Täähän se ois!!
Joo, eihän Virtualilla niitä kaikkein luovimpia hetkiä ihan kauheasti ole, mutta suurimmat ongelmat albumilla ovat lähinnä terävyydestä, dynamiikasta ja tiukkuudesta vain unelmoiva tuotanto, vaikka se ajatus sen takaa on hahmotettavissa, joka osaltaan tappaa intensiteettiä, jolla nuo performanssit eivät muutenkaan mässäile. Tästä syystä mainittu The Clansman mielestäni maistuukin livesetissä paljon paremmin, kun energiaa ja potkua on luonnostaan enemmän ja mielestäni hieman Sign of the Crossin (tai Di'Annon tuotannosta verrokkia hakiessa vaikkapa Phantom of the Operan tapauksessa) Dickinsonin teatraalisempi ja "kuvittavampi" tapa tulkita tekstiä tuo biisille kokonaan uuden tason; Blazekin on kyllä esittänyt sittemmin upeita versioita näistä biiseistä, mutta Maiden-aikoina miehestä ei oikein saatu parasta irti. Osittain toki syynä ihan vaan se, ettei Blaze vielä tuolloin hallinnut omaa ääntään samalla tavalla, mutta toki myös Maidenin uppiniskaisuus mm. livesetin sävellajin suhteen, mitä etenkin klassikko-osastoon tulee, myös vaikutti. Virtualilla on joka tapauksessa minustakin hetkensä ja oikeastaan mikään biisi ei ole mielestäni mitenkään tosi huono, toteutus vaan ampuu parikin kertaa biisejä pahasti jalkaan ja muutamassa kohtaa taas joku ulkopuolinen tuottaja olisi saattanut saada muutamista hyvistä, mutta turhaan toistoon tai muihin sudenkuoppiin astuvista aihoista paljonkin enemmän irti. Esimerkiksi Don't Look to the Eyes of a Strangerissa on mainioita melodioita ja hyvää tunnelmaa, mutta kokonaisuus ei mielestäni pysy oikein kasassa ja harhailee aivan liikaa.
Toisaalta tinkimättömyys on aina ollut Maidenin juttu, joka tuottaa silloin tällöin näennäisesti ärsyttäviä "tästä olisi pienellä (joskus isommalla) hiomisella saanut paljon paremman" -tapauksia, mutta toisaalta juuri tuo omaehtoisuus on varmaan mahdollistanut sen, että vielä kypsemmälläkin iällä ovat suoltaneet A Matter of Life and Deathin ja The Book of Soulsin huippuhetkien tapaista materiaalia.
