Jääkiekko tuhoaa muut urheilumuodot

[haunted shores]

Tässä taidetaan tasaisin väliajoin palata siihen tosiasiaan, että muiden lajien edustajien fanien mielestä jääkiekko saa suhteettoman paljon tilaa mediassa muihin lajeihin verrattuna.

Saako?

Jos katsotaan ensin miten jääkiekon parissa on puuhasteltu. Ensinnäkin Liigan myyntijohtajana on kaveri, jonka verbaalinen anti sosiaaliseen mediaan näpyteltynä on huonommalla tasolla kuin 4-vuotiaalla pojallani. Toiseksi Liigan johto on viimeisen viiden vuoden aikana tehnyt kaikki väärät ratkaisut jotka tehtävissä edes teoreettisella tasolla olisi ollut. Kolmanneksi, kun katsoo vaikkapa TPS:n, HPK:n, Ilveksen, Bluesin, KalPan ja Jokereiden johdon ulostuloja yms viimeisen vuoden ajalta, niin ei nyt voi mitenkään ainakaan ammattilaisista puhua.

Ja SILTI jääkiekko pystytään myymään kuluttajalle tuosta noin vaan päin helvettiäkin hoidettuna. Koska:

Niin, jos sitten katsotaan muita lajeja. Niin, en tiedä muiden lajien tilanteesta oikeastaan mitään. Koripallolla on nostetta ja lentopallolla ja salibandyllä menee joinkuin. Veikkausliigalla uskotellaan olevan jotain, vaikka koko räpistely on lähinnä vitsi. Yksilölajeja minulle asiakkaana on yritetty myydä tällä vuosikymmenellä yhden kerran. En kuitenkaan Jukolan Viestiin estyneenä sitten kuitenkaan lähtenyt, vaikka edustaja ajatuksen minulle saikin myytyä.

Jonkun yleisurheilunkin kohdalla Holmenin ja Bryggaren pitäisi nyt ihan istua hetkeksi alas ja miettiä, että minkä helvetin takia kukaan ylipäänsä heille rakasta lajia lähtisi katsomaan. Ja vielä tärkeämpänä, miksi ihmeessä joku lapsi yhtäkkiä jääkiekkoa tai koripalloa paikan päällä katsoessaan päättäisi ruveta isona kestävyysjuoksijaksi.

Marginaalilajien on hyväksyttävä marginaalilajien lainalaisuudet. Tai vaihtoehtoisesti tehtävä asialle jotain sensijaan että itketään lehdissä kuinka epäreilu paikka maailma on.

 

[aquanqua]

Ymmärrän täysin eri laji-ihmisten katkeruuden ja kateuden Suomessa esim. juuri jääkiekkoilijoita kohtaan. Varmasti jotain Suomen parasta kestävyysjuoksijaa, joka on uhrannut ison osan elämästään urheilulle, vituttaa aamulla lukea lehden verovertailuista, että paikallisen liigajengin nnelosketjun raataja tienaa enemmän. Leffoissa Selänne esittelee miljoonaomaisuuttaan ja elämäntyyliään ja kertoo, kuinka enää ei voi dokata ihan joka ilta. Illalla klubilla saa seurata sivusta, kun kylän kauneimmat naaraat pyörivät ympitunnelissa olevien kiekkoilijoiden kainalossa, kun ite pitää vetää vesilinjalla seuraavan aamun treenien takia.

 

[Andrew]

En ole ikinä ymmärtänyt joidenkin ihmisten itkua, että toinen laji olisi parempi kuin toinen, mutta on todella absurdia väittää, että yksi laji pystyisi tuhoamaan toiset lajit.

Alan oikeasti vahvasti olla sitä mieltä, että huippu urheilu on jonkun asteista narsismia, jos et saa tarpeeksi huomiota niin sitten vika on aina jossain muussa/muualla.

Seuraan itse jääkiekkoa, mutta en ole koskaan ajatellut, että se olisi parempi laji kuin joku toinen urheilumuoto.

 

[mjr]

Ymmärrän täysin eri laji-ihmisten katkeruuden ja kateuden Suomessa esim. juuri jääkiekkoilijoita kohtaan.

Jaa, tunnustan että puolestani en tätä ymmärrä. On todella hyvä, että ihmiset saavat vapaasti valita harrastuksensa vaikka sitten useimmiten valitsisivatkin väärin (eli eivät pesäpalloa). Vapaa kilpailu sopii kuin nyrkki silmään tälläisissä kysymyksissä. Anyway, luulisinpa että jääkiekon nykyinen hegemonia ja siitä seuraava luontainen piittaamattomuus petaa jollakin vähän pitemmällä tähtäimellä tilannetta, jossa se hegemonia on merkittävästi heikompi.

