Isohan se on, mutta ei kiitos!

[finnjewel]

Mainitsematta on kokonaan tämä Islannin ihme Björk - mieleen tulee satu Keisarin uudet vaatteet: teitä on kusetettu.

U2:lla on yksi hyvä biisi: Mysterious ways

Kotimaisista ainakin HIM on meikäläisen korville silkkaa kakofoniaa

 

[Kyle]

Europe
Kiss
Rolling Stones
Oasis
Michael Jackson

Tälleen Urheilu mailmasta, jos katsoo liigoja joissa olen puolueeton niin ehkä seuraavat tiimit kyrpii eniten:

Liverpool
Colorado Avalanche
Formuloista: Williams

 

[Kinke-13]

Radiohead

 

[Rod Weary]

Viestin lähetti Kinke-13
Radiohead

Unohdit mainita pakollisen fraasin "tekotaiteellista paskaa".

Soittakaa Paranoid!

 

[ipa rules]

Kyllä U2 on selkeä voittaja tässä jutussa. Ikinä en ole käsittänyt kuka kyseisen bändin levyjä ostaa.

Radiohead ja Björk ovat myös käsittämätöntä sontaa.

-ipa rules

 

[Eddie]

Viestin lähetti Twite
Otsikon perusteella kuvittelin että ketjun aihe on "lauseet, joilla olen saanut pakit".

Tulihan se sieltä...

Radioheadista tuli muuten mieleen Soundi, joka antoi yhdelle levylle täydet 5 tähtiä ja levy oli ihan järkyttävä, kun sen arvostelun perusteella hommasin joskus takavuosina. En nyt muista nimeä, mutta joku kokeilulevy se tais olla.. aivan hirveetä kuitenkin

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti Satellite

Oma annokseni ketjuun on Metallica, en voi kuvitellakaan meneväni tämän bändin live-keikalle tai osta levyjä.

Veit sanat suustani! En voi millään ymmärtää mitä ihmeen hienoa tuossa orkesterissa on? Hetfield on mielestäni aina kuulostanut ainoastaan ummetusvaivoista kärsivältä mummolta. Kamalaa laulantaa ja kamalaa runkutusta ylipäätään. Saisivat painua eläkkeelle tai lataamoon tuokin poppoo jo vihdoin ja viimein. Olisivat saaneet tehdä sen jo reilu vuosikymmen sitten.

 

[Johnny99]

Viestin lähetti King
Bruce Springsteen. Ei vain uppoa. Born in the USA on jotain niin kuvottavaa.

No niin no, makunsa kullakin, mutta pakko kysyä: Onko biisi mielestäsi musiikillisesti kuvottava vai tökkivätkö USA:ta ylistävät sanat? Joita ei siis ole olemassakaan. Biisi kertoo Vietnamin veteraanista, jolla ei kotiin palattuaan ole mitään ja on USA-kriittinen. Mutta tässähän ovat erehtyneet englantia äidinkielenään puhuvatkin, Ronald Reagania myöten. Esim. pätkä "I'm a cool rocking daddy in the U.S.A" saa uuden merkityksen, jos sen ymmärtää ironiaksi.

Tässä vielä biisin sanat:

Born down in a dead man's town
The first kick I took was when I hit the ground
You end up like a dog that's been beat too much
Till you spend half your life just covering up

Born in the U.S.A.
I was born in the U.S.A.
I was born in the U.S.A.
Born in the U.S.A.

Got in a little hometown jam
So they put a rifle in my hand
Sent me off to a foreign land
To go and kill the yellow man

Born in the U.S.A.
I was born in the U.S.A.
I was born in the U.S.A.
I was born in the U.S.A.
Born in the U.S.A.

