Mainos

Isi, miksi oli nümetal?

  • 29 035
  • 108

Lunatico

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Suomalaisia nu metal -pumppuja olivat myös mm. Killpretty ja Panic I.C. Lisäksi Sara ja Velcra aloittivat uransa vastaavalla kamalla.

Noh, ettekö ole muka kuulleet Jacks of All Tradesista? Oli kova nimi joskus kymmenisen vuotta sitten ainakin sen verran, että radiosoittoa sai. Ja Wizipidian mukaan sai kv levysopparinkin. Tuo jenkkitourneelta kuvattu musavideo pyöri aikoinaan monta kertaa lävitse.

Joo, pidin joskus numetallista ja joskus vieläkin se aiheuttaa nostalgiavärinöitä. Oikeastaan se minut tutustutti metalliin, koska 1980-luvun loppupuolen jälkeen en tiukan uskonnollisessa ympäristössä voinut juuri haaveillakaan mistään oikeasti pitämästäni musiikista. Siinä sitten menikin Metallicat ja vastaavat ohitse, vaikka koulun levyraadeissa salaa toivoinkin Enter Sandmania sun muita iskeviä metalliralleja soitettavaksi. 1990-luvun lopulla lukioikäisenä aloin jo tajuta hiukan, että musiikkia on virsikirjan ulkopuolellakin, ja siihen aikaan sekä 200-luvun alkupuolella suurinta suosiota niitti juuri Limb Bizkitit, SoaDit sun muut Linking Parkit. Että sikäli kiitollinen olen numetallille.

En edelleenkään pidä brutaaleimmasta ja melodiaköyhimmästä metallista, mutta muuten makuni on liuennut sen verran raskaampaan suuntaan, ettei kauniiden poikien päivitetyt numetal-pumput hirveästi kiinnosta. Meinaan siis näitä metalcore-jengejä, vaikka onhan sielläkin ihan hyviä yksittäisiä biidejä. Tai varhaisia tuotantoja, kuten nyt vaikka Living Sacrifice.
 
Suosikkijoukkue
KK
Kyllähän aika kova bändi, Papa Roach, myös ko. genreen kuuluu? Aika paljon tuli tätäkin kuunneltua, mutta kyllä Korn ja Limp Bizkit oli NE jutut. System of a downia en tähän ehkä ihan tähän kategoriaan pistäisi. Tosin sekin kyllä uppoaa edelleen todella kovaa.
 
Suosikkijoukkue
Paikalliset
Muistaakos kukaan yhtyettä Body Count? Sehän oli Ice-T -räppärärin ympärille perustettu "hevaymetal" -bändi. Kuuluukohan tähän genreen? Minulla oli ko.bändiltä älppäri Cop Killer. Levyn nimi ja teemat mukailevat perinteistä kantaaottavaa antirasistista mustaa räppia joka oli viety heavyriffien ja -melodioiden maailmaan. Oli minusta varsin kiinnostava tuttavuus vaikken ihan tuon tyylisen musiikin ystävä olekaan.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Muistaakos kukaan yhtyettä Body Count? Sehän oli Ice-T -räppärärin ympärille perustettu "hevaymetal" -bändi. Kuuluukohan tähän genreen? Minulla oli ko.bändiltä älppäri Cop Killer. Levyn nimi ja teemat mukailevat perinteistä kantaaottavaa antirasistista mustaa räppia joka oli viety heavyriffien ja -melodioiden maailmaan. Oli minusta varsin kiinnostava tuttavuus vaikken ihan tuon tyylisen musiikin ystävä olekaan.

Vastaan tähän sillä uhallakin, että tiputan itseltäni ÄO-pisteitä (ukkometson mukaanhan tähän ketjuun kirjoittavat vain alle sadan ÄO-pisteen kirjoittajat). Ei, Body Count ei ole nu metalia missään nimessä. Ennemminkin ihan old metalia. Jos pitäisi nyt väkisin johonkin alalajiin iskeä, niin thrash metalin puolelle pistäisin, ja näköjään enkkuwikipediakin on samaan päätynyt. Riffit olivat yksinkertaisia, mutta runttaavan groovaavia ja soundit omintakeisia.