 

[Pekkis]

Pekkis, vaikuttat vähän katkeroituneelta tapaukselta; tipuitko junnuna lätkäjengistä vai lähtikö nuoruuden ihastuksesi lätkäjätkän matkaan? ;)

Nuoruuden ihastukseni on tällä hetkellä lenkillä, ja itse asiassa muutama päivä sitten naureskeli juosseensa noin 20 vuotta sitten pururadalla koko Lukon liigajoukkueen ohi. Nuoruuden ihastukseni ei ole koskaan kilpaillut missään lajissa, oli ihan vaan lenkillä, mutta jääkiekkoammattilaiset olivat treenaamassa.

Mitä sitten tulee noihin jääkiekkoilijoiden treeneihin, niin nimimerkki "Käyttäjänimetön" sen tyhjentävästi sanoi: "Jos mennään ihan huipulle, niin melko ammattimaisia ne ovat."

Niinpä niin.

 

[Palstalegenda]

"Jos mennään ihan huipulle, niin melko ammattimaisia ne ovat."

Niinhän ne ovat. Tässä kohtaa tosin tuo "melko" tarkoitti oikeastaan sanaa "erittäin".

1990-luvulla luin Juoksija-lehdestä, kun eräs juoksija kertoi juovansa kaksi pulloa viiniä päivässä. Hän siis oli jo silloin uransa aikana viinitilan omistaja. En nyt millään muista, että kuka tuo juoksija oli, mutta hän oli aivan maailman huipulla. Jos pitäisi veikata, niin se oli portugalilainen ja ehkäpä ME-juoksija Fernando Mamede. No, vannomaan en mene, mutta jutun idean muistan: Maailmassa kestävyysjuoksun huipulla oleva juoksija joi kertomansa mukaan kaksi pulloa viiniä päivässä.

Pekkiksellä on selkeästi omat mieltymykset joihinkin lajeihin ja sen perusteella hän antaa mielestään perusteltuja lausuntoja lajien ammattimaisuusvaatimuksista, vaikka faktat ovatkin ihan muuta, että millaisella ammattimaisuustasolla voi maailman huipulla missäkin lajissa pärjätä. Eräs 1970- ja 1980-luvulla Suomen kesävyysjuoksun huipulla ollut on minulle kertonut niistä kestävyysjuoksijoiden leiritouhuista, kuinka viina virtasi, mutta juoksu kulki.

Silloin kun joskus kauan sitten, alaikäisenä vielä, 800 metrin ennätykseni oli 2,02,5, niin juoksin ihan saatananmoisessa krapulassa hallikisoissa keskellä talvea 800 m ajassa 2,04,02. Olin 16-vuotias. En verrytellyt ollenkaan, koska olin silloin niin krapulassa, että hikeä pukkasi, kun vain makasin tai istuin. Sen muistan, että startti oli kello 12.20. Jälkeenpäin huvitti, kun valmentaja tuli varttia ennen kisaa sanomaan minulle, että: "No niin, kerrankin näytät siltä, että olet verrytellyt kunnolla kun on hyvä hiki pinnassa". Siinä kohtaa ei naurattanut, mutta nyt voi jo vähän tuolle tapaukselle hymyillä. Meinaan vaan, että noinkin kovassa lajissa ihmeen vähän näkyi tuloksessa moinen krapula eli epäammattimaisuus.

 

[Rannari]

Nuoruuden ihastukseni on tällä hetkellä lenkillä, ja itse asiassa muutama päivä sitten naureskeli juosseensa noin 20 vuotta sitten pururadalla koko Lukon liigajoukkueen ohi. Nuoruuden ihastukseni ei ole koskaan kilpaillut missään lajissa, oli ihan vaan lenkillä, mutta jääkiekkoammattilaiset olivat treenaamassa.

Mitä sitten tulee noihin jääkiekkoilijoiden treeneihin, niin nimimerkki "Käyttäjänimetön" sen tyhjentävästi sanoi: "Jos mennään ihan huipulle, niin melko ammattimaisia ne ovat."

Niinpä niin.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä viesti on kyllä jääkiekkoilijan tai yleensä kenen vain urheilijan kohdalta aivan nollatason viesti. Olen sitä minäkin samalla lenkkipolulla ohittanut erään aktiivitason aitajuoksijan, jolla on tällä hetkellä Suomen ennätys tältä kesältä hallussaan, on männä vuosina taakse jäänyt niin painijaa, nyrkkeilijää, karatekaa, useita yleisurheilijoita ja joskus kesällä olen yllättänyt muutaman hiihtäjänkin (ladulla en viitsinyt heitä kyykyttää) ja koskaan en ole aikuisiällä mitään lajia harrastanut. Jääkiekonkin lopetin murrosiässä ja niillä pohjilla on kumottu monta muuta olympialajia mennen tullen ja kysessä on ollut vielä kaiken lisäksi SM-mitaleita saavuttaneita urheilijoita treeneissään, joten se siitä. Mitä tämä viesti kertoo noista mun ohittamistani urheilijoista tei heidän urheilulajeistaan. Aivan. Ei yhtään mitään. Siitä vain sitten nuoruuden ihastukselle luistimet jalkaan ja Lukon edustusjoukkueen kanssa jäälle. Siinä sitten ratkeaa kuka on kuka jäällä.