Come back home to the refinery
Hiring man says "Son if it was up to me"
Went down to see my V.A. man
He said "Son, don't you understand"

I had a brother at Khe Sahn fighting off the Viet Cong
They're still there, he's all gone

He had a woman he loved in Saigon
I got a picture of him in her arms now

Down in the shadow of the penitentiary
Out by the gas fires of the refinery
I'm ten years burning down the road
Nowhere to run ain't got nowhere to go

Born in the U.S.A.
I was born in the U.S.A.
Born in the U.S.A.
I'm a long gone Daddy in the U.S.A.
Born in the U.S.A.
Born in the U.S.A.
Born in the U.S.A.
I'm a cool rocking Daddy in the U.S.A.


Se siitä. Isoja mutta ei kiitos sarjaa? No, Aerosmith, valtaosa hevimusiikista, valtaosa brittipopista. Noin esimerkiksi.

 

[Snakster]

Viestin lähetti Rapukäsi

Rolling Stones - Kauheata kökköä. Nousi megabändien luokkaan aikana jolloin vaihtoehtoisia bändejä ei kärjistäen Beatlesin lisäksi ollut.

Niinkö? Ihan hirveän hyvin ei siinä tapauksessa taida 60-luvun musiikki olla hallussa. Vai että ei ollut juuri vaihtoehtoisia bändejä.

 

[ervatsalo]

Kokoa ja näköä

Niin, omasta mielestäni musiikin hyvyys perustuu musiikkiin, eikä bändin kokoon. Sama koskee monia muitakin asioita, kuten nussiskelu- / pissavärkkejä.

Toisaalta, itse kuuntelen gloobaalissa mittakaavassa lilliputtibändejä. Erään erikoispaikkani kokoon en ota kantaa, muuten kuin sanomalla Lapinlahden lintujen tyyliä mukaillen, että mikäs se siinä?

Täältä tähän

 

[Maple Leaf]

Dawid Bowie.

Muutama kaveri diggaa aivan täysillä, mutta minut jättää kylmäksi, vaikka olen yrittänyt perehtyä miehen tekemisiin. Teennäisen teatraalista ja mukasyvällistä musiikkia, joka herättää minussa vain myötähäpeän tunteita.

 

[Jippo]

Viestin lähetti Ossi
Anteeksi vain, mutta en oikein ymmärrä tämän ketjun motiivia. Musiikin suurkuluttajana minulle on karkeasti jaettuna vain kahdenlaista musiikkia: hyvää ja huonoa. Ei siis isoa ja pientä. Minua ei levykaupassa kiinnosta kovinkaan paljon, kuinka täyteen stadionit tulevat. Jos musiikki ei sytytä, en kuuntele sitä. En valitse suosikkejani myyntilukujen perusteella. Jos suuri joukko ihmisiä pitää jonkun artistin/yhtyeen musiikista, se ei ole minulta pois eikä minun tarvitse perustella itselleni - eikä varsinkaan muille, miksen ole samaa mieltä heidän kanssaan.

Heh. Luulin ensiksi, että tämä olisi samanlainen mielipide kuin minulla on, mutta eipä sitten ollutkaan. Kaikkihan nimenomaan "sanoutuvat irti" näistä nykyajan ns. myyntimenestyksistä ja hittimaakareista. Miksei kukaan koskaan sano tuota samanlaista lausetta, että ei paljon kiinnosta mitään muut ajattelevat ostaessaan nimenomaan sen suositun levyn. Sehän se nykyään on paljon "nolompaa", kun on niin tärkeää erottua massasta kehittyneellä ja "omalla" musiikkimaulla.

Jos kuulostaa itsestä hyvältä, niin se kuulostaa itsestä hyvältä myös silloin kun kyseessä on suosittu musiikki. Itselläni tämä päti esimerkiksi Spice Girlsin kohdalla ;) . Toisena ääripäänä on sitten vaikka tuttavani lukioajoiltani, kun siellä kuunneltiin jotain "Butthole surfersia" ja oltiin samalla niin tiedostavia ja tuomitsevia "massamusiikkia" ja sen kuuntelijoita kohtaan.

