Suomessa on nyt urheilun suosikkipuolen lajivalikoima äärimmäisen kapea, mukana on jääkiekkoa joukkuelajeista ja formuloita "yksilölajeista", muuten suurta kiinnostusta herättävät ehkä jalkapallon arvokisat ja olympialaiset kokonaisuutena. Vai unohdinko jotakin, kun hiihtokin on alamaissa eikä alppihiihto herätä kaikkia?
Jälkimmäinen eli formulat on maailmallakin paljon seurattu urheilulaji, ja ihan riippumatta siitä, onko mukana omia kuskeja tai autoja. Suutarisen ylivoima on kuitenkin huolestuttanut formulamaailmaa, ja sääntömuutoksiahan on pyritty tekemään, jotta kisoihin saataisiin mielenkiinto takaisin.
Jääkiekko taas on varsin kapeakärkinen ja vähän esim. koko Euroopan mittakaavassa kiinnostava urheilulaji vaikkapa formuloihin verrattuna. Muutamissa maissa sitä seurataan, toisissa paljonkin, näitä lienevät tällä hetkellä Suomi (laskussa), Tsekki (vaikea sanoa, mikä kiinnostus on, kun kansa on saanut jo kaiken) ja Slovakia (kiinnostus erittäin korkealla). Ruotsiin palaan alla. Oikeastaan siis etsikkoaika Suomessakin alkaa olla ehkä ohi - palataan tähänkin vielä. Ellei tule maailmanmestaruuksia ja mestaruuksia muillekin harvinaisille paikkakunnille kuin Ouluun - ja voi olla, että ohi on sittenkin.
Ruotsissa oli tässä pari vuotta sitten kisat, ja halleissa oli paljon tyhjää, jopa taloudellisiksi ongelmiksi asti. Tullemme näkemään saman ilmiön myöhemmin muuallakin, myös Suomessa, ellei kultamitaleita irtoa, ja ehkä vaikka irtoaisikin. Kun Ruotsissa oli kisat keväällä 96 (kai ne silloin oli?), olin itse paikalla Uppsalassa kisojen alkuviikonloppuna. Pisti silmään, että monien lehtien suurin ja (oliko DN kyseessä) jopa ainoa merkittävä urheilu-uutisaihe oli alkava kotimainen jalkapallosarja, ja uutisia jääkiekosta oli lähinnä NHL:stä eikä kotikisoista sanan sanaa. Olisin halunnut tietää, jotta olisin voinut seurata itse otteluita, edes alkamisajankohdat. TV-ohjelma takasivulla jäi ainoaksi tietolähteeksi. Oikeastaan, aamun lehdissä kotikisoista puhuttiin yhtä paljon kuin mielenkiintoisista käsipallon tai salibandyn tai jonkin muun pikkulajin mm- tai em-kisoista (jos ne olisi pelattu Ruotsissa siis, olen seurannut sen verran ruotsalaista lehdistöä), uutiset palstamilleinä mitattuina olivat aika lyhyitä. Iltapäivälehdet yrittivät niin 1996 kuin 2002 repiä jotakin vastakkainasetteluja jääkiekosta, vaikkapa Suomen ja Ruotsin välille, niidenhän täytyy myydä.
Tässä suhteessa Suomi on yksipuolisesti jääkiekkohullu maa esimerkiksi Ruotsiin verrattuna, jossa kannatetaan myös paljon muita urheilulajeja. Lisäksi itse mm-kisojen arvostus herää kunnolla vasta mitaliotteluiden ja mahdollisen loppuottelun myötä. Mitaleita ja menestystä meillä on vähemmän kuin ruotsalaisilla, ja ehkä juuri siksi nälkää on ollut seurata mm-kisoja. Ruotsin telkkari kyllä ottelut näyttää ja asiantunteva on kiekkostudio. Radiosta tuli kuunneltua loppuottelua tässä erään kerran, ja Ruotsin hävittyä studiossa puhuttiin ilman valtaisia pettymyksiä asiat läpi ja alettiin kuunnella jotakin humppatyyppistä iloista musiikkia. Iltapäiväviihde oli siltä osin ohi, ja yhdet viihdekisat. Slovakiassa kiekkokullalla oli ilmeisesti tolkuttomasti merkitystä, juuri Tsekin isoveliylivallan irtoamisen symbolina, ja meillä oli kanssa odotettu ja kaikenlaista voisi todeta vuodesta 95.