Lisäksi biiseissä oli särmää, vaaraa ja sanomaa eli kaikkea sitä, mitä yhdessäkään nu metal -bändissä ei ole. Nu metal oli markkinoitua ja laskelmoitua ostariteinien kutkutusta, jolla saatiin lanseerattua Adidas-pomppuhevi ja joutava nytkytys "metalliksi". Body Countin toimintaa sen sijaan puitiin poliitikkojen toimesta noitaroviot palaen. Jopa Yhdysvaltain presidentti (George Bush vanhempi) tuomitsi kaikki levyfirmat,jotka vastaavaa julkaisisivat, ja lopulta Cop Killer -biisi otettiin albumin myöhemmiltä painoksilta pois.

Body Count aiheutti lähes kansallisen kriisin, nu metal aiheutti kassavirtaa levymoguleille ja uusia "alternative"-videoita MTV:lle. Siinä ero pähkinänkuoressa. Nu metalia en laske metallimusiikiksi lainkaan, ja pidän koko genreä kirosanana. En anna henkilökohtaisesti yhdellekään puhtaalle nu metal -albumille/yhtyeelle minkäänlaista arvoa, en viihteellistä enkä taiteellista. Rahallisen arvon toki myönnän, sitähän vartenhan nu metal -bändejä lanseerattiinkin kuin sieniä sateella.

Osa tuon aikakauden jenkkibändeistä on kyllä meritoitunut myöhemmin, mutta eihän esim. nykypäivän Machine Headilla olekaan mitään tekemistä nu metal -kauden kanssa. Ja ainoa oikea Incubus on vuonna 1986 perustettu death metal -yhtye, ei mikään jälkeenpäin tullut vaihtoehtobändi. On häpeällistä, että aito ja alkuperäinen, useita levyjä julkaissut yhtye joutui vaihtamaan nimensä Opprobriumiksi sen takia, että myöhemmin tullut bändi varasti sen nimen itselleen.

Rap-levyjä ja koko genreä olen koko ikäni kavahtanut paria yksittäistä poikkeusta (2 Live Crew) lukuunottamatta, mutta siitä huolimatta kunnioitan Ice-T:tä artistina ja pidän Body Countin levyistä, erityisesti Born Dead on kivenkova albumi, jota olen tänäkin vuonna useasti kuunnellut. Arvostan myös sitä, että mies uskalsi avoimesti julistaa rakkauttaan valkoisten miesten musiikkia eli heavy metalia kohtaan aikana, jolloin tämä oli ennenkuulumatonta mustan väestönosan parissa. Onhan se edelleenkin erittäin harvinaista.

Toisin päinhän tilanne on toinen, eli "valkoisia neekereitä" riittää, ja lökäpöksy-Jonnet Suomessakin soittavat säksättävää gangsta-hölpötystä samalla kun he asuvat jossain Espoon Westendin "ghetoilla ja kujilla" vanhempiensa vauraassa rivitaloasunnossa. The Offspringin "Pretty Fly For A White Guy"-biisi summasi tämän naurettavan imitoinnin jo vuosia sitten.
 
Suosikkijoukkue
Paikalliset
Kiitoksia Mustalle Nuolelle erittäin valaisevasta ja perusteellistesta viestistä. Tuon jälkeen en enää ikinä liitä Body Countia numetalliin.
 

Jermu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Niin ja sitten aiheeseen. Olikohan tuo nyt Korn, joka tutustutti allekirjoittaneen aikanaan tähän musiikkialaan. Follow the leader-levy vei mukanaan ja sitten tulikin mukaan RATM, System Of A Down ja lopulta jopa Linkin Park.

SOAD:n lokeroiminen numetal-bändiksi ja vertaaminen johonkin Linkin Parkiin on kyllä todellinen pyhäinhäväistys. Sen enempää en ala tässä numetallia arvostelemaan, makuasioitahan nämä ovat, mutta mielestäni pääosin aivan hirveätä skeidaa (etunenässä Linkin Park).
 
Musiikki joko toimii tai sitten ei, kaikenlainen "uho", "asenne" ja muu paskanjauhanta on päälle liimattua näytelmää.

Sikäli mainio toteamus tähän ketjuun, että Linkin Parkista ja Limp Bizkitistä puhuttaessa sana asenne todellakin kuuluu lainausmerkkeihin. Fröbelin Palikoillakin on musiikissaan enemmän munaa.

Huvittavinta ja hienointa tässä numetalissa oli (vai on?) heviautistien ja muiden genrefakkiintuneiden sääliöiden suoranainen viha tyylisuuntaa kohtaan. "Ne vie mun musasta parhaat päältä ja tekee siitä vielä ihmisten tykkäämää. En ala!"

