Itsetunto-ongelmat

[HIFK]

Ehkä sitten joskus joo. Todella hauskaa oppia sitten joskus. Pelkästään jo se, että asioiden oppiminen vie itseltä jo niin paljon aikaa.

Jos ei inttiäkään saa suoritettua edes välttävästi, niin miten sitten rauhanturvajoukoissa? Kaikista ei vain tule rauhanturvaajia vaikka miten yrittäisivät. Varsinkaan niistä, jotka eivät edes inttiä saa suoritettua kunnolla.

Olen vain niin vitun kyllästynyt omaan itseeni ja siihen, miten tässäkin maailmassa asiat ovat toisille helppoja ja toisille mahdottomia. Kateellisena saa joka päivä katsoa muita ihmisiä, jotka pärjäävät paremmin. Esimerkiksi juuri se inttikaveri. Niin monta kertaa olen toivonut, että olisin hän. Melkein joka asia paljon paremmin kuin itsellä. Eli siis asiat niin kuin itsellä haluaisin oltavan. Mutta ne pelimerkit on vain jaettu eri tavalla.

Olen myös äärimmäisen kateellinen omalle sijaisisälle. Hän nyt on 2,5 kertaa vanhempikin, mutta kun se lähtötasokaan ei ole mitenkään samanlainen.

Kun itsellä vain ei ole niitä samoja edellytyksiä mitenkään kuin kummallakaan.

Tuota kaupunkijuttua voisi kokeillakkin joskus. Nyt on aika huono rahatilanne, mutta seuraavana viikonloppuna ehkä?

 

[Stevie]

Tuota kaupunkijuttua voisi kokeillakkin joskus. Nyt on aika huono rahatilanne, mutta seuraavana viikonloppuna ehkä?

Hyvä että alat lämpenemään edes jollekin ehdotukselle. Lähde nyt käymään vaikka Helsingissä joskus ? Menet katsomaan HIFK:n matsia ja sen jälkeen yöelämään bailaamaan. Kyllä jotkut nimimerkit täältä varmasti ottaisivat sut messiin. Piristäisi kummasti teikäläistä.

 

[HIFK]

Hyvä että alat lämpenemään edes jollekin ehdotukselle. Lähde nyt käymään vaikka Helsingissä joskus ? Menet katsomaan HIFK:n matsia ja sen jälkeen yöelämään bailaamaan. Kyllä jotkut nimimerkit täältä varmasti ottaisivat sut messiin. Piristäisi kummasti teikäläistä.

Se täytyy sitten vain muistaa, että mitään näistä ongelmistahan tuo ei poista millään tavoin. Ts. ei voikkaan poistaa, koska ongelmat ovat sitä tasoa.

Vähän aikaa sitten esim. lähdin kaupassa käymään ja kävi jälleen se tuttu juttu. Elikkä avaimet jäivät himaan. Vanhassa asunnossa asuin vuoden ja avaimet unohtuivat yhteensä 4 kertaa. Nyt olen asunut tässä asunnossa syyskuun alusta asti ja oli jo toinen kerta. Yhteensä tähän asti maksanut 150 euroa, että oltaisiin tultu avaamaan ovi.

Hieman noottia sain sitten jälleen kiintöistönhuoltajalta. Hävetti äärettömän paljon. 6:nen kerran joutui sama henkilö tulla avaamaan oveaan, kun ei yksi vitun vammainen homonaama muista ottaa avaimiaan.

Eli ongelmat ovat olleet ihan syntymästä asti aika helvetin vaikeita. Sitä ei yhdellä tai edes 10:llä Helsingin reissulla paranneta. Se on tullut selväksi jo 22:n vuoden aikana satoja kertoja.

Kouluavustajana olisi yksi todella kaunis ja fiksu tyttö. Opiskelee turva-alaa ja on menossa armeijaan. Harrastaa aktiivisesti liikuntaa ja on erittäin hyväkroppainen. Ainoa vain, etten kiinnosta häntä vittuakaan. Ihastuin häneen oikeastaan heti, kun näin. Kun vain tietääkin sen, että hänellä vaikka kuinka paljon enemmän munaa kuin itsellä. Näkyy päälle päin heti.

Muutaman kerran olen avannut keskustelun hänen kanssaan, mutta häntä ei oikein edes kiinnosta. Muiden opettajien ja kouluavustajien jutut kyllä. Kyllähän hän nyt näkee kuinka ruma ja paska nössötyyppi olen. On vielä tietokoneasiantuntijakin. Vitun finninaama ja nörtti. Eli ei todellakaan jatkoon.

Ainahan tässäkin voisi sanoa, että ei saisi luovuttaa, mutta kyllähän kaikki tajuavat ne realiteetit kuitenkin. Omanlaisiaan naisia sitä pitäisi yrittää, eikä mitään parempia. Jos on itse tyhmä, nössö, ruma ja osaamaton, miten voi saada fiksun, kauniin, suoraselkäsemmän ja osaavan naisen?

Olen niin helvetin kyllästynyt tällaisiin unelmiin ja vitun haaveisiin. Toiset sitä runkkaa kauniita naisia miettiessä ja kuolaten, toiset vie niitä kotiinsa ja perustavat parisuhteita. Näinhän se on aina mennyt. Paremmat vie ja paskemmat vikisee. Moni voi ajatella, että tällä ajattelutavalla ei saakkaan mitään, mutta toiset eivät saa vaikka kuinka yrittää.

Näytänkö mitenkään sellaiselta kuin haluan? Olen sitä jo jonkun aikaa miettinyt. Ja kun mietin, että miltä haluaisin näyttää, niin siihen ei millään kyllä pysty. Karu fakta.

 

[TF-79]

Ensinnäkin, se on sen huoltomiehen duuni tulla avaamaan se ovi, jos asukkaalta unohtuu avaimet. Toisekseen, sä maksat niille siitä. Joten ei mitään hävettävää, vaikka joutuisit avauttamaan oven sata kertaa.
Olisit sanonut talkkarille, että turpa kiinni ja hoida duunisi, ei ole hänen asiansa antaa noottia.
Ja oikeasti, onko se ammatti-ihmisen kanssa jutteleminen ihan oikeasti mahdotonta?

 

[Palstalegenda]

Tämän ketjun turinoihin viitaten, kyllähän siinä varmaankin kävisi niin, että jos joku vajokki sitä seksiä sattuisi joskus tuurilla saamaan, jos ei naiselta, niin mieheltä, niin pian oikeuslaitos kuitenkin kieltäisi sen seksin harjoittamisen.

Noin ainakin kävi tyhmälle brittimiehelle.

 

[HIFK]

Tuo olisikin ehkä toiminut, jos asiasta olisi mitenkään voinut olla eri mieltä. 6.kerta viimeisen puolentoista vuoden sisällä, 150 euroa jo yhteensä maksanut, nyt yksi 30 euronen lisää. Mitenkähän tuosta voi kukaan olla eri mieltä, että aika helvetin tyhmää on. Sanoi, että aika kallis asunto tulee tätä menoa. 6 kertaa unohtunut avaimet, 180 euroa. Ei mitenkään voi olla asiasta eri mieltä. Ei edes siitä, että kalliiksi tulee.

Ja nimenomaan, omaa tyhmyyttäni joutuu maksamaan 180 euroa tähän asti yhteensä. Itse vain en todellakaan halua näyttää tällaiselta. Vaikka ehkä sitten rahan puolesta jäisikin voitolle, mutta tässä tapauksessa ei ole kyse mistään rahasta vaan siitä kuinka vitun tyhmän ja vammaisen kuvan annan tällä tavoin itsestäni.

Ammatti-ihmiselle puhuminen on mahdoton ajatus, kyllä. Ainakin vielä. Sitten kun olen ihan ympäristönkin mielestä tarpeeksi luja, vahva ja miehinen mies. Enkä mikään tyhmä ja avuton pikkukakara.

On ihan eri asia hoitaa esim. sotatraumojaan kuin jotain itseluottamushommaa. Toisessa tapauksessa on tehnyt jotain lujaa ja miehekästä, omassa tapauksessa en. Tuo kertoisi vain lisää heikkouden merkkejä itselleni ja myös muillekkin. Kyse on syystä, jonka takia sinne ammattiauttajalle menee. Eli sitten kun olen tarpeeksi miehinen ja lujaksi osoittautunut, niin sitten voin mennä.

Esim. vaikka jonkun aiemmin mainitsema Samuli Edelmann. Hänhän käy jatkuvasti terapiassa. Mutta eipä tule hänestä mieleen mikään nyhverö tai heikko tyyppi. Minun mielestäni osoittanut olevansa aika tavalla miehinen mies.

Ja on eri asia myöskin mennä hoitamaan polveaan kuin mt-juttuja. Työpaikoillakin esim. henkilö, jonka jalka on murtunut, otetaan usein kannustavasti takaisin työpaikalleen, mutta mt-häiriöt psyykkiset terapiat sun muut ovat ihan eri asioita muiden ihmisten silmissä.

Itse kun esim. uskalla pyytää lainaamaani velkarahaa takaisin. En vain uskalla. Lainasin tuossa viime viikonloppuna eräälle suht hyvin tuntemalle tyypille 10 euroa, enkä vain uskalla pyytää sitä takaisin. Sama kuin joku pyytää lainaamaan rahaa. En oikein koskaan uskalla kieltäytyä. Sitten en uskalla pyytää sitä enää takaisin. Koska olen sen verran nössö ja nyhverö.

 

[ms.qvist]

Ammatti-ihmiselle puhuminen on mahdoton ajatus, kyllä. Ainakin vielä. Sitten kun olen ihan ympäristönkin mielestä tarpeeksi luja, vahva ja miehinen mies. Enkä mikään tyhmä ja avuton pikkukakara.

On ihan eri asia hoitaa esim. sotatraumojaan kuin jotain itseluottamushommaa. Toisessa tapauksessa on tehnyt jotain lujaa ja miehekästä, omassa tapauksessa en. Tuo kertoisi vain lisää heikkouden merkkejä itselleni ja myös muillekkin. Kyse on syystä, jonka takia sinne ammattiauttajalle menee. Eli sitten kun olen tarpeeksi miehinen ja lujaksi osoittautunut, niin sitten voin mennä.

Esim. vaikka jonkun aiemmin mainitsema Samuli Edelmann. Hänhän käy jatkuvasti terapiassa. Mutta eipä tule hänestä mieleen mikään nyhverö tai heikko tyyppi. Minun mielestäni osoittanut olevansa aika tavalla miehinen mies.

Olen jo aiemmin todennut sinulle, että omien heikkouksien tunnustaminen on jo puoli voittoa ja se on osoitus rohkeudesta ja se (voi olla) alku minuuden eheytymiselle ja itseluottamuksen kasvulle. On rohkeaa turvautua ammattiapuun, paljon rohkeampaa kuin olla turvautumatta siihen ja kenties itkeä vuosia sen jälkeen kun mikään ei onnistu eikä minusta ole mihinkään.

Ilmeisesti minäkin olin luuseri ja nössö koska turvauduin ammattiapuun mt-ongelmissani - enpä kyllä mieltänyt asiaa siten vaan olin ennemminkin onnellinen sen suhteen, että sain loppujen lopuksi apua. Ei avun vastaanottaminen helppoa ollut ja sitä sai kerran jos toisenkin perustella, että miksi juuri minä, mutta parempi oli lopulta antaa periksi ja olla se nössö ja hakeutua ammattilaisen luo. Samalla tietty tein muutakin työtä itseni hyväksi mutta se ammattiapu oli yksi keino muiden joukossa parantamaan omaa minäkuvaani ja etenkin auttamaan selviytymään yli mt-ongelmasta. Muista keinoista olenkin jo kirjoittanut aiemmin tässä ketjussa - toisinaan se kulmiin rynniminen ja iskujen vastaanottaminen(kin) kannattaa.

