Itsetunto-ongelmat

[magnum37]

Eli mielestäni tässä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että näihin asioihin ei ole haluamaani ratkaisua. En muutu komeammaksi, fiksummaksi, jne. Ts. se ei ole mahdollista.

Genetiikkamme toki määrää suurimman osan mahdollisuuksistamme. Ehkä olet ymmärtänyt paremmin elämän raadollisuuden kuin mitä moni muu "Ota itseäsi niskasta kiinni" -tyyppi on. Ehkä monien mielestä heidän omat lähtökohtansa elämään ovat olleet paremmat kuin sinun, mutta ehkä hekin sinun tilanteessasi saattaisivat nähdä asiat kuten sinä - who knows.

On tutkittu, että ensivaikutelmaa toisista on vaikea rikkoa, vaikka sitten myöhemmin antaisikin itsestään aivan toisenlaista outputia. Ensivaikutelman syntyyn vaikuttaa tietysti sitten juurikin ne kasvonpiirteet ja taidot sun muut - eli seikat joihin et voi välttämättä itse vaikuttaa.

Täällä sinulle on paljon yritetty opettaa ulospäinsuuntautuneisuutta yms. mutta oma kokemukseni on, että se ei välttämättä muuta mitään. Hyvän tuulisena ja avoimena juuri saan useimmin osakseni negatiivista ja jopa henkilökohtaisuuksiin menevää kritiikkiä, ikään kuin ympäristö luulisi minun olevan itseäni täynnä ja haluaisi siksi muistuttaa puutteistani. Mutta sulkeutuneempana ja vittuuntuneena olen sitten muiden mielestä edes vähän lähempänä "kovaa jätkää"... Myös minun käsitykseni on se, että tämä johtuu jotenkin habituksestani.

 

[HIFK]

magnum37:lta todella hyvää tekstiä, johtuen varmasti siitä, että muistuttaa omaa tilannettani.

Tuo ensivaikutelma vain on sellainen juttu, että sitä on todella hankalaa enää muuttaa jälkeenpäin. Laskee 2x4 väärin moneen kertaan, niin kyllähän monet jo ajattelevat että onko kaikki kotona. Muutenkin henkilö joka näyttää jo valmiiksi tyhmältä tai kujalla olevalta, niin eipä yleensä paljoa kiitosta saa osakseen.

Monta kertaa huomannut ihan oikeasti sen, että kun pitää suunsa kiinni, niin ei ainakaan niin paljoa se tyhmyys tule esiin. Sitten kun jotain sanoo, niin yleensä se reagointi on muilta aika negatiivinen. Hiljaisena taas leimautuu tylsäksi ja nyhveröksi. Monta kertaa sitä joutuu tekemisiin uusien ihmisten kanssa, niin eipä koskaan kenelläkään mitään halua enää ole sen paremmin tutustua.

Yhtään ihmissuhteita vaan ei saa luotua, on sitten hiljaa tai sitten kun puhuu jotain. Molempi pahempi. Hiljaa olevana saa ehkä jonkinlaista positiivista palautetta ehkä, ei ainakaan tyhmyys tule esiin.

Ja kuten sanoitkin, niin jos joku neuvoo, että ole ulospäinsuuntautunut, mene tekemään seuraa, jne. niin heillä varmasti se homma toimii niin. Eri asia on sitten kun se jollain ei toimi. Kun muut ihmiset eivät tykkää, niin eivät tykkää.

Jos näkee uuden henkilön, niin se ulkonäkö on ensimmäinen, minkä näkee toisessa ihmisessä. Siis ennen kuin aletaan puhumaan. Sama naisasioissakin. Vaikka ulkonäkö ei merkitsekkään niin paljoa, niin kyllähän aina ja joka kerta ulkonäkö on se asia, mikä nähdään toisessa ensin. Jos näyttää komealta/kauniilta, niin totta kai mukavampaahan se on tehdä tuttavuutta. Jos taas näyttää joltain korppikotkan takalistolta, niin harvoin siinä jaksaa mitään jutellakkaan.

Ylipäänsä aloitteen teko. Kun nainenkin esim. näkee jossain jonkun miehen, niin aloitteen teossa ratkaisee nimenomaan se ulkonäkö. Kun ei ole sanaakaan sanonut miehen kanssa, niin ulkonäöm perusteella tehdään se päätös. Sitten vasta kun keskustellaan, niin sittenhän vasta näkee, minkälainen toinen on. Kyllähän naisetkin monesti aloitteita tekevät, vaikka muuta väitetään. Ja siinä vaiheessa harvoin on mitään miehen kanssa juteltu. Esim. tämän inttikaverin kohdalla, niin naiset tekevät aloitteita erittäin usein, vaikka tämä kaveri ei olisi ikinä nähnytkään kyseistä miestä. Ulkonäkö herättää sen kiinnostuksen ensin ja sitten kun alkavat juttelemaan, niin sitten tulee esiin fiksuus ja se tavallaan sitten sinetöi sen homman.

Tällä palstalla sitten onkin paljon nimimerkkejä, joilla homma toimii. Toisilla sitten taas ei toimi.

 

[Temptation]

Älkää ny pojat puhuko paskaa ensivaikutelmista, nuo ei pidä paikkaansa yhtään. Mä voin rehellisesti sanoa, että inhoon hevareita ja metallisteja yli kaiken ja melkein voisin vetää jokasta sellasta vastaantulevaa turpaan ja kovaa. Sellaset saavat myös aina pilkkaa niskaansa, koska koen sen touhun oikeasti saamarin rumana ja ällöttävänä, ne kun yleensä peseytyy kerran viikossa ja vetää röökii minkä kerkee.

Silti, jotkut ovat lyöneet itsensä läpi mun silmissä, VAIKKA ovatkin hevareita ja pukeutuvat sen mukaan. Yleensä niillä on oikeasti ihan toiset kasvot ja helvetin hyviä tyyppejä ovatkin. Eli, ensivaikutelma pahin mahollinen, mutta silti luonne ratkaisi ja voin sanoa jotain hevareita mahtaviks tyypeiks!

