Mainos

Iron Maiden

  • 432 001
  • 2 384

Randalf

Jäsen
Dickinsonin paluun jälkeen on tullut kovaa tavaraa. X Factorin taakse toiseksi kovimmaksi levyksi nousee A Matter Of Life And Death. X Factorin tapaan levy on aluksi hieman haastava. Brave New World oli hieno paluu. Dance Of Death hieman epätasapainoinen, mutta sisältää helmet, kuten Rainmaker ja nimibiisin. Ja onhan siinä paljon muutakin. Final Frontier on myös kaksijakoinen, mutta pidemmät eeppiset vedot ovatkin silkkaa kultaa.. Starblind, The Man Who Would Be King, When The Wild Wind Blows... Talisman taas Clansmanin tapaan kuulostaa omaan korvaan tylsältä. Uusimmassa miellyttää eniten avausraita, joka on ihan huikea eli If Eternity Should Fail. Kauas ei jää Brucen melkein 20 minuuttinen Empire Of The Clouds. Siinä välissä on myös paljon kehuttavaa..

Täähän se ois!!

Virtualia hehkutettiin aikanaan tason nostoksi ja yhtyeen löytäneen oikean linjan Blazen kanssa. Minusta se oli tasonlaskua ja sitä aika on vain todistanut. Levyllä on hetkensä, kuten The Educated Fool. Kaikkien suosikki Clansman on mielestäni tylsä. Ilman Harrisin "sydäriä" repeat napin kanssa The Angel And The Gambler olisi mahtava biisi.

Joo, eihän Virtualilla niitä kaikkein luovimpia hetkiä ihan kauheasti ole, mutta suurimmat ongelmat albumilla ovat lähinnä terävyydestä, dynamiikasta ja tiukkuudesta vain unelmoiva tuotanto, vaikka se ajatus sen takaa on hahmotettavissa, joka osaltaan tappaa intensiteettiä, jolla nuo performanssit eivät muutenkaan mässäile. Tästä syystä mainittu The Clansman mielestäni maistuukin livesetissä paljon paremmin, kun energiaa ja potkua on luonnostaan enemmän ja mielestäni hieman Sign of the Crossin (tai Di'Annon tuotannosta verrokkia hakiessa vaikkapa Phantom of the Operan tapauksessa) Dickinsonin teatraalisempi ja "kuvittavampi" tapa tulkita tekstiä tuo biisille kokonaan uuden tason; Blazekin on kyllä esittänyt sittemmin upeita versioita näistä biiseistä, mutta Maiden-aikoina miehestä ei oikein saatu parasta irti. Osittain toki syynä ihan vaan se, ettei Blaze vielä tuolloin hallinnut omaa ääntään samalla tavalla, mutta toki myös Maidenin uppiniskaisuus mm. livesetin sävellajin suhteen, mitä etenkin klassikko-osastoon tulee, myös vaikutti. Virtualilla on joka tapauksessa minustakin hetkensä ja oikeastaan mikään biisi ei ole mielestäni mitenkään tosi huono, toteutus vaan ampuu parikin kertaa biisejä pahasti jalkaan ja muutamassa kohtaa taas joku ulkopuolinen tuottaja olisi saattanut saada muutamista hyvistä, mutta turhaan toistoon tai muihin sudenkuoppiin astuvista aihoista paljonkin enemmän irti. Esimerkiksi Don't Look to the Eyes of a Strangerissa on mainioita melodioita ja hyvää tunnelmaa, mutta kokonaisuus ei mielestäni pysy oikein kasassa ja harhailee aivan liikaa.

Toisaalta tinkimättömyys on aina ollut Maidenin juttu, joka tuottaa silloin tällöin näennäisesti ärsyttäviä "tästä olisi pienellä (joskus isommalla) hiomisella saanut paljon paremman" -tapauksia, mutta toisaalta juuri tuo omaehtoisuus on varmaan mahdollistanut sen, että vielä kypsemmälläkin iällä ovat suoltaneet A Matter of Life and Deathin ja The Book of Soulsin huippuhetkien tapaista materiaalia.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Ilman Harrisin "sydäriä" repeat napin kanssa The Angel And The Gambler olisi mahtava biisi.
Samaa mieltä. Siksi etsinkin aikanaan käsiini kyseisen sinkun, jolta löytyy n. kuusiminuuttinen versio nimibiisistä. Toimii huomattavasti paremmin kuin melkein neljä minuuttia pitempi levyversio.
 