Vaikka diagnooseja ei pidä tapaamatta tehdä, ei etenkään nettiin kirjoitettujen juttujen perusteella, mutta jos kaikki mitä kirjoitat on totta, niin totta vie sinun kannattaa turvautua siihen ammattilaisen apuun ja siinä samalla lukaista ne lukemattomat (?) kirjat joita sinulle on täällä suositeltu luettavaksi.

Menneisyyttä(si) et voi enää muuttaa mutta voit tehdä paljon sen eteen ettei tulevaisuus ole samaa mitä menneesi on ollut. Tulevaisuuteen voit vaikuttaa päivittäisillä valinnoillasi. Menenkö terapiaan? En - mitä sitten? Jään kenties tyhjänpäälle ja ilman apua, joten fiksu valitsee sen terapian siitä huolimatta, että se voi jonkun mielestä olla heikkouden osoitus mutta mitä sitten! Joskus on parempi olla hetken heikko, kuin olla heikko lopun ikänsä. Kyse on sinun elämästäsi ja valinnoistasi, kukaan ei voi tehdä niitä puolestasi mutta täällä on annettu paljon ohjeita ja vinkkejä sinulle, joten valitsemaan vaan ja parhaimmilta tuntuvat käyttöön. Tosin, rehellinen ollakseni, jos arvostuksesi itseäsi kohtaan on tuolla tasolla, mikään hetken tempaus ei sitä muuta suuntaan tai toiseen. Se vaatii töitä, töitä ja töitä - kuten minulla, pari kolme vuotta siihen meni kunnes saatoin todeta, että "Hei, minusta on johonkin".

En tee valintaa puolestasi mutta heitän pallon sinulle: Mikä on paras keino helpottamaan asemaasi?

vlad.

 

[mice]

Tuo olisikin ehkä toiminut, jos asiasta olisi mitenkään voinut olla eri mieltä. 6.kerta viimeisen puolentoista vuoden sisällä, 150 euroa jo yhteensä maksanut, nyt yksi 30 euronen lisää. Mitenkähän tuosta voi kukaan olla eri mieltä, että aika helvetin tyhmää on. Sanoi, että aika kallis asunto tulee tätä menoa. 6 kertaa unohtunut avaimet, 180 euroa. Ei mitenkään voi olla asiasta eri mieltä. Ei edes siitä, että kalliiksi tulee.

Hyvinhän nuo laskutoimitukset tuntuvat sujuvan, kun siirrytään isompiin lukuihin siitä 4x2=6 -tuskailusta.

 

[CaptainSlow]

Ei mun mielestä ainakaan ole tyhmyyttä unohtaa avaimia. Ehkä hieman huolimattomuutta, mutta tuollaistahan nyt voi sattua ja sattuukin ihan kenelle tahansa muullekkin kaduntallaajalle.

 

[tutzba]

Ei mun mielestä ainakaan ole tyhmyyttä unohtaa avaimia. Ehkä hieman huolimattomuutta, mutta tuollaistahan nyt voi sattua ja sattuukin ihan kenelle tahansa muullekkin kaduntallaajalle.

"Tyhmyyttä" on se, että ei laittanut toisen, tai viimeistään kolmannen kerran jälkeen oveen lappua, jossa lukisi "MUISTITHAN AVAIMET?". Väitän, että tuon jälkeen kukaan ei voisi enää unohtaa avaimia.

 

[Dissonanssi]

Sinäänsä varsin hyvä erottelu täällä tuon itsevarmuuden itsetunnon osalta. Nähdäkseni itsevarmuus on enemmänkin tilannekohtaisesti sidottu. Eiköhän meillä kaikilla ole tilanteita ja alueita, joiden osalta tunnemme itsemme epävarmoiksi. Täysin uuteen ja erilaiseen tilanteeseen joutuminen varmasti aiheuttaa epävarmuutta myös itsetunnoltaan vahvassa ihmisessä. Muussa tapauksessa tämä itsevarmuus saa hieman ongelmallisia, hyvin kapeakatseisia piirteitä.

Kuten täälläkin on kerrottu, niin taas itsetunnon rakentaminen ja parantaminen on todella pitkä prosessi, joka ei myöskään ole kovin helppo. Nähdäkseni kuitenkin oleellista olisi tunnistaa itsessä ne piirteet, joista ei pidä, ja arvioida, ovatko ne sen tyylisiä, että niille on jotakin tehtävissä. Omille korville ja nenälle ei liene paljoa tehtävissä, joten niiden osalta lienee pakko hyväksyä tosiasiat. Fysiikallensa taas muuten voi varmasti tehdä paljonkin, tehdäkseen siitä esteettisemmän jne. Sitten taas esim. sosiaalisella puolella on hyvinin paljon tehtävissä. Tämä vaan yleensä on se puoli, jossa niiden ongelmien tunnistaminen on erittäin hankalaa, ja yleensä puhtaasti itse ei edes kykene tekemään objektiivista arviointia.

Siinä olen kyllä samaa mieltä, että itsensä kokonaisvaltainen kehittäminen vaatii todella paljon epämukavuusalueelle (tämä on siis eriasia kuin sellaisen asian tekeminen, joka on yleisesti ottaen epämiellyttävää) menemistä. Mutta nähdäkseni tätäkin voi helpottaa siten, että tekee tästä "prosessista" tietyiltä osin säännönmukaista, jolloin siihen muotoutuu tietynlainen rutiini. Esimerkiksi hakeutuminen sellaisten harrastusten pariin, joista pitää, ja saada sieltä pieniä säännöllisiä onnistumisia. Tämä sitten heijastuu väkisinkin muuhun tekemiseen. Lähtökohdat tekemiselle on kuitenkin lähdettävä puhtaasti itsestä, ei ulkopuolelta. Muuten hommasta tulee todella nopeasti pakkopullaa.

***

Kieltämättä tietyt tarinat täällä tuntuvat hieman trollimaisilta, mutta olen kyllä huomannut, että tällä saralla ihmisillä voi olla todella harhaisia ja fiksaantuneita näkemyksiä itsestä ja ympäristöstä, joiden taustalla voi olla ikäviä, mutta täysin ymmärrettäviä ja inhimillisiä syitä.

