoituksella kohdisteta kohti päätä tai ei tarvitse pelätä joukkuekaverin yliajoa tai käsille hakkaamista harjoituksissa kiekkoa peitettäessä tai maalin taakse mennessä.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
lukemalla kirjan pystyy paremmin ymmärtämään, millaisista olosuhteista, taustoista hän tulee.
Sain itsekin luettua/kuunneltua läpi tuon kirjan. Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että hienoa kun kirja on kirjoitettu. En ole ihan varma, onko sen "markkinointikampanja" kaikin puolin kovin tyylikäs, mutta itse kirja on moneltakin kannalta hyvä.

Naisten jääkiekosta ei ole tuollaista kirjaa tehty Suomessa vielä koskaan ja yhden huipputaitavan pelaajan uran kautta saadaan esiteltyä paljon naisten jääkiekon maailmasta ja erilaisista poluista, joita lajin parissa on. Tämä on ehdottomasti kirjan parasta antia ja jo siksi ainakin jokaisen jääkiekkoa pelaavan tytön, tyttöjen ja naisten joukkueiden valmentajien sekä seurajohtajien pitäisi lukea tuo kirja. Toki toivon, että kirja luetaan laajemminkin jääkiekkoyhteisössä, koska se lisää tietoa naisten jääkiekosta ja parhaassa tapauksessa arvostustakin. Toki tätäkin kirjaa on mahdollista lukea kuin piru raamattua ja poimia sieltä yksittäisiä kohtia, joilla voi perustella naisten jääkiekon arvon vähättelemistään.

Kiinalaisjoukkueen seikkailuista oli myös mielenkiintoista lukea, koska aiemmin siitä on kerrottu mielestäni kovin niukasti ja hieman jopa kiiltokuvamaisesti. Räty on toki tienannut joukkueessa pelatessa kuusinumeroisen summan kausittain, mutta moni asia on ollut siellä myös pielessä. Kirjassa sanottiin vihdoinkin ääneen myös Annina Rajahuhdan tyly siirto syrjään Alex Carpenterin tieltä. Itseä ärsytti helmikuun 2018 olympialaisten aikaan, kuinka joka paikassa toitotettiin Rädyn ja Rajahuhdan olevan kiinalaisjoukkueen ammattilaispelaajia, kun todellisuudessa Annis ei ollut pelannut joulukuun alun jälkeen enää peliäkään sen jälkeen, kun USA:n maajoukkueesta pudotettu Carpenter liittyi kiinalaisjoukkueeseen. Toki Rajahuhdan palkka taisi juosta katsomossa istuessakin ja kiinalaispelaajia mentoroidessa. Asiasta oli aikanaa ihan faktaakin CWHL:n pelilokien muodossa siihen asti, kunnes sarjan kotisivut hävisivät bittiavaruuteen sarjan kaadututtua. Mediassa asiasta vaiettiin kuitenkin jostain syystä. Kirjassakin jää mainitsematta, että Alex Carpenterin isä Bob Carpenter toimi samalla kaudella KRS:n KHL-joukkueessa ensiksi apuvalmentajana ja joulukuusta lähtien päävalmentajana.

Moni varmaan etsii kirjasta vastausta viimeisen vuoden ajan julkisuudessa vahvasti pyörineeseen kohuun. Itselläkin se oli yleisen mielenkiinnon lisäksi yksi syistä kirjan lukemiseen. Aukotonta vastausta kirja ei sotkuihin kuitenkaan anna ja itsellä ainakin oli lukiessa silti koko ajan sellainen olo, että asiaa käsitellään pääosin Nooran näkökulmasta. Vaikka kirjassa ei mitään varsinaisia valheita esitettäisikään, niin jotain on mahdollisesti jäänyt pois tai joitain tositapahtumiakin on mahdollisesti esitetty Nooran kannalta myönteisessä valossa.

Kuten kirja-arvosteluissa yms. on käynyt jo ilmi, kirjassa on toki esitelty rehellisesti niitäkin puolia, joista Noora ei ole välttämättä kovin ylpeä. Ihan pelkkää siloittelua ja päähenkilön ylistämistä kirja ei siis kuitenkaan ole.