Mun mielestäni nu-metallissa ylivoimaisesti hienointa oli se, ettei noita linkinparkkeja, limpbizkittejä ja muita teennäisen uhon ja mukarankkuuden messiaita ollut silloin nuoruusvuosina mitään tarvetta aktiivisesti kuunnella, kun raskaamman sorttista rockia väänsivät samoihin aikoihin myös SOAD, Tool ja Queens of the Stone Age. Eivätkä tainneet suosiossa hirveästi jäädä edes jälkeen noista hevimetallin terovaaroista.
 
Viimeksi muokattu:

lake79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Suomi, Pahalampi.
SOAD:n lokeroiminen numetal-bändiksi ja vertaaminen johonkin Linkin Parkiin on kyllä todellinen pyhäinhäväistys. Sen enempää en ala tässä numetallia arvostelemaan, makuasioitahan nämä ovat, mutta mielestäni pääosin aivan hirveätä skeidaa (etunenässä Linkin Park).

Enpä mä noita verrannut keskenään, kun eipä noita voi. Itsekin hieman ihmettelin Systeemiä nümetal-kategoriassa, mutta en sitten alkanut asiasta väittelemään, kun ei vaan ole siihen ns. rahkeita.

Tuumasin siis vaan että mukaan musiikkimaailmaani tuli lopulta myös Linkin Park.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Jos RATM luokitellaan nu metalliksi tai ainakin sen edeltäjäksi, on ainakin alkuajan SOAD sitä yhtä paljon. Loppujen lopuksi taitaa olla aivan sama, jos musiikki toimii. Vai onko tässä nyt vain kyse siitä, ettei omaa suosikkia saa sekoittaa genreen, jota kuuluu vihata? Olihan glaminkin puolella muutamia hyviä biisejä ja taatusti osaavia bändejä, vaikka itse genre olikin muovinen ja laskelmoitu.

Mulle nuo genrerajat ovat lopulta yksi hailee, koska kuuntelen yleensä sitä, mikä kuulostaa hyvältä. Osa radiosoittomusastakin kuulostaa ainakin hetken hyvältä, eikä mulla ole vaikeuksia nauttia siitä lyhyestä hetkestä, minkä joku biisi tai bändi on tuore. Kyllä sen aika nopeasti kuitenkin huomaa, kun biisi, bändi tai genre on kaluttu loppuun. Innostuin aluksi itsekin metalcoresta, mutta sille kävi kohdallani kuten numetalille, eli vaikka molemmissa kitarat murisee kivasti, alkoi homma toistaa itseään hyvin nopeasti. Ja molemmista metallityyleistä löytyy myös edelleen toimivia paketteja, tosin aivan suosituimpia mtv-bändejä ne eivät ole koskaan olleet, ja ovat myös olleet mukautumiskykyisiä, vaikka ehkä juuret ovatkin jossain tietyssä muoti-ilmiössä. Se kai lopulta erottaa rahantekokoneet oikeista bändeistä.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Eilen katselin Metal Evolutionin Nu metal-jakson ja siinä tuli ihan hauska yksityiskohta, jonka itsekin äkkäsin vasta todenteolla. Todellakin, lokeroikaapa Pantera! Thrashia se ehkä ei ole, groove metal kuulostaa ihan vammaiselta eikä se kyllä nu metaliakaan ole.

Pantera onkin Pantera. Yksi kaikkien aikojen metallibändejä joka on itse oma genrensä. Siihen ei moni yllä.

Niin joo, ja se Diabolus In Musica ja Slayerin nu metal kokeilut, köh... Että sattuu sitä oikeillekin bändeille, vaikka tässä ketjussa voisi toista kuvitella.
 

Vanhapuuma

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYPinkylä, Suomen maajoukkueet, IF Gnistan
Eilen katselin Metal Evolutionin Nu metal-jakson ja siinä tuli ihan hauska yksityiskohta, jonka itsekin äkkäsin vasta todenteolla. Todellakin, lokeroikaapa Pantera! Thrashia se ehkä ei ole, groove metal kuulostaa ihan vammaiselta eikä se kyllä nu metaliakaan ole.

Ennemmin sanoisin, kuten yleensä näissä tapauksissa, että se ei vain sovi suoraan mihinkään genreen tai se on osa montaa muuta kuin että Pantera olisi oma genrensä. Mutta tosi on - ja vaikken ihan mieletön Pantera-fani ole mutta jostakin kamasta tykkään, että Panteran soundin erottaa kyllä lähes välittömästi, ei voi oikein erehtyä. Mutta en ole kyllä itse koskaan aiemmin ajatellut Panteran olevan numetal-bändi. Bändi sekoittaa myös bluessahtavaa ja jopa southern rock-vivahteita biiseihinsä, joten ihan mielenkiintoisia sekoituksia sieltä löytyy. (Kuunnelkaapa vaikkapa Pantera - Goddamn Electric - YouTube).