 

[kharon]

Suostuisitko HIFK laatimaan itsestäsi SWOT-analyysin. Eli tässä käydään läpi vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. Olemme kaikki kuulleet nuo sinun heikot puolet, mutta et koskaan puhu vahvuuksistasi. Osan heikkouksista pystyy myös kääntämään vahvuuksiksi. Jos et ole "kova" olet todennäköisesti kiltti. Jos sinulla on huono itseluottamus, tuskin olet itseäsi täynnä yms. Eli toivon että miettisit jokaisen neljän seikan kohdalle asioita. Ja mieti huolella, mieti niin, että saat vahvuuksiin yhtä monta asiaa kuin heikkouksiinkin.

Ihannoit itse "tosimiehiä", mutta kaikki eivät todellakaan ajattele niin. Itse arvostan ihmisiä, jotka ovat lojaaleja ja sanansa mittaisia. Silloin ei penkkituloksia katsella. Luuletko, että esim. sellainen nainen, joka on päässyt eroon väkivaltaisesta parisuhteesta, etsii ensimmäisenä jotain kynäniskaista järjestyksenvalvojaa?

Terapiassa en ole itse koskaan käynyt, mutta useat läheiseni ovat. Ja en ole koskaan kuullut, että siitä olisi kenellekkään haittaa olisi ollut.

 

[TQoFE]

Tuo olisikin ehkä toiminut, jos asiasta olisi mitenkään voinut olla eri mieltä. 6.kerta viimeisen puolentoista vuoden sisällä, 150 euroa jo yhteensä maksanut, nyt yksi 30 euronen lisää. Mitenkähän tuosta voi kukaan olla eri mieltä, että aika helvetin tyhmää on.

Ilmainen vinkki: opettele nauramaan omille mokillesi ennen kuin kukaan muu ehtii. Jäät mieleen hauskana tai edes terveen tasapainoisena tyyppinä, etkä pillittävänä surkimuksena.

Esimerkiksi jos mä unohtelisin avaimia tuohon tahtiin, kuittaisin huoltomiehelle, että tuo seuraavalla kerralla tilinumeron ja verokortin, niin alan maksaa suoraan hänen tililleen eikä tartte palkanlaskijaa vaivata. Tai että "eikö se ole hyvä kun on tällaisia lahopäitä, jotka tarvitsee jatkuvasti palvelualan työntekijöitä, pysyy yhteiskunnan pyörät pyörimässä". Tai "jees, kiitos paljon, nähdään taas ensi viikolla". "Olisiko teillä tarjota jotain kymmenen kerran korttia halvemmalla hinnalla?" Tai ihan mitä vaan muuta vastaavaa puujalkaläppää, millä saa sympatiapisteitä säälin sijaan.

On ihan eri asia hoitaa esim. sotatraumojaan kuin jotain itseluottamushommaa. Toisessa tapauksessa on tehnyt jotain lujaa ja miehekästä, omassa tapauksessa en. Tuo kertoisi vain lisää heikkouden merkkejä itselleni ja myös muillekkin.

Onhan sulle kerrottu, että kaiken sortin terapeuteilla ja kallonkutistajilla on vaitiolovelvollisuus?

 

[scholl]

Sinäänsä varsin hyvä erottelu täällä tuon itsevarmuuden itsetunnon osalta. Nähdäkseni itsevarmuus on enemmänkin tilannekohtaisesti sidottu. Eiköhän meillä kaikilla ole tilanteita ja alueita, joiden osalta tunnemme itsemme epävarmoiksi.

Musta tuntuu, että itsevarmuus on enemmän sellaista ulospäin huokuvaa imagoa, kun taas itseluottamus on se, mitä itse tuntee. En nyt takuuseen tietystikään voi mennä. Varsinkin kun Wikipediassakin itsevarmuus siirtyy itsetunnon sivuille, joten en saanut nyt selvää käsitystä siitä, mitä itsevarmuus on.

 

[HIFK]

Omille mokille pitäisi nauraa, joo, tiettyyn pisteeseen asti. Mutta se raja tulee jossain vaiheessa vastaan. Nyt se raja on tullut jo aika monta vuotta sitten jos vastaan. Silloin olisi jo pitänyt reagoida, ehkä viimeistään siinä vaiheessa, kun ylä-asteen aloitin. 15 kesäsenä ehkä.

Tuollaisille jutuille ei vain voi nauraa. 6. kerta puolentoista vuoden sisällä, ei ole normaalia millään muotoa. Kaikkihan unohtavat joskus jotain, eikä siinä mitään. Mutta sitten kun tavaroita ja asioita unohtuu ja hukkuu jatkuvasti (eli omalla kohdallani oikeastaan joka päivä), niin sillin ei enää puhuta mistään "joskus".

Tuolle olisi voinut nauraa silloin kun tuo oli eka kerta, mutta 6:nnen kerran ei todellakaan. Siinä vasta itsensä tyhmäksi tekee, kun alkaisi vielä nauramaan. Hauskana, juu, ehkä vain täysin eri tavalla kuin itse haluan. Eli juuri sellaisena vammaisena homonaamana, joka on juuri tyhmä kuin miltä näyttääkin.

Siitä mitään sympatiapisteitä saa yhtään mitään. Kun on tyhmää hukata avaimia jatkuvalla syötöllä, niin sitten vielä nauraisi sille. Kuten sanoin, ekalla kerralla olisi kuulunutkin nauraa, nyt ei enää tässä vaiheessa millään muotoa. Koska ihan samaa mieltä olen sen isännöitsijän kanssa. Pakkohan siinä on olla itsekkin sellainen, joka on täysin vittuuntunut asiasta. Silloin toinen tajuaa ainakin sen, että vituttaa erittäin paljon. Se ei ole hyväksyttävää eikä hauskaa hukkaajankaan mielestä.

Monessa mielessä myös erikoinen ja tarpeeton juttu, että kaikki täällä oikeastaan luulevat, että kyse on omista keksimistäni jutuista. Että omakuva on jotenkin vääristynyt. Jos ympäristö reagoi itseensä negatiivisesti, pitää tyhmänä ja rumana, jne. niin silloin on itsessä jotain erittäin paljon ja pahasti vialla. Koska kaikkia ihmisiä ei pidetä tyhminä ja rumina, vaan joitakin fiksuina ja komeina/kauniina ihan yleisestikkin. Jos aina saa joka paikassa negatiivista palautetta vaikka kuinka paljon, niin vikaa on silloin itsessä. Ja paljon. Se on vain karu fakta.

Mitä se vaitiolovelvollisuus auttaa tai oikeastaan tähän liittyy? Ei mitenkään. Itselle tässä pitäisi niitä vahvuuden tunnetta lisätä ja tuo terapia on mitä mainiointa nössöilyä. Ainakin tähän asti. Kuten sanoin, tarpeeksi miehinen ja fiksu ihminen kun menee terapiaan, on ihan erilainen, kuin nössö ja tyhmä. Sotatraumat esimerkiksi ovat ihan eri juttuja kuin jotkut nössöilyt.

Penkkipunnerrus ei kuvasta miehisyyttä välttämättä yhtään vaan puhun kokonaisuudesta. Fiksuus, suoraselkäisyys, rohkeus, jne. Ne ovat niitä miehisiä juttuja. Herkkyyskin kuuluu tietyllä tavalla miehisyyteen, mutta on oltava myös luja puoli. Tosimiehessä on nuo molemmat puolet. Eikä vain mitään herkkää finninaamaista nössöä.

Ja ylipäänsä että näyttää edes mieheltä, eikä miltään pikkupojalta. Karu fakta vain on, että toiset ovat uskottavamman näköisiä esim. rauhanturvaajina kuin toiset. Se vakuuttavuus tulee kokonaisuudesta, eikä mistään muusta.

Eli tuon terapian voi unohtaa ihan kokonaan, ensin ne lujemmat ja miehisemmät puolet kuntoon ja sitten vasta sinne, jos viitsii. Vaikka tietysti tiedän, että aina tulenkin olemaan nössömäinen. Ulkonäkökin jo heijastaa sitä erittäin vahvasti. Uskottavaa minusta ei voi edes tulla. Pelimerkit on jo jaettu.

 

[tutzba]

Mutta sitten kun tavaroita ja asioita unohtuu ja hukkuu jatkuvasti (eli omalla kohdallani oikeastaan joka päivä), niin sillin ei enää puhuta mistään "joskus".

Miksi et kiinnitä tuohon enempää huomiota? Ihan oikeasti, laita ulko-oveesi sisäpuolelle lappu, jossa lukee "onhan kaikki mukana?" ja et unohda enää koskaan mitään. Kun tulet kaupungilta, laita avaimet ja muut usein hukassa olevat tavarat heti oven vieressä olevalle korille (osta sellainen) ja et hävitä mitään. Ei ole vaikeata.

Eli juuri sellaisena vammaisena homonaamana, joka on juuri tyhmä kuin miltä näyttääkin.

Tässä syy, miksi et saa naista. Ei se, että olisit vammainen homonaama vaan se, että sanot olevasi vammainen homonaama. Kuka helvetti lähtisi sinun mukaan jos avaudut heti tiskillä kuinka ruma olet? Ei kukaan!

Jos aina saa joka paikassa negatiivista palautetta vaikka kuinka paljon, niin vikaa on silloin itsessä. Ja paljon. Se on vain karu fakta.

Oletpa kujalla ja pahasti. Jos ala-asteella koulukiusaaja haukkuu luokan kauneinta tyttöä kun sille alkaa kasvaa tissit, onko tytössä jotain vialla? Ja vielä paljonkin? Ei sitten millään. Sinun pääsi on niin pahasti sekaisin kun olet saanut paskaa niskaan koko elämäsi. Kävelepä nyt kiltisti sinne päätohtorille ja juttele asioista.

Itselle tässä pitäisi niitä vahvuuden tunnetta lisätä ja tuo terapia on mitä mainiointa nössöilyä. Ainakin tähän asti. Kuten sanoin, tarpeeksi miehinen ja fiksu ihminen kun menee terapiaan, on ihan erilainen, kuin nössö ja tyhmä. Sotatraumat esimerkiksi ovat ihan eri juttuja kuin jotkut nössöilyt.

Olet enemmän kujalla kuin luulinkaan.

Eli tuon terapian voi unohtaa ihan kokonaan, ensin ne lujemmat ja miehisemät puolet kuntoon ja sitten vasta sinne, jos viitsii. Vaikka tietysti tiedän, että aina tulenkin olemaan nössömäinen. Ulkonäkökin jo heijastaa sitä erittäin vahvasti. Uskottavaa minusta ei voi edes tulla. Pelimerkit on jo jaettu.

HIFK-parka. Yrittää yksin taistella tuulimyllyjä vastaan eikä tajua, että jos sitä hiukan nöyrtyisi ja menisi juttelemaan ammattilaisille, voisi saada elämään ihan uutta potkua.

 

[HIFK]

Tässä syy, miksi et saa naista. Ei se, että olisit vammainen homonaama vaan se, että sanot olevasi vammainen homonaama. Kuka helvetti lähtisi sinun mukaan jos avaudut heti tiskillä kuinka ruma olet? Ei kukaan!

Luulet siis, että oikeasti käyttäydyn ihmisten seurassa noin? Eli sanon julkisesti muille ihmisille noin? Tai että käyttäydyn ihmisten seurassa noin? Tuo voisi olla syy, ettei saa naista, mutta kun asia ei mitenkään ole noin.

Terapiassa ei poisteta omaa tyhmyyttäni, eikä tehdä ulkonäöstäni yhtään sen komeampaa tai miehisempää. Se on tällä hetkellä se ongelma. Ja kun noita asioita ei saa mitenkään enää parannettua, kun pelimerkit on jaettu jo, niin ratkaisua ei siis ole.

Täytyy elää vammaisena, tyhmänä ja rumana nörttipoikana.