Tosiaan yhdessä luvussa mainitaan esimerkkinä nuoren Nooran kypsymättömyys, kun U20-naisten maajoukkueen ottelussa varamaalivahdiksi komennettuna hän löi alkulämmittelyt mielenosoituksellisesti läskiksi ja ei edes yrittänyt torjua kunnolla. Tuon perusteella ei voi kuitenkaan vielä yksinkertaistaa, että Räty ei olisi noin 15 vuotta myöhemmin pystynyt olympialaisissa hoitamaan kunniallisesti varamaalivahdin tukiroolin olympialaisissa. Viime vuodet kiinalaisjoukkueessa antavat hieman toisenlaisenkin todistuksen, jossa Räty on ymmärtänyt roolinsa antaa kiinalaismaalivahdeille tilaa kehittyä paremmaksi olympiaprojektin vuoksi. Toki kirjassa noita tilanteita käsitellessä käy kuitenkin ilmi, että Noora ei kainostele sanoa ääneen, että terveenä penkillä istuessaankin hän on ollut kiinalaisjoukkueen ylivoimaisesti paras maalivahti. Sinänsä tuokin on ihan tosiasia.

Yliopistovuosien yhteydessä Noora Räty toteaa jossain vaiheessa joukkuetoverilleen, että ilman peliaikaa jäävän kakkos- tai kolmosmaalivahdin rooli olisi hänelle vaikea ja että hän ei ymmärrä, miten toinen pystyy hoitamaan tukemisen niin hienosti ja hänelle se olisi ainakin todella vaikeaa. Ajatus tuossa on siis joukkuekaverin kiittäminen, eikä niinkään alleviivata, että Rädylle olisi mahdotonta toimia kakkosmaalivahtina. Toki merkittävän osan urastaan hän ollut ollut ykkösvahti, joka on saanut pelata niin paljon kuin haluaa ja pystyy.

Maajoukkueen muita maalivahteja käsitellään kirjassa mielenkiintoisesti. Maajoukkueuran alkutaipaleelta nousee esiin useaan kertaan ilmeisen hyvä ystävä Maija Hassinen(-Sullanmaa). 2010- ja 2020-luvuilta suitsutetaan muutamaan otteeseen lupaavaa nuorta Anni Keisalaa sekä kiitetään mm. Eveliina Suonpäätä (Mäkinen) ja Jenna Silvosta, kuinka he ovat hoitaneet tyylikkäästi vaikean varamaalivahdin roolin ja tukeneet joukkueen pelaavaa ykkösmaalivahtia.

Sen sijaan Meeri Räisänen mainitaan kirjassa hieman yllättävästi vain muutaman kerran sivulauseessa. Toki silloinkin neutraalisti tai myönteisessä valossa. Vaikka Räty on toistuvasti jäänyt tuossa maajoukkuemaalivahtien taistossa niskan päälle, Räisänen on kuitenkin ison ajasta ollut melko lähellä Rädyn tasoa ja varmasti omalta osaltaan myös kirittänyt Nooraa parhaimpaansa. Tuntuu erikoiselta, että tätä kilpailuasetelmaa ei käsitellä kirjassa mitenkään. Todennäköisesti Meeri ei ole aina myöskään ihan automaattisesti luovuttanut ykkösmaalivahdin paikkaa Nooralle, vaan on kisannut siitä niin pitkälle kuin se on maajoukkueessa sallittu. Jo ihan julkisuuteenkin on muodostunut kuva jonkinlaisesta kitkasta ja Naisleijonien 2010- ja 2020-lukujen arvokisahistoriasta löytyy jännä kaava, jossa tuo kaksikko on yllättävän harvoin ollut mukana samassa joukkueessa. Osalle löytyy luonnollinen selitys loukkaantumisista, mutta aina ei ole ollut selvästi kyse siitäkään.

Itselle jäi edelleen mysteeriksi, miten myrskyisien alkuvuosien ja sen jälkeen seesteisemmiksi ajoiksi tasaantuneiden vuosien jälkeen Mustonen ja Räty onnistuivat sotkemaan välinsä uudestaan niin nopeasti. Ennen elokuun 2021 Calgaryn MM-kisoja välit olivat kirjan mukaan arvostavat, mutta muutaman väärinkäsityksen jälkeen alkoi nopea syöksykierre. Se mikä mediassakin on näyttäytynyt kahden ison egon riitana, laajeni jostain syystä isomman porukan syytöksiksi Mustosta vastaan. Konkreettisella tavalla nuo syytökset muuttuivat teoiksi (anonyymien pelaajien kirjelmä) vasta sen jälkeen, kun Rädyn olympiaunelma oli murskaantunut lopullisesti. Kirjassa asiaa selitetään vain lyhyesti ja jonkinlaista sankarillista kuvaa maalaillen, että oman julkisuuskuvansa pilaamisen riskilläkin tuo prosessi on muidenkin pelaajien vuoksi tms. tehtävä. Voi olla, että tulevaisuudessa käy todellakin ilmi jotain raskaan luokan epäasiallista käytöstä ja sillä tavalla tämä kaikki tuntuu välttämättömältä. Kirja ei kuitenkaan tuohon vielä vastaa.