Mutta tosiaan tuossa Pantera-osuudessa tuli myös esille Anselmon paljastamana, mistä numetallissa on enimmäkseen kyse: "the money riff"istä. Tuota en ollut syystä tai toisesta ennemmin ajatellut, Pantera parhaana esimerkkinä mutta myös numetallissa tuota käytetään jatkuvasti: biisit tehdään sen tarttuvimman riffin ympärille, jota aiemmin käytettiin käytännössä vasta biisin "kliimaksina" tai c-osana. Ja kieltämättä, ei välttämättä ole ihme miksi numetalli uppoaa "helpommin" ja nopeammin yleisöön. Mutta samalla biisiltä viedään ehkä jonkinlaista syvyyttä. Olenpas tosi huono selittämään asiaa kun musiikin teoriaa en tunne tippaakaan, mutta ehkä jotain käsititte.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Suomalaisia nu metal -pumppuja olivat myös mm. Killpretty ja Panic I.C. Lisäksi Sara ja Velcra aloittivat uransa vastaavalla kamalla.

Ehdottomasti yksi "kovimmista" tämän genren biiseistä oli nimenomaan MolliOllin tähdittämän Panic I.C.:n Muthafucka (Infected). Liekö tekijät itse pitäneet tiukkaa kuria siitä, että ko. biisi ei päädy esimerkiksi Youtubeen. Omituista, että tämä ei sieltä löydy kun melkein kaikki muu Jyrki-mättö sieltä kyllä on löydettävissä.

Joku myös kertoi, että ei ole ikävä Limp Bizkittiä. Totta, eihän heillä mitään valtavirtasuosiota ole ollut aikoihin, mutta jotain uutta kai kehitelleet ja kiertäneet isojakin festareita Euroopassa.
 

Girardi #5

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers ja Kalapa
Hyvä ketju! Nu metal -sanoista tulee ekana mieleen bändit: Linkin Park, Chimaira, KoRn, P.O.D, SlipKnot, Staind ja System of a Down.

Ehkä tällä haettiin niitä kuuluisia uusi tuulia, aggressiivisempaa ja menevämpää musaa tai sitten uudet bändit halusi vain uuden statuksen.
 

Vanhapuuma

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYPinkylä, Suomen maajoukkueet, IF Gnistan
Ei ei ei! Lopettakaa nyt se SOADin yhdistäminen Nu metalliin. Bändiä voisi kategorioida mielummin joihinkin näistä: alternative metal, progressive rock, hard rock, experimental, mutta ei missään nimessä nu metalliin. Käykö kaikille?

No kyllähän nuo kaksi ekaa levyä menevät ihan hyvin tuohon numetallin sarakkeeseen, siinä missä Mudvaynenkin ensimmäinen (tarkoittaen sitä, että levyt ovat kikkailevaa menoa). Olihan tuolla numetal-genressä joitakin hieman haasteellisempaakin musiikkia soittaneita bändejä, joten ei tuo nyt mikään kirosana ole yhdistää SOADia numetalliin. Muistelenpa, että kierteli paljon muiden numetal-artistien kanssa alkuaikoinaan.

Eihän Rage Against the Machine ole kovin numetallin kuuloista, enemmän hard rockia jossa laulaja räppää, ja mielestäni vielä kauempana numetallista kuin SOAD, mutta silti näissä yhteyksissä otetaan esille. Rage on yksi suosikkibändejäni edelleen, eikä minua tuo yhteys haittaa. Se nyt vain on mitä on.

Jos jotakuta nyt hirveesti häiritsee mitä genreä mikäkin bändi edustaa, ei musiikki ole puhunut puolestaan. Hyvä musiikki on hyvää musiikkia, olipa se sitten numetallia, progressiivista rockia, punkia tai fuusiojazzia.
 
Toisin päinhän tilanne on toinen, eli "valkoisia neekereitä" riittää, ja lökäpöksy-Jonnet Suomessakin soittavat säksättävää gangsta-hölpötystä samalla kun he asuvat jossain Espoon Westendin "ghetoilla ja kujilla" vanhempiensa vauraassa rivitaloasunnossa. The Offspringin "Pretty Fly For A White Guy"-biisi summasi tämän naurettavan imitoinnin jo vuosia sitten.