 

[Iker]

Nuoruuden ihastukseni on tällä hetkellä lenkillä, ja itse asiassa muutama päivä sitten naureskeli juosseensa noin 20 vuotta sitten pururadalla koko Lukon liigajoukkueen ohi. Nuoruuden ihastukseni ei ole koskaan kilpaillut missään lajissa, oli ihan vaan lenkillä, mutta jääkiekkoammattilaiset olivat treenaamassa.

No ohhoh.

Minä käyn mm. Riku Hahlin kanssa samalla salilla, ja onhan tuo hänenkin ns. urheilijanelämä kieltämättä naurettavaa pelleilyä.

Monesti ollaan juostu rinnakkaisilla juoksumatoilla, minulla on oikeastaan aina kovempi vauhti kuin hänellä ja miettikää miten säälittävää tuo on Hahlin ja koko ammattilaisjääkiekon kannalta. Minä kuitenkin olen ollut siellä ihan vaan juoksumatolla juoksemassa, ja hän on sentään treenaamassa.

Käsittämättömiä argumetteja sitä saa lukea, ja kaikesta päätellen ihan tosimielessä vielä kirjoitettuna vaikka täydeltä vitsiltä tuo lainaamani pätkä kuulostaakin.

Minusta tuntuu että jääkiekkoilijat aivan kuten hiihtäjät, tennispelaajat jopa kestävyysjuoksijat ja vaikka huippufutaajatkin kukin treenaavat välillä muutenkin kuin täysillä 180-190 lyönnin sykkeellä pururataa ympäri painaen, siitäkin huolimatta että ovat ihan oikeasti treenaamassa.

En minä sitä silti kiistä, etteikö jääkiekkoilijoissakin varmasti ole laiskempiakin treenaajia, mutta varmasti sama pätee lajiin kuin lajiin. Treenaavatko satasen äijistä kaikki samalla intensiteetillä ja tasolla kuin Bolt tai muut aivan huiput? Treenaavatko kaikki maailman top 20 -tennispelaajat yhtä kovaa kuin Nadal? Treenaavatko kaikki maailman huippusarjojenkin futaajat yhtä kovaa kuin Cristiano Ronaldo? Eivät varmasti, yksilöissä on eroa ja osin se näkyy sitten tuloksissa ja urien pituuksissa tai menestyksessä muutenkin. En silti lähtisi minkään lajin treenivaatimuksia tai ammattimaisuuden tasoa kyseenalaistamaan sen perusteella että joku harrastelija painaa välillä treeniä kovemmalla sykkeellä kuin ammattilainen.

 

[Pekkis]

Käsittämättömiä argumetteja sitä saa lukea, ja kaikesta päätellen ihan tosimielessä vielä kirjoitettuna vaikka täydeltä vitsiltä tuo lainaamani pätkä kuulostaakin.

Oli vaan vähän oikaistava veli "aquanquan" olettamuksia. Tosimielessä tai kieli poskessa, päätä sinä.

Me ollaan veli "Iker" muistaakseni väännetty Winnipeg-pakki Bufyglienin tiimoilta viime syksynä? Jokaikisen nimimerkin ylistyspuheilta esim. NHL:n huikeasta vaatimustasosta putoaa täysin pohja tämän kaverin edesottamuksia seuratessa.

Iltalehdelle iso käsi viimesyksyisestä kuvabongauksesta...;)

 

[Barnes]

Tämä aihe on taas noussut pinnalle, joten nostellaas ketjua.

Ajattelen, että jääkiekon haukkumisen sijaan muiden urheilulajien tulisi miettiä, miksei se oma laji vedä nuorisoa harrastuskentille/TV-ruutujen ääreen. Itse asiassa olen jopa niin "sinisilmäinen", sillä näen, että jääkiekko tarjoaa itse asiassa mahdollisuuden muillekin lajeille oppia urheilumaailman lainalaisuuksia.

Esimerkki: Kun hiihdossa voitetaan MM-mitaleja, suosittelen hiihtopiirejä ihan rohkeasti tutkimaan sitä miten jääkiekkopiirit ovat oman menestyksensä hyödyntäneet. Kenties sieltä löytyisi hyviä toimintamalleja, jotka hyödyttäisivät hiihtoa(kin).

 

[Pipolätkä]

Ajattelen, että jääkiekon haukkumisen sijaan muiden urheilulajien tulisi miettiä, miksei se oma laji vedä nuorisoa harrastuskentille/TV-ruutujen ääreen. Itse asiassa olen jopa niin "sinisilmäinen", sillä näen, että jääkiekko tarjoaa itse asiassa mahdollisuuden muillekin lajeille oppia urheilumaailman lainalaisuuksia.