RT hommista, niin sieltä saat traumoja vielä enemmän paskan kuntosi takia. Sotilaat eivät seuraa mitään käytöskirjoja varsinkaan sodissa. Sua pilkataan ja haukutaan, kun et hommia siellä tee. Suomalaisia ei juu kuole juuri yhtään, mutta ei kuole tanskalaisiakaan joka viikko. Mutta otapa sekin huomioon, että niitä on siellä lähes 800. Tottamunassa menetyksetkin ovat kovemmat. Ja kyllä siellä tulituksia on päivittäin pohjoisessakin, niistä ei vaan todellakaan aina kerrota. Saksalaisten tukikohta ja vastuualue on pohjoisessa, ja kyllä niillä kaikilla actionii riittää. Jokatapauksessa sä voit unohtaa suosiolla tämän touhun. Mutta vastaa vielä, kävitkö AUK/RUK? Epäilen vahvasti.

Ja sitten, mikset oikeesti mene klubiin? Menet keskelle danceflooria, katsot jotain naista silmiin ja sitten ojennat kätesi hänelle. Ei tarvitse edes sanoa mitään. Jos ei ota kiinni, niin ei muutaku jolleki toiselle.

 

[ms.qvist]

Eli mielestäni tässä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että näihin asioihin ei ole haluamaani ratkaisua. En muutu komeammaksi, fiksummaksi, jne. Ts. se ei ole mahdollista. Ehkä terapia auttaisi siinä, että hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on, mutta sitä en halua tehdä todellakaan.

Miksi et halua hyväksyä itseäsi sellaisena kuin olet ja sen jälkeen ryhtyä vahvistamaan omia hyviä puoliasi ja kehittämään heikkouksiasi, jotta et enää olisi niin heikko omissa silmissäsi?

Ymmärtänet varmaan sen, että ulkonäöllesi et juuri voi mitään - ikä muokkaa sitä jonkin verran ja kymmenen vuoden kuluttua voit jo olla paljon miehisemmän oloinen mutta vielä et voi sitä tietää, joten sinun on pelattava niillä korteilla, jotka sinulle on jaettu.

Kaikki meistä eivät voi olla neroja, mutta jos tunnet itsesi epävarmaksi, niin lukemalla voit kuitenkin kehittää itseäsi - jos ei muuta niin vahvistaa niitä aloja joissa olet jo hyvä. Tämä voi hiukan kohentaa heikkoa itsetuntoasi. Ja kyllä niitä heikkouksiakin voi vahvistaa, matematiikkaakin tiettyyn rajaan saakka. Olin peruskoulussa aivan onneton matematiikassa, mutta nykyisissä opinnoissa tarvitsin matematiikkaa ja niinpä laskin ja laskin ja laskin kunnes huomasin, että homma alkaa sujua paremmin ja paremmin. Mutta ei sitä tarvitse hävetä, jos joku kertotaulu ei aina mene kerralla kohdilleen. Veikkaan, että suurin osa pysähtyy hetkeksi miettimään, jos esitetään kysymys - paljon on 7 x 7.

Eikä meistä kaikista ole huippu-urheilijoiksikaan tai edes takomaan taululle hyviä tuloksia. Tiedän erään entisen työkaverini, joka nostaa penkiltä sellaiset 230 kg mutta ei se häntä muuta miehiseksi mieheksi silmissäni. En minä ainakaan osaa arvostaa ihmistä, joka nostaa mielettömät kilomäärät penkiltä tai maastavedossa, jos henkilöllä ei ole mitään muuta annettavaa kuin ne huikaisevat urheilusuoritukset. Jos korvien välissä tuulee niin hyvät penkkitulokset eivät tilannetta muuta suuntaan tai toiseen - ei kiitos sellaiselle seuralle. Oletko laisinkaan ajatellut, että suurin osa ihmisistä voi pitää tärkeinä ominaisuuksina muita kuin ne huikaisevat urheilutulokset? Ja mikä voikaan olla tylsempää kuin keskustella sellaisen ihmisen kanssa, jonka jutut pyörivät koko ajan penkkituloksen ympärillä... Oletko miettinyt, että tällaisilla puheilla saattaisit karkottaa ympäriltäsi juuri sellaiset naiset, jotka kenties haluavat tutustua sinuun syvällisemmin? Tuskin...

Olen sanonut jo ties kuinka monta kertaa tämän sinulle ja sanon vielä kerran: Terapia ei ole mikään mörkö mitä tulee pelätä, vaan sinne menemällä voit päästä eroon komplekseistasi ja löytää itsestäsi puolia joita arvostaa, ja tämän jälkeen minuutesi eheytyy ja jokainen voi arvata mitä siitä seuraa kun ihminen löytää itsensä. Usein, lähes aina, se näkyy ulkopuolelle ja muutkin ihmiset kiinnostuvat tällaisesta henkilöstä. Sinun tapauksessa kiinnostuja voi olla se elämäsi nainen.

Terapia ei siis ole kauneusleikkaus, mutta se on "leikkaus", jonka avulla psyykkeesi voi eheytyä ja löydät itsesi ja opit hyväksymään minuuteesi kuuluvia puolia ja yhtälailla terapeutin kannustamana voit ryhtyä kehittämään itseäsi. Terapian avulla voit myös oppia hyväksymään itsesi fyysisesti sellaisena kuin olet. Kaikki meistä eivät ole miehisiä miehiä - kuten minäkään en ole mutta so what sanoisi Paavo Lipponen, joten kaikista ei voi tullakaan miehisiä miehisiä vaikka mitä tekisi mutta jokainen voi oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja rakentamaan tulevaisuutensa tälle perustalle.