Kyllähän Sacha Baron Cohen oli West Staines Massiveineen aika paljon syvemmällä asian ytimessä kuin Offspring.
 
Suosikkijoukkue
Paikalliset
Katselin eilen tuon Metal Evolutin -sarjan Numetal-jakson. Vähän jäi häiritsemään se, että saman otsikon alle niputettiin niinkin heterogeeninen joukko tuotantoa. Aika vähän tekemistä jollakin Sepulturan Rootsilla on Linkin Parkin musan kanssa.
 

Christian74

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins ja Tappara
Nu metal?
Hyi vittu sanon minä vaikkei olekaan tapana huudella vieraisiin pöytiin.
Vanhan liiton metallimusiikin suurena ystävänä en koskaan ole kokenut muuta kuin inhoa ja pahoinvointia näiden nu metal-bändien tuotoksista.
Otetaan samaan pakettiin vaikutteita jostain lökäpöksyjen rapista, heitetään mukaan Punkin aggressiota ja sitten myydään sekasikiötä metallifaneille.
Karmeaa kuunneltavaa kerrassaan eikä ollut mikään yllätys että kuivui kasaan koko genre melkoisen nopeasti, nämä nykyiset Linkin Parkit ym. on jo ihan eri juttu, MTV-kelpoista kaupallista bulkkitavaraa joka ei herätä mitään tunteita.
Korvasta sisään ja toisesta ulos, siinä kaikki.
Erityinen inhokkidiplomi minulta vielä tälle fuckin Limp Bizkitille erityisesti Fred Durstille. Olis vaan pysynyt niitä tatskoja hakkaamassa ja jättänyt Woodstockin raiskaamatta mokoma ruma roikkuhousu jonka ääni on vielä kamalampi kuin muu habitus. Vaan ei, meni perkele vielä myöhemmin raiskaamaan The Who:n hienon biisin Behind Blue Eyes.
Kyllä on jätkällä otsaa, mutta onneksi on nykyisin täysin omaan olemattomaan arvoonsa unohdettu mr. nobody. Nämä sen "uroteot" eivät vaan valitettavasti unohdu yhtä nopeasti.
Tulipa tästä genrestä sanottua sitten mielipiteeni, jopa grunge vituttaa paljon vähemmän.
 

Vanhapuuma

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYPinkylä, Suomen maajoukkueet, IF Gnistan
...Erityinen inhokkidiplomi minulta vielä tälle fuckin Limp Bizkitille erityisesti Fred Durstille... meni perkele vielä myöhemmin raiskaamaan The Who:n hienon biisin Behind Blue Eyes...

Vaikka the Who on minulle kaikkien aikojen rock-bändi, niin minusta tuo nyt ei ole ihan niin huono cover kuin voisi olla. Oikeastaan siinä on vikana vain pari juttua: varsinaiselle balladiosuudelle ei tehty mitään mullistavaa, ja kuulostaa käytännössä samalta muuttujat muuttaen (Durstin äänestä tuskin tarvitsee mainita Daltreyyn verrattuna). Toiseksi, biisin paras osuus, eli c-osa, on muutettu täysin kokonaan. Jostakin syystä minä en ole koskaan aivan erityisemmin pitänyt kyseisestä biisistä vaikka onkin the Whota. Ihan ok biisi, mutta tarpeeksi monta kertaa kun tuon on kuunnellut Who's Nextiltä niin erottuu lähinnä vain siinä, että on levyn huonoin biisi. Mutta Who's Nextillähän ei ole yhtään huonoa biisiä, joten se on vähän suhteellista. Ja vaikka ei liity enää mitenkään numetalliin, sanottakoon vielä se, että kyllähän se Pure and Easy-tsipale olisi pitänyt tunkea jo alkuperäiselle Who's Nextille eikä vain CD:n bonuskappaleeksi myöhemmin, todella kova kappale.