Mäkelä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Durrels Palace
Virtualilla on joka tapauksessa minustakin hetkensä ja oikeastaan mikään biisi ei ole mielestäni mitenkään tosi huono, toteutus vaan ampuu parikin kertaa biisejä pahasti jalkaan ja muutamassa kohtaa taas joku ulkopuolinen tuottaja olisi saattanut saada muutamista hyvistä, mutta turhaan toistoon tai muihin sudenkuoppiin astuvista aihoista paljonkin enemmän irti. Esimerkiksi Don't Look to the Eyes of a Strangerissa on mainioita melodioita ja hyvää tunnelmaa, mutta kokonaisuus ei mielestäni pysy oikein kasassa ja harhailee aivan liikaa.

Näinhän se on, mutta mielestäni Virtual XI on vasta tuon kehityksen alkupiste. The X Factorilla biisit alkoivat venyä, mutta The Angel and the Gambler ja Don't Look to the Eyes of a Stranger ovat tämän nykyisen kolmisointuprogemaidenin prototyypit ja tuon kaltaisia simppeleitä biisejä, jotka kestävät ihan liian pitkään ideansa kestokykyyn nähden on ollut ihan tarpeeksi. Nämähän pystyy aika usein bongaamaan jo etukäteen, biisintekijänä on Harris ja kesto lähentelee kymmentä minuuttia.. Esim.. For the Greater Good of God saattaisi olla muutamaa minuuttia lyhyempänä ihan kelvollinen biisi, mutta nyt toisto alkaa v*tuttamaan jo ensimmäiseen kertosäkeeseen päästessä. Kolmea kitaristia ei oikein erota muuten kuin siitä, että tietysti näihin eepoksiin pitää upottaa kolme sooloa, on ne minkälaista räpellystä tahansa.

Mitä enemmän näitä tämän vuosituhannen levyjä tarkastelee, niin aika monesta tulee juosten kustu fiilis. Aina kehutaan, että "annettiin itsellemme x viikkoa aikaa kirjoittaa biisit" ja sen kyllä kuulee, huonolla tavalla tosin. Toinen juttu mitä mainostetaan on se, että biisit on soitettu livenä studiossa, mutta kyllä se livefiilis aika usein jää välittymättä kotisohvalle. Laahaavaa soittoa latteilla soundeilla.

Dance of Deathista tykkäsin vielä ilmestyessä, mutta sitä seuranneista kolmesta aina vaan vähemmän. Book of Souls oli ehdoton pohjanoteeraus. If Eternity Should Fail oli hyvä biisi, mutta kun tietää, että se oli Brucen soololle korvamerkitty, niin aina voi miettiä, että kukakohan senkin oikeasti mahtoi kirjoittaa.

Mutta kyllä mä sen seuraavankin Maiden-levyn, jos se nyt joskus ilmestyy varmaan ostan. Mihinkäs sitä tavoistaan pääsisi.
 

Randalf

Jäsen
Samaa mieltä. Siksi etsinkin aikanaan käsiini kyseisen sinkun, jolta löytyy n. kuusiminuuttinen versio nimibiisistä. Toimii huomattavasti paremmin kuin melkein neljä minuuttia pitempi levyversio.

Minusta taas tuon sinkkuversion oleellinen ongelma on, että se itseasiassa ottaa albumiversiosta mukaansa aika ison osan kertosäkeen hokemista - varsinkin pituteensa suhteutettuna - ja pudottaa ihan kivan kolmossäkeistön kokonaan pois, mikä rampauttaa biisin "narratiivin" (joka nyt ei välttämättä Enkelin & Uhkapelurin kaikkein oleellisin juttu ole, mutta kuitenkin).

No, kun biisi nyt ei muutenkaan Maidenin vahvinta tuotantoa edusta, niin tällaiset nyanssit nyt on toki aika toissijaisia. Ja toki kuusiminuuttisena soljuu vähän kivemmin noin muutoin.
 