Esimerkki: Kun hiihdossa voitetaan MM-mitaleja, suosittelen hiihtopiirejä ihan rohkeasti tutkimaan sitä miten jääkiekkopiirit ovat oman menestyksensä hyödyntäneet. Kenties sieltä löytyisi hyviä toimintamalleja, jotka hyödyttäisivät hiihtoa(kin).

Itse olen ajatellut että asia on samankaltainen kuin yritys valittaisi, että miksi ei tule asiakkaita ja rahaa, vaan kaikki menevät kilpailijalle. Pitäisikö pohtia mitä kilpailija tekee paremmin ja lähteä vaikka apinoimaan tai jopa parantamaan niitä? Seuratoiminnan ja liittotason pöhötteneisyyttä (ei jääkiekon) nähneenä ymmärrän kyllä miksi jääkiekko menestyy.

 

[Sanainen arkku]

Nythän on melko selvää, ettei jääkiekko näivetä muita lajeja. Sen sijaan joukkuelajit ovat syömässä yksilölajit pl. kamppailu-urheilu.

Pari syytä: ulkona on paskat kelit 26 päivää kuukaudessa.
Kavereiden kanssa on kivempaa kuin yksin.
Sitten hei jotkut heittolajit; kuka viitsii harjoitella heittoja? Heitetään objekti. Haetaan se. Heitetään taas. Jos haluaisin heitellä jotain, hankkisin koiran ja heittelisin sille palloa.

Mutta siis: Jääkiekko on pitänyt asemansa. Pesäpallo tekee paluuta. Salibandy on jättiläiskasvussa ollut kohta 20 vuotta. Kori- ja lentopallot kylpevät ajoittain mediahuomiossa. Jotain on seuratasolla tehty hyvin, kun päästään nuuhkimaan Euroopan kärkimaiden hännänalusia maajoukkueena. Jalkapallokaan ei ole kuollut. Maahanmuutto pitää sitä jaloillaan.

Yksilölajit syödään myös toisella tavalla. Fitness-buumi ja muu terveysliikkuminen syö tilaa tavoitteelliselta urheilulta. Äärirajoille pyrkijätkin toteuttavat itseään polkemalla fillarilla Timbuktuun, tekemällä miljoona vatsalihasliikettä somettaen samalla tai hiihtämällä minisuksilla Saharan yli vastatuuleen.

Siitäkin promillesta, joka innostuu jostain murtomaahiihdosta tai kolmiloikasta iso osa jättäytyy pyrkimästä ihan huipulle kun on koeviikko ja kaikenlaista jyystöö. Maakuntahiihtojen voittaja leimautuu automaattisesti douppariksi, joten aika raskas rasti on heilläkin.

Ajat nyt vaan ovat tämmöiset.

 

[kahden suunnan sentteri]

Sitten hei jotkut heittolajit; kuka viitsii harjoitella heittoja? Heitetään objekti. Haetaan se. Heitetään taas. Jos haluaisin heitellä jotain, hankkisin koiran ja heittelisin sille palloa.

Tämä.

Tässä yhtenä kesänä olin urheilukentällä työntämässä kuulaa, ja kuulan haki aina urheiluseuran talkooväki. Ei ole nuorta polvea tulossa tilalle sitten kun kuulankantajasta, ilmeisen piakkoin by the way, aika jättää. Täysin kestämätön urheilumuoto siis.

Mutta voitin jumppakuminauhan.

 

[Everton]

Jos haluaisin heitellä jotain, hankkisin koiran ja heittelisin sille palloa.

Kuvailitko juuri pesäpalloa?

 

[Meeps]

Sitten hei jotkut heittolajit; kuka viitsii harjoitella heittoja? Heitetään objekti. Haetaan se. Heitetään taas. Jos haluaisin heitellä jotain, hankkisin koiran ja heittelisin sille palloa.

Mietin tätä juuri tänään, kun näin netissä jonkun kiekonheittäjän harjoitteluvideon. Vaikka harjoittelu kokonaisuutena onkin varmasti monipuolista, niin onhan se lajiharjoittelu aivan helvetin tylsää kun päivästä toiseen heität kiekon, heität kiekon, heität kiekon jne. Minä ainakin kuolisin tylsyyteen.

 

[Sanainen arkku]

Kuvailitko juuri pesäpalloa?

Mielestäni en. Pesäpallossakin heitetään, mutta myönteisenä erona on se, että heittäjä itse ei nouda palloa voidakseen heittää sitä uudestaan.

Heitin minä eilen sählymaalivahtinakin parikymmentä avausheittoa. Niistäkin pallo palautui takaisin toimialueelleni valitettavan usein hetikohta.

