Pistetäänpä omakin lusikka soppaan.
Pidän itseäni aika avoimena erilaisille musiikkityypeille ja kuuntelen musiikkia hyvinkin laidasta laitaan. Ihan muksuna hullaannuin täysin raskaampaan metalliin, kun vanhemmalla serkkupojalla (serkku tuolloin teini-iässä) pääsin kuuntelemaan esim. Sepulturaa. Noh, siitä sit c-kasetit nauhottamaan ja nukkumaan mennessä tästä edespäin soi aina Arise, Chaos A.D. ja Roots- levyt korvalappustereoista. Taisin olla tuolloin jotain 13-vuotias. Serkulta sain sitten paljon muutakin metallimusaa (Panteraa, Anthraxia ym.) jota tuli paljon kuunneltua. Jälkeenpäin on tullut ihmeteltyä, että mitenkä itselle ei koskaan eksynyt Metallican tuotantoa ollenkaan (jälkeenpäinhän tämä Metallican alkutuotanto on tietysti omaltakin osalta kolahtanut kovaa).
Tässä vaiheessa on varmaan parempi ilmaista, että itsehän asuin nuoruuteni "maalla", eli kävin ala-asteen ensimmäiset 4 vuotta pienessä kyläkoulussa ja piirit olivat pienet. Sentään lehmiä ja karjaa meillä ei ollut mutta hevosvoimia löytyi kyllä tallista kilpurin toimesta. Levykauppoihin ei täten mahdollisuuksia ollut usein päästä ja lähinnä tuolla serkulla kyläillessä pääsi aina kuulemaan jotain tuoretta musiikkia. Seuraava yhtye mikä vaikutti paljon nuoruuteeni oli Stratovarius jonka albumi Twilight Time oli ensimmäinen cd minkä omistin. Stratovariukselta tulikin sitten hommattua jokainen levy aina Destinyyn (1998) asti. Lisäksi tuli kuunneltua paljon muuta metallimusiikkia.
Sitten olikin aika pojan lähteä Ammattikouluun ja lähdin opiskelemaan hieman kauemmaksi kotikylästä, eli toisin sanoen arkipäivät Ammattiopiston asuntolassa muitten opiskelijoiden kanssa ja viikonloput kotona (välimatkaa rapiat 100km.) Siinä tuli henkisesti kasvettua kun oli "omillaan" ensimmäistä kertaa pitempiä aikoja.
Niin ja se Numetal. No itsellä tuo musiikkityyli on myös erittäin iso osa nuoruuttani. Se tarvitsi itselleni sen sytykkeen, kun tulin koulusta kämppään ja pistin tv:n päälle, josta sitten tuli tätä Jyrki-ohjelmaa. Eetteriin paukahti tämä Limp Bizkitin Nookie video, ja sen verran kovaa tuo silloin kolahti että seuraavan kerran kun bussilla Tampereelle kuljin, kävin hakemaan Levykaupasta tämän Significant Other-albumin. Tuota levyä sitten kuuntelinkin erittäin tiuhaan tahtiin, itseasiassa en tainnut juuri muuta kuunnellakkaan. Jossain vaiheessa kävin hakemassa myös tämän Three Dollar Bill, Y'All$- levyn, miltä löytyi myös muutama oiva kipale, mutta ei kolahtanut niinkuin SO. Seuraava Chocolate Starfish and the Hot Dog Flavored Water löytyi hyllystäni myös heti ilmestymispäivänään ja täytti odotukseni 100%:sti. Samalla sitten näitä tämän tyylilajin bändejä alkoi tulla läjäpäin, joista KoRnia (KoRnhan tosin oli jo perustettu aikaisemmin, mutta itse aloin kuuntelemaan heitä vasta Limp Bizkitistä kuultuani) tuli paljon myös kuunneltua. Linkin Parkin kaksi ensimmäistä levyä oli myös useasti soittimessa. Paljon oli näitä bändejä kuitenkin, joilta löytyi omaan makuun ehkä 1-2 hyvää biisiä mutta siihen ne jäi. Limp Bizkit, Korn ja Linkin Park olivat ainoat yhtyeet joiden tuotantoa omistin, LB näistä ainoa jonka kaikki levyt tuli hommattua aina Results May Vary-albumiin asti.
Siihen se sitten loppuikin, nimittäin tuo Limp Bizkitin Results May Vary-levy oli sellaista paskaa, että kerran pystyin kuuntelemaan levyn läpi ja siihen se jäi. Samalla alkoi hiipumaan koko tämä Numetal-genre, mutta kyllä itse tuli silti kuunneltua tietyin väliajoin näitä LB:n ja Linkin Parkin paria levyä... muut unohtuivat. Ammattikoulun loputtua ja omilleen asumaan muutettuani tulikin sellainen bändi eteen kuin Dope. Tätä yhtyettä kuunneltuani alkoi tuo metallimusiikki taas kiinnostaa entistä enemmän. Dopea tuli myös kuunneltua tuossa vaiheessa erittäin aktiivisesti. Sitten eräänä päivänä tuli jostain löydettyä Testamentin First Strike Still Deadly- albumi joka lopullisesti sai minut tajuamaan, että tämä se on!! Tämä on sitä mitä minä olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni etsinyt!! Testamenttia ja muutakin thrash-metallia on tullut siitä päivästä asti kuunneltua. Kovimpia mielestäni Testamentin lisäksi: Annihilator ja Exodus.
Vaikka itselleni on tuon jälkeen eniten iskenyt nämä Thrash-metalli bändit (Testament, Annihilator, Exodus, Overkill ym.) täytyy sanoa, että tuo Numetal on osa minun nuoruuttani... siinä määrin kun lähinnä Limp Bizkittiä kuuntelin, tuolloin erittäin aktiivisesti. Lopulta tuo ympyrä ns. sulkeutui kohdaltani tuon Thrash-metallin myötä, kun kuitenkin ensimmäinen bändi mikä iski lapsuudessa lujaa, oli juuri se Sepultura. Välillä sitä tulee itseltäkin kysyttyä, että mitenkähän sitä on "eksynyt polulta" ja hurahtanut tuohon Numetalliin, mutta olen tullut lopulta siihen tulokseen, että mitäpä noita turhia miettimään, aikaansa kutakin. Toisaalta jos sanon "aikaansa kutakin", saa se ehkä kuulostamaan asian siltä, että tarkoittaisin joskus tykänneeni toisesta ja nyt toisesta. Asia ei todellakaan ole näin, vaan minun on myönnettävä että kyllä tuo Limp Bizkitin Significant Other ja Chocolate Starfish and the Hot Dog Flavored Water ovat edelleen mielestäni hyviä levyjä, ja jotain biisejä näiltä albumeilta löytyy tälläkin hetkellä puhelimeni soittolistalta + Linkin Parkin kahdelta ekalta levyltä löytyy myös materiaalia. Sen verran kuitenkin täytyy sanoa, että tuota pomppumetalli-materiaalia ei niinkään ole näiltä tullut enää kuunneltua, vaan niitä melodisempia kappaleita, esim. Significant Otherilta: "Don't go off wandering" ja Chocolate Starfish and the Hot Dog Flavored Waterilta: "Boiler" (mielestäni todella hieno kappale) ja Linkin Parkilta: "Crawling", "Runaway", "Somewhere I Belong", "Breaking The Habit"...