Oikeastaan naiskeskustelunkin olisi voinut lopettaa silloin parin viestin jälkeen, kun eräs naisnimimerkki (en muista kuka) kirjoitti, että toiset eivät juuri koskaan saa ketään, mutta toiset pyörittävät jopa neljääkin yhtä aikaa. Eli toisilla sitä vientiä on ja toisilla ei. Kaikilla ei sitä vientiä vain ole, vaikka kuinka yrittäisivät, toisissa on sitä jotain. Toiset ovat hyljeksitympiä kuin toiset.

Karu fakta. Sen asian ymmärtäminen ja hyväksyminen vain on itselleni vaikeaa, aika lailla mahdotontakin. Rauhanturvahaaveista luopuminen olisi kannattanut lopettaa viimeistään silloin, kun eräs nimimerkki totesi, että jos intti on mennyt päin helvettiä, ei kannata edes haaveilla. Ja eräs toinenkin sanoi, että läheskään kaikki eivät niihin tehtäviin sovellu, vaikka haluaisivatkin. Tuohon miehisyys keskusteluun monikin on sanonut, että eivät kaikki miehet ole ulkonäöllisesti, yms. miehisiä. Kaikki eivät vain ole, vaikka haluaisivat.

On vain erittäin vaikeaa hyväksyä se, että nuokin haluamani asiat ovat itselleni tälläkin hetkellä mahdottomia. Ehkä sen takia on tullut jankattuakin.

 

[tutzba]

Luulet siis, että oikeasti käyttäydyn ihmisten seurassa noin? Eli sanon julkisesti muille ihmisille noin?

Öö, joo. Niinhän sinä teet täälläkin.

Täytyy elää vammaisena, tyhmänä ja rumana nörttipoikana.

Tuo on hyvä ratkaisu. Mene vaikka samantien jojoon roikkumaan, turha yrittää näillä pelimerkeillä pelata. Mitään et kuitenkaan saa aikaan paitsi pelkkää jankuttamista.

Sano nyt jooko, että mitä oikeasti haluat täältä? Jankutat ja jankutat ja jankutat ja koko ajan sinulle tulee vinkkejä ja vinkkejä ja vinkkejä. Joku muu olisi ehkä ottanut jostakin vinkistä kiinni ja miettinyt että hei, ehkä teen noin, mutta et sinä. On jumalauta pyydetty katsomaan jääkiekkoa, on pyydetty kaljalle, on ehdotettu että koita nettitreffejä, mutta mikään ei kelpaa. Miksi?!

 

[Muodonmuutos]

Pitkään sivusta seuranneena pakko ottaa osaa tähän keskusteluun. Toivoisin myös, että mahdollisesti samanlaisten ajatusten kanssa painivat nuoret miehet, miksei naisetkin, saisivat lisää näkökulmia koko tästä saagasta.

Terapiassa ei poisteta omaa tyhmyyttäni, eikä tehdä ulkonäöstäni yhtään sen komeampaa tai miehisempää. Se on tällä hetkellä se ongelma. Ja kun noita asioita ei saa mitenkään enää parannettua, kun pelimerkit on jaettu jo, niin ratkaisua ei siis ole.

Ei, terapiassa ei muuteta kenenkään fyysistä ulkonäköä, sitä varten on plastiikkakirurgia. Tosin suurin osa näistä ulkonäön kohennuksista menee vituiksi ja harvemmin se omaa statusta yhteisössä nostaa, joten älä nyt hyvä mies kuitenkaan siihen hommaan lähde. Paradoksaalista on se, että vaikka muka ratkaisua ei ole ja pelimerkit on jaettu, voisi oikein toteutettu terapia antaa eväät juuri sen oman tilanteen hyväksymiseen. Eihän kukaan oikeasti halua olla omasta mielestään mikään homonaama. Usko tai älä, tässä maailmassa pärjää ihan hyvin kun ei suhtaudu kaikkeen minään kilpailuna.

Ei se terapeutti sano sulle, että sun pitää hyväskyä itsesi jonain reppanana, vaan auttaa tajuamaan sen, kuinka voit arvostaa omaa itseäsi. Siis sitä minkälainen jo olet, ei sitä minkälainen jossain haaveissasi haluaisit olla.

...Tuohon miehisyys keskusteluun monikin on sanonut, että eivät kaikki miehet ole ulkonäöllisesti, yms. miehisiä. Kaikki eivät vain ole, vaikka haluaisivat.

On vain erittäin vaikeaa hyväksyä se, että nuokin haluamani asiat ovat itselleni tälläkin hetkellä mahdottomia. Ehkä sen takia on tullut jankattuakin.

Vaikka olisit minkälainen terminaattori, niin ei se mun mielestä tee susta yhtään sen miehisempää tai edes arvostetumpaa. Tietysti huonolla itsetunnolla varustettu lihaskimppu voi tarvittaessa tirvaista jotain heikompaa turpaan, mutta ei se mitään miehisyyttä tai arvostusta lisää. Eiköhän se miehisyys lähde jostain ihan muusta kuin ulkonäöstä, esim. teoista ja vastuullisuudesta.

 

[HIFK]

Sano nyt jooko, että mitä oikeasti haluat täältä? Jankutat ja jankutat ja jankutat ja koko ajan sinulle tulee vinkkejä ja vinkkejä ja vinkkejä. Joku muu olisi ehkä ottanut jostakin vinkistä kiinni ja miettinyt että hei, ehkä teen noin, mutta et sinä. On jumalauta pyydetty katsomaan jääkiekkoa, on pyydetty kaljalle, on ehdotettu että koita nettitreffejä, mutta mikään ei kelpaa. Miksi?!

No yritin saada vinkkejä ja ohjeita, mitä tehdä ja muutamalla hieman samoja asioita kokeneilla olikin ihan hyviä juttuja. Mutta ei oikein ole olemassa sellaista keinoa. Asioiden hyväksyminen, mutta on itselleni erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta.

Nettitreffejä olen kokeillut, mutta niissäkin on aina se, että sata muutakin mieshenkilöä hakee seuraa ja monet niistä ovat enemmän niiden naisten mieleen ja ovat muutenkin mielenkiintoisempia. Muutaman vuoden tuota harrastin aktiivisestikkin, mutta ilman tulosta. Koska aina löytyy niitä parempiakin vaihtoehtoja naisille.

