Viestin lähetti aceman81
Pitää kuitenkin muistaa että 80-luvulla Suomi sai käkeensä niin Itä –kuin Länsi-Saksaltakin, puhumattakaan isommista kiekkomaista. Suomessa onnistuttiin sittemmin panostamaan kiekkoiluun sekä valmennuksen ja harjoitteiden kehittämiseen. Tätä samaa nousua tavoittelevat useat kaukalossa isompiaan vastaan taistelevat kiekkomaat.
----
Tietysti keski-Euroopasta virtaa sponsorimarkkoja kun esim. Saksa on kisoissa mukana, IIHF onkin sopivasti laajentanut joukkueiden lukumäärää. Vuonna 1991 pelattiin kahdeksan joukkueen kesken yksinkertainen sarja ja päälle neljän joukkueen ylempi jatkosarja. Seuraavana vuonna siirryttiin pysyvästi ratkaisupelien osalta pudotuspelisysteeemiin.
Pari kommenttia:
Suomella oli sellainen huono vaihe 83 ja 84, olikos puikoissa muuten Alpo Suhonen. Anssi Melametsä taisi pelastaa tippumisen ö-sarjaan Sarajevon olympiakisoissa punaviivamaalillaan... ja iso-Erkki Kyynhakkeli oli Suomen tappaja numero yksi ennen Mattseja Ruotsista, jotka sitten tulivat myöhemmin saattamaan mm. Rauno Korven kyyneliin, ja muutaman muunkin.
Mutta ei se huonoa ollut aina menestys ennen noita vuosia. Esim. Lake Placidissä taidettiin olla vielä teoreettisesti kiinni USA-ottelun edellä jopa kultamitalissa, tosin se olisi vaatinut kikkailuja. Kultaa olisi tullut muutenkin, jos otteluissa olisi pelattu vain kaksi erää... mutta aina tuli se kolmas... viimeinen pitkää uraa pelannut merkkimies noilta ajoilta taisi olla Jorma Valtonen, jonka ehkä jotkut muistavat.
Kuten täällä jo sanottiinkin, ei ole varaa päästää kolmikkoa Itävalta, Sveitsi ja Saksa tippumaan 16 joukosta. Vahvasti samaa mieltä, ja se kertoo paljon siitä, että urheilullisuus ei ole suurin arvo näissä karkeloissa.
Hienoa silti, että monilla pelaajilla on halua pelata kunniasta ja muista sellaisista vanhanaikaisista arvoista. Silti monissa isoissa kiekkomaissa (pl Suomessa) NHL-miesten parhaimmistosta osa sanoo evvk, kun halukkuutta pelata mm-kisoissa kysytään. Toiset sentään naamioivat sen jollain tavalla. Kieltäytyjillä on pokkaa, koska he tietävät silti pääsevänsä todellisiin arvoturnauksiin, esim. olympialaisiin halutessaan. He ovat yksinkertaisesti tarpeeksi hyviä siihen, että valmentajalla ei ole varaa sanoa ei kaverien väsymyksen vuoksi. Jos on vaikka NHL:ssä voittanut jo paljon joillakin kausilla, ja kärsinyt pettymyksen, niin miten sitten jaksaisi innostua mm-kisoista? No, suomalainen paitsi velvollisuudentunnosta myös voittamisen nälästä, hurmos halutaan kokea, jos niin pitkälle pääsisi.
Kyllähän tätä kieltäytymistä suomalaisillakin esiintyy, mutta kevyemmässä mitassa, ja Aravirta antoi aikanaan ymmärtää, että jos peluri empi eikä vastannut heti pyyntöön kyllä, sanottiin kiitos ja näkemiin sillä hetkellä. Toisaalta, ihan oikein.
Minusta Suomen merkittävin jääkiekkosaavutus kaatui erääseen five-trickkiin Naganossa kuusi vuotta sitten, ja silti sieltä irtosi lopulta parasta kautta aikojen. Globenissa saatu kliimaksi oli hieno kokea, varsinkin kun kyse oli voitosta Ruotsista ja Ruotsissa, varastettiin jopa valmiiksi katetut kultajuhlatkin, hähää. Monesti kansainvälisiä kiekkosivuja selatessa tulee silti muistutetuksi, että tämä oli NHL:n työsulun takia pelattu puhtaasti eurooppalaisten pelaajien voimin. Ehkä se kulta olisi tullut muutenkin, niin lähellä on monesti oltu. Silti, tuota Globenin saavutusta mollaavien suhteen tunsin alkuun loukkaantuneeni, ja ehkä ruotsalaisten tapauksessa arvelin olleen naapurikateuttakin, mutta kanadalaisen tai jenkkilän kiekkoasiantuntijan kirjoittaessa murtui puolustus: ei heillä ole syytä mollata suomalaisia, vaan todeta tosiasiota. Vaikka saavutus tunnustetaan tilastoissa, sinne on myös merkitty kummittelemaan tuo "työsulun takia ei NHL-pelaajia ollut mukana". Vertailu on raakaa.
Jos meillä ollaan innosta soikeita ja Yle ja varsinkin iltapäivälehdet hypettävät asiaa, niin miksei sitten Pohjanlahden toisella puolella (iltapäivälehdet ovat poikkeus, vaan niidenhän pitää tehdä asiaa mistä vain myydäkseen), saati ison veden toisella puolella, jossa toki löytyy friikkejä lukemaan webbisivujen ja joskus harvoin myös sanomalehtien juttuja jo isomman väestöpohjankin vuoksi? Herätys. Jääkiekon mm-kisoja arvostetaan lopulta suurmaissa vähemmän kuin meillä, ehkä juuri Slovakia poikkeuksena. Ruotsissa arvostetaan keskinkertaisesti, ellei pelata likimain finaalissa, ja Tsekissä samoin - kansa tuntuu aika kylläiseltä mitalisateen jälkeen. Toki yleisöä ja kiinnostusta kotikisoihin riittää, ja menestyksen myötä varmasti myös nälkä kasvaa.
