Tuskinpa 1800-luvun ja 1900-luvun alun käsitys Aasian paimentolaiskansoista (kuten jakuuteista) oli sen korkeampi kuin Afrikan mustaihoisista kansoista tai Pohjois-Amerikan intiaaneista.
Yrität nyt vähätellä venäläisten (suhteellisen) hyvää etnisten vähemmistöjensä kohtelua sillä, ettei venäläisillä ollut kykyä heidän eksterminoimiseensa. Kyllä se kyky oli olemassa, mutta sitä ei käytetty.
Lähinnä tarkoitan, että tuskin sitä voimaa hävittämiseen oli vielä 1600-luvulla, ja 1800-luvulla ei ollut enää tarvetta, koska itäiset alueet oli jo integroitu kohtalaisen hyvin ja alueella asui venäläisiä. Silti 1600-luvulta on jo mainintoja kapinoista ja alkuperäisväestön muuttoliikkeestä.
Venäläisillä olisi ollut täysi mahdollisuus myös suomalaisten hävittämiseen kansakuntana 1800-luvun alussa Suomen sodan jälkeen. Suomessa ei ollut toimivaa armeijaa ja suomalainen siviiliväestö oli periaatteessa venäläisten armoilla.
Olisi ehkä ollut sotilaallisesti, mutta mitä hyötyä siitä olisi ollut? Samaa paskaa kuin sata vuotta aiemmin olisi tullut myös venäläisten niskaan tuolloin.
Miten Venäjä toimi? Jätti siviiliväestön rauhaan ja antoi Suomelle autonomian! Joku toinen olisi pistänyt suomalaiset reservaatteihin ja ottanut Suomen tuotteliaimmat viljelysmaat omaan haltuunsa. Jumalaasi saisit kiittää siitä, että miehittäjä oli tuolloin Venäjä eikä esimerkiksi Belgia tai Englanti.
Tähän liittyy vahvasti se, että hallinnollisesti paras ratkaisu oli antaa Suomelle laaja itsehallinto, joka tosin oli vahvasti keisarin hyppysissä. Venäjä oli 1800-luvun alussa kohtalainen muinaisjäänne hallinnoltaan, eikä Suomea olisi kyetty integroimaan Venäjään muuten ilman verta. Varsinaisia luonnonrikkauksiahan täällä ei silloin juuri tunnettu, eli Afrikka-tyylinen raiskaus oli ajatuksenakin jo aika turha. Ei kyse ollut mistään venäläisen jalosta mielenlaadusta, vaan valtakunnan tuolloisesta hallinnollisesta kyvyttömyydestä. Muutaman vuosikymmenen myöhemmin Iso-Britannia organisoi Intiaan oman virkamieskunnan ja kyykytti isoa maata liki sata vuotta. Ei sillä, että se erityisen ihailtavaa olisi, vaan nimenomaan siksi mainitsen sen esimerkkinä, että heillä oli tarvittava hallinnollinen, sotilaallinen ja tekninen ylivoima ollakseen imperialisteja viimeisen päälle.
"Hauista" siihen olisi ollut jo aikaisemminkin (esimerkiksi heti Suomen sodan jälkeen 1809). Autonomisten oikeuksien vähentämiseen vaikutti montakin seikkaa, joista yksi oli vasemmistolaisten vallankumouksellisten voimien kasvu Venäjällä, ja myös panslavistien vaikutusvallan kasvu tsaarin virkamieskunnassa, jotka katsoivat Suomen erityisaseman olleen vaaraksi valtakunnan yhtenäisyydelle. Lisäksi Suomen katsottiin saaneen autonomiastaan (johon liittyi oma valuutta ja tulliraja) itselleen kohtuutonta taloudellista etua muun valtakunnan kustannuksella.
Samaan aikaan kuitenkin Venäjä alkoi pikkuhiljaa kehittyä sekä talouden että hallinnon saralla, ja tämä antoi reaalisia mahdollisuuksia yhtenäistää valtiota. Suomea ei tarvinnut sen enempää helliä Ruotsin vuoksi, koska suomalainen nationalismi oli tehnyt selväksi kantansa muutamien ryhmien Ruotsin haikailuille. Kyllä kyseessä oli ihan valtiolliset intressit, eikä pelkkä vasemmistolainen korvaankuiskuttelu.
Mutta mietipä tuota vielä uudelleen. Kuinka moni länsivalta olisi tuolloin (tai tänään!) valmis antamaan miehittämälleen alueelle samanlaisia poliittisia ja taloudellisia oikeuksia kuin Venäjä antoi tuolloin Suomelle? Ja älä vain sano, että kyse oli "hauiksen puutteesta". Venäjällä olisi ollut koko 1800-luvun ajan ollut helposti mahdollisuus alistaa Suomi selvästi tiukempiin pihteihin. Eihän Suomella ollut edes omaa armeijaa.