En tietenkään väitä kenenkään tähän ketjuun kirjoittaneen olevan tällaisia, vaan yritän vain epätoivoisesti kärjistää huomiota siitä, että kukin kuunnelkoon sitä mikä hyvältä kuulostaa ilman, että napsii minkäänlaisia "pointseja" siitä. Ja pointsejahan ei yritetä nähdäkseni napsia massamusiikin kuuntelulla, vaan nimenomaan sen arvostelulla ja jonkin "persoonallisemman" kuuntelulla. Aikamoinen paradoksi, oikeastaan.

No. tämä vuodatus ehkä vain vähän sivuaa ketjun aihetta, kun tässä varmastikin haetaan nimenomaan näitä (entisaikojen) klassikoita, joista ihan jokaisen teoriassa pitäisi pitää. Minulla homma meneekin niin, että melkein mistä tahansa musiikista voin pitää, jos mielentila on oikea. Mielentila on aika harvoin oikea esimerkiksi Elvis-tyyliseen siirappiin tai sitten kaikkein raskaimpaan heavyyn.

Kaikista isoimmilla nimillä musiikki kuitenkin lienee järjestäen tehty niin ammattitaidolla ja ovelasti koukuttaen tai ainakin aidolla tunteella ja asenteella, jolla minunkaltaiseni ei-niin-asiantuntevat-eikä-niin-suurkuluttajat homman jujun tajuavat ja jotain irti saavat. Kaikista tähän mennessä mainituista artisteista pystyisin löytmään ainakin sen yhden hyvän biisin tai pystyisin kuvittelemaan mielialan tai tilanteen, jossa tykkäisin kyseistä musiikkia kuunnella. Aika harva on kuitenkaan sellaisia, joiden levyn ostaisin tai keikasta maksaisin.

 

[TKO]

Täytyy peesata edellisiä:
- Radiohead
- U2
- Iron Maiden
- Mamba
- David Bowie
- HIM
- Björk
- Eminem

Lisäksi listaan voisi lisätä roppa kaupalla 70-luvun rockbändejä, joiden biiseissä ei tunnu olevan minkäänlaista tarttumapintaa; kunhan on pilvihöyryissä näppäilty kitaraa ja tullut tehtyä kymmenen minuutin mittaisia taideteoksia. Wou dude!!!

Ja samaan kategoriaan kuuluu myös valtaosa 80-luvun tukkahevibändeistä.

 

[Rod Weary]

Viestin lähetti Jippo
Heh. Luulin ensiksi, että tämä olisi samanlainen mielipide kuin minulla on, mutta eipä sitten ollutkaan. Kaikkihan nimenomaan "sanoutuvat irti" näistä nykyajan ns. myyntimenestyksistä ja hittimaakareista. Miksei kukaan koskaan sano tuota samanlaista lausetta, että ei paljon kiinnosta mitään muut ajattelevat ostaessaan nimenomaan sen suositun levyn. Sehän se nykyään on paljon "nolompaa", kun on niin tärkeää erottua massasta kehittyneellä ja "omalla" musiikkimaulla.

Ei meillä varmaan kovin paljon liene eroa mielipiteessä tämän asian suhteen. Minä en osta vähän tunnetun kulttibändin levyä siksi, että se on vähän tunnettu kulttibändi. En myöskään jätä ostamatta megabändin uutta levyä siksi, että se on megabändin uusi levy. Ostopäätökseni pohjautuu ainoastaan siihen, mitä olen kuullut levyn materiaalia tai mitä tietyissä tapauksissa odotan siltä. Esimerkiksi The Blue Nilelta on ilmestynyt uusi levy, jonka ostan joka tapauksessa, kuulin materiaalia etukäteen tai en, lyttäävätkö kriitikot levyn tai ei. U2:n vanhat levyt ostin siksi, kun tykkään niistä. Uusia en osta siksi, kun ne ovat mielestäni sontaa. Radioheadin koko tuotanto on aivan loistavaa. Paitsi ne huonot kappaleet. Seuraavaa levyä odotellessa.

 

[Brett]

1. Björk; täyttä jaskaa koko tuotanto, laulaja rääkyy kuin kituva kissa, eikä melodiaa ole ollenkaan kappaleissa. Mikä tässä mahtaa viehättää ? Yksi tämän maailman suurimmista arvoituksista...

2. Rolling Stones; jaa-a

3. AC/DC ja sen laulaja; yksitoikkoista rääkymistä, paljon hyvääkin tuotantoa mutta laulaja pilaa nekin

 

[Hiili]

Ilman sen suurempia perusteluita: Don huonot ja CMX. Kun ei iske niin ei iske. Olen menossa jälkimmäisen keikalle kuukauden sisään... saa nähdä muuttuuko mieli. Ulkomaisista tulee ensimmäisenä mieleen Velvet Revolver, jos kyseisen pumpun voi jo tähän suuret bändit -kategoriaan laskea.

 

[Näkkäri]

Viestin lähetti Johnny99
Se siitä. Isoja mutta ei kiitos sarjaa?

Itseäni vaan naurattaa tämä ketju enkä jaksa alkaa maailman parasta yhtyettä puolustelemaan. (ei ole Bruce minulle)

Tulee mieleen Koff-lippispäiset finninaamat, jotka rassaavat Corollaa ja käärivät karvanoppien alla sätkää. Klamydia soi tietenkin taustalla.

Oma ehdokkaani on kuitenkin Björk. Jotain kaunista ja hyvää siinä varmasti on, mutta kun ei aukea, niin ei aukea. Lauluääni varmaan osaltaan kaikessa erikoisuudessaan siinä ärsyttää. Toisaalta paha sanoa, kun en ole kunnon mahdollisuutta antanutkaan, mutta menköön.

 

[Lätty]

Teininä tuli inhottua lähes kaikkea kaupallista vain inhoamisen vuoksi ja diggailtua vähemmän tunnettua musaa osittain myös niiden "cool-pisteiden" takia. (Vaikka näitä pisteitä itseasiassa ei edes jaettu kuin hyvin pienen porukan kesken, muut pitivät friikkeinä :) Iän karttuessa musiikkimaku on laajentunut kyllä hirveää vauhtia, mutta onhan näitä silti vielä tiettyjä, arvostettujakin bändejä, jotka eivät ole auenneet.


Pink Floyd

Ei ole iskenyt sitten millään, vaikka yritystä on ollut. Silloin tällöin olen lainannut levyjä kirjastosta toivoen valaistusta. Olen myös pariin otteeseen omistanut Dark Side of The Moonin, mutta loppujen lopuksi on tullut heivattua levy divariin pölyä keräämästä. Bändillä on sinänsä kyllä joitain oikeinkin hyviä biisejä, mutta kokonaisuudessa ei kuitenkaan tunnu olevan "sitä jotain", mikä meikäläiseen vetoaisi. Kyse ei ole pelkästään progekammosta, sillä pidän hyvin paljon mm. King Crimsonista.

Rolling Stones

Ei osu, mikä on oikeastaan hieman outoa koska bändillä on kuitenkin hyviä biisejä ja sopivaa rokkikukkomaista asennetta. Luulen, että Rollari-valaistumiseni on vain ajan kysymys. Kun joskus saan oikeaan aikaan oikean levyn käsiini, niin se on sitten menoa.



Entisiä inhokkeja, joista olen lähiaikoina alkanut pitämään:

Megadeth ja Guns N' Roses

Dave Mustainen ja Axl Rosen äänet olivat pitkäääääään asioita, jota en vain voinut sietää. Viime kesänä yhtäkkiä tajusin, ettei tuo nasaalilaulu enää häiritsekään. Sen jälkeen on tullut kuunneltua ahkerasti varsinkin Megadethin koko tuotantoa.

 

[Osmo Rapeli]

Viestin lähetti Ossi
Ei meillä varmaan kovin paljon liene eroa mielipiteessä tämän asian suhteen. Minä en osta vähän tunnetun kulttibändin levyä siksi, että se on vähän tunnettu kulttibändi. En myöskään jätä ostamatta megabändin uutta levyä siksi, että se on megabändin uusi levy. Ostopäätökseni pohjautuu ainoastaan siihen, mitä olen kuullut levyn materiaalia tai mitä tietyissä tapauksissa odotan siltä. Esimerkiksi The Blue Nilelta on ilmestynyt uusi levy, jonka ostan joka tapauksessa, kuulin materiaalia etukäteen tai en, lyttäävätkö kriitikot levyn tai ei. U2:n vanhat levyt ostin siksi, kun tykkään niistä. Uusia en osta siksi, kun ne ovat mielestäni sontaa. Radioheadin koko tuotanto on aivan loistavaa. Paitsi ne huonot kappaleet. Seuraavaa levyä odotellessa.

Sillä huitaisuasenteella minäkin tähän vastasin notta on olemassa bändejä ja artisteja jotka ovat saattaneet joskus tehdä hyvääkin musaa, mutta huolimatta siitä mitä bändi on touhunnut viimeiset 5-25 vuotta artistien uusi levy/saapuminen Suomeen stadikalle mainostetaan puhki, jaetaan firmalippuja ja haastatellaan viikon tähtivieraana. Näin ma tän ketjun jummarsin.

Ärsytystä niin monelle lisää myös se että radiokanavat soittavat osalta bändejä vain ja ainoastaan juuri niitä samoja 1-3 biisiä, usein vielä poppiystävällistä hittiä jotka antavat usein aivan liian suppean näkemyksen ko. bändistä. Voi vittu kun joskus päiväsaikaan kuulisi radiosta jonkun Norpan tasoisen neron soittamassa juuri niitä biisejä mistä se itse tykkää eikä sen soittolistan.

Kun sen kerran radiossa soisi Beatlesien "Tomorrow never knows", ei "Yesterday".
Jimi Hendrixin "Hey baby (new rising sun)", ei "All along the watchtower".
Black Sabbathin "Wheels of confusion", ei "Paranoid".
Radioheadin "Planet telex", ei "Creep".
Metallican "For whom the bell tolls", ei "Unforgiven".
Aerosmithin "Kings and Queens", ei "I don't wanna miss a thing".
Alice Cooperin "I'm eighteen", ei "Hey stoopid".
CMX:n "Palvonnan eleitä", ei "Ruoste".
David Lee Rothin "Big trouble", ei "Just like paradise".
Pink Floydin "Stay", ei "Learning to fly".
Queenin "Now I'm here", ei "We will rock you".
RHCP:n "Knock me down", ei mitään kolmelta viimeiseltä levyltä.
Soundgardenin "Jesus Christ pose", ei "Blackhole sun".
Deep Purplen "Burn", ei "Smoke on the water".
Van Halenin "Romeo delight", ei "Jump" eikä varsinkaan Hagar-siirappia.
Thin Lizzyn "Little darling", ei "Boys are back in town".

Edes kerrankin Opeth, Danko Jones, Kingston Wall, Rage against the machine, MC5, Anthrax, Melissa Auf Der Maur, Johnny Cash.

Ei Linkin park, Bryan Adams, Nightwish, Creed, Nickelback, Papa Roach, Bon Jovi.

Toisaalta, vittuako ma tässä purnaan. Soittolistat on ja pysyy, toivottavasti myös mun vinyylit kestävät. Lähden juomaan.

 

[tant gredulin]

Viestin lähetti Hiili
Ilman sen suurempia perusteluita: Don huonot ja CMX. Kun ei iske niin ei iske.

Joku toinenkin siis kenelle CMX ei sovi... ei putoa millään minulle, varsinkaan ne 'Paha Kurki'-tyyppiset sanat. Ismo Alangon nariseva ääni aiheuttaa poikkeuksetta kanavahyppelyä. Rasmuksen nykyiskelmät. Mamba kaikenkaikkiaan.

