Valitettavasti pääsin "vain" lauantaisen keikan näkemään, mutta olipahan tosiaan loistava!
Setti on todella kova! The Time Machine ja Death of the Celts ovat Senjutsulta ehkä itselle ne vähiten iskevät biisit, mutta etenkin ensiksi mainitun bändi sai myytyä livetilanteessa todella hyvin; tempo oli yllättävänkin reipas ja Bruce tulkitsi antaumuksella. Myös kuolevat keltit toimi livenä hyvin, vaikka mieluusti olisin sen The Parchmentin nähnyt sen tilalla. En jaksa kuitenkaan moittia, kun näinkin maistui erinomaisesti!
Settilistalottokaan ei mennyt ihan metsään, sillä tulihan se The Prisoner sieltä! Ja ai jumalauta, että on kova livejyrä.
Mitään tarkempaa settilistalottoa en lähde yrittämään, mutta heitellään nyt tällaisia yleisen tason veikkauksia uusista biiseistä. Days of Future Past, The Time Machine, Hell on Earth ja ehkä The Parchment ovat uskoakseni aika vahvoilla mukaan. Senjutsu tai Stratego voi syrjäyttää noista jonkun, mutta kaikkia kolmea viime vuonna soitettua ei välttämättä setissä kuulla ja Writing on The Wall on tosiaan jo aika varma tapaus.
--
Klassikko-osastolta Somewhere in Timen ulkopuolelta pitäisin ihan mahdollisena yhtä pikkuyllätystä mallia Phantom of the Opera tai The Prisoner, jota Bruce on ainakin halunnut vedellä jossain vaiheessa uudestaan. Vrt. Powerslave, Children of the Damned ja Wasted Years "ylläreinä" The Book of Soulsin kiertueelle.
Nicko-keskusteluun sen verran, että pari aiempaa kiertuettahan oli miehen ikään nähden ihan huimaa tykitystä ja hyvinhän soitto edelleen kulkee. Nivelrikko ja muut vaivat tehneet varmaan tehtävänsä siinä mielessä, että joutuu ikäänkuin keskittymään aiempaa enemmän ja varmasti keikkojen läpi vieminen on fyysisesti tukalampaa mitä vielä jokunen vuosi sitten.
Toisaalta juuri tätä vasten on pakko ihailla miehen ammattimaisuutta ja
biiseille soittamista: kaikki krumeluurit ja fillit on karsittu aika minimiin, mutta pidän äärimmäisen arvokkaana sitä, miten Nicko pitää edelleen biisit kasassa ja ainakin näillä kiertueen alkupään keikoilla temmot ovat huidelleet yllättävän reippaina..! Esimerkiksi tuon avausbiisin kohdalla arvotan todella korkealle sen, että Nicko haluaa pitää tempoa yllä, vaikka sitten vähän fillejä karsien ja oikoen. Siinä missä Stranger in a Strange Land ja esimerkiksi Legacy-kiertueen setistä mm. Icarus ja Sign of the Cross hyötyvät verkkaisemmasta ja raskaammasta "groovesta" ja joku The Evil That Men Do on historian saatossa toiminut niin reippaammin (esim. 1988, 1999 jne. ) kuin verkkaisemminkin (esim. 2012-13) vedettynä, niin kyllähän Caught Somewhere in Timelle se reipas tempo on tosi oleellinen biisin olemukselle.