Isohan se on, mutta ei kiitos!

[morningstar]

Ihan koko ketjua en jaksanut kahlata läpi, mutta näkemäni perusteella U2 on vahvoilla ketjun "voittajaksi". Aiheesta. Bändistä tuli iso syystä jota en tiedä. Sitten se vain on iso, siitä tykätään kun se on iso ja se on iso kun siitä tykätään.

Bon Jovin It's My Life on varmasti maailman turhauttavin biisi. Siinä ei ole mitään varsinaista vikaa. Ei mitään mitä voisi osoittaa sormella. Mutta kun se vaan on niin tyhjää höttöä, kuin McDonald'sin sämpylä.

Pienemmän skenen sisällä "ison" mainetta nauttiva Children of Bodom ei jostain syystä putoa. Taaskaan en tiedä miksi, kun muuten likimain kaikki metalli putoaa. Ainoa biisi, josta olen todella pitänyt on Everytime I die. Ironista muuten, että eräät bändit, joita on syytetty CoB:n kopioimisesta, putoavat minuun aivan täysillä.

 

[Bast]

Hassua, että ihmiset ottavat niin vakavasti tällaiset listat. Mitä siitä jos joku haukkuu suosikkiartistisi väärillä perusteluilla? Ihan sama. Ei tätä kukaan minään uutisvälineenä kuitenkaan pidä. Tuskinpa kukaan, joka on vähän kiinnostunut tutustumaan vaikkapa nyt Springsteenin musiikkiin jätä sitä tekemättä, kun joku Jatkoajan palstalla sanoi sitä paskaksi.

Tässä omaa listaani ja myös perusteluja, sillä juuri niitä täältä on hauska lukea ei pelkkää listaa bändeistä.

YUP: Haluaisin pitää tämän bändin musiikista koska pidän laulajan äänestä ja tyylistä, mutta ei vain osu. Olen kuunnellut lukemattomia kappaleita, mutta vain yksi on edes vähän sinnepäin, Tavaroiden Taikamaailma, mutta sekin on aivan päin persettä sovitettu, äänitetty ja miksattu. Aivan liian täynnä tavaraa ja rumpukomppi peittää kaikki nyanssit alleen. Sama homma muuten muissakin piiseissä.

TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS: En pysty ymmärtämään tällaisen itsemurhasynkistelyn suosiota. Kaveri vaikuttaa älykkäältä ja olemus sopisi paremmin nuoriso-ohjaajaksi tms. mutta musiikki on masentavaakin masentavampaa. Rautiaisen musiikkiuran kohokohdaksi minun korvissani jää esiintyminen Aku Ankkulin kokoonpanossa Lootus -levyllä.

ZEN CAFE: Sama homma kuin Yup:llakin. Haluaisin tykätä, koska Putro vaikuttaa älykkäältä kaverilta. En vain voi sietää kaverin sanoituksia. Ne ovat minusta harkitsemattoman harkittuja ts. haetaan osuvia kielikuvia kuvaamaan tunnetiloja, mutta ei osata valita niitä oikeita vaan valitaan juuri ne, jotka kuulostavat TS-extran nuortenpalstan maailmantuskaansa purkavan teinin tilitykseltä. Moniin nekin tuntuvat silti uppoavan. Tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa, vähän olisi enemmän.

SUOMALAINEN ÖRINÄHEAVY: Saatanan imitointi äänilevyllä ei minun korviini kuulosta täysipäiseltä toiminnalta. Miksi vaivautua laatimaan sanoitusta, kun siitä ei saa selvää muuten kuin librettoa tavaamalla. Tai no jaa, ooppera menee ihan samaan kastiin, mutta en minä sitäkään tajua.

SUOMALAINEN RAP: Tunnen kestämätöntä myötähäpeää aina, kun joku suomalainen duo tai trio tai sooloartisti alkaa suoltamaan "riimejä" rap-poljennolla samalla panostaen koko ilmaisuvoimansa mimiikkaan ja gestiikkaan. Kaverit, jotka asujensa puolesta muistuttavat New Yorkin slummeissa käsiään palavan peltitynnyrin ääressä lämmitteleviltä ghettojen kasvateilta, mutta joiden vaatekerta maksaa tuplasti esikuviensa vuosiansion verran, ovat vain minusta sanalla sanoen hassuja. Periaatteessa tällainen verbaliikkaan perustuva taidemuoto olisi minusta hyvinkin kiinnostava, mutta kun tämäkin on taas menty keskinketaisuuksien toimesta pilaamaan. Nykysanoittajista joku Mikko Saarela voisi pystyä tekemään rap-sanoituksen, jota voisin suostua kuuntelemaan, mutta nämä Elastiset, Ezkimot ja Pikku G:t... ei kiitos.