Pahoitteluni, jos tämä oli jo linkitetty ketjuun jo:
Raja railona aukeaa | Ruben Stiller | Yle Areena – podcastit
Herra Johanssonin puheet eivät houkuta lahjoittamaan senttiäkään Amnestylle jatkossa. Melkoista viidennen kolonan retoriikkaa. Anteeksi kärjistykseni, mutta uskomatonta paskaa kyseinen henkilö kyllä selittää. Edustaja Aalto-Setälälle pakko nostaa hattua siitä, että piti hyvin malttinsa.
Anderssonin puheet itse asiassa ovat mielenkiintoisia: se avaa näkökulman tietynlaiseen hulluuteen. Näin saattaa raiteiltaan pudonnut ihminen ajatella, vain hänen näkökulmansa on se oikea. Koska on hän on tehnyt duunia x ja ajatellut ajatuksia x, mitään tämän kuplan ulkopuolisia ajatuksia ei ummarra eika kasita.
Ei tämä kovin harvinaista ole, ihminen on kohdannut tilanteen, jota ei yksinkertaisesti kykene millään lailla käsittämään. Hän turvautuu defenssiin, syyllistämään muita erilaisista mielipiteistä ja pitää omaa lähtökohtaansa todistettuna ja oikeana. Elämänkriisissä vaikkapa suhde ex-puolisoon saattaa olla tuollaista: kun tulee ero, järki loikkaa klasista mäelle ja sen jälkeen minkäänlaiseen järkevään diskurssiin ei kyetä.
Näiden ihmisoikeuskommunistien fokus on täysin turvapaikanhakijoissa. He katsovat, että kun henkilö A tekee tietynlaiset kiemurat, sopii tietynlaiseen toiminnan kuvaukseen, niin hän on automaattisesti turvapaikanhakija täysin riippumatta laajemmasta kontekstista. Se kävelee kuin ankka jne. Ikään kuin joku katsoisi tv-sarjaa tai teatterinäytelmää ja luulisi näissä esiintyneiden henkilöiden olevan aitoja. Vaan kuka lienee näytelmän ohjaaja tai ainakin käsiksen laatija?
Me vähemmän humaaniset pohdimme sitäkin, että turvapaikanhakemisella pitää olla täysin yksilöllinen, omaan elämäntilanteeseen kuuluva tarkoitus. Esim. pakeneminen sodasta tai vaikkapa kansanryhmää koskevasta vainosta. Jos kuitenkin henkilö saa kuulla, että jossakin maassa x olisi nyt tarjolla hyvät olosuhteet ja saisi ilmaista rahaa, niin silloin lähdetään hakemaan turvapaikkaa. Tämä nyt ei varmaankaan vastaa lain henkeä eikä tarkoitusta. Ihmisen on pakko asua kotimaassaan, jos siellä olosuhteet ovat riittävän turvalliset.
Talouspakolaisuus on totta kai yksi maailman epäoikeudenmukaisuuksien indikaattoreja. Ihmisoikeuksiin ei kuitenkaan kuulu se, että köyhillä olisi automaattinen oikeus lähteä rikkaiden luo hakemaan ylläpitoa, jos muita asiaan vaikuttavia tekijöitä ei ole olemassa.
Ihmisellä on vastuu omastakin elämästään: tätähän ilkeä oikeisto aina teroittaa. Jos vastaat nigerialaiskirjeeseen ja menetät säästösi, valtio ei tule apuun. Nk. vähimmäisjärki valitettavasti edellytetään. Jos lähdet Venäjälle, jossa sinulle on luvattu joitakin etuuksia siitä, että menet jonnekin f-ing pohjoiseen kävelemään rajalle ja lausumaan maagiset sanat, sinulle ei välttämättä käy hyvin. Seikkailua saat, mutta et sympatiaa, paitsi ihmisoikeusidiooteilta.
Anderssoneja ym. älykkäämpi ihminen tietysti alkaisi pohtia kokonaiskuvaa. Mikä on minun roolini tässä kontekstissa, jossa Venäjä toimii tietyllä tavalla? Houkuttelee ihmisiä eri tavoin rajalle hakemaan turvapaikkaa. Venäjän toiminta taas perustuu suomalaisen yhteiskunnan analyysiin. Tässä analyysissa saattaa olla myös osa yksityisillä toimijoilla. Andersson on yksi niistä portinvartijoista, joiden voitiin satavarmasti ennustaa pelaavan Venäjän pussiin.
Anderssonin mielipiteet ovat täysin järjettömiä: hän olisi noilla spekseillä valmis ottamaan vastaan ketä tahansa rajan yli tulevan. Suomi joutuisi kriisiin, koska kykymme vastaanottaa turvapaikanhakijoita omilla standarteillamme ovat rajatut. Ukrainalaisiakin edelleen on sijoitettuna. Emme voi sijoittaa Venäjältä tulleita johonkin telttakylään, jossa heitämme soppaa piikkilangan välistä. Vastaanottokeskuksien olosuhteiden pitäisi olla toimivat. Eli meidän pitäisi mobilisoida yhteiskuntamme siten, että tanssisimme täysin Venäjän pillin mukaan.
Tämä loisi taas hyvin suurta epävarmuutta politiikkaan, koska suurin osa kansaa ei hyväksyisi tätä. Viranomaiset joutuisivat ankaran arvostelun kohteeksi ja kansalaisten kunnioitus lakia kohtaa vähenisi. Käyttäisimme aikaa sisäiseen riitelyyn. Ja olisimme tietysti heikko lenkki Naton puolustusketjussakin. Tähän Venäjä ainakin pyrkii, se ei ole kuitenkaan kovin hyvin onnistunut pyrkimyksissään.
Hybridisodan jännä piirre on siinä, että se kauttaaltaan epämääräistä. Mihinkään ei oikeastaan voida tarttua, mitään ei voida sanoa varmuudella. Silloin Suomen ja muiden länsimaiden on vain johonkin piirrettävä viiva, iskettävä paalu veteen. Me määrittelemme asian näin, riippumatta täysin siitä, mitä absoluuttinen tilanne oikeastaan on. On täysin mahdollista, että tässä Venäjän operaatiossa on mukana aitoja turvapaikanhakijoita.
Me emme voi lähteä siitä, että jos 1/100 on aito hakija, tällöin meidän olisi siivilöitävä pitkällisen prosessin kautta aidot epäaidoista. On vain todettava, että olosuhteet ovat sellaiset, ettei prosessia voi edes käynnistää. Ukrainan kriisi oli toisenlainen: tiesimme, että vaikka tulijoita on paljon, miltei kaikki olivat todellisessa hädässä ja heidät piti vastaanottaa turvapaikanhakijoina. Suhteet kääntyivät päälaelleen: aitoja turvapaikanhakijoita oli varmaan 99/100.
Suomen raja ei voi olla kuin stokkan ovi, vaan se on itään päin kuin pankkiholvin ovi. Sieltä ei tulla kuin hollitupaan, vaan vaaditaan tiukkoja kriteerejä rajan ylittämiseen. Tämä on selvästikin yhteinen näkemyksemme, pois lukien nämä anderssonit. Voi olla, että tämä operaatio pelaa hallituksen pussiin, mutta sekin on kuitenkin Suomen hallitus. Ehkä käymme keskustelua persujen ehdoilla, mutta turvallisuuspuhe nyt on tätä päivää, aivan kuin koronapuhe oli pari vuotta sitten vallassa.