Epäasiallisesta käyttäytymisestä ei varsinaisesti kuitenkaan kerrota mitään konkreettisia esimerkkejä, jos ei oteta lukuun matkan varrelta Mustosen ajoittaisia pikkumaisia kommentteja jne. Rädylle. Eihän ne kuulosta aikuisten fiksuilta kommenteilta, mutta lienee tulkinnanvaraista missä epäasiallisen käytöksen raja menee. Onneksi asiaa selvitetään nyt ihan SUEK:issa asti, niin ehkä tuokin raja selkiintyy. Joukkueurheilussa sanotaan välillä tiukastikin ja monesti sitä ei koe kumpikaan epäasiallisena käytöksenä. Kirjasta käy silti ilmi, että siinä missä Räty arvostaa Mustosta joukkueen valmentamisesta varsinaisen jääkiekon osalta, hän ei pidä Pasia hyvänä ihmisjohtajana.

Keittiöpsykologisesta näkökulmasta mietityttää, kuinka paljon tuoreeseen Mustos-konfliktiin on vaikuttanut ja heijastunut myös Nooran raskaat kokemukset kiinalaisjoukkueen toiselta kaudelta 2018–19. Silloin Nooralla meni sukset ristiin todella pahasti autoritäärisen päävalmentaja Bob Deraneyn kanssa. Kirjan mukaan joukkue ei voinut hyvin valmentajan johdolla, eikä pelikään sujunut vaikealla toisella kaudella, kun CWHL:n taso nousi olympialaisten jälkeen. Kirjan perusteella Räty oli merkittävässä roolissa, että Deraney sai potkut kesken kauden. Tosin kirjassa kuvatun perusteella se oli kyllä ihan oikea ratkaisu joukkueen johdolta. Väistämättä herää sellainenkin ajatus, että Mustosen kohdalla historia toistaa itseään kun jo kerran on pystytty hoitamaan valmentajalle potkut. Tosin Mustosen valmennuspesti on jo päättynyt ja olisi päättynyt muutenkin Pekingin olympialaisten jälkeen.

Toinen ihmetyttävä asia on, että jenkkiyliopistossa journalistiikkaa opiskellut Räty toteaa kirjassa oppineensa jossain vaiheessa kantapään kautta, että median haastattelut pitää pyytää aina tarkastettavaksi ennen julkaisua. Jostain syystä syksyllä 2021 kohun alkaessa tuli kuitenkin julki haastatteluja, joissa media teki hänen mielestään vääriä tulkintoja hänen sanomisistaan. Kirjassa todetaan myös, että Räty ei ollut se, joka kertoi Ilta-Sanomien toimittajalle (oletettavasti Sasha Huttuselle) etukäteen tiedon siitä, että häntä ei valita marraskuun Kanada-otteluihin. Tai oikeastaan hän oli kyllä myöntänyt asian muuta aihetta koskevan haastattelun yhteydessä, mutta kieltänyt asian julkaisemisen ennen maajoukkueen tiedotustilaisuutta. Kirjan mukaan toimittaja sai tiedon kuitenkin myös toisesta lähteestä (mitä ei kirjassa nimetä) ja sen perusteella julkaisi asian etukäteen. Kirjassa todetaan, että myös Pasi Mustoselle selvisi myöhemmin, kuka vuotaja on, vaikka toki ensimmäiseksi epäili Rätyä asiasta.

Yhtenä pienenä yksityiskohtana jäi mietityttämään, onko se Rädyn vai kirjailijan ratkaisu, että kirjassa puhutaan todella moneen kertaan "naisten SM-liigasta". Sellaistahan ei ole ollut olemassa koskaan. Sarja oli 1982–2017 naisten SM-sarja ja sen jälkeen nimi on ollut Naisten Liiga. Ymmärrän, että toimittajia myöten asiassa on sekoiltu vuosien aikana paljon, koska lajin perusasioidenkin tunteminen on monesti kovin hataralla pohjalla. Mutta kun tehdään elämäkerta yhdestä lajin suurimmasta tähdestä, niin tällaisten yksityiskohtien olettaisi olevan kunnossa.

Äänikirjaankin olin lipsahtanut muutamia virheitä. Ehkä huvittavin niistä oli kun 100 000 dollaria kaudessa olikin muuttunut muotoon 100 000 dollaria kuukaudessa. Piti vielä tarkistaa tekstistä, että kuulinko minä oikein.

Tällaisia ajatuksia kirjasta ja varsinkin tuoreen kohun näkökulmasta. Varmasti muitakin nostoja kirjasta pystyy tekemään ja voi olla teen myöhemmin itsekin. Suosittelen edelleen lukemaan tuon kirjan.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös