Liitolla ei varmaan ole mitään intressiä viedä asiaa eteenpäin, jos sovintoa ei saada aikaan yhdenvertaisuusvaltuutetun johdolla; liitolla on jo heidän kannaltaan varmaan ihan mieleinen ratkaisu oikeusturvalautakunnalta.
Valmentajalle (ja pojalle) olisi parasta saada sovintoratkaisu. Jos se ei onnistu, niin sitten asia yhdenvertaisuuslautakunnan käsittelyyn, sieltä heidän kannaltaan sopiva kannanotto (=liitto kohdistanut valmentajaan vastatoimia, pelaajaa syrjitty välillisesti tms.) ja sen ratkaisun turvin lähteä käräjäoikeudesta hakemaan yhdenvertaisuuslain mukaiset hyvitykset ja ehkä jotain vahingonkorvauksia (en tiedä, olisiko valmentajalle tai pojalle lopulta mitään vahingonkorvauslain mukaan korvattavia vahinkoja aiheutunut; mutulla heitän, että ei.). Jos lautakunnalta tulisi liiton kantaa tukeva päätös, niin sitten valmentajalla olisi vielä perälautana hallinto-oikeus, mutta kuulostaa aika kaukaiselta.
Valmentaja ja/tai poika voisi tässä ja nyt nostaa hyvitystä koskevan kanteen käräjäoikeudessa, mutta tuohon ei varmaan kannata lähteä ilman lautakunnan ratkaisun tukea. Jonkin sortin riski kai on olemassa sille, että käräjäoikeus näkisi asian niin kuin Halila.
Joskus tällaiset asiat saatiin käsiteltyä hallin käytävillä tai kahvion pöydässä. Nyt tämäkin tapaus on jo käynyt läpi useamman liiton sisäisen käsittelyn, oikeusturvalautakunnan käsittelyn, on selvitettävänä yhdenvertaisuusvaltuutetun puolella ja kenties menossa vielä lautakunnan ja käräjäoikeuden käsittelyyn. Kehitys kehittyy ja yhteiskunta oikeudellistuu; ainut mitä voi varmuudella sanoa on, että voittajia ovat laskuttavat juristit.
E. Ja liiton kannattaisi palkata PR-osaajia. Pirkka Antilan työsähköpistiin sellainen asetus, että lähtevät viestit eivät liiku minnekään ennen kuin joku PR-tyyppi on sen tarkastanut.