stiflat

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, HIFK
Olen nähnyt Irman keikalla hävettävästi vain kertaalleen, Hevihallissa 1999. Tuolla keikalla päätin syvästi etten kyseistä bändiä mene katsomaan keikalle ikinä niin kauan kuin kyseinen perseenkeikuttelija kitaranheittelijäpelle lavalla on. En ymmärrä mitä lisäarvoa kyseinen kaveri bändiin tuo livenä, toki joku voi noista edellämainituista maneereista tykätä.
Hah, itselläni vähän päinvastoin. Ymmärrän kyllä näkökulman, enkä nyt varsinaisesti ylistä, mutta itse olen havahtunut Maidenin keikoilla siihen, että Janick on ainoa (tietenkin Bruce poislukien), joka jaksaa pitää show-meininkiä yllä ja minä kyllä pidän siitä puolesta, että yleisölle yritetään myös tehdä tältä osin viihdyttävää rock-keikkaa. Muuten lava olisi täynnä pönöttäviä ukkoja, joten jotain muniinpotkimista tuo meno kyllä kaipaa, ollen sitten vaikka tuollaista vähän ilmavaa härväämistä. Kyllä miehen live-esiintyminen mielestäni tuo mukavan nuorekkaan lisän tuohon muuten nuotilleen oikein soitettuun, mutta puisevan tylsään ukkomenoon.
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Meinaako Iron Maiden tehdä vielä uuden studioalbumin, vaikka jätkillä alkaakin olla jo ikää. Toisaalta Judas Priest julkaisi kovan kiekon kaksi vuotta sitten ja taitavat olla Maidenin kavereita iäkkäämpiä. Olisin Maidenin ystävänä onnellinen mikäli yksi suosikeistani julkaisisi jossain vaiheessa uuden albumin.

Aika varmasti tulee vielä. Onhan Bruce puhekeikoillaan kai vähän joskus vihjaillutkin. Ei ole toki mitään linkkiä heittää. Sitten on ollut jotain huhuja, että olisivat jo vuosi sitten olleet studiossa työstämässä uutta. No nää on näitä, mutta eiköhän sieltä vielä tule.

Sitä ennen omaa odotustani helpottavat Megadeth ja Helloween (kera Kisken ja Hansenin) uusilla albumeillaan. Molemmat levyt kai aika pitkälti tehtyjä
 

SgtMarkov

Jäsen
Meinaako Iron Maiden tehdä vielä uuden studioalbumin, vaikka jätkillä alkaakin olla jo ikää. Toisaalta Judas Priest julkaisi kovan kiekon kaksi vuotta sitten ja taitavat olla Maidenin kavereita iäkkäämpiä. Olisin Maidenin ystävänä onnellinen mikäli yksi suosikeistani julkaisisi jossain vaiheessa uuden albumin.

Linkki sivulle, jossa kerrotaan Maidenin julkaisevan tänä vuonna uuden studioalbumin. Luotettavuudesta en tiedä mutta kyllä mä ainakin yhteen levyyn vielä uskon. Steve puhui pitkään, että tekevät urallaan 15 levyä, ja nythän niitä on ulkona jo 16, eli silläkään ei ole enää väliä :)
 

Randalf

Jäsen
Keväältä 2019 on lukuisia "spottauksia" kaikista bändin jäsenistä ja Kevin Shirleystä Pariisista, aivan Guillaume Tell Studion liepeiltä. Bruce sitten lupaili lähes kaikilla viime kesän keikoilla siihen malliin, että "ensi kerralla sitten uutta materiaalia" ja vähän siihen suuntaan vihjeitä muutenkin ollut, joten eiköhän sieltä ensi vuoden kiertueen jälkeen jotain tule.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti




En ole mikään Maidenin hc-fani mutta olen diggaillut bändistä tuolta Number of the Beastista asti. Musadokkareiden suurkuluttajana voin suositella tätä jos vuodet ennen megamenestystä kiinnostavat. Kakkonen ja kolmonenkin tuubista löytyy.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Uutta livealbumia pukkaa marraskuussa.

Nights Of The Dead, Legacy Of The Beast: Live in Mexico City

Churchill’s Speech
Aces High
Where Eagles Dare
2 Minutes To Midnight
The Clansman
The Trooper
Revelations
For The Greater Good Of God
The Wicker Man
Sign Of The Cross
Flight Of Icarus
Fear Of The Dark
Iron Maiden
The Number Of The Beast
The Evil That Men Do
Hallowed Be Thy Name
Run To The Hills


 

Randalf

Jäsen
Erittäin kiva saada tuosta setistä livejulkaisu! Olisin kyllä mieluummin ottanut taltiointia vuoden 2018 keikoilta jolloin Bruce oli aivan järjettömän kovassa iskussa. Noita viime vuoden vetoja varjosti flunssat, akillesjänneoperaation jälkeinen kuntoutuminen ja vatsapöpö Brasiliasta vai mistä nyt olikaan.

No mutta silti, maistuu!
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Erittäin kiva saada tuosta setistä livejulkaisu! Olisin kyllä mieluummin ottanut taltiointia vuoden 2018 keikoilta jolloin Bruce oli aivan järjettömän kovassa iskussa. Noita viime vuoden vetoja varjosti flunssat, akillesjänneoperaation jälkeinen kuntoutuminen ja vatsapöpö Brasiliasta vai mistä nyt olikaan.

No mutta silti, maistuu!
Aces High näyttää löytyvän Spotifysta jo maistiaisena. Ainakaan soundipuolessa ei ole valittamista.


 

Thombson

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна

SgtMarkov

Jäsen
Komean letin kasvattanut Bruce lähettää terveisiä ja kertoo bändin jäsenten olleen yhteydessä toisiinsa kirjoittamisen ja studiosessioiden merkeissä, mutta ei kerro asiasta sen tarkemmin. Joko siellä on miksattu yllämainittua livekiekkoa tai sitten kokonaan uutta studiolevyä. Mutta hyviä uutisia Maiden-leiristä odotettavissa lähitulevaisuudessa.

 

Randalf

Jäsen
Valitettavasti kuulostaa ikä painavan jo Dickinsonia. Ei enää lähde korkeat äänet ja tuskaista kuunneltavaa nämä kohdat.

Juurikin tästä syystä hämmästelen, ettei noita 2018 keikkoja käytetty tähän julkaisuun, kun Bruce oli tuolloin ihan liekeissä, ihan eri tavalla lähtee esimerkiksi tuo kertsi:



Toki kyllähän vuosikin alkaa voi jo noilla kilometreillä paljonkin painaa, mutta väittäisin viime vuoden olleen silti pikkuisen alle Brucen normaalin suoritustason. Lukuisista klipeistä havaittavissa flunssasta tukkoisuutta ja mm. Rock in Rion aikoihin oli joku vatsapöpö tiputtanut painoa useamman kilon ja vähän heikolta kyseinen streami kuulostikin.

Eipä nuo korkeat osuudet enää varmaan paljoa paranekaan, ei siinä, mutta toivottavasti tähdet on kohdallaan näiden olosuhteiden ja pikkujuttujen osalta kun aikanaan lavalle palaavat. Kaikesta huolimatta ihan kelvollisesti edelleen aceshigheja ja whereeaglesdareja kuitenkin veivaavat ja eipä nuo 80-luvun puolivälin flunssa & äänenkäristysrunditkaan laulullisesti kovin vahvoja olleet, verrattuna "nyky-Brucen" parhaimpiin rundeihin.
 

DarkTower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pool, NHL, MMA, Kärpät
Joko siellä on miksattu yllämainittua livekiekkoa tai sitten kokonaan uutta studiolevyä.
Rivien välistä voisi lukea, että ei kuitenkaan levyä vaan livekiekkoa tai jopa pitkästä aikaa ep näin korona-aikana.
 

Randalf

Jäsen
Uutta levyä on aika vahvan todistepohjan perusteella jo reilu vuosi sitten puuhasteltu, joten eiköhän sieltä jotain uutta äänitettä ole jollain aikataululla kasaan väännetty, saa nyt sitten nähdä koska sen julkaisu/viimeistely koittaa.

Tuo livejulkaisuhan on Tony Newtonin (Harrisin tiukan valvonnan alla, mitä luultavimmin...) miksaama, joten koko bändin (tai edes Brucen) panosta studiossa ei tuon osalta todennäköisesti ole tarvittu.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Valitettavasti kuulostaa ikä painavan jo Dickinsonia. Ei enää lähde korkeat äänet ja tuskaista kuunneltavaa nämä kohdat.
Joo nyt tuli tuo kuunneltua hieman tarkemmin ja onhan tuo laulaminen tuossa aika tuskaisen oloista. Toinen maistiainen Sign Of The Cross kuulostaa jo paremmalta. Mutta ei mitään sellaista vielä, että voisi julistaa bändin tarinan olevan viimeisillä sivuillaan. Rokkaa edelleen.
 

Durden

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Joo nyt tuli tuo kuunneltua hieman tarkemmin ja onhan tuo laulaminen tuossa aika tuskaisen oloista. Toinen maistiainen Sign Of The Cross kuulostaa jo paremmalta. Mutta ei mitään sellaista vielä, että voisi julistaa bändin tarinan olevan viimeisillä sivuillaan. Rokkaa edelleen.

Kyllä tuon kuuli jo Kantolan tapahtumapuistossa 2016, että ei nuo korkeammat äänet enää niin hyvin lähde. Saman huomion tein Kantolassa 2017 virkaveli Axl Rosen kohdalla. Ikä alkaa veteraaneilla painaa. Sen sijaan edellisiä selvästi vanhempi Rob Halford suoriutui minusta mainiosti Hyvinkäään Rockfesteillä 2018, Painkillerin ja muiden biisien korkeammatkin kiekaisut lähti papalta hienosti. Lienee henkilökohtaista tuo, tietysti hyvällä äänen huollolla voi lisätä kilometrejä, mutta joissain kohtaa tulee kaikilla raja vastaan. Brucella tuo kurkkusyöpä ja hoidot varmaan jättivät myös oman kolhunsa ääneen.
 

Randalf

Jäsen
Sign of the Cross tosiaan vähän parempaa tekemistä Brucelta, mutta sinänsä harmittaa kyllä edelleen se, etteivät päätyneet koostamaan julkaisua vuoden 2018 keikoilta, jolloin nimenomaan nuo korkeat osuudet taittui läpi rundin komeammin kuin hetkeen. Nicko ja Steve puolestaan nousevat tuossa komeasti esiin.

Pakko vielä fiilistellä tuota 2018 Helsingin ekaa keikkaa, joka oli kyllä yksi Brucen kovimmista vedoista lähivuosilta. Nicko niin ikään ihan liekeissä.



Ei sillä, etteikö epäilemättä tässä kahden vuodenkin sisään olisi voinut tulla ongelmia ja iän tuomia haasteita suoriutumiseen, mutta koko tuota 2019 rundia tosiaan varjosti flunssat ja aika riutuneeseen kuntoon vetänyt vatsapöpö, jotka tekevät tuosta mielestäni selkeästi keskimääräistä heikomman Bruce-vuoden. Etenkin viime syksyn Rock in Rio oli Brucelta aika heikkoa tekemistä ilmeisesti juuri tuon vatsapöpön takia.

Lisään vielä, ettei tarkoitus nyt ole tässä tulla "oikaisemaan" ketään sen suhteen, etteikö Brucekin olisi vain ihminen ja ääni kärsisi iästä ja syöpähoidoista, mutta tämä vähän keskimääräistä heikompi Bruce yhdistettynä vähän halvahkoon tuotantoon vain pikkuisen kirpaisevat, kun alusta asti toivoin tästä rundista kunnon livejulkaisua ja siihen nähden, miten timanttinen setti olisi ollut koostettavissa näyttäisi Nights of the Dead putoavan lähemmäs kategoriaa "Tosi kiva!" kuin "VITUN MAHTAVAA!"
 
Viimeksi muokattu:

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Nicko on kyllä yksi vaikuttavimmista ja tyylitaitoisimmista rummuttajista minun asteikossani mitä heviskeneen tulee. Todella konstailematonta peruslyöntiä ja silloin päästellään, kun paikka on, mutta osaa myös ”rauhoittaa” työskentelyään, kun on sen ajankohta. Mies vanhenee, mutta paranee kuin viini ja ei Maidenin uusi tuotanto mitenkään teknisesti helpoimmasta päästä ole ikääntyvälle veteraanille. Silti ikoninen hymy kasvoilla McBrain pitää resiinan raiteilla ja koskaan ei ole ollut vähääkään spekulaatiota, että ”eikö Niko siellä pysy tahdissa ja mikä on kun laahaa”?
 

The_Trooper

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Nicko on kyllä yksi vaikuttavimmista ja tyylitaitoisimmista rummuttajista minun asteikossani mitä heviskeneen tulee. Todella konstailematonta peruslyöntiä ja silloin päästellään, kun paikka on, mutta osaa myös ”rauhoittaa” työskentelyään, kun on sen ajankohta. Mies vanhenee, mutta paranee kuin viini ja ei Maidenin uusi tuotanto mitenkään teknisesti helpoimmasta päästä ole ikääntyvälle veteraanille. Silti ikoninen hymy kasvoilla McBrain pitää resiinan raiteilla ja koskaan ei ole ollut vähääkään spekulaatiota, että ”eikö Niko siellä pysy tahdissa ja mikä on kun laahaa”?

Sanasta sanaan sama. Nicko saa soittoon myös sellaisen tietynlaisen groovin mukaan joka ainakin omaa korvaa miellyttää.
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
Oisko näin?

1. Seventh Son of the Seventh Son *****
2. Somewhere in Time *****
3. Powerslave *****
4. Piece of Mind **** 1/2
5. The Number of the Beast ****

Uudemmista en oikein jaksa enää innostua enkä oikein myöskään Di'Annon aikaisesta jutusta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös