Elämysmatkailu
Miten olisi jospa järjestäisimme Ässien johdolle ja Hirsimäelle pienen elämysmatkailun porin jäähalille:
Esim. lauantai peli Ässät-Hifk. Ensin menisimme heidän kanssa halille sisälle ennakkoon ostetuilla lastenlipuilla josta hekin saisivat huonon omantunnon, taikka odottelesimme ja jonottaisimme lippuja ulkosalla parisen kymmentä minuuttia -15 asteen pakkasessa ennen kuin pääsisimme halliin sisälle.
Menisimme katsomaan peliä tietysti seisomokatsomoon jossa he huomaisivat että tämähän on aikasen täynnä ja tilaa ei kauheasti ylimäärästä ole.
Ensimmäisen erän aikana he huomaisivat että eihän tuo äänentoisto nyt niin kauhean hyvä ole ja siitähän joutuvat kärsimään n.5000 ihmistä, jotain pitäisi tehdä. Erän aikana he huomaisivat myöskin että perskules, täällähän on sitä tunnelmaa oikeen kunnolla verrattuna nyt vaikka a-katsomoon, joten eihän tätä seisomokatsomoo sovi mihinkään siirtää, saatikaan sitten pienentää koska silloinhan tunnelma ainavaan latistuu. Ässien tehtyä maalin he tajuaisivat että täällähän ollaan aidosti onneissaan ja riemuissaan maalista eikä ajatelle saman aikaisesti vaan mahdollisia euroja ja tulevia sponsori sopimuksia mitä yksi maali voi tuoda. Seisomokatsomolaisilla on oikea patasydän jolla he elävät pelissä mukan jokaisessa syötässä ja taklauksessa ja nauttivat pelistä todellakin, ja tämänhän johtorymä huomaa.
On ensimmäisen erätauon aika, päätämme lähteä käymään tupakalla. Raivaamme tiemme ensin seisomokatson läpi käytävälle jota pitkin menemme tupakka karsinaan ja koitamme löytää siellä paikan jossa mahtuisi sauhut vetäisemään. Siellä ollessamme täydessä "karsinassa" tapahtuu jo tämä Jurvasen mainitsema asia: "Miettikääs: lauantai-peli ja porilainen yleisö yllättäen pienessä sievässä. Vieressä tupakoi.. vaikkapa Hifk-faneja. Yhtäkkiä erään täysin rauhallisesti käyttäytyneen helsinkiläisen tupakka osuu vahingossa (tai "vahingossa") porilaisen takkiin ja tappelu on valmis. Siinä on myöhäistä itkeä kun on maito jo kaatunut.
Tarvitaanko siellä jumalauta oikeasti joku tappelu tai jotain ennenkuin niihin hiton häkkeihin saadaan liikkumavaraa?" (anteeksi jurvanen, muutin vähän faneja) Eli tuota viimistä kysymystä johdolta kysyessä vastaus tulee aika nopeasti: näköjään valitettavasti tarvii. Karsinasta suuntaammekin sitten jo suoraan seisomakatsomoon kun tajuamme että taukoahan on jo mennyt tuon episodin aikana 12 minuuttia eikä siinä enään kerkeä makkara tiskiskillä käymään, taas jäi johdolta makkara rahat oman taskun pohjalle kilisemään eikä ässien oheismyyntiä kasvattamaan. Taas johdon aivot rupeavat raksuttamaan että eihän tämä oheismyynti näin pitäisi olla.
Toisen erän katsoisimme seisomassa niin hyvviltä paikoilta mitänyt enään tuohon aikaan voi saada kun halli on "täys", eli parven alta niin ettemme näkisi lainkaan peli kelloa ja arvuuttelesimme sieltä aikoja kuinkahan paljon on pelattu ja paljonko mahtaa olla jäähyä jäljellä, ja taas johto miettii, ei näin, parannusta on tultava.
Toisella erä tauolla ajattelimme mennä käymään olusella Kiekko-Kansan klubilla, joten lähdemme raivaamaan tietämme kioski jonojen lävitse ja ohitse sekä ihmismassoja väistellen toiselle puolelle hallia johon pääsemme jonottamaan olutta. Heitämme oluet nopeasti kurkkuun jotta olisimme suht ajoissa katsomossa että saisimme sieltä sellaiset paikat josta pelikellokin näkyisi.
Voitollisen ja todella hyvä tunnelmaisen pelin päätyttyä jäisimme tietysti vielä kiittämään joukkuetta hyvästä esityksestä jolloin johtokin taas tajuaa että hetkonen, ei tätä s.katsomoa voi mihinkään hävittää ja siirtää kun kertta Koko Ässien joukkuekin osoittaa kunnioitusta tälle loistavalle katsomon osalle sitä yhdessä kiittäen ja kumartaen johon yleisö tottakai hienosti vastaa taputuksin ja huudoin, taas johtokunta miettii.
On hallilta poistumisen aika: joko koitamme keritä ja ängetä itsemme Winstonin täpötäyteen bussiin taikka sitten suuntaamme omalle kylmälle autollemme jossa tottakai kuuntelemme jonottaessamme ruuhkassa pois pääsyä parkkipaikalta kohti jälkipelejä lehdistö tilaisuuden ja naukkailemme tietysti lämmikkeeksi hieman miestä vekevämpää.
Kun olemme olleet jälkipeli paikalla ja sen päätyttyä Johtokunta vasta tajuaa että hetkonen: meidänhän pitää ruveta ajattelemaan asioita enemmä katsojien kannalta eikä vaan sponsorien ja rahan kannalta.
Ja näin heidän ajatuksiinsa tuli se todellinen hallin käyttäjä ja katsoja joka joutuu ja "saa" kokea tämän episodin jokaisessa pelissä ja joka vuosi, ehkäpäkän heidänkin olojaan voisi parantaa, nämä henkilöthän kun heidänkin palkan maksaa hallille jättämillään rahoillaan..
Näin tässä tälläinen pieni "tarina" joka on meidän arkipäivää mutta minkä aina uudestaan ja uudestaan haluaa kokea ja tuntea.
