Oliko odotukset sitten liian korkealla Brucen "kotikentällä"?. Mutta eihän nuo missään nimessä ole huonoja biisejä ja niissä on hyviä riffejä ja laulua. Varsinkin riffit sai ihan uskomatonta tylytystä. No hyväksyn toki mielipiteen, mutta jännä että ainoa tylytysarvio, johon olen törmännyt tulee Maiden podilta. Onhan levy toki kritiikkiä saanut, jos on sokeaa faniylistystäkin.
The Mandrake Project on tosiaan saanut kovaakin kritiikkiä ja ylipäätään niin fani- kuin kriitikkoarvioissa on aika suurtakin hajontaa, mikä on pääosin ihan mielenkiintoista. Ei ainakaan mikään kädenlämpöinen tuotos.
Tyranny of Soulsin statushan tuntuu olleen alusta asti sellainen "tosi hyvä ~4/5 hevilevy, vaikkei olekaan ihan The Chemical Wedding" kun taas tämä uutukainen varmaan kärsii jossain määrin pitkän tauon muodostamasta painolastista ja oikeastaan Skunkworksista lähtien edellislevyjen tiiviyteen verrattuna niin tyylillisestä kuin materiaalin syntymisen kronologian sekalaisuudesta; mukana on ihan hiljattain kirjoitettuja biisejä (mm. Afterglow of Ragnarok & Many Doors to Hell), yli 25 vuotta sitten alustettuja biisejä (Sonata) ja jotain siltä väliltä (Eternity ~2014, Shadow of the Gods ~2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä) ja lauluosuuksiakin päätyi vuosien varrelta mukaan paljon. Näin ollen kokonaisuus varmasti tuntuu hajanaisemmalta, mitä muutamalla edellisellä albumilla ja sekin toki kuuluu, että levyä ei ollut mikään yhdessä pitkään harjoitellut bändi äänittämässä, vaan hieman edellisen levyn tapaan vahvasti sessiopainotteisesti tehty. Tuotantokaan ei ole yhtä jylhä kuin Brucen sooloilla parhaimmillaan on ollut, mutta ihan... miellyttävä kuitenkin.
Ite biiseistä & sovituksista puhuttaessa levyn paremman sanan puutteessa seikkailullisuus on mielestäni mielenkiintoinen ja yksinomaan hyvä ominaisuus! Ihan raikasta ja haastattelujen ja muun mediahärdellin perusteella Brucella ja kumppaneilla on ollut selvästi hauskaa, kun sovituksia ei tarvitse liikaa runnoa mihinkään örrrr heavy metal -kaavaan.
Itselle albumi on siis maistunut todella hyvin. Eihän se tietenkään mikään The Chemical Wedding II ole, mutta missään vaiheessa en sellaista odottanutkaan! Tykkään monipuolisuudesta ja eri tunnelmista, joita albumi tarjoilee. Lyriikat ei ihan kaikilta osin ole niitä Brucen terävimpiä, mutta laulullisesti todella huimia, omaa korvaa miellyttäviä osuuksia on kosolti ja paljon mieleen jääviä voimakkaita kertsejä, joita Brucen tulkinta tuttuun tapaan värittää hienosti. Tässä laulettavan tekstin elävöittämisessä mies on aina ollut mestari ja on sitä edelleen.
Tarkempaa analyysia rustailen tuonnempana, mutta näin parin kuuntelun jälkeen oma fiilis on, että tottakai sieltä on parempaakin joskus tullut, mutta toisaalta pakonomainen vertailu myös himmentää levyn arvoa suhteettoman paljon. On siellä juttuja, joista voi nipottaa, mutta paljon kehuttavaa.
En siis pettynyt, vaan nautin.
Jos tällaista puolivakavaa verrokkia Maiden-maailmasta hakee, niin ehkä tässä joidenkin vuosien mittaan (ymmärrettävästikin) kasvaneiden ennakko-odotusten megalomaanisuudessa on vähän samaa ilmiötä kun siinä, että nyky-Maidenilta vaaditaan lyhyitä biisejä tyyliin aceshighthetrooper ja sitten kun niitä välillä putoilee, vieläpä ihan mukiinmeneviä, vaikkapa Days of Future Past, niin ei oo hyvä kun eihän se siltikään ollut niinku aceshighthetrooper.
Yritän tällä sanoa sitä, että vaikkei The Mandrake Project ole välttämättä suuri mestariteos, niin on sillä kuitenkin aika paljon sanottavaa musiikkialbumina. Vaikka "ei pärjää 3-4 aiemmalle" (Skunkworks on muutes kova!) -kulman poistaminen ei tietenkään levyn huonoja puolia korjaa, niin eihän esim. noille edellisille Roy Z & co. -kollaboraatioalbumeille häviäminen mikään häpeä ole.
So put your fingers in the wounds and pray that he's god
A roll of the dice for a piece of his cloth...
AI ETTÄ!
Viimeksi muokattu: