Aika rajusti sanottu, mutta rivien välissä sama mielikuva joka tuli itsellenkin. Kuvitellaanpa naapurukset. Toisessa asuu poika 12v, joka pelaa paikallisessa jengissä lätkää. Treenejä on kolmesti viikossa. Lisäksi poika pelaa koulun välitunnit tossulätkää ja usein harjoitusten välisinä päivinä on koulun kaukalossa lämimässä ja höntsyillä 2-3 tuntia. Läksyt tulee usein lyötyä laimin.
Naapurin luokkatoveri on innostunut juoksusta. Hän käy paikallisen urheiluseuran ohjatuissa treeneissä kaksi kertaa viikossa. Kolmesti viikossa hän tekee omatoimisesti pitkän lenkin, välillä perheen koiran kanssa. Koulun välitunnilla hän venyttelee reisiään, ainakin satunnaisesti. Peleihin hän ei halua mennä, koska lätkäjätkät ovat hänen mielestään liian rajuja. Kouluasiat hän hoitaa asiallisesti.
Kummastakaan meidän ei tarvitsisi olla huolissaan, mutta olisimmeko kuitenkin? Kummasta?
lätkäpelaajasta tietenkin. Se on tyhmien jätkien laji ja pääsääntöisesti ns. työväenluokan laji. Hakataan jäällä ja jään ulkopuolella.
Tämä ei ole kuitenkaan keskeinen asia tässä. Mielestäni ongelma on se, että lapset erikoistuvat liian nuorena johonkin tiettyyn lajiin, jolloin se perusurheilullisuus ei kehity riittävästi. Ohjattuja harjoituksiakaan ei ole niin montaa kertaa viikossa ja kun ei pelata enää pihapelejä samoja määriä kuin ennen, niin urheilua tulee yleisesti harrastettua aiempaa vähemmän. Tietokonepelaaminen ja netissä notkuminen on vienyt sen ajan, joka meni ennen tossulätkään, futikseen, fillarilla ajamiseen, koripallon heittämiseen, luisteluun, hiihtämiseen, pulkalla/stigalla laskemiseen jne. Ennenhän jokainen poika pelasi kaikkea mahdollista ja liikkui fillarilla ja hiihtäen, vaikka olisi harrastanut seurassa mitä tahansa urheilulajia. Porukassa koulun jälkeen.
Ongelma on se, että jääkiekolla on vähän liian suuri asema lajien keskuudessa Suomessa. Se ei ole pelkästään lätkän vika, vaan muita lajeja on hoidettu huonosti ja lisäksi pitää muistaa se, että jos suorituspaikat tai harjoitusolosuhteet ovat surkeat, niin eivät nuoret tahdo sitä harrastaa. Nyt on jäähallit ja kaikki, kun ennen lätkää harrastettiin 30 asteen pakkasessa. Muissa lajeissa ei ole yhtä hyvät olosuhteet. Moni esim. yleisurheilun harrastaja joutuu tekemään sitä todella surkeissa olosuhteissa ilman kunnollista valmennusta. Se vaatii aikamoista paloa valita sellainen laji.
Toisekseen vanhemmat eivät hirveästi näe nykyään enää vaivaa siihen, että selvittäisivät, mikä laji sopisi lapsille parhaiten. Heidät laitetaan lätkään tai sählyyn ja jos ei nappaa niin sitten se harrastaminen lopetetaan. As simple as that. Samaa mitä naapuritkin tekevät. Kolmanneksi ongelma on kouluissa. Eri lajeja ei esitellä kouluissa, eivätkä liikunnan opettajat ole tehtäviensä tasalla. Hengaavat jossain kahvilla ja antavat poikien pelata jotain keskenään, kerran vuodessa on kenties cooper ja 60m ilman sen kummallisempaa lämmittelyä eli lajeja ei kunnolla harjoitella, eikä niitä, joilla on mielenkiintoa johonkin, auteta niiden urheiluseurojen toiminnan pariin. Vaatii valtavaa omaa kiinnostusta ajautua vaikkapa yleisurheilua harrastamaan. Mutta sekään ei tosiaan ole sinänsä lätkän vika.
Eli lätkää on turha syyllistää siitä, mikä tilanne on. Muiden lajien, koulun, kuntapäättäjien ja vanhempien pitäisi tehdä hommia sen eteen, että lajeja harrastettaisiin pienenä mahdollisimman laajasti ja lajeja esiteltäisiin lapsille kunnolla ja että suorituspaikat ja seuratoiminta olisivat hyvällä tolalla.