Mutta kun kerran olen ketjunkin aloittanut niin pidetään hengissä. Tässä hetkeksi innostuin kuuntelemaan Korneja ja Slipknotteja ja näitä, mutta siinä samassa kun tuli kuunneltua noita muitakin bändejä, niin joo, ok, kieltämättä, onhan siellä todellakin käsittämätön määrä paskaa mukana. Ja muistui mieleen, miksi se myöhempi seuraaminen jäi aika vähälle ja siirryin rankempaan kamaan death/grindcoremetallin puolelle. Nostalgia vähän sai innostumaan, ja teiniajat olivat teiniaikoja, joten sitä kautta tämäkin on ymmärrettävä. Oikeutettua olisi kuitenkin sanoa, että varsinkin tämän alkuaikojen numetalliksi myöhemmin tituleeratun genren seassa oli paljon piristävääkin mukana, ja etenkin parasta tässä oli se, että bändit löysivät "oman soundinsa" - jota sitten myöhemmin ruvettiin kopioimaan aika suurissa määrin. Muttamutta, niinhän tämä käy ihan kaikille genreille, joten turha sitä on alkaa jeesustelemaan siitä, että numetal oli jonkinlainen sellout. Niin oli myös punk sekä grunge, ja niin oli myös melkein jokainen metallin alalajike jossakin vaiheessa.
 

Sonny Burnett

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Eräs jonkin sortin asiantuntija sanoi että nu metallia ei tunnettaisi genrenä ilman kasaribändiä Anthraxia. Suicidal tendencies ehkä myös tietynlaista esiastetta tälle tyylisuunnalle.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Ehdottomasti yksi "kovimmista" tämän genren biiseistä oli nimenomaan MolliOllin tähdittämän Panic I.C.:n Muthafucka (Infected). Liekö tekijät itse pitäneet tiukkaa kuria siitä, että ko. biisi ei päädy esimerkiksi Youtubeen.

Kuulostaa kieltämättä kohtalaisen "kovalta" väännöltä jo näin lyhyen klipinkin perusteella...
 

Arnold

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM2013
Suomalaisittain ajateltuna ei tainnut olla kuin jo edellä mainittu Jacks Of All Trades englanniksi edustettuna. Oliko muita suomeksi esiintyneitä kuin KMA ("Pommeja")?

Itse tykästyin Limp Bizkitin "..Starfish..."-levyyn kuin myös Papa Roachin, Crazy Townin ja myös genreen laskettavan Linkin Parkiin.
 

Black Star

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Tämä ketju on jännä. Kun luen noita bändejä mitä tänne heitetään, niin omassa mielessä en kyllä kykene vetämään yhtäkuin merkkejä kovinkaan moneen tarjottuun. Siis ihan oikeasti Rage Against The Machine, Fear Factory ja Limp Bizkit samassa korissa. Ei helvetti. On melko laaja käsite tämä Nu-Metal.

En muutenkaan ymmärrä hirveää tarvetta lokeroinnille. Hyvä musiikki on hyvää musiikkia. Laumasieluisuus teettää vaan tätä, että on haettava hyväksyntää omille suosikeilleen.

Onkohan Eluveitie Nu-Metalia? Mahtuisi varmaan kategoriaan. Toisaalta ihan sama tai ei, vitun kova se on kuitenkin. Ja tämän pystyn heittämään jo tunnin ensi tuntumalta.
 

Vanhapuuma

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYPinkylä, Suomen maajoukkueet, IF Gnistan
Tämä ketju on jännä. Kun luen noita bändejä mitä tänne heitetään, niin omassa mielessä en kyllä kykene vetämään yhtäkuin merkkejä kovinkaan moneen tarjottuun. Siis ihan oikeasti Rage Against The Machine, Fear Factory ja Limp Bizkit samassa korissa. Ei helvetti. On melko laaja käsite tämä Nu-Metal.

[...]

Onkohan Eluveitie Nu-Metalia? Mahtuisi varmaan kategoriaan. Toisaalta ihan sama tai ei, vitun kova se on kuitenkin. Ja tämän pystyn heittämään jo tunnin ensi tuntumalta.

No ei ne ihan niin kaukaa haettuja ole. Toki kyseenalaisia, se myönnettäköön. RATM: hip hop yhdistetään hard rockiin. Hyvin numetallia. Fear Factory: kuuntele Digimortal-levy. Hyvin numetallia. Limp Bizkit: hyvin numetallia.

Ja kuuntelinpa ihan vittuillakseni Spotifystä Eluveitietä, ja kuulostaahan se joltakin välimuodolta Evanescence/Within Temptations ja Kornin säkkipillit vaihdettuna johonkin folkilta kuulostavaan. Minusta aika tylsää, tosin. Eiku oho, ainakin tuossa ensimmäisessä tarjotussahan soi nimenomaan säkkipilli, biisimä "A Rose for Epona".

Hyvin numetallia. Enkä edes vittuile.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös