Isoisoisä_C kuului Siuron punakaartin esikuntaan. Hoiti esikunnan tehtäviä maaliskuun loppupuolelle saakka, jolloin lähti Tampereelle. Tampereen valtauksen yhteydessä hänet vangittiin Aleksanterin kirkosta ja toimitettiin Kalevankankaan vankileirille. VRO tuomitsi hänet kuolemaan, mutta VRYO muutti tuomion myöhemmin elinkautiseksi. Tämän jälkeen hänet lähetettiin Tammisaareen, josta hän vapautui armahduslain nojalla alkuvuodesta 1920.
Äitini isoisä joutui myös Kalevankankaan vankileirille ja kuoli sinne. Hän oli Virroilta kotoisin, Killinkoskelta. Hän ei ollut mikään isompi kiho vaan ihan tehtaalla töissä. Mutta hän oli paikallisessa työväenseuran toiminnassa mukana, mikä sitten ilmeisesti jo riittikin syyksi pistää hänet leirille ja tappaa sinne. Tai sitten hän kuoli sairauteen yms. Tämä on epäselvää ja vaivaa mm. äitiäni yhä edelleen, koska tarkkaa kuolinsyytä ei vieläkään tiedetä, ja asiasta on ristiriitaisia kertomuksia aikalaisilta.
Isoisoisä oli lähettämänsä kirjeen mukaan joutunut johonkin sairastuvalle, mutta siellä hän oli kirjeensä mukaan jo voimassa paljon paremmin ja sai parempaa ruokaakin. Sen jälkeen ei kuulunutkaan mitään ja myöhemmin tuli tieto kuolemasta. Jäljelle jäi raskaana ollut morsian eli äitini isoäiti. Äitini isä sitten sai lapsuudessaan kuulla olevansa mm. "punikin äpärä", kyllä varmasti lämmitti mieltä.
Tämä mainittu äitini isoisä, Paavo, oli erittäin rohkea ja elämää nähnyt mies, joten on voinut olla, että hän on herättänyt perisuomalaista kateutta ja katkeruuttakin sikäläisissä tuppukyläläisissä ja sen takia päätynyt leirille kuolemaan. Paavo nimittäin matkusti mm. 1912 serkkunsa kanssa Australiaan. Ensin Saksaan ja sieltä pesti hiiliä lapioimaan rahtilaivaan, ja sitten laivasta karkuun Australiassa. Kielitaidottomana, totta kai. Australiassa oli jo jollain sokeriruokoplantaasilla töissä Paavon kaukaisia sukulaisia, ja tarkoitus oli kai alun perin mennä sinne ja jäädä sinne.
Ruokoplantaasihommassa tuli kuitenkin ongelmia, koska työt loppuivat sovittua aikaisemmin koko porukalta. Paavo sitten kierteli pitkin Australia jalan kaverinsa kanssa, teki hanttihommia, pestautui aina eri tiloille ja muihin paikkoihin missä tarvittiin riuskaa työmiestä ja nukkui sitten välillä jopa metsässä ja tien poskessa. Kaikeksi onneksi Paavo piti tänä aikana päiväkirjaa, joka on edelleen tallella ja joka on ollut erittäin mielenkiintoista luettavaa. Karua on elämä ollut, välillä hän on talsinut kymmeniä ja taas kymmeniä kilometrejä ja ollut syömättäkin useita päiviä, kun ei ole töitä irronnut eikä rahaa ole ollut ruokaan.
Aikansa kierreltyään Paavo päätti palata Suomeen ja pestautui taas saksalaiseen laivaan. Näiltäkin ajoilta on päiväkirjamerkintöjä, laivareissussa kun meni kolme kuukautta ja työolot olivat helvetilliset polttavassa kuumuudessa laivan uumenissa. Laivan miehistö oli kotoisin ympäri maailmaa, ja meno värikästä. Tyynellä valtamerellä olivat niin kovat myrskyt, että Paavo pelkäsi laivan uppoavan (1912 sattumoisin Titanic upposikin, joten pelko oli ihan relevantti) ja Intian lähistöllä kuumuus oli viedä voiton. Lopulta Paavo pääsi Hampurin satamaan ja eteni sieltä junalla Lyypekkiin. Saksaa hän ei osannut, mutta merimiestoverit auttoivat oikeaan suuntaan.
Lyypekissä hän erehtyi epäonnekseen juutalaisen kauppiaan vaatepuotiin, ja kauppias sitten kusetti suomalaista merimiestä oikein kunnolla. Tässä autenttinen ja sensuroimaton päiväkirjamerkintä vuodelta 1912:
"Olen vielä Lübeckissä mutta tänään lähden täältä. Juutalainen saatana petti minun vaatekaupassa, vei minun rahani saatana melkein kaikki."
Ainoa kerta, kun Paavo kiroilee koko päiväkirjassaan joka on täynnä koettelemuksia. Ei tainnut jäädä Paavolle hyvä kuva valitusta kansasta.
Suomeen Paavo kuitenkin sitten pääsi monen monta kokemusta rikkaampana. Hänen oli ilmeisesti tarkoitus myöhempinä vuosina lähteä taas uudestaan maailmalle, mutta sitten tuli sisällissota ja henki lähti juuri kun oli morsiankin löytynyt.
Olen yrittänyt välillä selvitellä netistä tarkemmin Paavon laivaa eli saksalaista höyrylaivaa SS Magdeburgia ja sen kohtaloa. Samannimisiä laivoja oli useita, mutta tämä Magdeburg operoi Deutsche-Australische Dampfschiffs Gesellschaft -nimisen firman alaisena Saksasta Australiaan. Madgeburg-alus otettiin ns. haltuun 1914 kun ensimmäinen maailmansota alkoi, ja vuonna 1917 USA otti aluksen sotakäyttöön uudella nimellä SS Neuse. Vuoden 1921 New York Timesissa oli myynti-ilmoitus, jossa huutokaupattiin könttänä 12 saksalaista ex-alusta, mukana myös Neuse eli Magdeburg. Ilmeisesti tie vei sitten tämän jälkeen romuttamolle, muuta tietoa en ainakaan löytänyt. Vaiherikas oli laivankin tarina. Tuskin mitään vanhoja miehistölokeja enää on olemassakaan, mutta jos olisi, niin olisihan se kiinnostavaa tietää, löytyisikö vuoden 1912 listoista isoisoisäni nimeä.