Huomasin tämän topicin pari päivää sitten ja lukasin nopeasti läpi. Piruuttani sitten aloitin Googlettamaan mitä Limp Bizkitille kuuluu, ja huomasin että onhan tältä porukalta tullut näköjään viime vuonna uusi albumikin (Gold Cobra) jossa Wes Borland (kitaristi) tekee paluun kokoonpanoon. No päätin sit kuunnella levyn läpi (torrenteista tällä kertaa, myönnän häpeissäni) ja täytyy nyt sanoa että ei se yhtään hullummalta kuulostanut! Juurikin sitä samaa Limp Bizkittiä mitä SO:lla ja CSATHDFW:lla olin tottunut kuulemaan. Eihän tuota enää tässä 29-vuoden iässä samanlailla tule kuunneltua kuin silloin nuorena, mutta mukava sitä oli pitkästä aikaa kuunnella, varsinkin kun levyltä löytyy muutama erittäin koukuttava biisi. Luin myös muutaman arvostelun levystä ja ihmetyksekseni huomasin, että levy lytättiin täysin pohjamutiin (toisaalta se on ollut arvostelijoille helppoa, kun genren kulta-ajat ovat takanapäin). Eniten ihmettelin näissä arvosteluissa sitä, että Fred Durstia arvosteltiin kovin sanoin siitä, että hän tekee edelleen samaa vanhaa p*skaa kuin silloin 2000-luvun alussa, eikä ole muuttanut tyyliään ollenkaan nykypäivään! Siis olisiko LB:n sitten pitänyt vai lähteä tälle Linkin Park linjalle jolta on tuon kahden ekan levyn jälkeen mielestäni tullut täysin erilaista ja tätä Mainstream- materiaalia?? Itse arvostan enemmän tätä linjaa, että pysytään siinä omassa muotissa, oli se sitten muodissa tai ei. Testamentiltakin odoteltiin pitkään uutta albumia The Gathering-levyn jälkeen ja mietittiin kuinka on tyyli muuttunut, no onneksi sieltä tuli sitä Testamenttia mihin oltiin totuttu! Itse en tätä nykyistä Linkin Parkia tykkää kuunnella ollenkaan, mutta kyllä tätä tuoretta Limp Bizkittiä itse ainakin tykkään soittaa soittimessani!
Topicin otsikko on: "Isi, miksi oli Nûmetal?" ja sitä ajatellen mietin kehtaanko sanoa pojalleni jossain vaiheessa (jos kysyy), että kuuntelinko tätä musiikkityyliä ja varmasti voin "ylpeänä" sanoa kuunnelleeni ainakin osaa näistä tuon ajan bändeistä (Papa Roach ja System Of A Down tosin ei kolahtanut yhtään missään vaiheessa).
Pistän tähän alle muutaman linkin tuosta uudelta Limp Bizkitin levyltä jos se on joltain muultakin mennyt ohi. Ne jotka vihasivat LB:tä jo silloin aikaisemmin, vihaavat varmasti tätäkin materiaalia, joten ei kannata avata linkkejä.
Limp Bizkit - Walking Away (HD) (High quality and best edition) - YouTube "Walking Away"- todella hieno kappale mielestäni, muistuttaa hieman Boileria tai It'll be ok:ta.
Limp Bizkit - Shark Attack [FULL SONG] - YouTube "Shark Attack"- tämä onkin sitä menevämpää osastoa, tulee mieleen Break Stuff tai My Generation.
Limp Bizkit - Back Porch 2011 Gold Cobra - YouTube "Back Porch"- oli vielä pakko laittaa tämä, onko tässä nyt sitten sitä groove meininkiä vai mitä? Itse tykkään kyllä tästäkin kappaleesta paljon. Tämä voisi olla sellainen biisi mikä voisi kolahtaa sellaiseenkin joka ei ole normaalisti LB:stä tykännyt.
Loppukineettinä voin sanoa, että Numetal oli erittäin iso osa nuoruuttani ja opetti kuuntelemaan musiikkia laajemmalti. Vieläkin sitä silloin tällöin tulee kuunneltua, nyt esim. taas kun huomasi tuon LB:n uuden levyn. Se, että jaksaako sitä taas pidempään kuunnella, on eri asia.
PS. Facebookista muuten huomasin, että Limp Bizkit on juurikin tallentamassa uutta levyä: "Stampede Of The Disco Elephants", joten on sieltä vieläkin jotain tulossa :)
