Viime vuosien valmentajista hiukkasen
Möllin jälkeen tuli Sykora, kolmantena vuotena hänet lähetettiin/hän lähti tammikuussa ja tilalle tuli projektivalmentaja Matikainen. Lähdön syyksi hän itse sanoi väsymyksen. Epäilenpä kuitenkin, että suurin syy väsymykseen oli kaikkialla kuulunut valitus siitä, että vaikka hän on hyvä nuorten kanssa ja hyvä harjoituttaja, hän ei osaa yhtään peluuttaa. Jauhetaan vain samoilla ketjuilla, ei osaa tehdä muutoksia pelin aikana...
Sitten tuli Lindfors, joka yritti ajaa sisään "aktiivista? ruotsalaistyyliä", joulukuussa jatkoi 2-valmentaja Jukka Jalonen
Sitten tuli Tuomi, josta kukaan ei vielä ole keksinyt mitään hyvää sanottavaa
Hänet korvasi Tihonov. Ensimmäinen kausi meni hyvin, toisella oli selvää väsymystä näkyvissä. Kolmannella kaudella olisi varmaankin tullut lähtö kesken kaiken, mutta hän ymmärsi häipyä itse. Seuran rahatkin kun olivat loppu.
Sitten Lehkonen??? Vaihtaa kokoonpanoja koko ajan, hermot eivät kestä, riidoissa puolen joukkueen kanssa... Tähän liittyen tuli mieleen ihan vakava kysymys tämän palstan lukijoille ja kirjoittajille. Kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että Ika vihdoinkin ymmärsi pitää ykkösketjun Torkki-Hancock-Saarela koossa, kun sen peli kulkee. Mutta kulkiko itse asiassa? Tuliko maaleja? Se kai on tarkoitus, ei kulmissa pyöriminen tai rymistely. Kun Saarela voitti maalikuninkuuden Jokereissa, hänellä oli vierellä Janecky. Ei tänne löydy Janeckya, mutta nyt ketjun maalitykki Saarela joutuu olemaan myös pelintekijänä. Ajatelkaas jos vierellä olisi joku, joka kiekkoa hieman pitämällä voisi vetää vastustajia puoleensa ja SITTEN SYÖTTÄÄ MAALINTEKOPAIKKAAN KUNNOLLISEN SYÖTÖN. Nykyiset kaverit kuuluvat lähinnä ryminäryhmään, pitävät kiekkoakin, kaivavat sitä, mutta järkevä syöttö....harvinaisuus
Ovat ne valmentajatkin kentälle menneet. Lukossa Rastio joskus 1970-luvun alkuvuosina, Jorma Peltonen 1980-luvun alussa ja KalPassa Rinne 90-luvulla. Mutta nämä olivatkin ihan eri luokan kiekkomiehiä.