Nämä uudelleenjulkaisut jäävät itseltäkin hankkimatta. Tilann voisi olla toinen, jos nuo albumit vinyyliformaatissa itseltä uupuisi.
Noin yleisesti ottaen Maidenin uudelleenjulkaisut ovat olleet mielestäni ihan... perusteltuja?
Joskus 90-luvun puolivälissä oli ne Castle Recordsin 2CD -julkaisut, joissa oli kunkin albumin liitännäiset b-puolet ja muita herkkuja laitettu toiselle levylle kylkiäiseksi. Hyvä systeemi!
1998 remasteroidut CD:t ovat ihan karmeita ja ne olivat vieläpä ne primääriset jälleenmyyntiversiot koko Maidenin 1980-1993 tuotannosta ja itsekin tuli tuoreena fanina joskus 2007 noita osteltua, kun ei hirveästi muuta ollut Anttilan ja vastaavien hyllyssä tyrkyllä.
Jokunen vuosi sittenhän koko tuotannosta tulikin sitten huomattavasti paremmat CD-julkaisut, edellistä remasterikierrosta huomattavasti paremmilla 2015-remasteroinneilla. Vaikka CD:itä ei hirveästi kukaan enää Prisman hyllystä osta, niin kyllä noita siellä markettien ja ihan musiikkiliikkeiden hyllyssä paljon mieluummin katsoo ja nuoren fanin hyppysiin suo, kuin niitä 1998-hirvityksiä; eli vihreää valoa tällekin uudelleenjulkaisulle!
Olikohan joskus 2012, kun 80-luvun tuotantoa uudelleenjulkaistiin kuvavinyyleinä... Nämä oli mielestäni aika tarpeettomia.
Vuonna 2015 liikeelle lähtenyt koko tuotannon uudelleenjulkaisu mustina vinyyleinä oli sen sijaan hyvinkin tervetullut, sillä esimerkiksi 90- ja 2000-luvun albumeja oli ennen tuota todella vaikeaa (ja kallista) saada vinyyliformaatissa. 80-luvun tuotannosta toki oli ja on edelleen kohtuullisen hyvät käytettyjen markkinat, mutta olihan nuo (tuolloin ainakin!) kohtuuhintaiset uutukaiset mustat vinyylit todella kiva ja helppo tapa esimerkiksi allekirjoittaneelle hypätä vinyylien maailmaan, kun ei tarvinnut metsästää ja arpoa käytettyjen levyjen kuntoluokitusten, hinnoittelun ja muiden muuttujien kanssa. Käsittääkseni moni muukin kaltaiseni nuoremman polven fani oli ihan mielissään, kun klassikot tulivat viimein helposti saataville mustina vinyyleinä ja nyt myös tuoreemmat levyt sai samassa ihanassa formaatissa.
Olipahan hieno fiilis nautiskella AMOLAD vinyyliltä!
Nämä viimeisimmät vuosipäiviä juhlistavat julkaisut ovat sitten olleet vähän niin ja näin. Debyytistä tuli joku itselle aika yhdentekevä versio - ei tullut hankittua. The Number of the Beastin ja Beast Over Hammersmithin niputtaminen yhteen juhlajulkaisuun oli sen sijaan kiva idea, vaikka hintaakin sitten oli... Ei tullut budjetti- ja prioriteettisyistä hankittua, mutta ihan kiva julkaisu kyllä ja hauskana täkynä tuhan on tosiaan se "vaihtoehtoinen" (tai ehkä jonkun mielestä epäpyhä) TNOTB, eli Total Eclipse mukana.
Onhan noita yksittäisten albumien uudelleenjulkaisuja ollut muitakin, toki osa ollut esim. US-exclusiveja ja niin edelleen, mutta noin yleisesti ottaen Maidenin uudelleenjulkaisujen tahti ei ole edes ollut mitenkään posketon ja nuo mittavimmat uudelleenjulkaisuprojektit, eli vuoden 2015 remasterien ja koko siihen astisen tuotannon julkaisut CD:llä & mustana vinyylinä olivat mielestäni ennenkaikkea positiivinen juttu. Olkoonkin, että noille CD-julkaisuille antamani suitsutus kertoo enemmän edellisten CD-julkaisujen kehnoudesta.