Tämä on jo toistunut tuossa edellä, mutta summa summarum. Venäjä teki ratkaisunsa osin pakotettuna siihen omaa kyvyttömyyttään. En väitä, että he olisivat Suomea täysin raiskanneet muutenkaan, mitä hyötyä siitä olisi edes ollut, mutta en usko, että länsimaisella hallinnolla varustettu Venäjä olisi antanut kovinkaan paljon arvoa Suomen itsemäärämisoikeudelle. Suomen onni oli ulkonaisesti mahtava mutta sisältä heikko Venäjän keisarikunta.
Ei se että Jakutia liitettiin Venäjään jo 1600-luvulla poista sitä tosiasiaa, että Venäjällä olisi ollut mahdollisuus jyrätä jakuutit kuten amerikkalaiset jyräsivät apassit. Myös Pohjois-Amerikkaa alettiin valloittaa jo 1500-luvulla, mutta verisimmät intiaanien kansanmurhat tapahtuivat vasta 1800-luvulla.
Venäjällä ei ollut tarvettä P-Amerikan kaltaisiin tapahtumiin, koska he saivat omansa jo varhaisemmassa vaiheessa. Yhdysvallat taas eivät olleet alistaneet intiaaneja täysin 1800-luvulle tultaessa, mikä johti surullisiin tapahtumiin teknisesti ylivertaisen osapuolen ottaessa haluamansa väkisin. Jos suomalaiset tai siperialaiset olisivat vastustaneet venäläisiä aseellisesti 1800-luvulla, ei Venäjä olisi ollut sen kummoisempi kuin jenkitkään.
Pahin murhamies oli Abraham Lincoln, tuo amerikkalaisten kansallissankari. Lincoln voidaan lukea samaan kastiin Hitlerin kanssa, jos otetaan huomioon miten hänen hallintonsa teurasti intiaaneja.
Stalin taitaa mennä samaan kastiin.
Olisihan Venäjä voinut ottaa samat otteet käyttöön alkuperäiskansoja kohtaan siinä vaiheessa, kun se alkoi teollistua 1800-luvun loppuvuosina.
Kuten mainittua, ne oli saatu alistettua/integroitua jo aiemmin, joten tarvetta ei ollut. Ja kuten edellisessä viestissäni kirjoitin, ei integraatio tainnut onnistua kuitenkaan aivan slaavilaisen lempeästi kaikin osin.
Todellisuus on kuitenkin se, että Pohjois-Amerikassa ja Australiassa ei ole ainoatakaan autonomisesti hallittua tasavaltaa, jossa asukkaiden enemmistön muodostavat alkuperäisasukkaat. Venäjällä näitä on lukuisia. Oletko oikeasti haluton jakamaan Venäjälle tästä ansiota ja selittämään kaiken vain "kyvyttömyytenä" samanlaiseen pahantekoon kuin mitä länsimaat tekivät omille alkuperäiskansoilleen? Miksi tunnustuksen antaminen Venäjälle tässä asiassa on sinulle niin vaikeata?
Äläpäs rakentele olkiukkoa. Minulla ei ole pienintäkään vaikeutta myöntää vaikkapa tuota lainauksessa mainitsemaasi seikkaa. Propsit siitä Venäjälle. Mun pointtini lähti siitä, ettei venäläinen lempeys ehkä ollutkaan pelkkää laupeutta, vaan ihan vain pakon sanelemaa. Aleksanteri II oli toki tätä melko aidosti, mutta valitettavasti hänen pointtinsa ei osunut kohdilleen äiti Venäjällä. Suomi hänen tekosistaan toki hyötyi, tosin hänenkään motiivinsa eivät puhtaasti laupeuden piikkiin menneet, vaan taustalla oli myös paljon valtapoliittista laskelmointia.
Venäjällä ei ollut mitään sotilaallista estettä mennä Tbilisiin asti elokuussa 2008. Georgian koko armeija oli lyöty hajalle eikä se ollut enää taistelukykyinen.
Ja miksi Venäjä olisi välittänyt tässä tilanteessa länsimaiden mielipiteestä? Eihän länsikaan ottanut millään tavalla huomioon Venäjän mielipidettä Serbian pommituksissa ja Irakin sodassa.
Jos Venäjä olisi mennyt Tbilisiin asti ja lopettanut Saakashvilin hallinnon, ei Venäjällä olisi ollut minkäänlaista sotilaallista estettä tämän toteuttamiseksi. Länsimailla ei olisi ollut mahdollisuutta tulla Saakashvilin avuksi.
En väitä, että USA olisi välittömästi rientänyt puolustamaan Georgiaa, mutta väitän kyllä, että Venäjälle lännen mielipide on edelleen tärkeämpi kuin kymmenen vuotta sitten Venäjän mielipide lännelle. En tuota kriisiä erityisen tarkkaan tunne, mutta käsittääkseni Georgialla oli/on kytköksiä länteen ja jenkkeihin, ja kai tuo vaikuttaa minkä tahansa valtion suunnitelmiin.