Yleensäkin, suomalainen jääkiekko kotiliigassa on otteluohjelmaltaan erittäin raskas ja vihjaa rahastuksesta muutenkin kuin Pelicansien ja muiden aiemmin vaikeuksiin joutuneiden seurojen myötä. Härkäviikkoja on joukkueilla usein. Rahastahan tässäkin on kyse, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kummolako se totesi, että mm-kisat jos järjestettäisiin aina Suomessa ja Ruotsissa, niin yleisö olisi taattu. Tämän hän sanoi ennen vuotta 2002, ja pieleen meni Ruotsissa. Suljettu liiga on lisäksi tainnut vetää sponsorit mestiksestä liigaan, palkkojakin ennen divarissa maksettiin, nyt taitaa olla vähemmän rahaa käytössä suhteessa liigaan kuin ennen. Ja liiga voi pahoin, Kärppien mestaruuteen johtaneen finaalisarjan ensimmäinen ottelu onttouttaan kolisevassa Turun hallissa oli vain yksi merkki tästä. Ja Kärppäin mestaruus, varsinkin jos sitä seuraisi edes osa joukkueista HPK-Lukko-SaiPa-JyP-Ässät-Kalpa-Jukurit (keksi pari pikkujoukkuetta lisää)... saattaisi piristää jääkiekkohulluutta riittämiin.
"Urheilukapitalismi" kerää rahansa kannattajilta, joko pääsylippuina, mainoksina tai fanituotteina, ja kyllä, jokavuotinen mm-kisailu ja raskaat ottelumäärät aiheuttanevat ajan kuluessa kyllääntymisen. Urheilun suurin tarkoitus on nykyään olla rahaa tuottavaa viihdettä, joskus se osuu kansallisiin tai muihin kipu- tai tarvekohtiin ja saa suosiota lisää (Slovakia äsken ja Suomi 95), mutta viihteen kohde vaihtelee virtausten mukaan, ja kyllästymistä seuraa. Saunomisen mm-kisoja tuskin seuraamme supermielenkiinnolla 20 vuoden kuluttua, mutta ehkä jotakin muuta?
Lieveilmiöitä oli havaittavissa toki kuningas jalkapallossakin, mutta enemmän pelaajien kuin yleisön puolella kesällä 2002. Ranskan ja muutaman muun maan joukkueet olivat sekä väsyneitä että monet pelaajat ylikylläisiä mestarien liigan ja kotimaisten liigojen jäljiltä. Muutamankin pelaajan leväperäinen, väsynyt tai kylläinen asenne tuhoaa helposti koko joukkueen pelin. Jalkapallossa tätä yritettiin estää muuttamalla euro-otteluiden määriä ja ohjelmia. Katsotaan, mikä on lopputulos. Ensi kesän EM-kisat tuskin tuovat osviittaa asiasta, koska ne pelataan Euroopan maiden välillä. Jos ovat väsyneitä Ranskan pelaajat, niin ovat vastapeluritkin.
En ottanut tässä kantaa vielä asiaan lainkaan, mutta kyllähän mm-kisat jääkiekossa ovat nykyisin paljolti rahastusta ja viihdettä. Ehkä niiden suosio Suomessakin saattaa hiipua ja tilalle tulla myös muita kiintoisia lajeja, kuten jääpallo, jalkapallo, käsipallo, koripallo... muttei sentään kansainvälistä pesäpalloa.
Jo se, että tässä ketjussa puhutaan asiasta, on yksi merkki siitä, että porukan kiinnostus vähenee. Itse arvelin seurailla kisoja kuten ennenkin, ehkä etsin telkkarinkin, jos aletaan mitaleista pelata.
Edit: Piti ihan palata tunnustamaan, että sanoin formuloita yksilölajiksi. Takana on tiimi, ja auto, ja ties mitä. Suomalaisena ajattelen silti vain kuljettajaa... eikö olekin mielenkiintoista? Pitäisi verrata vaikka italiaanoihin, siellä hurrataan autolle.