Kerroin että voisin ehkä ensi viikon viikonloppuna lähteäkin jonnekki esim. teikäläisen kanssa, mutta rahatilanne on tällä hetkellä erittäin heikko. Eli en lähde sinne sen takia, että se ratkaisi yhtään mitään, vaan että tutustuisin ihmisiin paremmin. Mikään ratkaisu tuo ei ole.

 

[anatsu]

Sano nyt jooko, että mitä oikeasti haluat täältä? Jankutat ja jankutat ja jankutat ja koko ajan sinulle tulee vinkkejä ja vinkkejä ja vinkkejä. Joku muu olisi ehkä ottanut jostakin vinkistä kiinni ja miettinyt että hei, ehkä teen noin, mutta et sinä. On jumalauta pyydetty katsomaan jääkiekkoa, on pyydetty kaljalle, on ehdotettu että koita nettitreffejä, mutta mikään ei kelpaa. Miksi?!

Minusta alkaa tuntumaan, että HIFK on narsisti. Minä, minä, minä- huomionkipeä ihminen, joka on täältä hakemassa sääliä.

-----

Muutama kysymys ihan nuin vain nupikseen. Samalla saat sitä huomiota.

Oletko HIFK rasisti? Oletko homofobikko? Oletko homo? Huomaatko seksualista vetovoimaa rauhanturvaajiin? Onko armeijan mies sinun mies ihanteesi? Oletko varmasti sinut seksuaalisuutesi kanssa? Viehättääkö nainen sinua oikeasti enemmän kuin mies? Koska olet viimeksi tuntenut seksuaalista vetovoimaa naista kohtaan? Vai onko se vain sitä, kun kaikki muutkin haluavat? Koska olet viimeksi arvioinnut naista sisäisten ominaisuuksinen mukaan? Koska ylipäätään olet arvioinnut ketään sisäisten ominaisuuksien mukaan? Onko sinulla aina se ulkokuori tärkeä? Miksi pidät jonkun toisen sotatraumoja omasta mielestäsi, niin kovana juttuna, ettet voi itse hakea hoitoa? Mikä oli äidinkielesi numero koulussa? Minkä kokoiset ovat sopivat tissit? Koska olet jutellut naisen kanssa ilman, että olisit miettinyt, että tuon minä "pokaan"? Kuka on sinun unelmanainen(jokin julkkis tai muu "naisfiguuri)? Milloin nainen on parhaimmillaan, alasti sängyssä vai hyvänä juttuseurana ruuhkabussissa? Oletko pitänyt ikinä naista kädestä? Ikinä katsonut häntä silmiin ja samalla puhunut jotain? Mitä nainen sinulle merkitsee? Mitä sinä merkitset naiselle? Kykenisitkö rakastamaan naista? Pystyisitkö laittamaan pääsi uhkean blondin rintavarustuksen väliin? Olisiko sinulla itseluottamusta siihen? Mitä elämä käsitteenä sinulle merkitsee? Oletko sitä mieltä, että se on suotu lahja vai kärsimys?

Mikä se sinun ongelma pohjimiltaan on?

En enää edes anna mitään neuvoja, koska ne kaikuvat kuuroille korville.

 

[wazuke]

HIFK, Täytyy kyllä myöntää etten ole ennen nähnyt henkilöä joka pystyy itseään haukkumaan noin "kovasti" mutta samalla on liian ylpeä meneäkseen ammattiauttajan pakeille. Sun tyhmyydestä olen kyllä täysin samaa mieltä. Kukaan täysijärkinen ei luule että muut läheiset/tuttusi pitäisivät sinua heikkona tai säälittävänä sen takia että menisit jutteleen jonkun ammattihenkilön kanssa. Mene nyt helvetti sinne, se voi pelkästään AUTTAA sinun tilannetta.

Ja miten tää sun "itku" täällä foorumilla auttaa sinua? Kommenteistasi päätellen et itseäsi hauku oikeassa elämässä oikeille ihmisille. Sen sijaan otat muiden "haukut" vastaan ja nyt purkaudut niistä täällä odottaen sääliä. Elämä on kovaa meillä muillakin mutta siihen asti kun et osaa niihin itse hakea apua niin kärsi mielummin. Oma valintasi se on. Ja vielä viimiseksi, hae sitä apua, oikeesti.

 

[BitterX]

...

Hoida se itsetuntos kuntoon sen päälääkärin kanssa. Tai mee edes kirjastoon ja lainaa noita sinulle suositeltuja kirjoja itsetunnosta. Jo niiden avulla saat luultavasti sen verran asioita järjestykseen, että sinussa on tarpeeksi cojonesta painella psykiatrin pakeille. Netistäkin löytynee jotakin matskua, millä pääsee alkuun.

Sitten, kun sinun antennisi on kunnossa ja silti näytät itsesi mielestä vammaiselta homonaamalta, painele vaikka Viroon kauneusleikkaukseen. Tosin jos pääsi on kunnossa, et suurella todennäköisyydellä näytä vammaiselta homonaamalta edes itsesi mielestä. Puhumattakaan muiden mielestä.

Täysin kadoksissa olevan itsetuntosi takia sinulla on otsassasi leima, jossa lukee "vammainen homonaama". Pyydät muiden seurassa jo olemuksellasi anteeksi omaa olemassaoloasi. Semmosta ei kukaan pysty arvostamaan. Asia ei miksikään muutu, jollet tee asialle jotain (ts. hae apua).

By the way - tervetuloa kerhoon tuon asioiden unohtelemisen suhteen. Minä unohtaisin varmasti pääni himaan, jos se ei olis kiinni niskalla mun hartioissa.