Jos olisin ilkeä niin sanoisin, että mene nyt vittu sinne terapiaan mutta kun en ole niin kehotan sinua varaamaan ajan ensin tk-lääkärille ja pyytämään häntä sitten kirjoittamaan lähetteen mielenterveystoimistoon tms. paikkaan - millainen kotikunnassasi sitten mahtaakaan olla. Terapiakäynnit mt-toimistolla eivät maksa mitään, ainoa kulungit lienevät tk-käyntimaksu. Tai jos terveyskeskukseen yhteydenotto tuntuu liian vaikealta puuhalta niin soita vaikkapa kriisikeskukseen - jos omassa kunnassasi ei sellaista ole niin lähikunnasta varmasti sellainen löytyy ja siellä voi esiintyä anonyyminä ja kertoa ongelmansa ja siellä ammattilainen (erikoissairaanhoitaja tms.) osaa neuvoa kuinka toimia jatkossa.

vlad.

 

[HIFK]

Tarkoitin tulitaisteluita suomalaisia kohtaan. Aina kyllä kerrotaan jos joku on loukkaantunut, mutta aika harvoin siellä on ketään loukkaantunut, kun vertaa esim. USA:laisten tai tanskalaisten joukkoihin.

Ja onhan USA ja Tanska täysin eri paikoissa kuin suomalaiset. Suomalaiset ovat tahallaan ottaneet sen helpoimman alueen turvattavaksi. Tanskalaiset esim. elävät täysin erilaisella sota-alueella. Taleban elää etelässä ja tanskalaiset ovat siellä. Lisäksi pommejakin on sitten sata kertaa enemmän kuin mitä pohjoisessa. Eli tuo eteläinen touhu on ihan eri planeetalta kuin mitä tapahtuu pohjoisessa.

Ja tämän päivän Hesarissa oli kuva USA:n merijalkaväen sotilaista Helmandin maakunnassa odottamassa helikopterikyytiä. Ei ihan samanlaista touhua taida olla Suomella? Lisäksi suomalaisethan eivät hyökkäile vihollisten tukikohtiin samanlailla kuin esim. juuri USA ja Tanska.

Aukkia tai rukkia en käynyt. Olen unohtanut tuonne pääsyn jo kauan aikaa sitten ja olen aina sen tiennytkin, ettei minusta ole tuonne. Se on ollut selvää jo intin alusta lähtien, kun aloin noista jutuista haaveilemaan. Hommat tekisin niin hyvin kuin osaisin ja pystyisin, mutta kun se taso on mitä on, niin tiedän, etteivät ne ole vaaditulla tasolla, vaikka kuinka yrittäisi. Tällä tarkoitan juuri sitä, kun täällä moni sanoo, että pystyn mihin vain, niin paskan vitut kukaan pystyy ihan mihin vain. Se on niin kulunutta paskaa, että luota itseesi, kyllä pystyt siihen. Se kun vain ei aina mene niin.

Mutta ihan samalla tavalla kuin tässäkin, tiedän, että kun näen jonkun itseäni kiinnostavan naisen, niin hän ei ole minusta myöskään kiinnostunut. Sama asia. Voin unohtaa ihan kaiken naisiin liittyvän. Senkin olen tiennyt jo pitkään, koska minusta ei vain ole sellaiseen. Jonkun onnettoman sotanorsun ehkä onnistuisin saamaan, mutta nepä eivät kiinnosta pätkän vertaa millään muotoa.

Kun naiset, joille kelpaa ihan ketä vain, ei suostu tanssimaan kanssani, niin kertoo karua kieltään ja paljon. En vain ole tarpeeksi hyvä.

Olen sen jo kauan aikaa tiennyt, että noihin rt-hommiin ei ole mitään asiaa. Vaikka monelle olen niistä paljon puhunutkin. Ainakin elää haaveessa, jos ei muuta. Samalla tavalla haaveilen niistä kauniista naisista (ja keskinkertaisistakin), vaikkei niihin mitään mahdollisuutta olekkaan.

Jokainen pystyy mihin vain, paskan vitut, sanon minä. Onneksi itse en ole kuin nauranut tuolle jutulle. Mutta nauru loppuu sitten aina siihen, kun tajuaa, että niitä unelmiaan ja haaveitaan ei pystykkään toteuttamaan. Sitten vituttaa ja huolella.

 

[Temptation]

Käsitit kyllä täysin väärin ihmisten neuvot täällä. Ihminen pystyy mihin vaan ei tarkota sitä, että olisit fyysisesti yhtä vahva kuin joku. Et välttämättä edes pysty olemaan esim. fyysisten ominaisuuksien takia. Mulla on itellä treenaamalla reenatut lihakset ja kunto, mutta eräs kaverini on yhtä vahva luonnostaan, vaikka hänkin käy hieman nostelemassa painoja mun kanssa... Silti, olen yhtä vahva kuin hän vasta kovan raudannostelun seurauksena, muttei sillä edes ole väliä.

Naisten haku... Olitko sä siis lukiossa? Mitenkäs meni wanhojentanssit? "Kaikille antava" nainen ei suostunu tulla klubis tanssii, milloin tämä tapahtui? Älä luovuta noin helpolla, vaikka joku halpispaska ei johki suostunu. Ne nimenomaan EI suostu kaikenlaisten tyyppeihin syliin, koska uskoo saavansa jonkun himobodarin jolla on 50cm mulkku. Tavalliset naiset ovat meitä normaaleja jätkiä varte. Ei sillä, en ite koskis metrin pitusella tikullakaan mihkään lutkiin.

Jenkkien merijalkaväki ottaa sut kyllä mielellään palvelukseensa. Pääset sitten kans ammuskelee 24/7, oli kunto millanen tahansa. Tai legioona, jossa ei välttämättä edes saa henkisiä traumoja. En sano tätä pilkkana, koska se voi olla oikeasti hyvä vaihtoehto, kuka tietää. En puhu kokemuksesta, mutta tietoa on paljon, sillä ite alotan lukion jälkeen opinnot MPKK:ssa (toivottavasti siis), ja kaikenlaisia vaihtoehtoja olen miettinyt. Sotilasuraa kuitenkin toivon ja haen.

 

[halogeeni]

Aika lailla sen takia, että täällä nyt kuitenkin on aika lailla normaalia porukkaa, kenen kanssa keskustella. Ja mietin että jos jotain olisi vielä tehtävissä.

Kertoisitko miten määritellään "aika lailla normaali porukka"? Eiköhän meitä ole täälläkin joka lähtöön ja jokaisella meistä on ongelmia ja heikkouksia joista monet ovat täällä kertoneetkin. Ja osa on myös kertonut hakeneensa apua ongelmiinsa. Olet saanut monia neuvoja tai ehdotuksia tuohon kysymykseen mitä olisi tehtävissä, jotta kokisit elämäsi siedettävämpänä. Sinä vain torjut kaiken. Ja usko nyt, että psykiatrit ja psykologit tekevät yhteistyötä asiakkaan/potilaan kanssa, jotta nämä voisivat kokea elämänlaatunsa parempana tai siedettävämpänä vaikkei penkkitulos tai kasvot heti miksikään muuttuisikaan. Haet täältä apua tai neuvoja maallikoilta. Miksi et ammatti-ihmisiltä joilla on koulutusta ja kokemusta siihen että ihmiset oppisivat muuttamaan tai sopeuttamaan ajattelumalleja ja suhtautumista itseen ja ympäristöön? Niin kauan on turhaa hokea täällä ettei mitään ole tehtävissä kun et edes halua kokeilla mitä esim. terapialla voitaisiin saada aikaan.

 

[HIFK]

Siis varmasti on ihan joka lähtöön porukkaa tälläkin palstalla, mutta itse vain halusin näihin juttuihin sellaista arkista hommaa. Noilla terapeuteilla kun tapaa olla sellaisia yltiöpositiivisiakin juttuja. Tietysti kun ovat oman alan ammattilaisia, niin tietenkin se juttu on ihan erilaista. Mutta itse en vain kaipaa sellaista.

Normaalit kaduntallaajat kun neuvoo, niin on kaikkein parasta. Ja kun kuitenkin kyse on ihan muista asioista kuin terapia.

Esim. eilen kun olin taas futistreeneissä, niin huomasi, että porukkaa hieman haittasikin se, kun en ikinä puhu mitään. Tavallaan kun joku sanoi jotain, tuli vastattua vain joo, niinpä, tms. Sitten kun puhuttiin että menikö se vaikka mun kautta yli, niin en uskaltanut sanoa yhtään mitään. Oikeastaan olin vain.

Ei vain uskalla sanoa ikinä mitään. Asiaa olisi vaikka mihin juttuun, mutta kun en vain tiedä, onko se sitten kuinka fiksua asiaa ja kannattaako sellaista ylipäätään edes sanoa tai kertoa. Eli tietyllä tavalla en oikein edes haluaisi saadakkaan mitään itseluottamusta tuohon puhumisasiaan. Sitten hyvällä itseluottamuksella sanoo jatkuvasti jotain tyhmää, niin se on ainakin omasta mielestäni pahempi juttu. Kuten sanottua, tyhmäkin on viisas kun pitää turpansa kiinni.

Ja tyhmä ei ole se, joka tekee virheitä vaan se, joka ei ota niistä opiksi. Eli nimenomaan kun on aina tehnyt itsensä naurunalaiseksi kaikilla tyhmillä jutuilla ja asioilla joita ei tajua, niin ymmärtää ainakin sen, ettei jatkossa kannata puhuakkaan mitään.

Ennemmin on sitten sellainen mitäänpuhumaton, kuin tyhmiä juttuja kertova ääliö.

Eikä hyvällä itseluottamuksella vielä minnekkään mennä. Sitten täytyy myöskin olla kaikki muutkin asiat kunnossa, että onnistuu. Vaikka naisten iskeminen. Vaikka hyvä itseluottamus onkin tärkeää, niin pelkästään sillä ominaisuudella ei naisia ole jonoksi asti. Jos on edes muutamaakaan. Sen päälle mikään harjoittelukaan ei toisten kohdalla auta mitään. Eli ne luontaiset ominaisuudet, ne ratkaisevat lopulta sen koko homman.

Tuolla että ihminen pystyy mihin vain, niin onhan ihan täyttä paskaa. Jos kaikki ihmiset pystyisivät mihin vain, niin eihän kenelläkään olisi koskaan mitään haaveita esimerkiksi. Kaikki halukkaat olisivat käyneet jo kuussa, Sidney Crosbyja olisi 100 NHL-liigaa täynnä, jne.

Suurin osa asioista vain perustuu niihin luontaisiin ominaisuuksiin, lahjakkuuteen, jne. Sitä tarkoitin tuolla, että jokainen pystyy ihan mihin vain.

 

[Temptation]

Ainiin muute ny muistin hyvän neuvon tuollaisille tapauksille :D. Ite oon joskus ollut erittäin ujo juttelemaan naisille (joskus 15-16 vuotiaana), niinpä kannoin mukana rohkasuryyppyä aina ennen esim. treffejä tai muutenvaa tilaisuutta, jossa tulisi olemaan naisia ja joille mahdollisesti tekisi mieli mennä juttelee. Ja voin sanoa että se auttoi, auttoi jopa kehittymään sosiaalisella puolella. Voi tietysti olla, että kasvoin vaan aikuisemmaksi ja kokemusta on nyt enempi (18), mutta väittäisin että nuo rohkasut silloin todellakin boostasi eteenpäin ja nyt monen kerran jälkeen sellasia ei enää tarvitse. Pystyn mennä juttelee kaikille ja kaikkialla, oli se sitten koulu tai kauppa. Ehkä sinunki kannattanee kokeila, minua auttoi, ehkä suakin ;) Onhan se klubillakin helppoa mennä jubaa kun on vähän gänäs!

 

[Ted Raikas]

Eikä hyvällä itseluottamuksella vielä minnekkään mennä. Sitten täytyy myöskin olla kaikki muutkin asiat kunnossa, että onnistuu. Vaikka naisten iskeminen. Vaikka hyvä itseluottamus onkin tärkeää, niin pelkästään sillä ominaisuudella ei naisia ole jonoksi asti. Jos on edes muutamaakaan. Sen päälle mikään harjoittelukaan ei toisten kohdalla auta mitään. Eli ne luontaiset ominaisuudet, ne ratkaisevat lopulta sen koko homman.

Ei ehkä jonoksi asti, mutta mahdollisuuksia on kuitenkin väittäisin, että paljon. Siis jos puhutaan oikeasti hyvästä itseluottamuksesta. Siinä näet on se vitsi mukana, että jos yleinen itseluottamus on tasoa hyvä, tai erinomainen, niin et ota itseesi epäonnistumisiasi. Ainakaan liikaa. Niin, että ne lamaannuttaisivat toimintasi pitkäksi aikaa. Ts. osaat ottaa asian huolettomammin ja näet tehneesi mokan, mikä ei kuitenkaan lannista tai pilaa niitä tulevia kertoja, koska et jää vellomaan siihen yhteen epäonnistumiseen. Yrität uudelleen ja ehkä muutat strategiaa ja opit aiemmasta.

Tuo pätee ihan joka asiaan, ei pelkästään naisten iskemiseen.

Tiedän siis, että tuo toimii noin, mutta itselläni ei toki ole itsevarmuutta erityisen paljon ja vastoinkäymiset juuri tulee otettua raskaasti ja usein itsesyytösten kera.

Enkä nyt tiedä siitä onko se tarpeen, että on naisia jonoksi asti odottamassa, että saisi iskeä kyntensä sinuun? Minua ainakin epäilyttäisi, että onko minussa jotain sellaista pinnallista vetovoimaa, jonka takia tyrkkyjä löytyy. Rahaa, mainetta tms. Kyllä mieluummin sitten tutustun paremmin vaikka pienempään määrään naisia, jos taso on parempi ja kiinnostus jotenkin syvällisempää.

 

[HIFK]

Alkoholia en ole käyttänyt juuri yhtään moneen kuukauteen. Olen huomannut itsessäni sen, että alkoholi toimii itselläni päinvastoin, kuin yleensä. Nimittäin mitä enemmän olen kännissä, sitä vähemmän tulee oltua sosiaalinen. Ja sitä huonommin uskallan mennä esim. sinne tanssilattialle. Kännissä alan nimenomaan miettimään, että kannattaako jotain tehdä. Ja uskaltaako sanoa kenellekkään mitään.

Tavallaan näkee jonkun jossain ja miettii kannattaako sille ylipäätään sanoa mitään. Ja sitten tuleekin siihen tulokseen, että ei kannata. Eli alkoholi ei oikein mitään hyviä fiiliksiä omalla kohdallani tee.

Itselleni olisi ainakin tärkeää, että niitä naisia olisi paljon. Ja voisihan sitä olla niinkin, että suurempi määrä niitä tasokkaampia naisia. Eli niin kuin tuolla inttikaverillani. Erittäin suuri määrä niitä kauniita ja fiksuja naisia. Tuohan olisi itselleni se tavoiteltava juttu. Mutta siihen vain kun ei ole mahdollisuuksia millään muotoa. Kun ei ole lainkaan niin haluttavan oloinen.

Toiset sitten tyytyvät ihan keneen vain, ja se taso on sitten mitä sattuu. Saattaa joukossa olla joku tasokkaampikin, mutta toisilla sitten riittää ihan niitä laatunaisiakin vaikka kuinka paljon.

Tuossa joku sanoikin, että oikeasti kauniit ja fiksut naiset eivät retkahda kaltaisteni joukkoon. Koska saavat parempaakin. Ja juuri sitä haluaisin ollakkin. Kaikin puolin haluttavampi mies. Eli kannattaa huomata se, että kun minun tasoiset miehet eivät kelpaa, niin ei nainen kuitenkaan ilman ikinä jää. Vaan ottaa sitten niitä laatumiehiä, kun on kerran valinnanvaraa.

Itse olisin enemmän kuin täysin tyytyväinen, että olisi sekä ulkoista että sisäistä vetovoimaa. Nyt kun ei ole kumpaakaan.

 

[Nypsi]

Jokainen pystyy mihin vain, paskan vitut, sanon minä. Onneksi itse en ole kuin nauranut tuolle jutulle. Mutta nauru loppuu sitten aina siihen, kun tajuaa, että niitä unelmiaan ja haaveitaan ei pystykkään toteuttamaan. Sitten vituttaa ja huolella.

Näinhän se menee. Toisaalta monet ihmiset eivät edes yritä saavuttaa mitään, vaan toteavat ettei siitä kuitenkaan mitä tule, ja sitten voivotellaan että ei pystytä mihinkään. Kyllähän sinäkin pystyt kitisemään ja jankuttamaan sellaisella tarmolla ettei varmasti kukaan täältä kykene samaan. Tuon energian kun suuntaisit johonkin hyödyllisempään niin saattaisi helpottaa hieman oloa.

 

[Temptation]

Se olin juuri minä kuka sanoi, että "saavat parempaakin". En tässä kuitenkaan tarkottanut fiksuja naisia, vaan nimenomaan niitä kauniita mutta halpoja. Joten älä lannistu.

 

[alwahla]

Itselleni olisi ainakin tärkeää, että niitä naisia olisi paljon. Ja voisihan sitä olla niinkin, että suurempi määrä niitä tasokkaampia naisia. Eli niin kuin tuolla inttikaverillani. Erittäin suuri määrä niitä kauniita ja fiksuja naisia. Tuohan olisi itselleni se tavoiteltava juttu. Mutta siihen vain kun ei ole mahdollisuuksia millään muotoa. Kun ei ole lainkaan niin haluttavan oloinen.

Tuo sinun haaveesi kuulostaa mormonimaiselta. Kas, siinäpä idea: ryhdy polygamiseksi mormoniksi.

Miten kauan ajattelit haukkua itseäsi maailman rumimmaksi, tyhmimmäksi ja lyhimmäksi mieheksi? Sillä välin kun harrastat tätä toimintaa, joku sinuakin heikommalla itsetunnolla varustettu x-uros menisi jo joko a) hakemaan apua tai b) juttelemaan tytöille. 22-vuotiaana ollaan jo sen verran vanhoja, että teini-ikään liitettävät voi-hitsit-jos-mä-sanon-jotain-väärää-niin-kaikki-nauraa-mulle-ajatukset on jo taakse jäänyttä elämää. Liki puolen vuoden ajan (tai ainakin niin kauan minä olen seurannut tätä sinun prosessiasi) olet saanut neuvoja, mutta yksikään niistä ei ole toiminut.

Olen edelleen sitä mieltä, että kaveripiirisi on myrkyttänyt ajattelukykysi. Neuvoni tähän ongelmaan: jätä se porukka. Vain siten voit pelastua pahemmalta kohtalolta kuin tämä nykyinen elämäsi. Anna niiden tyyppien juoda aivonsa pilalle. Ole oman kohtalosi herra.

Minulla on kokemusta vanhojen, epätoimiviksi havaittujen ihmissuhteiden kertakaikkisesta päättämisestä. Miksi roikkua sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin kotimaa? Viimeiset 11 vuotta olen yrittänyt etsiä sellaisia kavereita, joiden kanssa olisi edes jotenkin samantapaiset ajattelumaailmat. Tähän mennessä en ole sellaisia löytänyt, mutta etsintä jatkuu yhä. Vaikka olenkin ollut pelkästään sosiaalisen median avulla yhteyksissä ihmisiin, pystyn silti ihan face to face luomaan kontaktin keneen tahansa. Nämä satunnaiset kontaktit pidän sitten hyvän päivän tuttuna, koska koskaan ei tiedä, millainen merkitys heillä tulee olemaan omassa elämässäni esim. 5 vuoden perästä.

 

[HIFK]

Eli jätän kaikki ihmissuhteet ja olisin yksin? Aika lailla päinvastaista tässä koitan tehdä. Eli kun tässä on yrittänyt päästä sellaiseen järkevämpään ja fiksumpaan porukkaan, niin eipä ole päässyt. Jäljelle ovat jääneet ne samanlaiset tai samantyyppiset tyypit kuin itse olen.

Fiksummat ei ota porukkaan ja yhtä tyhmien ja ääliöiden kanssa ei jaksaisi olla. Eikä kyse ole mistään kaveriporukasta, vaan ympäristöstä. Eli tavallaan jättäisin nykyiset kaverisuhteet pois kokonaan mutta sitten jättäisin kaikki fiksummat tyypitkin pois. Ketä jää jäljelle? Ei ketään, joten olisin täysin yksin ilman ketään kaveria.

Tilanne on vain se, että siihen porukkaan on päässyt, jossa on samanlaista porukkaa kuin itse olen. Vaihtaisin ihan koska tahansa seuraa, mutta se vain ei onnistu niin.

Tätä tahtia kaikki kaveri ja tuttavuussuhteet olisivat itselleni niitä epätoimivia. Fiksummat eivät ota porukkaan ja tyhmempien kanssa ei jaksa olla.

Sama noissa naisissakin. Kukaan ei ota tyhmää miestä itselleen jos on varaa fiksumpaan. Fiksummat naiset eivät ota, ja hylkiöt sun muut ääliöt eivät kiinnosta. Eli kukaan nainen ei silloin ole itselleni sopiva. Parempaan ei riitä rahkeet ja huonommat ei kiinnosta.

Eli pattitilanne. Kun yksin ei halua olla, niin sitten täytyy ottaa ne ketkä saa.

Ja itsekin tarkoitin myös kauniita, en rumaa naista halua vaan kauniin.

 

[Nypsi]

Eli jätän kaikki ihmissuhteet ja olisin yksin? Aika lailla päinvastaista tässä koitan tehdä.

Ethän sinä tee tällä hetkellä mitään muuta kuin valitat täällä kohtaloasi.

 

[Hanhi]

HIFK...

Toistelen näitä samoja, mitä jo muutkin, mutta suosittelen maisemanvaihtoa. Paikkaan, missä et ole ainoa ruma/tyhmä ja naisissakin on enemmän valinnanvaraa kuin nykyisellään lähikaupassa ja pitäjän ainoassa baarissa. Taakse jää mulkut ja arvostelijat, ketkä ei teikäläistä ymmärrä. Hyviin tyyppeihin voi pitää jatkossakin yhteyttä, se ei ole ongelma.

Jos sulle ei palstan vinkit tai terapia kiinnosta, niin suosittelen parin kolmen päivän ryyppäystä, yksin. Keskustelet itsesi kanssa syvällisesti ja mietit kuka oikeasti olet ja mitä sä itseltäsi ja elämältä haluat.

Jossain vaiheessa asiat vaan loksahtaa paikalleen. Näin on käynyt itselläkin.

 

[HIFK]

Toistelen näitä samoja, mitä jo muutkin, mutta suosittelen maisemanvaihtoa. Paikkaan, missä et ole ainoa ruma/tyhmä ja naisissakin on enemmän valinnanvaraa kuin nykyisellään lähikaupassa ja pitäjän ainoassa baarissa. Taakse jää mulkut ja arvostelijat, ketkä ei teikäläistä ymmärrä. Hyviin tyyppeihin voi pitää jatkossakin yhteyttä, se ei ole ongelma.

Ketkä ei meikäläistä ymmärrä, niin niitä onkin sitten aika paljon. Ja toiselle paikkakunnalle muuttaessa se ongelma on ihan samanlainen, ehkä eri mittakaavassa vain. Niitä fiksuja on enemmän mutta niin on niitä urpojakin. Eli niitä tyhmiä ääliöitä olisi sitten vain kavereina enemmän ja se kun taas ei ole tarkoitus.

Ja kun sitä omaa itseään ei voi vain paeta. Ihan samalla lailla se rumuus ja tyhmyys tulee perässä vaikka menisi Kiinaan asti. Ei se siitä miksikään muutu. Fiksut eivät ota seuraansa ja ääliöt, kuten itse jäävät jäljelle.

Se ei siis ole mikään ratkaisu, että en olisi ainoa ruma ja tyhmä. Täysin samat ongelmat. Edelleenkin olisin se sama tyyppi. Kun se vain ei itselläni ole mitenkään hyväksyttävää.

Naisissa olisi valinnanvaraa, mutta edelleenkin ne kauniit ja fiksut naiset karttaisivat minua. Niin kuin kaikkia muitakin kaltaisiani. Ei siellä suuremmassa kaupungissa yhtään sen fiksummaksi tai komeammaksi muutu. Ja kun kerran siellä niitä fiksumpiakin tyyppejä on, niin vielä vähemmän ne kauniit ja fiksut naiset minusta kiinnostuisi, kun kerran parempaakin on tarjolla vaikka kuinka paljon. Eli aika turhaa touhua lähteä kilpailemaan.

Muuten kyllä olisi hyväkin idea, mutta ei sinne voi ongelmiaan mennä ratkomaan. Työn, tms. takia kyllä.

 

[Jonzze]

Omalla kohdalla itsetunto-ongelmassa vaikeinta oli varmasti asenteen muutos. Ei sitä voi onnistuakaan missään, kun kaikki jää yrittämättä vain sen takia, että on päättänyt olevansa paskin ja mistää ei mitää kuitenkaa tulisi.

Koulumenestys meni heikommaksi ja haaveet ns. paremmasta elämästä tuntuivat kaukaisilta ja kun painokin nousi aika tuntuvasti ylipainon puolelle, niin tottakai sitä sitten asenne oli oltava luokkaa musta ei oo mihinkään. Eikä musta olis ollutkaan, jos samalla asenteella olisi vaan jatkanut. Ei valittaminen ja itsesäälissä rypeminen olis mua nostanut mistää suosta.

Se oli vaan se kyllästyminen, että saanko mä valittamalla ja itsensä mollaamisella mitään aikaan. Johon vastaus on tietenkin ei. Asenne muuttui. Se oli se tärkein muutos. Otin itteäni niskasta kiinni ja YRITIN. Säädin ruokavaliota normaaliksi, aloin tekemään erilaisia juttuja ja kaikki lähti parempaan.

Unelma-ammattiini opiskelen ja treenasin itseni kuntoon ja olokin parani. Uskalsin tutustuu erääseen kauniiseen, mukavaan ja fiksuun naiseen ja nyt on tullu oltuakin jo parisuhteessa sitte pitkään.

Kuvittelinko itsesäälissä pyöriskelyn keskellä tuon olevan mahdollista? En todellakaan. Asenne muuttui, elämä muuttui. Ja tärkeintä oli se, että vaikka välillä tulikin vastoinkäymisiä niin asenne piti ja en antanut periksi. Se, että mistä kukakin löytää oman asenteensa tai motivaationsa on ihan eri juttu. Mutta eihän sitä voi onnistua missään, mitä ei yritä. Jos et pelaa, et voita.

Turpaan saaminen ei oo kivaa, mutta sitäkin sattuu. Ei elämä nyt niin mielenkiintosta oliskaan jos kaiken saisi aina liian helpolla.

 

[alwahla]

HIFK, ajattelitko odottaa siihen saakka kotikunnallasi, että luonnollinen poistuma hoitaa pois tieltäsi ne pahimmat kilpailijat? Tai että jostain kumman syystä kaikki kunnan miehet sinua lukuunottamatta ottavat ja lähtevät vieden mukanaan ne kaikkein rumimmat muijat jättäen jäljelle pelkästään kaikkein kauneimmat naiset, joiden elämän tehtävänä tulee olemaan sinun miellyttäminen aina hamaan loppuun saakka?

Saatko jotain tyydytystä siitä, että muut haukkuvat sinua? Miksi et halua näyttää näille kiusaajillesi pitkää nenää? Vielä ei ole liian aikaista ottaa itseään niskasta kiinni. Prosessi on pitkä ja hankala, mutta pienestä purosta kasvaa suuri virta, kunhan ajan antaa kulua.

Millaista neuvoa oikein haet näillä sinun viesteilläsi? Kaikki ne neuvot, joita sinulle on annettu, olet torpannut täysin hyödyttöminä. Miksi?

 

[HIFK]

En vain uskalla. Siis näyttää pitkää nenää kenellekkään. Pelkään sitä reaktiota. Ja itselläni ei vain ole varaa menettää yhtään ihmissuhdetta, vaikka olisi mikä.

Ja ketäänhän ei kiusaa minua, siis enää, kun kouluista ja armeijasta pääsin pois. Noissa paikoissa sitä kyllä tapahtui jatkuvasti.

Esim. kun joku pyytää lainaamaan rahaa, en koskaan uskalla olla lainaamatta. Ja jos joku sitten on velkaa, niin en vain yksinkertaisesti uskalla pyytää niitä takaisin. Joskus jos on sattunut urppimaan takaisin, tai sitten koulussa kun on yrittänyt saada kiusaamista lopetettua, niin on vain naurettu päälle ja jatkettu. Koska en todellakaan näytä millään muotoa sellaiselta, joka uskaltaisi väittää vastaan. Ja se näyttää erittäin koomiselta kun olen yrittänyt edes jotenkin puolustautua. Nyhverö nössö, joka korottaa ääntä, niin ei näytä kovinkaan vakuuttavalta. Sitten se vain on jatkunut enemmän ja enemmän.

Joskus joku on ottanut esim. jonkun kuristusotteen, yrittänyt kampata, tms. niin en ole uskaltanyt laittaa koskaan vastaan. Olen vain antanut sen tapahtua. Ei ole ollut pokkaa eikä uskallusta laittaa vastaan.

Ja oikeastaan tämänkin keskustelun aikana olen huomannut myös sen, että olen ollut koulukiusattu. Nielin aina vain sen, mitä annettiin ja pyrin vain olemaan välittämättä siitä. Vasta oikeastaan nyt voin myöntää, että olen todellakin ollut koulukiusattu myös opiskeluelämässä. Samoin armeijassa olin jatkuvan pilkan ja kiusan kohteena.

 

[Cougar]

En vain uskalla. Siis näyttää pitkää nenää kenellekkään. Pelkään sitä reaktiota. Ja itselläni ei vain ole varaa menettää yhtään ihmissuhdetta, vaikka olisi mikä.

Menetät enemmän ystäviä olemalla mitä kerrot olevasi. Saat varmasti enemmän ystäviä olemalla edes vähän enemmän rohkea sanomalla vastaan sellaiselle ihmiselle, joka esimerkiksi pyytää rahaa sinulta. Helpoin vastaus on: "Sori, mulla ei ole ylimääräistä rahaa. Pyydä seuraavalta."

Ja oikeastaan tämänkin keskustelun aikana olen huomannut myös sen, että olen ollut koulukiusattu. Nielin aina vain sen, mitä annettiin ja pyrin vain olemaan välittämättä siitä.

Moni täälläkin voi ottaa peilin käteensä, jos todella puhut totta. Epäileväinen olen minäkin.

Todellakin ota nyt ryhtiä elämääsi - olet sitten kiusattu tai trolli. Osaat selvästi käyttää nettiä, joten varmasti löydät apua jos sitä haluat. Jatkoajasta sitä tuskin löydät.

 

[Temptation]

No mikä vittu siinä on kun ei uskalla panna vastaan? Mua on siis aina naurattanut sellaset jätkät, ketkä on vaa nynnyttänyt jotakin ja nauranu itelleen, kun muut on vittuilu ja pilkannu minkä kerkeää. Se on siis niin säälittävää touhua, etten kehtais edes mennä puolustaa sellasia, vaikka normaalisti kiusaajat ovat multa aika värikkäästi kuullu kunniansa.

OK, tiedän ettei se ole helppoa eikä välttämättä toimi, mutta voi kumminkin yrittää. Tiedän kyllä hyvin mitä sä tarkotat tolla, että nössö korottaa ääntä ja koittaa uhkaila. Mullekin on näitä sattunut, kun joku vanha tuttu tullut avautumaan jostain päiväkotivittuiluista ja minä oon tosiaan vaan nauranut päälle... Ei ole oikein, mutta oon aina sen verta "kova" jätkä ollut, ettei ole koskaan mitn kiusaamisia ilmennyt ja silloin kun oli, niin nopeasti se touhu kyllä loppu kun porukat tajus ketä vastaan asettuivat.

Tähän ei sulla ole parannuskeinoa, sanovat muut mitä tahansa. Se on juuri meissä se vika, ns. vahvemmissa. On vaan fiksuja ihmisiä ja tyhmiä. Minä kuulun onneksi fiksumpiin, enkä katso hyvällä tällästä kiusaamispaskaa, mutta jotkut vaan ovat idiootteja ja pitävät asiaa erityisen hauskana. Apukeinoina voi olla maisemanvaihdos, mitä tässä on jengi jo ahkerasti tarjoilut. Ei ehkä onnistu helpolla, mutta kun kerran pääset hyvään posseen, se voi olla avain kaikkeen. Tunnen montakin nössöä, ketkä on suht kovassa jengissä, niin kukaan ei viitsi heille vittuila, koska muuten sieltä tulee loppuseurua, joka ei enää olekaan "nynny". Edes idiootit eivät halua ongelmia niskaansa, koska samanvahvusten kanssa on hauskaa tapella vain urheilumielessä :D

Joten koitas nyt vaan ettiä jostakin parempaa porukkaa, vaikkapa se inttikaveri. Koita kaveerata sen kanssa ja soluttaudu sen kavereihin. Alkaa elämä hymyilee.

JA ei, en ole ylimielinen :D on vaan usein tapana korostaa itseään vähän liikaa näissä mun neuvoissa. Ei ole tarkotus tehä itest jumalaa, kukaan ei sit ymmärrä väärin kiiiits :DDD

 

[Tinke-80]

@HIFK:

Hoida itsetunto-ongelmasi pois alta ja vasta sitten muuta muualla. Jos et nyt kohtaa ongelmiasi niin ne seuraavat sinua loppuelämäsi. Kuvittele itsesi jollain isolla paikkakunnalla kädet taskussa katse maassa kävelemässä ilman minkäänlaista sosiaalista tukiverkostoa. Itseään ei voi paeta. Yrittää toki voi.

-Tinke-80

 

[alwahla]

En vain uskalla. Siis näyttää pitkää nenää kenellekkään. Pelkään sitä reaktiota.

Pelkäät siis sitä reaktiota, jossa muut huomaavat, että sinulle on alkanut tulla enemmän selkärankaa? Miksi?
Aiotko olla tuollainen koko loppuelämäsi eli antaa rahaa kaikille, luovuttaa asuntosi ensimmäiselle tyypille, joka sitä ehdottaa, luovuttaa tuleva perintösi taistelutta esim. jollekin vihamiehellesi, alistua täydellisesti ja antaa kaikkien talloa sinun päällesi?

Sinun pitää oppia sanomaan ei. Vain siten muut huomaavat, että sinulla on myös munaa pistää vastaan. Sanot käyneesi salilla vuosia. Kuinkahan moni näistä kiusaajistasi (sanot sitten mitä tahansa tähänkin asiaan, totuus on kuitenkin se, että kiusaajia nämä sinua dissaavat hörhöt ovat) on tehnyt vastaavaa?