Tuossa kuuluu se Maidenin progepuoli. Ihan kaikkea en ehtinyt siinä taannoisessa viestissäni mainita. Joka tapauksessa pitäydyn siinä kannassani, että ennen Powerslavea Maidenissa oli vahvasti 70-luvun hevin elementtejä ja toki myös noita proge-elementtejä, jotka ovat nekin 70-lukua. Jälkimmäiset eivät ole oikeastaan koskaan jääneetkään pois Maidenin musiikista.
Siitä en ala väittelemään, mikä osa Maidenin tuotannosta kuulostaa 70-luvulta ja mikä 80-luvulta, koska se lienee kuulijan korvassa. Itse en näe siinä mitään yhtä isoa vedenjakajaa vaan asteittaisen jatkumon. Bändin tyylin kehityksen kannalta oleellisia miehistömuutoksia näyttävät kuitenkin olleen katukovis DiAnnnon ja palkkasoturi Strattonin vaihtuminen Dickinsoniin ja Smithiin, jotka veivät bändiä älyllisempään ja kokeilevampaan suuntaan - siis aina siihen asti, kunnes Steve Harris jyrähti, että nyt on menty liian kauas ja pitää palata juurille (tuloksena bändin suurin yksittäinen tasonromahdus edelliseen albumiin verrattuna eli No Prayer for the Dying).
Oudoksun kuitenkin ajatusta, että alkuvaiheen Maiden olisi ollut jotain hidasta sludgea ja vauhti tuli vasta myöhemmin. Kun bändin alkuvaiheet laitetaan aikakontekstiinsa, yksi NWOBHM-bändien (Iron Maiden etunenässä) läpimurron ja suosion keskeisiä menestystekijöitä oli se, että ne koettiin raikkaiksi ja energisiksi verrattuna vanhan sukupolven pöhöttyneisiin hevi-dinosauruksiin. Biisit olivat nopeampia ja energisempiä kuin mitä hevibändeiltä oli totuttu kuulemaan. Tästä hyvänä esimerkkinä Phantom, joka oli varsin nopea ja teknisesti erittäin haastava kipale. Alkuvuosien esiintymisjännityksen ja hermostuneisuuden seurauksena bändi päätyi usein soittamaan kappaleen tahattomasti paljon nopeammin kuin oli tarkoitus, mikä ei ainakaan vähentänyt kappaleen teknistä vaikeuskerrointa (mutta saattoi osin kätkeä yhteissoiton synkkauksen hienoisia epätarkkuuksia). Vasta myöhemmin (esim. Live After Death) rutiinia ja itseluottamusta oli sen verran, että haluttu tempo toteutui myös livenä.
Ensilevyn kappaleista myös esim. Prowler oli varsin menevä ja sinänsä oikein hyvä biisi (joskin sanoitukset ovat noloudessaan Spinal Tapin "Lick my love pump" -osastoa) ja linkittämäsi Running Free sisältää soolojen paikalla perin teknisiä nopeita harmonioita triplettijouksutuksina (1:13 ->). Toinen linkittämäsi kappale, Hallowed Be Thy Name, sisältää seesteisen alun jälkeen nopeaa teknistä suorittamistakin (esim. 4:23 -> ja 5:49->). Tästä jälkimmäisestä löytyy omakohtaista kokemusta, kun takavuosina jouduin / pääsin sitä itsekin yhdessä bändissä soittelemaan.
En näe, että Maiden olisi jotenkin lisännyt vauhtia Powerslavelle saavuttaessa. Pikemminkin ottanut hieman pois.