 

[Musta Nuoli]

Ainakin kotimainen ja/tai maajoukkuetason jalkapalloilu tekee kaikkensa näivettääkseen itse itsensä Suomessa, siihen ei jääkiekon myötävaikutusta tarvita. Toki jalkapallo kiinnostaa Suomessa, mutta ainakin minun näppituntumani mukaan nykypäivän lapsia kiinnostavat enemmän kansainväliset tähdet ja joukkueet. Cristian Ronaldo, Zlatan, Messi, Suarez... näillä mennään, ei millään Puola-Suomi 5-0 -tuloksilla.

@Sanainen arkku kiteytti myös hyvin yksilölajien ja joukkuelajien välisen nykyasetelman.

Ja onhan se niinkin, että perinteiset suosikkilajit kuten vaikkapa hiihto ja mäkihyppy on pilattu lajien ominaispiirteitä muuttamalla ja sössimällä rikki sen, mitä ei olisi tarvinnut korjata. Esimerkiksi hiihdossa pidemmät matkat on pilattu yhteislähdöillä, jotka ovat ehkä tylsintä seurattavaa sitten maalin kuivumisen katselun. Ennen olivat aikalähdöt, mikä teki vaikkapa viidenkympin hiihdosta trillerin. Nykyisin lössi hiihtäjiä lykkii 49 km eteenpäin ja lopulta norjalainen ottaa kirin ja voittaa. Mäkihypyssä on tullut ties mitä tuulikompensaatiota ja helmanmittausta, ja toki myös suomalaisten taso on mennyt rajusti alaspäin kuppikuntaisten lajiliittoriitojen ja muun säätämisen myötä.

Tosin kyllä jääkiekkokin on näivettymisvaarassa, vaikka siltä ei ehkä tuntunut esimerkiksi nuorten MM-kisojen aikaan. SM-liiga ainakin on sössinyt asioitaan urakalla: epämääräisiä toimarien vaihtoja ja sisäpiirien ottelupareista sopimisia, konkurssikypsien heittopussien pyöriskelyä suljetussa liigassa kunnes joku (Blues) menikin sitten nurin ja ylipäätään suljettu kabinettiliiga, johon pääsee selkää pesemällä eikä niinkään urheilullisin perusteluin. Mestis on henkitoreissaan ja kaukana takavuosien divarikiekosta, puhumattakaan esimerkiksi Ruotsin Allsvenskanin tasosta. MM-kisoja myönnetään toisia maita valtaaville roistovaltioille, World Cupeihin otetaan All Stars -nuorisotiimejä ja olympialaisetkin ovat vaarassa parhaiden pelaajien osalta. Tähän päälle vielä maksukanavahelvetti, jossa joka liiga on eri paketissa, pahimmillaan runkosarja ja pudotuspelit vielä eri paketissa.

 

[aquanqua]

...
Jalkapallokaan ei ole kuollut. Maahanmuutto pitää sitä jaloillaan.
...

Heetkinen. Ainakin Helsingin alueella jalkapallo on harrajastamääriltään ylivoimainen ykkönen ja laadukkaita tekonurtsia näkyy nykyään vähän joka kulmassa. Ihan oman silmätestin perusteella suurin osa jatkuvasti kadulla/bussissa jne. vastaan tulevista jalkapallojunioreista on ihan kantasuomalaisia. Toki maahanmuuttajataustaisia lapsia hakeutunee muita lajeja korkeammalla prosentilla jalkapallon pariin, mutta "maahanmuutto pitää jalkapalloa jaloillaan" kuulostaa älyttömältä väitteeltä.

Mitä enemmän Suomen populaatio keskittyy kaupunkeihin, sitä enemmän joukkuelajit tulevat ajamaan yksilölajeja ahtaalle. Mielestäni ihan luonnollista kehitystä.

 

[Aunt Wang]

Tärkeintä junioritoiminnassa on se, että lapset ja nuoret liikkuvat ja pitävät hauskaa. Kun urheilusta tulee pelkkää suorittamista ja hauskuus otetaan pois, ei kukaan sitä jaksa harrastaa. Jääkiekko nyt esimerkiksi on yksinkertaisesti kivaa puuhaa, jos joukkueessa on hyvä henki. Sama koskee muita lajeja, joissa pelataan joukkueena. Joku keihäänheitto saattaa olla yksilötasolla erittäin antoisaa ja palkitsevaa, mutta ei esimerkiksi minusta olisi koskaan tuohon hommaan ollut. Paljon mukavampi se on tuuletella maaleja kavereiden kanssa, kuin heitellä yläfemmoja valmentajalle jonkun ladon takana kun keihäs vihdoinkin lensi pari senttiä yli viidenkymmenen metrin.

En löisi päätäni pantiksi sen puolesta, että monikaan juniori katsoisi hiihdon mm-kisoja ja pohtisi että tuossa lajissa olisi mukavaa menestyä. Saatika että yksikään 8-vuotias edes katsoisi hiihtokisoja. Eräs kaverini pakotettiin nuorena hiihtoladuille faijansa toimesta, ja yhdeksän vuotta se jaksoi siellä laduilla hiihdellä kunnes tuli raja vastaan. Mikä tahansa toiminta mitä ei tee omasta halusta, ei voi tehdä ihmiselle hyvää. Eroaako 12-vuotiaan hiihtoladuille pakotetun nuorukaisen mietteet yhtään 40-vuotiaan toimistorotan mietteistä? Mielestäni ei. Kumpikin toivoo pääsevänsä helvettiin sieltä missä on, mutta jokin taho ei mahdollista poispääsyä. Juniorilla, kuten kaverini tapauksessa, se taho oli oma faija ja toimistorotan kohdalla tahoja on useampia. Henkilö jolle pitää maksaa vuokraa, paikallinen kauppias, sähköfirma ja niin edespäin. Jos ei nauti siitä mitä tekee, se alkaa vähitellen heijastua muuhunkin elämään.

Sen takia mielestäni yhdenkään lapsen ei pitäisi harrastaa lajia, jota hän ei halua harrastaa. Osa ihmisistä viihtyy paremmin laduilla, osa sitten taas kopissa. Osa lähtee yrittäjiksi ja jotkut tykkäävät siitä toimistotyöstä. Aikuisilla ihmisillä on kuitenkin vapaus tehdä ne valinnat itse, lapsilla ei. Vanhempien pitäisi ymmärtää, että pakottaminen ei ole se keino, jolla nuoret saadaan urheilemaan. Kaikki lähtee siitä, että viihtyy harrastuksen parissa. Aivan kuten asia oli lapsena ja se on nytkin, suurin osa kaveripiiristäni ja tuttavistani kokee onnistumisen elämyksiä mieluummin joukkueena kuin yksin. Yhteisöllisyys, ilo ja onni kulkevat usein käsikädessä myös urheilun puolella.

Jääkiekko ei vie junioreita muilta urheilulajeilta sen takia, että muiden lajien näkyvyys tai toiminta olisi puutteellista. Se vie junioreita sen takia, että nuorisoa ei voisi vähempää kiinnostaa keihäänheitto, hiihto tai kuulantyöntö. Porukassa on kivempaa ja mestaruus tuntuu paremmalta joukkueena. Vaikka kotikatsomoissa ollaan iloisia Tero Pitkämäen puolesta, todella harva oikeasti kiinnostuu keihäänheitosta niin paljon, että alkaisi sitä vapaaehtoisesti tekemään. Ja se on vain sen takia, että keihäänheitto yksilöurheiluna on tylsää. Jääkiekko ja jalkapallo eivät. Ja jos jonkun mielestä keihäänheitto on se juttu josta tulee hyvä mieli, niin sitten sitä kannattaa harrastaa. Ei urheilussa lopulta ole kyse muusta kuin siitä, että se tuo iloa elämään. Tai niin sen pitäisi mennä, ja niin se toivottavasti meneekin.

 

[Sanainen arkku]

Heetkinen. Ainakin Helsingin alueella jalkapallo on harrajastamääriltään ylivoimainen ykkönen ja laadukkaita tekonurtsia näkyy nykyään vähän joka kulmassa. Ihan oman silmätestin perusteella suurin osa jatkuvasti kadulla/bussissa jne. vastaan tulevista jalkapallojunioreista on ihan kantasuomalaisia. Toki maahanmuuttajataustaisia lapsia hakeutunee muita lajeja korkeammalla prosentilla jalkapallon pariin, mutta "maahanmuutto pitää jalkapalloa jaloillaan" kuulostaa älyttömältä väitteeltä.

Jalkapallon koko prosessi hyötyy maahanmuuttajista paljon. Jalkapallo on kesäkauden harrastus, jolloin joukkueiden harjoittelevat ja kilpailevatkin kokoonpanot elävät. Maahanmuuttajien elämä Suomessa on stabiilimpaa, eli mökki- ja purjehdusreissuja on vähemmän. Lisäksi kantislapsilla on muitakin harrastuksia, jotka häiritsevät futiskautta ainakin keväällä ja syksyllä.

Tämä on yksi syy, miksi mamujen merkitys on osuuttaan suurempi. Jalkapallon rooli heidän (siis vs. kantas. harrastajiin) on suurempi, uskallan olettaa, ja jokainen joukkueurheilun harrastaja käsittää että sitoutuneimman neljänneksen merkitys on korvaamattoman suuri olivatpa he sitten Litmasia tai Hetemaj:ta.

Eli pidän väitteeni. Maahanmuuttajien merkitys maan juniorifutikselle on suurempi kuin heidän osuutensa harrastajista.

 

[Hiihtofani]

Jääkiekko ei vie junioreita muilta urheilulajeilta sen takia, että muiden lajien näkyvyys tai toiminta olisi puutteellista. Se vie junioreita sen takia, että nuorisoa ei voisi vähempää kiinnostaa keihäänheitto, hiihto tai kuulantyöntö.

1. Maastohiihdossa harrastajamäärät eivät ole pienentyneet, eikä erityisesti jääkiekko niitä harrastajia vie eikä tuhoa muita lajeja.

2. Tietty kansaosa ei hiihtoa harrasta syystä, että siitä tulee hiki / lahjat eivät riitä. Vertailun vuoksi Iivo Niskanen harrasti aikoinaan jalkapalloa, mutta valitsi maastohiihdon. Iivo Niskasen lahkakkuus: Juoksi coopperin 14v 3600m. Fiksu valinta hänestä tuli olympiavoittaja, jalkapalloilijana ei koskaan. Maastohiihto on kova ja vaativa laji.

 

[Ostoskassi]

Joku Krista Pärmäkoskikin nosataa penkistä enemmän kuin Patrik Laine.

Tämä on kyllä aina yhtä mielenkiintoinen argumentti. Mitä haet tällä takaa? Ymmärrät varmaan, että aika moni perusjätkä ylimääräisillä kiloilla varustettuna nostaa enemmän penkistä kuin Pärmäkoski tai Laine. Minä mukaan lukien. Ei tämä kuitenkaan tee heistä (tai minusta) kovempaa urheilijaa kuin nämä kaksi edellä mainittua nimeä.

Tietty kansaosa ei hiihtoa harrasta syystä, että siitä tulee hiki / lahjat eivät riitä.

Ihan samalla tavalla tietty kansanosa ei harrasta salibandya tai moukarin heittoa. Ihmiset ovat erilaisia ja hyviä eri asioissa. Tuohon, että "siitä tulee hiki", niin se on mielenkiintoinen argumentti. Mihin perustat sen?

 

[Hiihtofani]

Tämä on kyllä aina yhtä mielenkiintoinen argumentti. Mitä haet tällä takaa? Ymmärrät varmaan, että aika moni perusjätkä ylimääräisillä kiloilla varustettuna nostaa enemmän penkistä kuin Pärmäkoski tai Laine. Minä mukaan lukien. Ei tämä kuitenkaan tee heistä (tai minusta) kovempaa urheilijaa kuin nämä kaksi edellä mainittua nimeä.

Jos nostat niin miksei se tee sinusta parempaa urheilijaa? Jos pystytään jollain tieteellisellä universaalilla kaikkia lajeja yhdistävällä tavalla mittaamaan ihmisten voima ja myös muita fyysisiä ominaisuuksia ja olet näissä testeissä paras mikset ole silloin vahvin urheilija? Penkkipunnerrus on tämmöinen mittausmenetelmä, jota pidän universaalimpana tapana mitata yläkropan voimaa. Parempaakaan eri lajeja yhdistävää mittaustapaa en tiedä.

Pärmäkoski nostaa kestävyysurheilijaksi suhteettoman paljon omaan painoonsa nähden, lähes 2x oma paino. Tulos lähentelee huippu kehonrakentajien tuloksia. Tämä on puhdasta lahjakkuutta, sillä hän on ollut aina yläkropaltaltaan vahva.

Ihan samalla tavalla tietty kansanosa ei harrasta salibandya tai moukarin heittoa. Ihmiset ovat erilaisia ja hyviä eri asioissa. Tuohon, että "siitä tulee hiki", niin se on mielenkiintoinen argumentti. Mihin perustat sen?

Kestävyysurheilu on sitä, että kun syke lähentelee 70% maksimia, se alkaa sattumaan ja se ei ole mukava tunne. Sitä ei moni halua tuntea ja niille luvuille pääsemiseen on helppo uhota, mutta käytönnssä kun olet siinä tilanteessa uhot ja mehut alkaa vähentymään. Kestävyysurheilua ei harrasteta sen takia, että se on kivaa ja siitä pitäisi nauttia, vaan kyllä siinä on jokin muu syy.

Norjalainen hiihtäjä Ingvild Flugstad Östberg pelaa kesäisin jalkapalloa Norjan kolmanneksi korkeimalla sarjatasolla Raufosin joukkueessa. Maastohiihto on ns. "yksilöurheilulajeista" yksi monipuolisimmista. Maastohiihtäjä tai maastohiihtoharjoittelulla voi mennä pelaamaan melkein mitä lajia tahansa kohtuullisella tasolla. Puuttuvaa lajitaitoa voi kompensoida kovemalla fysiikalla. Vähän sama asia kuin jos sinulla on hyvä kunto niin voit mennä melkein mitä lajia tahansa pelaamaan jonnekin aladivareihin.

