Historian tuntemus ja motiivien tunnistaminen on oma asiansa, mutta jos sieltä hakee ymmärryksen lisäksi hyväksyntää minkäänlaiseen väkivaltaan, ollaan väärillä jäljillä.
(...)
Jos jollakulla on esittää konkreettinen ratkaisu, niin se olisi hauska kuulla. Usein esiin nostetaan kahden valtion malli, mutta miten se saataisiin tapahtumaan?
Ollaan oikeasti samaa mieltä. Väkivalta tai muu terrori ei ole hyväksyttävää, vaikka se johtuisi jostain, mitä toinen on tehnyt ensin. Ja mutkuttelu on ehkä jopa vielä typerämpää kuin pelkkä puusilmäisyys.
Mun pointti oli ehkä lähinnä siinä, että on liian helppoa ja älyllisesti epärehellistä summata koko tilanne niin, että Hamas = paha = aloitti sodan (vaikka kaikki siinä sinällään pitääkin paikkansa). Kun tätä samaa kelaa voidaan kelata taaksepäin ja pysäyttää justiinsa siihen kohtaan mikä sopii kenenkin narratiiviin: siihen kun Hamas hyökkäsi rajan yli, siihen kun poliittiset linjat Israelissa muuttuivat radikaalisti, siihen kun Hamas nousi valtaan Palestiinassa, jne, jne.
Olisi siis tärkeä muistaa, että tämä nykyinen tilanne on vain osa laajempaa kokonaisuutta. Vai uskooko joku, että alueen ongelmat ratkeavat, teki Israel (tai jätti tekemättä) mitä tahansa Gazassa?
Minä en kovin paljon Lähi-Idän tilanteesta tiedä. En ole edes viitsinyt perehtyä siihen, koska se on aina ollut mielestäni sellainen
poistettu ruma sana, jonne ei tulla löytämään mitään pysyvää ja kaikille oikeudenmukaista tai toimivaa ratkaisua. Viha, katkeruus, ahneus, fundamentalismi estävät sen. Ja taitaa olla monen ulkopuolisenkin tahon intresseissä se, että tuonne maailmankolkkaan ei rauhaa tulisi.
Mutta jos on joku pienikin mahdollisuus sille, että jonkunlainen väkivallaton ratkaisu vielä löytyisi, niin yksipuoliset näkemykset, kärkevä retoriikka ja sotakiihko eivät ainakaan helpota sellaista löytämään.