Varmaan kaikilla on ollut haaveita, jotka eivät ole toteutuneet. Joskus yhdeksänvuotiaana olin vakuuttunut, että juhlin joskus Stanley Cupin voittoa. Katselin "Kurrin Kolmas" (Boys on Ice) leffaa joka toinen päivä ja kuvittelin itseni sinne. No, pääsinpä todella lähelle unelmaani - nykyään maksan pelaamisesta ja pyöritän ylivoimaa suvereenisti mutasarjassa. Kun olin jokusen vuoden nuorempi, kuin sinä nyt, olin täysin vakuuttunut, että mä lennän F-18:aa ammatikseni jossakin vaiheessa. Se kaatui terveydellisiin syihin, vaikka olen ihan terve. En kuitenkaan niiden mielestä :) Vahvuuteni oon löytänyt sen jälkeen - nykyään naureskelen noille haaveille ja tiedän pirun hyvin, ettei ne hommat todellakaan olisi olleet minua varten.

Face the facts: jos et tee jotain itsellesi, haaveilet vielä kymmenenkin vuoden päästä olevasi "sotilas, the tosimies - hieno mies ja taatusti kova paneen".

Epäilin jossakin vaiheessa, että olet trolli. Näin ei kuitenkaan luultavimmin ole, sillä jos olisit trolli, olisi sinun elämäsi vielä paljon pahemmin päin vittua.

Kerroin että voisin ehkä ensi viikon viikonloppuna lähteäkin jonnekki esim. teikäläisen kanssa, mutta rahatilanne on tällä hetkellä erittäin heikko. Eli en lähde sinne sen takia, että se ratkaisi yhtään mitään, vaan että tutustuisin ihmisiin paremmin. Mikään ratkaisu tuo ei ole.

Se, että menisit tutzban kanssa kaljalle, ei olisi ratkaisu. Mutta se sen sijaan voisi olla pieni askel oikeaan suuntaan - kohti ratkaisua.

 

[Hanson]

Nettitreffejä olen kokeillut, mutta niissäkin on aina se, että sata muutakin mieshenkilöä hakee seuraa ja monet niistä ovat enemmän niiden naisten mieleen ja ovat muutenkin mielenkiintoisempia... Koska aina löytyy niitä parempiakin vaihtoehtoja naisille.

Kerroin että voisin ehkä ensi viikon viikonloppuna lähteäkin jonnekki esim. teikäläisen kanssa, mutta rahatilanne on tällä hetkellä erittäin heikko...

Tähän voisi ottaa esimerkiksi vaikka kaikki kyseisen nimimerkin kirjoitukset ja olisikohan oikea tulkinta, että nimimerkki "vie" koko porukkaa oikein huolella. Jengi ottaa kaikki jutut tosissaan ja "HIFK" nauraa partaansa ja keksii toinen toistaan "sykähdyttävämpiä" tarinoita itsetunnottomuudesta ja alemmuuskomplekseista. Luulen, että kyseessä on pila. Pian kai se kirjoittaa, että ei auta vaikka on kasvattanut sivuille pitkät hiukset joilla voi peittää kaljua, eikä auta sittenkään, vaikka on värjännyt ne mustiksi :)

 

[HIFK]

Se, että haluaa olla miehisempi mies kaikin puolin, ei tarkoita sitä, että olisi homo. Ainakaan omasta mielestäni. Tai se että haluaa olla NHL-pelaaja tai Valioliiga-futaaja, ei tarkoita, että haluaisi homoilla kyseisten pelaajien kanssa.

Olen kiinnostunut rauhanturvahommista sen takia, että haluaisin kokea tuon tapaista jännitystä. Toinen asia on se, että tuolla eivät vain pärjää mitkään nössöt tai pikkupojat. Tai sellaiset jotka eivät kykene ottaa vastuuta mistään, eivät omista päättelykykyä, tai huolehtimaan omista tavaroistaan. Eli kaikin puolin sen tyyliset henkilöt kuin mitä itse olen.

Se osoittaisi itselleni ja muille olevani edes osittain sellainen kuin haluan. Miehinen mies. Ei tuo nyt kaikkea miehisyydestä kerro tietenkään, mutta aika paljon. Kun siellä ei nyhveröt vain pärjää.

Esim. se, että olen äärimmäisen kateellinen sille inttikaverilleni tai sijaisisälleni, johtuu ihan siitä, että itse en kykene elämään samanlaista elämää. Olen kyllästynyt siihen, että minua pidetään kaikin puolin nyhverönä, nössönä, osaamattomana, jne. Niin on vain pikku hiljaa alkanut syntymään halu olla jotain muuta kuin oma paska itsensä. Senpä takia olenkin kateellinen päinvastaisille miehille. Kun en itse ole sellainen.

Katsokaa edelleen vaikka tuo Armadillo-dokumenttielokuva. Ja tuota joukkueen johtajaa Rasmusta. Kaveri näyttää ulkoisesti miehekkäältä mieheltä, toimii sota-alueella, toimii johtajana 110:lle sotilaalle, omistaa miehekkään äänen ja parran, saa kallonmurtuman ja menee siitä huolimatta takaisin Afganistaniin, on miehekkään sosiaalinen (noissa ryhmäpalavereissa puhuu paljon ja toimii kaikin tavoin esimerkkinä muille), jne.

Kaikki sellaisia ominaisuuksia, joita itselläni ei ole. Näytän täysin joltain pikkupojalta, ei partaa ja naismainen ääni, ei rauhanturvaaja-ainesta, ei johtajataitoja, kun ihmiset yrittävät edelleen käyttää tyhmyyttäni hyväkseen ja minua viedään kuin pässiä narussa useinkin, ei mitään esimerkkimäisyyttä kenellekkään, jne. Kaikkea sitä, mitä itse en edusta, mutta haluaisin.

Tämä inttikaveri taas on karismaattinen ja naisten mieleen, itse taas en ole ollut ikinä. Laatunaisia riittäisi vaikka muille jakaisi. Itsellä ei ole ollut mitään kontaktia, edes kädestä pitänyt kiinni. Inttikaveri taas on myös erittäin miehekkään näköinen ja olemuskin on sitä viimeisen päälle. Itse taas ympäristön mielestä (ja sitä kautta myös omasta) nössöltä ja rumalta nörtiltä. Siinä on vissi ero.

Tarpeeksi kun kyllästyy omaan itseensä, niin sitä vain haluaa ihan täydellistä muutosta.