 

[Johnnie]

En tiedä mistä tuo Hiihtofanin alkuperäinen penkkipunnerrusväite oli peräisin, mutta jaksan epäillä että Pärmäkoski ottaa 110 kilogrammalla kymmenen toistoa.

Lisätietoja kohdasta 22:45 alkaen. http://areena.yle.fi/1-3676337

E: Jos Pärmäkoski ottaisi tuon 10x110kg penkistä, normaalin ihmisen irtiottokyvyllä tuo tarkottaisi noin 140-150kg ykkösmaksimia. Pärmäkosken omapaino on n.55-60 kg, ja Suomen ennätys penkkipunnerruksessa sarjassa naiset 57kg on 98 kilogrammaa. Pärmäkoski siis parantaisi SE:tä noin 50 prosentilla vaikka tuskin on harjoittelussaan keskittynyt voimanostoon. On se kova.

 

[Ostoskassi]

Jos nostat niin miksei se tee sinusta parempaa urheilijaa?

Koska urheilijan elämään kuuluu paljon muitakin asioita kuin urheilusuoritteen tekeminen. Palautuminen, riittävä uni, syöminen, juominen ja kokonaisterveydestä huolenpito. Peruskuntoa harjoittavan ihmisen ei tällaisia asioita tarvitse miettiä. Se on esimerkiksi minun ja Patrik Laineen tai Iivo Niskasen ero. Heillä ei ole varaa heräillä keskellä yötä katsomaan suosikkijoukkueen peliä, koska se vaikuttaa heidän omaan tekemiseen niin paljon, että heidän tulevaisuus voi olla pelkästään tämän valinnan seurauksena erilainen.

Jos pystytään jollain tieteellisellä universaalilla kaikkia lajeja yhdistävällä tavalla mittaamaan ihmisten voima ja myös muita fyysisiä ominaisuuksia ja olet näissä testeissä paras mikset ole silloin vahvin urheilija? Penkkipunnerrus on tämmöinen mittausmenetelmä, jota pidän universaalimpana tapana mitata yläkropan voimaa. Parempaakaan eri lajeja yhdistävää mittaustapaa en tiedä.

Mutta ongelmana tässä on se, että lajit ovat erilaisia. On lajeja kuten makihyppy tai sulkapallo, jossa yläkropan voima on urheilusuoritteen kannalta täysin merkityksetön. Siihen on syynsä miksi korkeushyppääjät ja moukarin heittäjät näyttävät erilaisilta, enkä minä lähtisi heitä arvostelemaan tai arvostamaan sen perusteella, että kummat heistä ovat kovempia urheilijoita. Molemmissa lajeissa tie huipulle vaatii kovaa panostusta, lahjakkuutta ja onnea.

Kestävyysurheilu on sitä, että kun syke lähentelee 70% maksimia, se alkaa sattumaan ja se ei ole mukava tunne. Sitä ei moni halua tuntea ja niille luvuille pääsemiseen on helppo uhota, mutta käytönnssä kun olet siinä tilanteessa uhot ja mehut alkaa vähentymään. Kestävyysurheilua ei harrasteta sen takia, että se on kivaa ja siitä pitäisi nauttia, vaan kyllä siinä on jokin muu syy.

Edelleen, ihmiset ovat erilaisia. Jotkut tykkäävät äideistä jotkut tyttäristä. Maailmassa on myös masokistejä, jotka saavat seksuaalista nautintoa kivusta, nöyryytyksestä, alistettuna olemisesta. Sinä et määrittele sitä, mikä on jonkun mielestä kivaa.

Norjalainen hiihtäjä Ingvild Flugstad Östberg pelaa kesäisin jalkapalloa Norjan kolmanneksi korkeimalla sarjatasolla Raufosin joukkueessa. Maastohiihto on ns. "yksilöurheilulajeista" yksi monipuolisimmista. Maastohiihtäjä tai maastohiihtoharjoittelulla voi mennä pelaamaan melkein mitä lajia tahansa kohtuullisella tasolla. Puuttuvaa lajitaitoa voi kompensoida kovemalla fysiikalla. Vähän sama asia kuin jos sinulla on hyvä kunto niin voit mennä melkein mitä lajia tahansa pelaamaan jonnekin aladivareihin.

Tästä olen itse asiassa samaa mieltä. Omia puuttuvia lajitaitoja voi kompensoida muilla avuilla. Se tekee mielestäni joukkuelajeista niin mielenkiintoisia. Amerikkalaisessa jalkapallossa, jääkiekossa ja koripallossa on eri pituisia, kokoisia ja näköisiä pelaajia, koska lajeissa pystyy menestymään monella tavalla. Erik Karlsson ja Zdeno Chara ovat molemmat voittaneet NHL:n parhaan puolustajan palkinnon, vaikka heillä on kokoeroa 20 senttimetriä ja yli 30 kilogrammaa painoeroa.