Englanninkielisistä ensimmäisenä tulee mieleen Mariah Carey, the Ylitulkitsija. Kiekaiseva riekkuminen joka sanan perään saa minut unohtamaan melodian alta aikayksikön. Yök.

 

[Blackie]

U2: Olen yrittänyt antaa orkesterille mahdollisuuksia vakuuttaa mut. Katsoin mm. niiden keikan tv:stä noin vuosi sitten. Kiduttava kokemus.

The Doors: Todella mitäänsanomatonta tuubaa.

Mötley Crue: Mun silmissä täysin imagolla ratsastava bändi. Kickstart My Heart on kova biisi, mutta esim. joidenkin hehkuttama Livewire on niin hirveä kurabiisi, että sanattomaksihan siinä menee.

Radiohead: Sitä yritetään olla jotain sellaista mitä ei olla. Tämä bändi varmaan jakaa mielipiteet aika vahvasti

Bon Jovi: Pitäisikö vielä perustella? Slippery When Wet on ihan jees. Sen levyn jälkeinen tuotanto saa vitutuskäyrän korkeimmilleen.

 

[Bauer]

Suurin osa isoista on ihan ok kamaa, kuten U2:t ja Bruce Springsteenit. En sen suuremmin fanita, mutta eipä niitä vastaankaan mitään ole.

Ainoa inhokkini jota voi sanoa normaalia isommaksi on R.E.M. Ei tuollaista musaa vaan yksinkertaisesti jaksa kuunnella. Ei siihen mitään järkevää syytä ole, se vaan kuulostaa paskalle. Tuossa tuli pari viikkoa sitten joku niiden uusi video telkusta ja katsoin vaan että missähän mielentilassa tuotakin kuuntelisi. Yliarvostettu, "fiksu" bändi joka vielä jaksaa ottaa kantaa politiikkaan ja kaikkeen.

 

[Jugorov]

Michael Jackson

- Surkeaa wannabe-rockkia. Kaveri on aivan amatööri.

Elvis

- Tästä syntyy varmasti vastustusta, mutta mielestäni "kaikkien aikojen muusikon" Elvis Presleyn tuotanto ei ole mitään hyvää. Plussa hänelle siitä, että vei aikanaan rockkia eteenpäin jne. Muttei minuun kolahda.

U2

- Nou nou nou....

Tässä yksi, joka kuuluisi ISOJEN joukkoon:

CoB = Children of Bodom

- Aivan käsittämättömän hyvää metallia. Parasta mitä olen ikinä kuullut (olen kuullut paljon..). Suomalaisista metal-bändeistä ja ulkomaisistakin kaikkein paras ja tässä bändissä soittaa vielä maailman paras kitaristi.

 

[Bayern]

Listasin tähän vain niiden musiikkityylien edustajia, jotka saattaisivat olla meikäläiselle potentiaalisia kuunneltavia. Jätin siis mm. kaikki mahdolliset latinohumpat, poikabandit, discojytän ja rapit listalta pois.
Nämä eivät kuitenkaan iske:

David Bowie
Rolling Stones
Jimi Hendrix
Cure
Bob Dylan
Iron Maiden

Don Huonot
CMX
HIM
Tommi Läntinen

 

[finnishninja]

Viestin lähetti King
Bruce Springsteen. Ei vain uppoa. Born in the USA on jotain niin kuvottavaa.

Kiitos tästä. Minulla on ollut se käsitys että olen ainoa jolla nousee niskassa karvat pystyyn kun tää jätkä alkaa "laulamaan."

Aerosmith = sekoitus kaikesta jonka joku muu on jo tehnyt.
Queen = voi ristus kun mä vihaan vii vill rok juu...
Björk = kyllä, myös minusta jotain aivan käsittämätöntä..
U2 = musiikkia velttomulkuille.
Destiny Child = eh.. kuka päästi nämä kadulle...
Britney Spears = eiiiii!!

Emmä jaksa enää... vähemmästäkin menee perjantain hyvät fiilikset!