Jos raja menee kiinni, rauta esirippu on syntynyt. Mielenkiintoista, kummalle puolelle Ano meinaa jäädä?
Totta kai Suomeen, sieltähän aina pääsee pois Venäjälle. Kuten raumalaiselle on Pori parempi paikka, koska sieltä pääsee aina Raumalle. Paras paikka Tampereella on tietysti Lenin-museo: sinne kun ei näy sitäkään betonihirvitystä.
Lähinnä näiden maiden päättäjien, jotka Venäjästä jotain ymmärtävät, artikulaatio on paljon päättäväisempää ja selkeää, kuin kotimaisten "ans kattoo nyt" ja "tarttis tehdä jotain" -tunareiden.
Suomi on korostetusti luokan mallioppilas, joka noudattaa sääntöjä ja uskoo muidenkin niitä noudattavan. Tässä on sisäisesti omat hyvät ja huonot puolensa. Ulkosuhteissaan Suomi nojaa sellaisiin prinsiippeihin kuten "pienten valtioiden etu on noudattaa kv. sopimuksia tunnontarkasti ja vaatia muidenkin noudattavan niitä". Tämäkään ei ole huono idea, mutta reaalipoliittista ymmärrystä tarvitaan myös.
Kun ns. luonnontila vallitsee, silloin on parasta ensin turvata omat etunsa ja vasta sitten miettiä globaaleja näkökulmia, nimenomaan turvallisuuskysymyksissä. Valitettavasti ihmisoikeuskysymyksetkin linkittyvät turvallisuusnäkökohtiin, niitä joudutaan pohtimaan safety first- näkökulmalla. Baltian maat ovat oppineet meitä paljon enemmän Venäjästä.
Jälkikäteen ajateltuna, on aivan absurdia, että meitä pidettiin Euroopassa "Venäjän asiantuntijoina". Ehkä joku tietää, miten paljon meidän toimemme ovat edesauttaneet lännen päätymistä Venäjän taskuun. Olemme tarjonneet oman asiantuntemuksemme siitä, miten Venäjän kanssa voidaan sopia ihan kaikista asioista. Emme ole toisaalta kehdanneet kertoa sitä, että oma armeija on syytä pitää tikissä moisen ikiystävän kanssa toimiessa.